Kaikki, mitä oikeasti opin yliopistossa

Muutaman yleishyödyllisen yliopistokirjoituksen* jälkeen ajattelin kirjoittaa niistä aivan toisella tavalla hyödyllisistä käytännön opeista ja pro tipeistä, joita taipaleeni Helsingin yliopistossa minulle opetti. Usein nimittäin opiskeluiden suurin hyöty ei ole pääaineesta karttunut substanssiosaaminen, vaan se kaikki muu – esim. tietämys siitä, mihin naistenvessaan on vähiten jonoa luentojen välissä.helsingin-yliopisto

Tässä siis tarjolla se yliopistomaailman hiljainen tieto:

  • Jos luentoja on klo 10-14, niiden välissä olevien akateemisten varttien (11:45 – 12:15) välissä on mahdotonta ehtiä syömään Unicafessa, koska kaikki muutkin yrittävät tismalleen samaa. Siksi luennolta pitää osata lähteä aikaisemmin, jotta voi kiilata itsensä hyviin asemiin jonossa. On myös mahdollista ottaa riski myöhästyä seuraavalta luennolta, mutta itse olen kerran saanut tällaisen riskinoton vuoksi legendaarisen jos tänne tulee myöhässä ei tartte tulla ollenkaan -kommentin luennoitsijalta. Kyllä muuten kuumotti fuksin poskia.
  • Yliopistolla suunnistaminen on taiteenlaji – Helsingin yliopiston päärakennuksen vanhan puolen salit on numeroitu roomalaisin numeroin ja uuden puolen arabialaisin. Jos nyt satut ihmettelemään luentosalien PR SL XII ja PR SL 12 eroa – jonain kiireisenä aamuna varmasti ihmettelet.
  • Myös yliopiston verkkosivuilla suunnistaminen on oma lajinsa. Jos tarvitset jotain tietoa, et varmasti löydä sitä etusivulta tai mistään muualtakaan, paitsi ihan totaalisella tuurilla tai hyvin tarkalla Google-haulla.
  • Yliopiston vessanseinät ovat täysin pätevä keskustelufoorumi, oli aiheena sitten lisääntyminen, lapsettomuus, politiikka, kuukuppi tai Maija Vilkkumaan sanoitukset.
  • Usein päärakennuksen uuden puolen viidennen kerroksen vessoihin ei ole pitkiä jonoja. Ehkä se johtuu siitä, että hisseistä vain yksi menee viidenteen kerrokseen saakka.
  • Valmistumisessa vaikeinta ovat paperityöt: opintokokonaisuuslomakkeet, kaavakkeet ja todistuspyyntölomakkeet, joita täyttäessä tulee hiki ja jotka pyörivät erilaisissa opintotoimistoissa ja kanslioissa hyväksyttävinä ikuisesti.
  • Aleksandriassa on valtavan hyvä tehdä esseitä perjantai-iltana, koska silloin siellä ei ole lähes ketään.
  • Unisport on yksi parhaista jutuista maailmassa. Menkää Unisportin tanssitunneille!
  • Kaikkialla on koko ajan remontti. Esimerkkejä omina opiskeluaikoinani remontoiduista kohteista: opiskelijakirjasto, YTHS:n Töölön toimipiste ja jotkin käyttäytymistieteellisen tilat.
  • Käsin täytettävä tenttikuori on ainoa oikea tapa ilmoittautua tenttiin. Jos ne sattuvat loppumaan, siitä seuraa koko tiedekunnan kattava kriisi, joka uhkaa estää ilmoittautumisen kesätentteihin. Olen kuullut huhua, että nykyään tentti-ilmoittautumisen voi hoitaa sähköisesti! Se tuntuu vähän väärältä.
  • On täysin mahdollista kirjoittaa essee kolmessa tunnissa ja 55 minuutissa siten, että herää aamulla kuudelta, aloittaa heti kirjoittamisen ja palauttaa tuotoksen kello 9.55, kun deadline on kello 10.
  • Helsingin yliopiston päärakennuksen uuden puolen neljännen kerroksen naistenvessasta on tosi hyvä näköala.

Mitä sinä opit koulussa?

*Ne hyödylliset yliopistokirjoitukset suomen kielen opiskelusta sekä kirjallisuuden opiskelusta antavat myös jotain vinkkejä, jotka eivät tosin ole yhtä hyödyllisiä kuin nämä.

Mun mielestä talvi on nyt paketissa ja muita havaintoja

Minä olen sellaista mieltä, että talvi on nyt paketissa. Kaput, finito, ohi. Nyt on helmikuun viimeinen päivä, ja kyllä talvi saisi kaiken tolkun mukaan siihen päättyä. Ennen vanhaan ainakin päättyi, mutta silloin asiat olivat muutenkin paremmin: kaikki esimerkiksi kuuntelivat Spice Girlsiä ja maailma oli kaikin tavoin mallillaan.

Mutta ehei, tässä talvessa mikään ei mennyt putkeen. Ensin se piru ei alkanut ollenkaan, ja marraskuu kesti noin kolme kertaa normaalia pidempään. Sitten kun se about kolme kuukautta kestänyt vesisadekuu päättyi, iski ennätyspakkanen. Niinku mitä. Mikä tässä oli talvea? Mikä tässä meni putkeen?

töölönlahti
Talven varrelta

Minä olen kuitenkin jo kovasti siirtymässä eteenpäin, että in your face, talvi. Siirtymän kunniaksi ajattelin listata asioita ja havaintoja kuluneen talven ajalta:

  • Kaikki aiemmin kuuntelemani musiikki on alkanut ärsyttää, mutta sen sijaan vanha kunnon heavy metal, jota en ole kuunnellut noin vuoden 2005 jälkeen, on alkanut yhtäkkiä innostaa jälleen.
    • Paitsi että jotkut kasarihitit ovat ihan törkeän hyviä, kuten Laura Braniganin Self Control.
  • Pitkän kuosittoman ja yksivärisen kauden jälkeen raidalliset tai muuten värikkäät paidat vaikuttavat jälleen hyvältä idealta.
  • Kahvin korvaaminen vihreällä teellä on kelpo oivallus, joka jostain syystä on vielä parantanut ihoni kuntoa.
  • Influenssan jälkeen puolen tunnin kävely tuntuu valtavalta saavutukselta.
  • Suklaa sopii aamupalan lisäksi myös iltapalaksi.
  • Polkkatukkaisen identiteetti ei lähde, vaikka siitä, kun leikkautin itselleni niskasta lyhyeksi ajellun polkan, on kulunut kohta kaksi vuotta,
    • ja että samaa tahtia hiusteni kanssa kasvoivat sekä ikkunalautani kreisit kasvit että minä.

Huomenna onkin sitten kevät, ja se on eka kevät pariin vuoteen pitkähiuksisena. Ties mitä tästäkin vielä sitten seuraa. Kaksihaaraisia ainakin.

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Kaikki parittomat koruni

Eräänä lauantaina lähdin juhliin, ja molemmissa korvissani oli roikkuvat korut. Kun tulin kotiin, toista korua ei enää ollut.

Minua harmitti vietävästi. Korut olivat uudet ja käytin niitä ensimmäistä kertaa. Mutta korun kadottaminen, se ei ollut mitenkään ainutkertaista.kaikki-parittomat-koruniLaukkujeni pohjalla pyörii koruja ilman paria tai taustoja ilman korua. Parittomia koruja on laatikoissa ja taskunpohjalla. Yhden löysin juuri sänkyni alta.

Korvikset eivät vain pysy mukanani. Niitä tarttuu kaulahuiviini ja katoaa. Lentelee ympäriinsä, kun vedän paidan pääni yli, katoaa kilisten imuriin. Parittomuudesta on tullut normaali olotila.

Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen olento, ja minä, minä olen sopeutunut näihin parittomiin. Korvissani on nimittäin viisi reikää. Niiden ansiosta ryhmästä parittomia koruja tulee korvissani ihan kelvollinen kokonaisuus.

Ihan kuin niin olisi tarkoitettukin.

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Elämän tarkoitus on mehu

Kun kokee suuria elämänmullistuksia tai muita käänteentekeviä hetkiä, usein oivaltaa elämästä jotakin uutta ja katsoo sen jälkeen kaikkea toisin. Oivallusten jälkeen tajuaa, mikä on oikeasti tärkeää, ja tekee sen vuoksi muutoksia – esimerkiksi downshiftaa, lopettaa exänsä stalkkaamisen Facebookissa, lähtee kiertämään maailmaa tai hankkii lapsen.

Tällä viikolla minäkin ymmärsin, mikä elämässä on tärkeää. Mehu.kyllä-se-siitäOivallus kumpusi influenssan muodossa saapuneesta mullistuksesta. Mullistus alkoi maanantaina rajulla yskällä ja muuttui nopeasti korkeaksi kuumeeksi. Arki meni ympäri, ja työjuttujen sijasta päivien ykkösprioriteetiksi nousi se, että saisin juotua ja syötyä jotain.

Uudessa elämäntilanteessa mehu nousi yhtäkkiä valtavan suureen arvoon, ja elämä alkoi pyöriä sen ympärillä. Mehu oli ainoa asia, joka meni alas. Vesi ei maittanut ollenkaan. Lähetin kiikuttamaa ruokaa pystyin vain närppimään. Mutta mehu, se maistui.

Ja sitten se loppui.

Mehuvarastojen ehtyessä elämäni kiinnekohta katosi kokonaan, ja jouduin totta tosiaan taistelemaan Buranat alas vedellä. (Oli siinä hyötynsäkin: erittäin rankaksi osoittautunut jääkaapille ja vessaan raahautuminen vähentyi. Se säästi voimia. Minulla on sentään 25 neliön yksiö, jossa on valtavat välimatkat.)

Joko kuumelukemien tai mehuttomuuden vuoksi en muista keskiviikosta juuri mitään. Mutta torstai! Ne ovat aina toivoa täynnä! Ensinnäkin pystyin rykäisemään itseni laboratorioon (tulos: influenssa A, yllättyneitä olivat = ), toiseksi ostin samalla reissulla hurjasti mehua: karpaloa, appelsiinia, omenaa, ja kolmanneksi kuume alkoi vihdoin osoittaa laskemisen merkkejä.

Tarinan opetus: vastedes minulla on aina jääkaapissa mehua.

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

#Uraoivallus – sivupolku voi olla uusi valtaväylä

Trendi & Lily starttasivat juuri #uraoivallus -kamppiksen. Kamppiksen ideana on kerätä yhteen työhön liittyvää viisautta, ja siinä haastetaan kertomaan työhön liittyvä oivallus, joka on muuttanut suhtautumista uraan. Se voi olla pieni, työpäivää parantava lifehack tai vaikka urakriisistä kummunnut isompi oivallus.uraoivallusKamppiksen innoittamana kirjoittelin kolme itselleni tähän mennessä tärkeintä oivallusta:

Oivallus 1: Sivupolku voi olla uusi valtaväylä

Kerroin aiemmin olevani opiskelua rakastava humanisti. Pitkään ajattelin ryhtyväni tutkijaksi, ja työskentelinkin opintojen ohella tutkimusavustajana. Kun opintojeni loppuvaiheessa tajusin, että väitöskirjan tekeminen ei löisi leiville, piti keksiä jotain muuta. Hetken aikaa tuntui siltä, että kaikki ovet lyötiin naaman edestä kiinni ja lujaa. Mietin, tekeekö maailma mitään ihmisellä, jonka haaveammatit olivat tutkija, runoilija ja välillä astronautti.

Tuona aikana piirtelin paljon ajatuskarttoja kiinnostuksenkohteistani ja vahvuuksistani. Sitten hyppäsin yritysmaailmaan tekemään kaupallisia juttuja, ensin assariksi. Se tuntui aluksi sivupolulta, eikä siirtymä ollut helppo. Se osoittautui kuitenkin oikeaksi ja oli sysäys kohti kaikkea jännittävää, kuten vaikka sisältömarkkinointia.

Urahyppyjen ei tarvitse aina olla suoraan ylöspäin, ne voivat välillä olla myös sivulle. Kokeiluista ja sivupoluista voi syntyä vaikka mitä, ja minullakin sivupolku vei kohti oman alan hommia – jos nyt nykymaailmassa voi tiukasti oman alan hommista puhua.

Sivupoluista syntyi myös kaksi seuraavaa oivallusta:

Oivallus 2: Ota opiksesi ja jeesaa muita

Minulla on ollut kunnia työskennellä lukuisten huipputyyppien kanssa, ja erityisesti ensimmäisinä työvuosina se oli todella arvokasta. Itseään paremmilta ja kokeneemmilta oppii paljon sekä siitä, miten asiat kannattaa tehdä että siitä, miten niihin kannattaa suhtautua.

Myös jokaisesta virheestä oppii – työelämässä niitä väistämättä tulee. Siksi niitä ei kannata pelätä, vaan ottaa niistä opiksi.

Omat opit kannattaa myös laittaa kiertämään: hyvä ruokkii hyvää ja onnistuminen onnistumista. Kaveria kannattaa aina jeesata.

Oivallus 3: Puhu unelmistasi ääneen

Aiemmin minun oli vaikea puhua ääneen omista unelmistani – mikä unelma tai urahaave kirjoittaminen muka on, ajattelin usein. Silti onnistuin mainitsemaan sen sopivassa paikassa, mikä sysäsi minut urallani oikeaan suuntaan.

Uusin aluevaltaukseni on mainita ääneen myös se, että haluaisin jonakin päivänä julkaista kirjan. Sen kertominen tuntui joskus absurdilta, sellaiselta, että sitä ei kehtaa sanoa ääneen.

Mutta tässä se jippo piileekin: Kun unelmansa sanoo tarpeeksi monta kertaa ääneen, se ei tunnu enää niin absurdilta. Joka kerta siihen uskoo enemmän, joka kerta se on vähän enemmän totta. Ja lopulta voi käydä niin, että joku oikea ihminen kuulee sen.

Mikä sinun uraoivalluksesi on? ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

 

Samaan aikaan toisaalla

Aika usein törmään loistaviin ja teräviin kirjoituksiin, jotka kestävät monta luku- ja erityisesti jakokertaa. Siksi ajattelin jakaa teille neljä tutustumisen arvoista suosikkiani viime ajoilta.kehukukat

Juliaihmisen kirjoitus flirtin ja ahdistelun erosta

Me too -keskustelu on kirvoittanut kommentteja tyylillä eihän tässä sitten uskalla sanoa enää mitään koskaan kenellekään. Julia latelee kirjoituksessaan ohjenuoria siitä, missä flirtin ja ahdistelun rajat menevät ja käyttää esimerkkinä ns. mummotestiä: mieti, voisitko sanoa saman asian mummollesi.

Tässä muutama konkreettinen esimerkki ihan omasta elämästäni:

Älä tee näin: Höhhöh tyttö, paljonkos maksais tai hyvä perse, huora.

Tee näin: Lähtisitkö joskus kaljalle? Tai mitäs tykkäsit keikasta?

Lisää vinkkejä ja painavaa asiaa Julian kirjoituksessa.

Vihervaaran Annan pohdinta siitä, mistä voi tietää, haluaako lapsia

Annan kirjoitus muistuttaa, että lasten saaminen ei ole ihan yksinkertaista. Siihen voi liittyä pettymyksiä ja suruja, huonoja elämäntilanteita tai vaikeuksia tunnistaa, haluaako lapsia vai ei.

Parikymppisenä on helppo ajatella, että lapsia saa sitten joskus. Kunnes se sitten joskuskin koittaa, ja pitäisi osata tietää, miten päätös tehdään – vai voiko sen jättää tekemättä?

My Blueberry Morningsin Elinan kirjoitus oman kehon hyvyydestä

Omasta kehosta tulee aika usein ajateltua ja puhuttua rumasti. Elinan kirjoitus kehon hyvyydestä ja hyväksymisestä muistuttaa, että keho pystyy vallan ihmeellisiin asioihin ja toimii viisaasti. Siksi sitä kannattaa myös kohdella hyvin ja arvostavasti.

Se kannattaa pitää mielessä seuraavan kerran, kun vilkaisee itseään kriittisesti peiliin.

Pupulandian Jennin kirjoitus yksinäisyydestä

Jennin avoin ja koskettava kirjoitus yksinäisyydestä muistuttaa, että yksinäisyyttä voi kokea kuka tahansa. Yksinäisyys voi johtua esimerkiksi elämäntilanteesta, muutosta uudelle paikkakunnalle, sairaudesta tai siitä, että aikuisena ystävien löytäminen on monesti vaikeampaa kuin nuorempana.

Samalla kirjoitus on toiveikas. Uusia ystäviä voi löytää harrastuksista, netistä tai ystävätoiminnan kautta. Tekstissä on linkkejä Jennin muihin yksinäisyyttä ja ystävyyttä käsitteleviin kirjoituksiin. Suosittelen! ❤

Mitä vaikuttavaa sinä olet lukenut viime aikoina?

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

5 x rauhallisempi arki

Kirjoitin aiemmin, että valitsin vuoden 2018 sanaksi rauhan. Tärkein syy rauhan vaalimiselle oli se, että rauhoittuminen ei ole minulle lainkaan luontaista. Olen aika levoton ja kärsimätön tyyppi, jolla on tapana suorittaa vähän jokaisella elämänalueella.

Suorittamista tärkeämpää on opetella palautumaan. Sen minulle on opettanut esimerkiksi sitkeä ylikunto, joka aikoinaan nosti sykkeet kattoon ja vei yöunet. Se opetti, että parhaisiin tuloksiin ei pääse se, joka harjoittelee ja suorittaa eniten vaan se, joka osaa levätä ja palautua. Siksi ajattelin pistää jakoon viisi hyväksi havaitsemaani oppia, jotka auttavat palautumisessa ja rauhoittumisessa:

Pidä järkeviä taukoja

Minulla oli aiemmin sellainen huono tapa, että roikuin tauoilla somessa. Koska teen päätetyötä, somettaminen ei auta aivojen nollaamisessa pätkääkään.

Jotta asiat muuttuisivat, niitä pitää tehdä eri tavalla. Siksi raahasin värityskirjan ja värikynät työpaikalleni. Värittäminen rentouttaa, alentaa stressiä ja auttaa keskittymään. Nykyään vietän taukoni värittäen sen sijaan, että roikkuisin somessa. Toimii.onnensiruja

Käy kävelyillä

Kävely virkistää, pitää yllä aerobista kuntoa ja toimii hyvänä vastapainona toimistotyölle. Parhaimmillaan kävellessä voi päästä flow-tilaan, jossa ajatukset ja ideat virtaavat vapaasti.

Pyrin joka viikko kävelemään joko työ- tai harrastusmatkoja. Kaupunkikävelyä parempi juttu on, jos voi kävellä metsässä. Jo viisi minuuttia metsässä kohottaa mielialaa, 20 minuuttia laskee verenpainetta. Kokemukseni mukaan myös metsässä nukkuminen on tosi jees.

Vähennä notifikaatioita

Aivomme ovat melko kivikautiset, eivätkä ne sovi moniajoon. Monen asian tekeminen yhtä aikaa ei tee meistä tehokkaampia, se tekee meistä tyhmempiä. Informaatioähky pistää aivot ylikierroksille ja patoaa luovuuden.

Siksi olen ottanut puhelimestani lähes kaikki notifikaatiot pois. Sähköpostinikin tsekkaan vain tietyin väliajoin. Olen testannut myös täysin sometonta päivää.

Meditoi

Olen todennut mindfulness-harjoitteiden hyödyt konkreettisesti. Ne auttavat minua nukahtamaan, parantavat keskittymiskykyä ja laskevat stressiä. Tutkimusten mukaan meditointi kehittää myös ajattelun joustavuutta ja luovuutta.

Nykyään meditaatioharjoitteita löytyy helposti vaikkapa youtubesta tai lukuisista apeista. Itse käytän Calmia. Appien hyvä puoli on se, että harjoitteita voi kuunnella vaikka bussimatkalla – se on muuten yksi työmatkatraditioistani.

Opettele jokin uusi taito tai pidä yllä vanhaa

Oppiminen on aivojen juttu, ja aivot tykkäävät siitä, että niitä käytetään. Minulle aivotyön vastapainona ovat toimineet erityisen hyvin taitolajit ja musiikki. Nykyään soittelen töiden jälkeen pianoa. Se nollaa ajatukset tehokkaasti.

Mitä relausvinkkejä sinulla on? ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM