8 kertaa tuuheampi statement-teksti kosteusköyhästä ihosta ja muista kosmetiikan kukkasista

kosmetiikka
Kuva: ika dam / Unsplash

Olen syksyllä miettinyt aika paljon kuluttamista, yhtenä sen osana kosmetiikkaa. Kosmetiikka on siitä jännittävää, että se saa olon tuntumaan mukavalta ja huolitellulta, vaikka sen todellinen vaikutus ulkonäköön saattaa jäädä aika laihaksi – ainakin jos vertaa siihen, että kosmetiikkamainoksissa luvataan aina noin 80 % kauniimpaa, tuuheampaa ja kirkkaampaa ulkonäköä.

Vuosien varrella minua ovat kosmetiikassa huvittaneet mainosten yliampuvat lupaukset, sävyjen nimet ja numerot sekä se, että kosmetiikkatuotteita löytyy ihan joka lähtöön – joku on aivan varmasti kehittänyt rasvan nenäkarvoillekin.

Eräänä aamuna pohdin hartaasti, mihin kaikkia erilaisia rasvoja tarvitaan. Siis jalkarasvaa, käsirasvaa, vartalovoidetta, päivävoidetta, yövoidetta, jotain normaalia kosteusvoidetta, silmänympärysvoidetta, huulivoidetta, silmänalusvoidetta, kynsinauhavoidetta, seerumeita, tippoja, tehokosteuttajia ja öljyjä? Onko niiden erona  markkinointi, vai onko niillä jokin oikea tarkoitus?

Nyt joku tulee varmasti naljailemaan, että no, katsoisit silmäpussejasi ja aknearpiasi ennen kuin kerrot koko maailmalle, että et tiedä ihonhoitotuotteiden eroista ja tarkoituksesta. No, olen elämäni aikana testannut jos jonkinlaista naamiota, tehohoitoa ja rasvaa, ja lopputulos on ollut aina jotakuinkin sama kuin se, että hölväisin naamaani pelkkää Erioilia. Joko naamani on vääränlainen kosmetiikalle tai sitten ihon kuntoon vaikuttavat muut seikat kuin se, satuinko levittämään sille sata euroa maksanutta etanan limaa ja yksisarvisjauhetta sisältävää selektiivistä ökykreemiä vai jotakin halpistököttiä.

Kosmetiikkamaailmassa myös sanojen merkitykset venyvät helposti. Kuiva ja kosteusköyhä ovat yhtäkkiä eri asioita, vaikka sanatasolla ne tarkoittavat samaa – tai oikeastaan kosteusköyhä on vain huonompaa suomen kieltä oleva sana kuivalle. Hiukset voivat olla kuivat ja rasittuneet – ihan kuin ne kantaisivat koko maailman painoa ja rasittuisivat sitä kannatellessaan.

Muitakin kielikukkasia löytyy: kaikki on yhtäkkiä statement. On statement-meikki, statement-asuste ja statement-neule. Statementin merkitys ei ole aivan täysin avautunut, mutta havaintojeni mukaan kyse on näyttävästä tai huomiota kiinnittävästä asiasta, ja statement on katu-uskottava sana sille – ehkä se lisätään kohta Kielitoimiston sanakirjaan.

Sanojen ja rasvojen lisäksi ehdottomia suosikkejani ovat tieteelliset väittämät, kuten 8 kertaa tuuheammat ripset, 90 % kosteammat hiukset ja 38 % tuuheammat hiukset. Miten nämä on tutkittu? Mistä lähtötilanteesta? Voin vakuuttaa, että en ole itse koskaan kokenut saavani hiuksiani näyttämään yhtään enempää kuin 20 % tuuheammilta, mutta osallistun kyllä mielelläni tutkimukseen, jossa voin tuuhentaa niitä 38 %.

Yliampuvimmat väittämät jalostuvat käsittämättömiksi lauseiksi, kuten ihosolujen biologian 20-vuotisen tutkimuksen inspiroima. Öö, ok. Ottakaa rahani heti. Itsehän olen tutkinut omia ihosolujani noin 30 vuotta, ja todennut, että eivätpä ne juuri muutu, paitsi että vähän rypistyvät ja hankkivat ylleen lisää luomia.

Luulen, että teen sen väärin.

Mikä sinua mietityttää kosmetiikassa?

Näin pelastat maailman syömällä

brooke-lark-289769-unsplash
Kuva: Brooke Lark / Unsplash

Paasasin tovi sitten vaatekaapin ja maailman pelastamisesta. Vaatekaapin lisäksi maailmanpelastustalkoisiin voi käydä jääkaappinsa avulla. Jos olet tuntenut syyllisyyttä siitä, että et ole ruokasi itse viljelevä fennovegaani, voit lievittää syyllisyydentuntoasi tekemällä muita tekoja – esimerkiksi minimoimalla hävikkiä.

Tässä kootut vinkkini maailman pelastamiseen jääkaapin avulla.

Älä heitä ruokaa roskiin

Ylen artikkelin mukaan suomalainen heittää roskiin keskimäärin 20 – 25 kiloa syömäkelpoista ruokaa vuodessa. Se on valtava määrä, ja siksi hävikin minimointi on iso ekoteko. Onneksi sitä voi minimoida monella tavalla.

Vaatteiden tavoin ruoan kanssa listan pitäminen kannattaa. Valokuva jääkaapista tai huolella laadittu kauppalista jeesaa hankinnoissa. Kun ei osta turhaa, ei heitä rahaa ja ruokaa roskiin.

Päiväysmerkintöjen kanssa voi olla rento. Parasta ennen on vain suositus. Vähän nahistuneen porkkanan voi raastaa sämpylätaikinan sekaan ja vähän mustuneen banaanin käyttää lettu- tai leipätaikinaan. Oma bravuurini ovat epämääräiset hävikkisämpylät, joissa taikinan sekaan eksyy kaikkea puurontähteistä porkkanoihin ja joita sitten mussutetaan puolet seuraavasta viikosta kotona ja töissä.

Olenko jo maininnut, että arkeni on pullollaan glamouria? No, tästä viimeistään tajusitte sen.

Suosi kotimaista ja syö sesongin mukaan

Kotimaisessa ruoassa on ulkomaiseen verrattuna yksi etu: sen kuljetusmatkat ovat paljon lyhyempiä. Mikä tahansa kotimainen ruoka milloin tahansa ei ole järkevää, vaan syömisessä kannattaa seurata sesonkeja.

Tuoreet tomaatit vaativat talvella joko kuljetusta ulkomailta tai kasvihuoneviljelyä, ja kumpikaan näistä ei ole kovin ympäristöystävällinen valinta. Siksi talvikaudella on hyvä suosia juureksia ja pakastemarjoja, kesäkaudella vihanneksia. Esimerkiksi Satokausikalenteri antaa nimensä mukaisesti vinkkejä siihen, millaista satoa ruokakaupasta kannattaa milloinkin korjata.

Hyödynnä jo syntynyt hävikki

Etkö jaksa kokata? Tekeekö mieli hakea noutoruokaa tai tilata Woltista?

Ymmärrän. Niin minunkin tekee.

ResQ:n avulla voit ostaa ravintoloiden ja kauppojen hävikkiruokaa ja samalla pelastaa ne joutumasta roskikseen. Konsepti on simppeli: lataa appi, selaa myyntiin asetettua ruokaa tai annoksia, maksa ruoka sovelluksessa ja käy noutamassa. Tällä hetkellä ResQ toimii yli 30 suomalaisessa kaupungissa.

Vähennä pakkausmateriaaleja

Joskus sitä oikein ihmettelee, miksi yksinkertaisten asioiden keksimiseen menee valtavan kauan. Esimerkkinä kauppojen hedelmäpussit, joiden rinnalle on tullut vasta viime vuosina biohajoavia ja kestoja versioita. Valitse siis ne.

Luovu take away -kahvimukeista ja hanki termosmuki, jota voit käyttää uudelleen. Mieti ruokaa ostaessasi, miten se on pakattu – voitko valita vähemmän pakatun vaihtoehdon? Ota ruokakauppaan mukaan kangaskassi. Jos mahdollista, suosi isoja pakkauskokoja.

Panosta kasvisruokaan

Sanon heti alkuun, että en ole kasvissyöjä. Yritin sitä joskus, mutta lukuisten ruoka-aineallergioideni vuoksi siitä tuli liian hankalaa. Yritän ajatella ruokaa sekä-ettäjoko-tain sijasta, ja jo muutaman kasvisruokapäivän pitäminen viikossa on parempi kuin ei mitään.

Fanitan keittiössä ylipäätään kotimaisia juureksia ja harrastan kasvissosekeittoja. Juurekset ja kasvissosekeitot ovat muuten myös askel kohti glamourlaiffia, koska niistä tykkää asuntosäästötilikin. Kannattaa kokeilla!

Semmoset glamourvinkit mulla tällä kertaa. Mitä vinkkejä sinulla on? ❤

Puhelin hajosi, mielenrauha palasi

älypuhelin
Kuva: Chad Madden / Unsplash

Puhelimeni oli jo pitkään vedellyt viimeisiään: akunkesto oli vähentynyt, käyttöjärjestelmä hidastunut, näyttöön ilmestynyt kolhuja ja säröjä. Uutta en silti kiirehtinyt ostamaan: en siksi, että minua ärsyttää hajoileva elektroniikka, en siksi, että haluan käyttää laitteet loppuun.

Sitten kävi juuri niin, että laite veti viimeisen henkäyksensä hieman hankalalla hetkellä: perjantai-iltana Tampereella, kaupungissa, jossa en asu, paikassa, jossa oli vielä paljon sovittavaa aikataulujen suhteen. Taustalla oli ilotulitus, minua nauratti.

Onneksi työpuhelimella hoituivat kriittisimmät asioiden selvittelyt, mutta ilman kaikkia tyypillisiä sovelluksia jäin suunnittelemattomalle, mutta yllättävän helpottavalle hetkelliselle somepaastolle. Se tuntui vapauttavalta.

Kun otin uuden puhelimeni käyttöön, huomasin, että ainoat pimennon aikana todella kaipaamani sovellukset olivat Telegram ja Whatsapp. Asensin ne. Puhelin tuntui ihanan tyhjältä. Mietin, mitä teen kaikilla laitteen ominaisuuksilla. Parantavatko ne elämänlaatuani vai tekevätkö ne minusta keskittymiskyvyttömän ja addiktoituneen? Mietin, haluanko Facebookin, Snapchatin, Jodelin, Twitterin ja Niilon kaljat takaisin puhelimeeni.

En halunnut.

Instagramin taidan lopulta haluta, vaikka algoritmit ja botit ovat hyvää vauhtia pilaamassa senkin.

Julkisen somen hylkääminen tai sen käytön vähentäminen sekä pikaviestimien suosiminen ovat osa laajempaa trendiä – enkä tarkoita tässä nyt trendien perässä juoksemista vaan sitä, että tästä ilmiöstä keskustellaan nyt paljon: puhutaan puhelinten ja sosiaalisen median addiktoivuudesta, algoritmien vaikutuksesta käytökseemme ja keskittymiskykymme katoamisesta. Markkinoijat puhuvat yhä enemmän dark socialin, eli esimerkiksi pikaviestinten ja emailin, merkityksestä julkisen somen sijaan. Hesarissa julkaistu Addiktion algoritmi puolestaan valotti sosiaalisen median ongelmia – suosittelen lämpimästi lukemaan sen.

Minulle puhelimen hajoaminen oli luonteva paikka karsia lopultakin appeja, joita olin ajatellut karsia jo pitkään. Mikä on sinun suhteesi puhelimeesi, someen ja appeihin?

Lasten planeetta on ärsyttävä eroromaani mutta hyvä identiteettiromaani

lasten-planeettaRiikka Pulkkisen uutuusromaanin ensimmäiset sivut eivät lupaa hyvää. Niillä Henrik ja Frederika päättävät erota. Eroa hoidetaan porvarillisen sivistyneesti, yhdessä keskustellen, vailla draamaa. Haetaan joulukuusi, koristellaan se lapsen kanssa, laitetaan bataattilaatikko uuniin. Juodaan rieslingiä, juodaan kahvia, syödään konvehteja, katsellaan ikkunasta, ostetaan kukkia, leivotaan taatelikakkua.

Kukaan ei syö sipsejä sohvalla, juo kaljaa aamuyöllä tai valu holtittomasti räkää. Se olisi liian työväenluokkaista.

Taas yksi Säädyllinen murhenäytelmä, ehdin ajatella. Meinaan jättää kirjan kesken. Ajattelen, että en jaksa porvarillisia avioliittotarinoita, jos niissä ei ole mitään uutta, jos niissä ei ole Säädyllisen ainesosan kekseliäisyyttä tai Revolutionary Roadin pisteliästä yhteiskuntakritiikkiä.

Jatkan silti, ja saan onnekseni huomata, että Lasten planeetta on muutakin kuin porvarillinen eroromaani. Se on myös identiteettiromaani, ja sellaisena varsin hyvä.

Frederikan identiteetti, joka on pitkään ollut äitiyttä, menee uusiksi eron vuoksi. Vuorovanhemmuus tuo mukaan ne tyttöyden, naiseuden ja sinkkuuden rippeet, jotka olivat hautautuneet johonkin äitiyden, arjen rutiinien ja puolisouden alle. Yhtäkkiä Frederika on taas tyttö, jolla on aikaa olla mitä haluaa, aikaa käydä treffeillä, aikaa olla nainen.

Mutta eihän nainenkaan halua olla pelkkä äiti. Hän haluaa olla monta. Hän haluaa olla kaikkea mitä ikinä hänen mieleensä juolahtaa. Mutta hän on pökertynyt työmääränsä alle, sillä arki on äkkiarvaamatta muuttunut valtavaksi asialistaksi ja tukahduttanut kaikki ne kauniit mahdollisuuksiennuput jotka vielä äsken naisessa odottivat.

Tyttö, äiti, tyttö, äiti. Ei koskaan naista, ei, ei.

Sitten on lapsen identiteetti, kun Frederikan ja Henrikin lapsi elää elämäänsä eron keskellä, tutustuu uusiin koteihinsa, touhuaa omia touhujaan, uhmaa, rakastaa, oppii uutta, leikkii lapsen leikkejä.

Sitten on  Frederikan isosiskon Julian identiteetti, joka katosi kymmenen vuotta sitten psykoosin syövereihin. Frederikan nykyhetken rinnalla kulkee muisto ajasta, jolloin isosisko Julia, Julia uljas, Julia mahtava, romahti ja joutui rakentamaan itsensä uusiksi pienistä paloista, jotka olivat niin hajallaan, että niitä ei aina voi edes sanoittaa.

Identiteettiä ja sen hajoamista Pulkkinen kuvaa hyvin. Naiseutta hän kuvaa hyvin. Ihmisten rooleja hän kuvaa hyvin, niitä on meillä kaikilla monta. Frederikalla niitä ovat ainakin tytär, huolestunut sisar, tyttö, nainen ja äiti. Syvällä sisimmässään Frederika on yhä lapsi ja tyttö, kuten me kaikki olemme lapsia, yhtä hukassa ja neuvottomia. Siitä romaanin nimikin, Lasten planeetta, koska siltä Maan täytyy avaruudesta käsin näyttää.

Kirkkaista hetkistä ja ansioista huolimatta moni asia teoksessa ärsyttää: esimerkiksi yletön akateemisuus ja hyväosaisuus, se, että käydään asumassa Töölössä mutta palataan Kallioon, jossa voidaan ihmetellä piritorin päihdeongelmaisia.

Ehkä Frederikan elämänpiirin on tarkoitus olla ironiaa, mutta en tavoittanut sitä. Minulle loputtomat viittaukset Proustiin ja maailmankaikkeuteen, sivistyssanat ja neuroottiset keskustelut tuntuvat epäaidoilta ja uuvuttavilta, sellaisilta, että jossain tuolla kiillotetun dialogin ja kuohuviinin alla olisi vielä hahmon paljas tunne, joka ei pääse läpi. Keskustelut saavat miettimään, että olisin itsekin uupunut, jos kävisin ystävieni kanssa tällaisia keskusteluita, jos tuntisin pakkoa puhua Frederikan tavoin:

En. Pitkän kontemplaation jälkeen mä olen tullut siihen johtopäätökseen, että tarvitsen mitä oletettavimmin myös tulevaisuudessa peniksen elämääni. Ehkä koko miesvartalon. Mahdollisesti myös jonkun tietyn, ei-vielä-henkilöityneen miehen hauskuuden ja älyn ja herkkyyden. Mutta en tarvitse miestä turvaksi. En tarvitse itseni omistajaa enkä omistajuutta yhteenkään mieheen. Mutta rinnakkaista subjektiutta jonkun kanssa voisin toivoa.

Voi luoja, ota minut jo pois täältä, ehdin ajatella lukiessani.

Lasten planeetta on vahva tyttöyden ja naiseuden kuvaus, se siinä on eittämättä upeaa. Kokonaisuutena siinä on liikaa elementtejä, liikaa kaikkea, ja heikoimpina hetkinään se upottaa hahmot pinnallisten tunteiden, kauniiden kattausten ja epäaitojen dialogien syvyyteen, jossa sivistyssanat hyökkäävät lukijan kimppuun kuin ärhäkät ampiaiset elokuisella terassilla.

  • Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta (2018)
  • Otava
  • 382 s.
  • Ostin kännissä perjantai-iltana

Kiira Korpi – ihminen, joka luisteli

kiira-ehjäksi-särkynytKaikki tuntevat Kiira Korven, taitoluistelijan, joka voitti urallaan arvokisamitaleita ja poseerasi lehtien kansissa. Kovin moni ei tunne Kiira Korpea, ihmistä. Uraa ja ihmistä sen takana valotetaan Jere Nurmisen kirjoittamassa Kiira: Ehjäksi särkynyt -elämäkerrassa. Siinä Korpi avaa avoimesti asioita menestyksen takana: uupumusta, epävarmuutta, julkisuuskuvan kanssa taistelua sekä kivuliasta minuuden jälleenrakennusta uran päättymisen jälkeen.

Teoksessa käydään läpi Korven elämä juniorivuosista viimeisiä MM-kisoja seuranneeseen minuuden uudelleenrakentamiseen asti. Julkaisuhetkellä lööppeihin valuivat mehukkaat paljastukset Korven isän alkoholiongelmasta ja Korven seikkailuista venäläismiljonäärin kanssa, mutta ehdottomasti arvokkainta antia ovat avoimesti kerrotut kipeät kokemukset ja niistä opitut asiat. Vaikka syömis- ja terveysongelmista, uupumuksesta ja perfektionismin kanssa kamppailusta kerrotaan raadollisesti, välittyy sivuilta valoisa usko tulevaisuuteen ja Korven voimakas halu auttaa muita omia kokemuksiaan jakamalla.

Nurminen on saanut Korvesta paljon irti. Hän kertoo kirjassa avoimesti asioista, joita uran aikana julkisuudessa ei käsitelty. Aikoinaan vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi valittu Korpi paljastuu analyyttiseksi, voimakkaaksi ja herkäksi mutta myös ahdistukseen ja epävarmuuteen taipuvaiseksi. Ehkä juuri analyyttisyytensä vuoksi Korpi pystyy erittelemään itseään ja tuntemuksiaan niin tarkasti.

Olinko muka tarpeeksi hyvä ollakseni perfektionisti? Teinkö asiat riittävän täydellisesti ja tinkimättömästi? Ajattelin, että en millään voinut olla perfektionisti, koska eihän minun huoneeni ollut esimerkiksi aina siisti, kuten perfektionistilla pitäisi olla. Enkä saanut jokaisesta kokeesta kymppiä, vaan keskiarvoni oli 9,9. Olin jättänyt lukiossa pitkän fysiikan ja kemian kesken, eli itse asiassa olin laiska enkä mikään perfektionisti. Tiesin paljon ihmisiä, jotka tekivät töitä tunnollisemmin, ahkerammin ja tehokkaammin kuin minä.

Teoksen kerrontaratkaisu on ennemmin temaattinen kuin kronologinen. Yleisesti ottaen ratkaisu on järkevä, mutta itseäni luistelun parissa varttuneena häiritsi se, että aika kulki epäkronologisesti ja jouduin kelaamaan päässäni, mille kausille kyseiset teemat tai kokemukset sijoittuivat.

Korven lisäksi ääneen pääsee hänen perheensä. Korpien perheessä vaalittiin normaalia arkea, ja pitkään Korpi oli vain tavallinen, taitoluistelua harrastava koululainen Tampereelta. Siitä harppaus maailmantähtien joukkoon MM-kisojen kuumaan ryhmään tai lehtien kansiin oli valtava, eikä siihen voinut valmistautua etukäteen. Siksi kirjassa olisi tarjolla paljon arvokasta oppia junioriurheilijoille ja heidän tukijoukoilleen: miten huolehtia siitä, että kokonaiskuormitus koulun ja huippu-urheilun kanssa ei kasva liian suureksi? Miten huomata ylikuormituksen merkit tarpeeksi ajoissa? Miten pitää huoli siitä, että minuus ei rakennu täysin lajin varaan?

Mutta minua satutti, kun jopa omat vanhempani näkivät minut ensisijaisesti taitoluistelijana eivätkä ihmisenä. Miksi sen piti olla niin? Olin varmasti itsekin pitänyt itseäni ensisijaisesti taitoluistelijana, ja lähipiirini oli omaksunut saman ajatuksen. Olin sisäisesti niin rikki, että luistelu ei enää ollut ykkösarvoni elämässä. Tärkeintä oli toipua uupumuksesta hyväksi ihmiseksi, ja muut määritelmät olivat loppujen lopuksi turhia.

Ehjäksi särkynyt on tarina poikkeusyksilöstä: lahjakkaasta ihmisestä, joka on saanut luonteenpiirteikseen kunnianhimon, herkkyyden, analyyttisyyden ja tunnollisuuden. Ne ovat piirteitä, joiden avulla menestytään, mutta myös piirteitä, jotka ajavat helposti uupumukseen. Ne ovat piirteitä, joiden ansiosta ihminen voi näyttää menestyvältä ja kadehdittavalta mutta käydä sisällään taisteluita, jotka ovat niin raskaita, että voivat ajaa ihmisen loppuun.

En arvioi Ehjäksi särkynyttä niinkään kaunokirjallisuutena vaan kasvutarinana. (Kaunokirjallisuuden vuoksi sanottakoon kuitenkin, että teoksen otsikko on vähän liian teinirunomainen meikäläisen makuun.) Kasvutarinana ja itsereflektiona teos on äärimmäisen tärkeä, ja se olisi hyvää ja lohdullista luettavaa kilpaurheilijoille perheineen mutta myös jokaiselle perfektionismin ja suorittamisen kanssa kamppailevalle.

  • Jere Nurminen: Kiira: Ehjäksi särkynyt (2018)
  • Otava
  • 240 s.

Luonnonkosmetiikan kuningaskuluttaja osa 1

luonnonkosmetiikkaLuettelin aiemmin koottuja ekokokeilujani, joita ovat olleet esimerkiksi shampoottomuus, vaatteissa pihistely ja biohajoavat pesuaineet. Näin ilmastokriisistä johtuvan maailmanlopun aattona on jälleen ajankohtaista pohtia kulutusvalintoja – koska kyllä, uskon edelleen, että yksittäisellä kuluttajalla on vaikutusvaltaa.

Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat kolme luonnonkosmetiikkatuotetta. Parhaimmillaan luonnonkosmetiikkatuote tekee hyvää keholle, mielelle ja luonnolle, huonoimmillaan se on tympeä, toimimaton ja kallis. Tässä yhteenveto kolmesta melko tuoreesta kokeilusta.

Santen kristallikivideodorantti

Kristallikivideodorantin teho perustuu luonnossa esiintyvään antibakteeriseen mineraalisuolaan. Kiveä käytetään kastelemalla se ja hieromalla sitä kainaloiden iholle.

+ Pitää kainalot kuivina ja toimii hyvin arkikäytössä. Erikoistapauksissa, kuten lentämisestä aiheutuvassa tuskanhiessä, se ei pidä.

+ Näyttää kauniilta.

+ Riittää tästä ikuisuuteen ja vähentää deodoranttipurkeista kertyvää jätekuormaa.

+ Alkoholiton, hajuton ja lisäaineeton.

+ Pakkauksessa on vähemmän muoviosia kuin tavallisessa roll on -deodoranttipakkauksessa.

– Painava, ja kuulemma menee pudotessaan tuhannen säpäleiksi.

– Teho perustuu alumiiniyhdisteeseen (potassium alum). Alumiinin turvallisuudesta deodoranteissa on ristiriitaista tietoa, mutta Ylen Kuningaskuluttajassa sille annettiin synninpäästö.

Ostettu Ruohonjuuresta, hinta 9,90 €. Hinta-laatusuhde jää plussalle.

Flow kosmetiikan shampoopala, kehäkukka

Saippuapohjainen shampoopala on tehty kasviöljyistä. Siinä ei ole säilöntäaineita, keinotekoisia haju- tai väriaineita saati mineraaliöljyjä. Shampoopalaa käytetään hieromalla sitä märkiin hiuksiin, vaahdottamalla ja pesemällä kuten tavallisesti.

+ Ei jätä jälkeensä muovipakkausta.

+ Jättää hiukset tuuheiksi.

+ + On ystävällinen päänahalle: palashampoon ansiosta monet hiuspohjalleni tyypilliset ongelmat, kuten kuivuus tai kutina, ovat helpottaneet. Tämä on minulle kahden plussan arvoinen plussa.

+ On auttanut pidentämään pesuväliä. Nykyään hiusten peseminen kahdesti viikossa riittää.

– Käyttöliittymä on hankala, ja en mielelläni raahaa shampoopalaa mukanani.

– Kuluu nopeasti.

– Jättää hiukset mattapintaisemmiksi kuin tavalliset kilpakumppaninsa.

– Totuttelu ottaa oman aikansa.

Ostettu Ruohonjuuresta, hinta 9,99 €. Hinta-laatusuhde jää inasen plussalle.

Weledan ihoöljy, laventeli

Ihoöljyn perustana on manteli- ja seesamöljyistä tehty seos, joka on hajustettu aidolla laventelilla. Laventelin tuoksu rentouttaa kehoa ja mieltä ja toimii erityisen hyvin iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

+ Miellyttävä ja hyvin imeytyvä koostumus.

+ Ihana ja rentouttava tuoksu.

+ Pakkauksena kaunis lasipullo, joka ei päädy muoviroskaksi.

+ Kosteuttaa ihoa tehokkaammin kuin kosteusvoide.

– Keksin vain yhden negatiivisen asian: jos öljyä sattuisi pudottamaan lattialle, on melko todennäköistä liukastua. Kaverin puolesta kerron.

Ostettu Stockmannilta, hinta n. 23 €. Tavallaan tuoksuva ihoöljy on turha luksustuote, mutta minulle se toimii sekä rentoutumiseen että ihonhoitoon. Hinta-laatusuhde siksi on täyttä plussaa.

Onko sinulla kosmetiikkavinkkejä? Kerro toki ❤

Miten olla trendin harjalla ja pelastaa maailma?

mel-poole-639611-unsplash
Kuva: Mel Poole / Unsplash

Vaateteollisuus saastuttaa maata, merta ja ilmaa. Hetki sitten Yle uutisoi sen saastuttavan enemmän kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä. Saasteita aiheutuu esimerkiksi puuvillan viljelystä, meriin huuhtoutuvista mikromuoveista ja logistiikasta. Vaatteista tulee pikamuotiajattelun ja heikon laadun vuoksi nopeasti jätettä, ja yli 70 % niistä päätyy kaatopaikoille tai poltettaviksi.

Vaikka uutinen on lohduton, sen lopussa heitetään ilmoille toiveikas ajatus siitä, että kestävä vaatekulutus nousee tulevaisuudessa trendiksi siinä missä kasvissyönti. Koska pääsen kerrankin olemaan trendin harjalla, listaan nyt omat vinkkini kestävään vaatekulutukseen.

Kiinnitä huomiota materiaaliin

Suosi vaateostoksilla luonnonmateriaaleja, kuten pellavaa, silkkiä ja villaa. Ne hengittävät ja pysyvät siisteinä keinokuituisia pidempään. Siinä missä akryylineule nukkaantuu ja muuttuu nopeasti tunkkaiseksi, villaneule pysyy siistinä ja raikastuu ulkoilmassa.

Pidä huolta

Hyvä huolenpito pätee itsesi ja läheistesi lisäksi myös vaatteisiin, kenkiin ja laukkuihin. Oikealla pesulämpötilalla ja tahrojen käsittelyllä pääsee jo pitkälle, ja pesupussin avulla vaate pysyy siistinä pidempään. Vaateharja ja silitysrauta jeesaavat viimeistelyssä, ja vaikka silittäminen onkin välillä pitkäpiimäistä puuhaa, ryhdikäs ja freesi lopputulos palkitsee.

Luonnonmateriaalien ja farkkujen kanssa ratkaisee tuuletustaito – siis se, että roudaa kamat parvekkeelle pesukoneen sijasta. Vaate raikastuu, käyttöikä pitenee. Nahkakengät ja laukut tykkäävät rasvasta, kenkälankista ja suojasuihkeesta.

Pidä listaa

Älä osta turhia asioita, jotka päätyvät jätteeksi ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Panosta laatuun ja tavaroihin ja vaatteisiin, joita tarvitset aidosti. Itse pidän listaa vaatehankinnoista, ja pohdin uusia ostoksia sitä vasten. Ajattelen, että vaatteen pitää olla todella hyvä, jotta sen viitsii ostaa.

Hanki vaatteita ja asusteita käytettyinä

Voisin olla parempikin kirpputorihai, koska kärsimättömänä luonteena menetän kiinnostukseni melko nopeasti. Silti pyrin metsästämään esimerkiksi takkeja ja laukkuja käytettyinä. Osa vaatteistani ja asusteistani, kuten villahuivi, kynähame ja pari laukkua, ovat perittyjä. Ikää niillä on yli 20 vuotta, ja edelleen toimivat. Hyviä kirpparivinkkejä löydät Jennan Kirpputorilta kotoisin -blogista.

Lainaa

Yksiä juhlia varten ei välttämättä tarvitse ostaa uutta mekkoa. Jos kaverin vaatekaapilta ei löydy sopivaa hepenettä, toimii kaupungeissa myös vaatelainaamoja, joista päällepantavaa voi lainata. Näitä ovat esimerkiksi Helsingissä, Järvenpäässä, Tampereella ja Turussa toimiva Vaatepuu sekä Helsingissä toimiva Vaaterekki.

+Vältä verkkokauppoja aamuyön tunteina

Mikään ei ole helpompaa kuin verkko-ostaminen. Sitä kannattaa kuitenkin vältellä tunnekuohuissa, aamuyön tunteina tai muissa tilanteissa, joissa on altis tekemään hutiostoja. Omiin hutiostoihini lukeutuvat kirsikkakuvioinen, liian lyhyt mekko, pari kukkapaitaa ja vekkihame. Onneksi virheistä kuitenkin oppii. Yleensä.

Lue myös:

Kootut ekokokeiluni

Täydellistä vaatevarastoa metsästämässä