-
Lue lisää →: Helvetinjärven kansallispuisto näytti erilaiselta aikuisena
Helvetinjärvi on nuoruuteni kansallispuisto, jossa en ollut käynyt noin 20 vuoteen. Viime kesänä sain idean, että paikka pitäisi nähdä myös aikuisena. Asiat kun tuppaavat näyttämään erilaisilta, yleensä pienemmiltä. Niin se tälläkin kertaa oli. Asiat näyttivät sekä pienemmiltä että turvallisemmilta – Helvetinkolun pohjalle ei enää pääse, ja joka paikassa oli aitoja…
-
Lue lisää →: Olin kerran täällä
Tunsin pitkästä aikaa aitoa halua kirjoittaa jotakin, jotakin muuta kuin asioita, joita kirjoitan työkseni. Joten palasin tänne, ja ajattelin palata uudestaan, mutta hieman eri tyylillä kuin ennen. Tämä blogi on ollut olemassa lähes 10 vuotta, ja siinä ajassa tapahtuu paljon – internetille, ajatuksille, elämässä, maailmassa. Mietin pitkään, mitä tekisin tälle,…
-
Lue lisää →: Sally Rooneyn Kaunis maailma, missä olet sulatti jopa minun sydämeni
En ole aiemmin ollut Sally Rooneyn suurin ihailija – en, vaikka koko maailma ympärilläni lukee haltioituneena Rooneytä, en, vaikka hänet on nimetty yhdeksi sukupolvensa (tai kai minä kuulun samaan sukupolveen) ääneksi, en, vaikka hänen teksteissään sanotaan olevan jotain erityistä. Aiemmin Rooneytä lukiessani olen ajatellut olevani liian vanha tai liian kyyninen,…
-
Lue lisää →: Haruki Murakamin Maailmanloppu ja ihmemaa saa absurdit tapahtumat tuntumaan täysin järkeviltä
Haruki Murakamin romaani Maailmanloppu ja ihmemaa sekoittaa arkiseen maailmaan absurdeja elementtejä ja liikkuu kahdessa tarinalinjassaan tietoisuuden ja identiteetin eri tasoilla. Keitos on erikoinen, mutta niin realistisesti ja yksityiskohtaisesti kuvattu, että sen melkein uskoo osaksi maailmaa, jossa elämme. Yksi tarinalinja sijoittuu Maailmanloppuun – suljettuun, yksinkertaiseen kaupunkiin, jossa Untenlukija lukee illasta toiseen…
-
Lue lisää →: Naiset joita ajattelen öisin inspiroi ja ärsyttää
Olen usein vähän jäljessä trendeistä, tälläkin kertaa. Mia Kankimäen teokset vilisivät blogeissa ja kirjasomeissa joitakin vuosia sitten, mutta kirjoina ne eivät sattuneet kohdalleni. Sitten kesälomalla, niiden ihanien helleviikkojen aikana, Munkkiniemen kirjaston palautettujen hyllyssä tuli vastaan Naiset joita ajattelen öisin. Tartuin kirjaan, ja luin sitä Munkkiniemen uimarannan lämpimillä kallioilla. Ne ovat…
-
Lue lisää →: Maa ja taivas on upea romaani tieteestä, rakkaudesta ja kärsimyksen ongelmasta
Yaa Gyasin romaani Maa ja taivas on sanalla sanoen upea. Upea. Se on nuoren naisen kasvukertomus, maahanmuuttajaperheen tarina, riippuvuuskertomus sekä eksistentiaalinen pohdiskelu tieteestä, uskosta ja kärsimyksestä. Teos onnistuu tavoittamaan monta ulottuvuutta vaivattomasti ja samalla tunteikkaasti. Rakastan kirjoja, jotka käsittelevät olemassaolon ja maailman mysteereitä monilta kanteilta. Löysin teoksesta yhtymäkohtia Jeffrey Eugenidesin…
-
Lue lisää →: Saara Turusen Järjettömiä asioita on järjetön romaani rakkaudesta
Olen suuri Saara Turusen fani. Pidin sekä Rakkaudenhirviöstä että Sivuhenkilöstä, erityisesti siitä, kuinka teräviä havaintoja niissä tehdään sekä yhteiskunnasta että ihmisistä. Siksi tartuin innolla Turusen uusimpaan teokseen. Kuuntelin sen äänikirjana, ja se virtasi keväisten metsien ja jokien seurana kevyenä, mutta osittain aika järjettömänä seuralaisena. Järjetöntä ambivalenssia Järjettömiä asioita on rakkausromaani.…
-
Lue lisää →: Mitään ei kuulu, me vastaamme, vaikka kuitenkin kuuluisi
Viimeisen vuoden ajan kuulumiset on kuitattu tyylillä ei mitään erityistä, kotona on oltu. Koska mitään ihmeellistä ei ole noin vuoteen kuulunut, kenellekään. Siksi aina kun kysytään kuulumisia, vastaan ei mitään erityistä, arki on ennallaan. Kaikilla se on, ja samoin kaikki muutkin vastaavat. Me olemme sillä tavalla reippaita, että emme halua…
-
Lue lisää →: Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt valottaa millenniaalien uupumusta
Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt kuvaa millenniaalien uupumusta hyvin henkilökohtaisesta lähtökohdasta: omasta uupumuksesta käsin. Tuloksena on pohdiskeleva ja poukkoileva teos: sellainen, joka välillä tuntuu vertaistuelta mutta kuitenkin välttelee kohtaamista, sellainen, jossa on välillä terävä oivallus mutta välillä keveää höttöä, sellainen, jota välillä ymmärtää ja välillä ei. Mikä saa millenniaalit uupumaan?…
-
Lue lisää →: Candice Carty-Williamsin Queenie on ilahduttavan hyvä romaani
Korona-ajan olen elänyt some- ja uutistyhjiössä, koska viestejä ja digitaalisia ärsykkeitä tulee etätöissä niin sanotusti riittävä määrä. Siksi olen ollut autuaassa pimennossa kaiken suhteen – sen, mistä puhutaan, sen, mitä luetaan ja sen, millaisissa maljakoissa tulppaanit tänä vuonna kuvataan Instagramiin. Siksi olen ilahtunut, että tulin törmänneeksi Candice Carty-Williamsin esikoisteokseen Queenieen…