#vainsinkkujutut

Aikaisemmin kirjoitin, kuinka olen selvinnyt flunssan pahimmasta muodosta, eli sinkkuflunssasta. Sinkkuflunssan loppuvaiheen houreisiin kuuluu esimerkiksi perintöhopeoiden miettiminen, mikä toimikoon vihjeenä siitä, kuinka vakavasta taudinkuvasta on kyse.

Mutta kyllä se sinkkuus voi synnyttää muitakin ajatuksia ja oivalluksia. Vaikka tällaisia:

  • Voit nukkua yösi rauhassa, koska kukaan ei kuorsaa vieressäsi.
  • Voit valvoa yösi rauhassa surren, koska kukaan ei ole vieressäsi.
  • Voit alkaa kartoittaa nuorempia sukulaisnaisiasi tulevaisuuden seuraneidin roolia varten. Seuraneiti istuu luonasi ja lukee sinulle Katekismusta ääneen. Kun torkahdat ristipistotyösi ääreen, hän livahtaa pois vähin äänin.
  • Voit nauraa katketaksesi, kun potentiaalinen tulevaisuuden seuraneitisi postittaa sinulle seuraavan magneetin:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • Voit riemuita siitä, että sinulla on paljon aikaa vain itsellesi ja omille harrastuksillesi. Loputtomasti aikaa.
  • Kiroilet ruokakauppojen pakkauskokoja ja sitä, että sinkkuboksisi jääkaapin pakastelokeroon ei mahdu sitten yhtään mitään. Paitsi että jostain syystä sinne mahtuu pyttipannun jämät, joita et koskaan syö.
  • Sinun ei tarvitse siivota lattialta kenenkään muun sukkia tai kalsareita.
  • Voit käydä erittäin nuoren henkilön kanssa seuraavan sananvaihdon: ”Onks sulla poikaystävää?” ”Ei.” ”Vähänkö sulla on köyhä elämä.”
    • Voit sen jälkeen käyttää aikaa siihen, että mietit, kuinka hävytöntä nuoriso nykyään on.
  • Voit seurata ystäväpiirisi vakiintumista ja keksiä elämästäsi erilaisia metaforia, jotka liittyvät mm. tuolileikkiin (joku jää ilman) tai siihen, että kukaan ei halua ottaa viimeistä.
  • Voit miettiä, että elämä on kuitenkin ihan tosi jees, ja se jos mikä on tärkeää.

Lue myös:

Sinkkuflunssa

Miltä eroaminen tuntuu?

Näin muutat sinkkuboksiin

Muut somet ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Elämäni aakkoset

Kesälomamaanantain kunniaksi päätin tarttua blogeissa (esim. Mitä luimme kerran & Blurred Esquisse) kiertäneeseen aakkoshaasteeseen ja listata omat aakkoseni. Tässä niitä sitten olisi:

Avaruus. Haaveammattini oli lapsena astronautti, eikä haave ole mihinkään kadonnut. Nykyään runoissani kulkee mukana avaruuteen tai fysiikkaan liittyviä pohdintoja, ja tuskin sen lähemmäksi avaruutta pääsenkään.

Blogi. Aloitin bloggaamisen Livejournalissa vuosia sitten, silloin, kun koko some oli vielä 1.0 -versiossa. Kohtisuora on ensimmäinen julkinen blogini, ja kaikki, mitä se on mukanaan tuonut, on ollut äärimmäisen hienoa ja positiivista – kiitos siitä kuuluu kaikille siellä ruudun takana ❤

C-kasetit. Käsi ylös, kuka on tehnyt itse mixtapeja vielä yläasteella! Minä olen, koska mulla oli Sony Walkman, se kasettiversio tietty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Draamantaju. Nautin kirjallisuudessa ja muussa kerronnassa hyvin rakennetuista ja rytmitetyistä kohtauksista.

Eloisuus. Eloisat ja ilmeikkäät ihmiset vetoavat minuun, ja kehollisuus on minulle tärkeää. Taidan puhua enemmän kehollani ja käsilläni kuin suullani.

Festarit. Musiikki ja musiikkitapahtumat ovat suuri rakkauteni, ja olen osallistunut jonkin verran myös festareiden järjestelyyn – ihan vain rakkaudesta lajiin. Tänä vuonna lähdin pitkästä aikaa teltan kanssa festarireissuun.

Game of Thrones. Luulin, että en olisi niitä, jotka jäävät koukkuun. Olin väärässä. Nyt odotan jokaista jaksoa ja elän vaarallisesti, koska minulla on suosikkihahmo – yleensä kun suosikit, ja kaikki muutkin, tuppaavat kuolemaan.

Hidastaminen. Olen ennen ollut suorittaja, ja suorittanut koulussa, töissä ja harrastuksissa. Viime aikoina olen harjoitellut tietoisesti hidastamaan, kävelemään juoksemisen sijasta ja hyväksymään sen, että kaikkea ei voi tehdä nopeasti ja täydellisesti.

Introverttiys. Moni ei heti usko minun olevan introvertti. Seuranaiseudestani huolimatta tarvitsen paljon omaa aikaa, tilaa ja rauhaa, ja kuormitun sosiaalisissa tilanteissa helposti. Myers-Briggs -tyyppini on INFJ, eikä varmaan yllätä, että muut pitävät INFJ:tä usein ekstorverttinä.

Jää on suosikkielementtini, ja luistimen terän ääni sitä vasten on yksi parhaista äänistä.

Kirjallisuus on aina ollut minulle tärkeää. Lapsena vietin päiväkausia lukien, yliopisto-opinnot aloitin kirjallisuus pääaineenani, ja nykyisin lörpöttelen kirjallisuudesta silloin tällöin internetiin.

Laulaminen. Lapsena lauloin lapsikuorossa, sen jälkeen sekalaisemmissa kokoonpanoissa. Kuorolaulussa parasta on yhteys muiden ihmisten kanssa ja harmoniassa soivat äänet, joiden keskellä levätä.

Museot = niin mun juttu.

Niityt. Kukkia, kesä, luonto. Kolme mun juttua.

(Sonja) O.  kävi täällä. Sonja O. oli minulle aikoinaan tärkeä lukukokemus, ja vaikka kirja on päälle 30 vuotta vanha, se ei ole kadottanut ajankohtaisuuttaan tiettyjen teemojen osalta.

Piano. Aloitin pianotunnit ala-asteella, ja menuetteja, etydejä ja sonatiineja tuli tankattua useita vuosia. Tänä talvena ymmärsin myös ostaa vihdoin pianon sinkkuboksiini.

Queer. Haukkumasana, josta tulikin lopulta identiteettisana. Queer sanana kyseenalaistaa sukupuoleen ja suuntautumiseen liittyvät normit. Symppaan.

Rakkaus. Jos minulla puuttuisi rakkaus, mitä minulle jäisi? (Hei, se F INFJ:ssä tarkoittaa feelingiä!)

Sinä. Kaikki elämäni sinät, jotka koostuvat kavereista, ystävistä, perheenjäsenistä ja muista rakkaista. Ilman heitä en olisi minä, tällainen tai tässä.

Taide. Taide on minulle sekä inspiraation että rentoutumisen lähde. Jos lähden taidenäyttelyyn, saatan kuluttaa siellä tuntikausia. Jos lähden festareille tai konserttiin, saan siitä virtaa viikoiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uni. Olen aina ollut herkkäuninen. Stressaantuneena kärsin unettomuudesta, vieraissa paikoissa en ole koskaan saanut nukuttua. Yleisesti ottaen nukun hyvin, ja näen paljon unia.

Vaeltaminen. Vanha rakkauteni, joka syttyi hetki sitten uudelleen. Nyt en tiedä mitään parempaa kuin yön viettäminen metsässä.

X-sukupolvelta olen omaksunut c-kasetit ja osan musiikkimaustani. Ja ironian. Väittävät, että ovat keksineet sen.

Y-sukupolven edustajana olen varttunut internetissä, ja mielestäni lähes kaikkea voi tehdä ironisesti tai muuten vaan läpällä, koska #yolo!

Zen. Nykyään etsin rauhaa ja hiljaisuutta entistä enemmän. Parhaita keinoja zenin saavuttamiseen ovat metsässä käveleminen, joogaaminen, musisointi tai meditointi.

Å – Luovutan.

Äärettömyys. Äärettömyyden ajatus on kiehtonut ja kiusannut minua lapsesta asti. Ensin se liittyi avaruuspohdintoihin, nykyisin myös olemassaoloon ja sen tarkoitukseen. Äärettömyys on inspiroinut myös koruvalintojani, ja käytän usein sormusta, jossa on äärettömän symboli.

Örinä. Nuorempana minulla oli hevivaihe, ja Nightwishin lisäksi örinähevi oli kova juttu. Enää se ei ole.

 

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Rakkautta kaikille

Ajattelin ensin, että miksi minä kirjoittaisin Pridestä. Olisiko minulla siitä mitään originaalia sanottavaa, olisivatko kokemukseni tarpeeksi vahvoja, jotta minulla olisi oikeus niistä kirjoittaa.

Mutta juuri tuohon oikeuteen se kaikki kiteytyykin. Minulla on oikeus olla, sinulla on oikeus olla. Meillä kaikilla on oikeus olla juuri sellaisia kuin olemme, meillä on oikeus tuntea, kuten tunnemme, rakastaa, ketä rakastamme. Valitettavasti se ei ole vieläkään itsestäänselvää – siksi Prideä tarvitaan, siksi minäkin marssin.

sateenkaarihylly

Sateenkaarihylly

Tasavertaisuus on nimittäin perusoikeus, ei neuvottelu- tai mielipidekysymys.

Minä olen kerran ollut todella ihastunut tyttöön. Ehdin silloin käydä läpi pitkän ajatuskuvion siitä, miten esittelen hänet perheelleni, suvulleni, kaikille, miten siihen suhtauduttaisiin. Poikien suhteen tuollaista ajatuskuviota ei ole koskaan tarvittu, koska sellaiset suhteet ovat olleet itsestäänselviä ja odotustenmukaisia.

Eihän sen näin pitäisi mennä.

Prideä tarvitaan, jotta kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään rakkautensa näyttämistä tai rakastamaan piilossa. Että kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään väkivaltaa, syrjintää, kiusaamista, mitään. Että kaikilla olisi oikeus olla sitä sukupuolta, jota kokevat olevansa, että kaikilla olisi itsemääräämisoikeus.

Edelleen on ihmisiä, jotka eivät voi marssia Pridessä tai esitellä puolisoaan julkisesti. Edelleen on ihmisiä, jotka eivät voi olla sitä sukupuolta, johon identifioituvat.

Siksi Prideä tarvitaan.

Rauhaa ja rakkautta kaikille. Olette ne ansainneet ❤

prideviikko2017


Ps. ne muut somet:

FACEBOOK   INSTAGRAM   SNAPCHAT: @ SAILATUULIA

Mietin tässä, että…

Oon tässä miettinyt erinäisiä juttuja, asioita, yhteiskunnallis-sosiologis-vuorovaikutuksellisia ongelmia sekä meteorologisia ilmiöitä. Ne vaivaavat minua jonkin verran.

Jaettu tuska puolittuu, tai ehkä sittenkin kertautuu. Mutta esim. nämä jutut minua nyt askarruttavat:

  • Miksi kynät tylsyvät niin nopeasti?
  • Miksi kolmekymppisen naisen pitäisi olla sekä dynaaminen uraohjus että pullantuoksuinen perheenäiti?
  • Miksi alkukesällä on kaikkein valoisinta mutta kaikkein kylmintä?
  • Miksi kukaan ei kehtaa ikinä ottaa viimeistä?
  • Miksi on niin tärkeää, mitä ihmiset ajattelevat (ja keitä ne ihmiset ylipäätään ovat ja mitä ne ajattelevat) ja kenellä on aikaa ajatella muiden ihmisten asioita, kun omissakin asioissa on niin valtavasti päänvaivaa?
  • Miksi monesta hyvästä jutusta tulee lopulta huono olo, esim. viinistä?
  • Miksi tällaiselta täti-ikäiseltä kesti niin kauan saada tolkkua Snapchatin käyttöliittymästä?
  • Miksi nuoriso on aina pilalla ja käyttää omituisia sosiaalisen median sovelluksia?
  • Miksi vaatteet nukkaantuvat?
  • Miksi väärään ihmiseen rakastumisesta kestää niin valtavan kauan toipua?
  • Miksi iho on samalla kuiva ja helposti rasvoittuva?
  • Miksi ihmisen pitää tietää jo teini-ikäisenä, mikä siitä tulee isona?
  • Miksi me käytämme työelämässä vakavalla naamalla sellaisia sanoja kuin kontaktoida, prospektoida, sparrata, lisäarvo asiakasrajapinnassa ja tahtotila?
  • Miksi kissat eivät pysy ikuisesti pentuina?
  • Miksi sitä joskus tulee vastattua toivotukseen samoin, vaikka toivotus ei ole sellainen, että siihen kannattaisi vastata niin?
  • Miksi joskus tuntuu siltä, että kaikki muut ehtivät tehdä vaikka mitä hienoa ja että juuri minä aivan varmasti jään jostain paitsi?!
  • Miksi olen koukussa lehtien kommenttipalstoihin?

Some 1.0: Kiss FM:n chatistä IRC-Galleriaan

Kirjoitin viime vuonna tekstareista, siitä, kuinka pala viestimisen historiaa oli tallennettuna käsinkirjoitettuun kirjaseen. Tekstarit eivät olleet ainoa varhaisen somen ilmenemismuoto. Niitä oli muitakin, kuten Kiss FM:n chatti, IRC, IRC-Galleria, ja sellaiset blogialustat kuin Liverjournal.

Kiss FM:n chatti oli se, johon rynnättiin heti koulun jälkeen esittämään ikäistään vanhempaa, esim. 14-vuotiasta. Vaikka Kissin chatissa sai välillä keksiä vastauksia kysymyksiin kuten mikä sun kuppikoko on, yleensä jännittävintä kuitenkin oli se, mahtuuko keskusteluhuoneeseen ollenkaan tai pätkäiseekö nettiyhteys. Tärkeää oli olla kertomatta oikeaa nimeään, ikäänsä, asuinpaikkaansa tai mitään muutakaan tunnistettavaa. Kyseessä oli sentään internet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IRC. Pojat puhuivat siitä joskus koulussa, irkkaamisesta. Että se ei ole ihan kenelle tahansa, eikä varsinkaan peeloille. Otimme haasteen vastaan, ja pian minä ja parhaat ystäväni olimme vakiovieraita legendaarisella #vesvi -kanavalla. Nikkini oli sedrik, kuten se Nipsun pehmokoira. Minulla oli opit monelle kanavalle. Se oli silloin aika tärkeää.

Erittäin tärkeä juttu irkkaamisessa oli myös idlaaminen. Kanaville mentiin idlaamaan, ei juttelemaan. Yksi kaverini sai oppia tämän kantapään kautta: hän joinasi uudelle kanavalle, alkoi kysellä, miten ihmisillä menee. Kukaan ei vastannut. Hän huhuili hieman lisää. Yksi sanoi tähän: tää ei oo mikään chatti.

Ei niin. Se oli enemmän.

IRC:n avulla on nimittäin ylläpidetty ystävyyssuhteita, yhtä parisuhdetta ja kokonaista sisäpiirivitsien jättivarastoa. Kun ystävystyimme Ilosaarirockissa telttanaapureidemme kanssa, me perustimme heidän kanssaan tietenkin irkkikanavan. Roikuimme siellä vuosikaudet. Siihen asti, kunnes keskustelut kuihtuivat ja siirtyivät muihin kanaviin.

IRC-Galleria. IRC-Gallerian ajatus oli kutkuttava ja samalla todella pelottava: ettäkö minä laittaisin oman naamani internetiin? Entä jos joku tunnistaa? Mitä ihmisetkin ajattelevat?

Galtsun käyttäjäkunta jakautui (mielestämme) tiukasti kahtia: oikeisiin irkkaajiin ja galtsuteineihin, jotka olivat galtsussa siis ihan väärin perustein. Minä ja kaveripiirini olimme hyvin tiukkoja tässä jaossa: oli tosi noloa, jos kuului vain yhteisöihin eikä irc-kanaville.

Kyllä meillä oli kuitenkin myös yhteistöjä. Sellaisia mielestämme tosi cooleja, kuten esimerkiksi Ehkä join, ehkä part, 97 % boyist on ass holei ja harrastukset-kategoriassa ollut yhteisö Hevospoolo ja okkultismi.

Galtsun kuvien estetiikka olisi oman postauksen arvoinen. Ensihätään galtsumuistoja voi käydä verestämässä täällä.

Livejournal. Livejournaliin minä ja ystäväpiirini vuodatimme sydänsurumme, kuulumisemme ja muut angstimme. Postaukset olivat yleensä tiukasti suojattuja: niitä pääsivät lukemaan vain lj-kavereiksi hyväksytyt käyttäjät, eikä Livejournalissa vahingossakaan esiinnytty omalla nimellä. Kuten ei muuallakaan internetissä.

Ensimmäisen Livejournal-blogini taisin perustaa yläasteella. Sen nimi oli Pohjanoteeraus. Myöhemmin tajusin nimen pöhköyden, ja loin runotyttöyttäni paremmin kuvaavan Tuulenvire-nimisen blogin. Sitä päivitin aina vuoteen 2012 saakka, ja nyt sekin on pala minun ja internetin historiaa.

Viidessätoista vuodessa internet ja minä olemme muuttuneet. Tässä minä vain kehtaan höpistä julkisesti omalla nimelläni ja naamallani asioita. Kuvan lataaminen kaikkien nähtäville vaatii vain sen, että näppää sen puhelimellaan ja jakaa sen sijaan, että lataisi digikameran, ottaisi kuvan, siirtäisi sen koneelle ja julkaisisi sen galtsussa, jos kehtaisi.

Aikuisuus: uhka vai mahdollisuus?

Nuorena ei jaksa odottaa sitä, että tulee aikuiseksi. Että voisi muuttaa omaan kotiin, käydä baareissa ja olla muutenkin no, aikuinen. Parikymppisenä maailma on avoinna ja täynnä mahdollisuuksia, kunnes aikuisen elämän aloittaminen ja omilleen muuttaminen lyö kasvoille erinäisten rasitteiden muodossa.

Esimerkkejä aikuisuuden mukanaan tuomista rasitteista:

  • Koti: asunnossasi on aina jotain rempallaan. Saat olla jatkuvasti vaihtamassa suodattimia tai tiivisteitä tai lamppuja tai pattereita tai sulakkeita, kiristelemässä ruuveja, availemassa tukkeutuneita viemäreitä ja tyhjentämässä lattiakaivoja.
  • Paperityöt: veroilmoituksen lisäksi joudut täyttämään hakemuksia ja lomakkeita, selvittelemään vakuutus- ja pankkiasioita, kilpailuttamaan asuntolainoja ja lukemaan vuokrasopimuksen ehtoja suurennuslasin kanssa.

aikuisuus uhka vai mahdollisuus

  • Lyhyet kesälomat: yhtäkkiä kolmen viikon yhtenäinen kesäloma tuntuu luksukselta, vaikka eihän siitä voi olla niin montaa vuotta, kun kesäloma kesti kuukausia.
  • Ura: kohtaat sellaisia juttuja kuin työnhaku, urakehitys, ammatillinen itsetunto ja kouluttautuminen. Peruskoulussa uraa varten valmennetaan sillä tavalla, että mennään internetiin tekemään se mollin avotesti, joka sitten kertoo, mikä sinusta tulee isona.
  • Perheen perustaminen: joudut miettimään sellaisia asioita kuin että onko nyt oikea hetki, olenko minä ihmisenä valmis, meneekö minulla taloudellisesti tarpeeksi hyvin ja mikä on paras synnytystapa. Näiden asioiden pohtimisesta et välttämättä tule yhtään viisaammaksi.
  • Odottamattomuus: joudut sopeutumaan siihen, että kaikesta suunnittelusta huolimatta asiat tapahtuvat joskus yllättäen, joskus eivät sitten millään.
  • Perheen perustamisen jälkeiset rasitteet: ensin jälkikasvusi valvottaa sinua, ja teini-ikään ehdittyään kuluttaa kaiken lämpimän veden käydessään suihkussa.
  • Oppiminen: opit, että elämässä on paljon harmaan sävyjä, ei pelkkää mustaa tai valkoista. Opit valitsemaan taistelusi ja hyväksymään kompromisseja ja epätäydellisyyttä.

Rasitteistaan huolimatta aikuisuus on silti melko ok elämänvaihe. Aikuisuuden myötä ihmisestä tulee melko näppärä korjaamaan asuntonsa pikkuvikoja tai vaihtoehtoisesti näppärä soittamaan jollekulle, joka osaa ne korjata.

Sitä aikuisuus kiteytettynä onkin: jatkuvaa vikojen korjaamista tai vaihtoehtoisesti niiden hyväksymistä ja jättämistä taa.

Kasvit, jotka eivät vaatineet mitään

Viime viikonloppuna minulla oli vihdoin aikaa huonekasveilleni. Vaihdoin niille mullat, suihkuttelin niitä, nypin pois kuolleita lehtiä. Ihmettelin, kuinka sitkeitä ne ovat, vaikka ne ovat sinnitelleet viileällä ikkunalaudalla koko vuoden ja sietäneet monta auringonvalotonta kuukautta.

Ennen projektiani olin hieman huolissani. Ajattelin, että kaikki kasvini ovat todella huonossa kunnossa ja että tekisin turhaa työtä.

Olin väärässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rönsylilja, jonka sain vuosia sitten opiskelukaveriltani, on viihtynyt ja kasvattanut vuoden aikana viisi uutta pistokasta. Orkidea, jonka luulin vetelevän viimeisiään, versoikin uutta kukkavanaa. Se ei ole kukkinut kertaakaan sen jälkeen, kun palautin graduni. Siitä on kolme vuotta.

Olin ällistynyt ja häkeltynyt. Siinä ne ovat kasvaneet ja pärjänneet, vaikka minä en ole suorittanut niiden hoitamista. Siinä ne olivat ja kertoivat minulle, että vähempikin riittää.

Asiat ovatkin joskus melko simppeleitä. Auringolla, vedellä ja ravinnolla pääsee pitkälle. Joskus näistä helpoista perusasioista muistuttavat huonekasvit, joskus metsäretki.

Ja niiden muistutusten jälkeen asiat ovatkin jälleen oikeassa mittakaavassa, uomissaan.