Motivaatiolauseet ovat yksi sosiaalisen median rumimmista kukkasista. Ne, joissa on överisti filtteröity maisemakuva, iloisena ylös päin hyppäävä ihminen tai auringonlasku ja sitten teksti, jossa käsketään olemaan itsensä paras versio tai supersankari tai pesemään ikkunat samalla, kun vetää kansainvälistä skypepalaveria nälänhädän ja ilmastonmuutoksen ratkaisemisesta.
Jengi jakaa motivaatiokuvia somessa ja pyrkii samalla itsensä parhaaksi versioksi niin tosissaan, että yöunet menevät, peukalo kramppaa instan pakkoselaamisesta ja tiskit kasaantuvat tiskialtaaseen. Joskus toisella kädellä selataan self helppiä sormet haavoilla, ja aletaan herätä aamuisin viideltä, koska joku kansainvälinen johtajuusguru on nyt keksinyt, että viideltä heräävät ovat menestyjiä.
Motivaatiolauseiden ja self help -kirjallisuuden maniassa unohtuu helposti se, että kukaan ei voi olla itsensä paras versio elämän kaikilla osa-alueilla. Keskinkertaisuus ja epätäydellisyys kuuluvat ihmisyyteen, ja vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja. Epätäydellisyyttä ei pääse pakoon täydellisellä ruokavaliolla, huippuun hiotulla Instagram-feedillä tai crosstrainingilla, eikä varsinkaan huonolla, huuhaaseen perustuvalla self helpillä.
Pahimmillaan itsensä parasta versiota suorittavat ihmisparat kärsivät uupumuksesta, digistressistä, somekateudesta ja jatkuvasta riittämättömyydentunteesta. Se on hiton kaukana siitä onnellisuudesta, jota itsensä parhaana versiona oleminen ajatuksen tasolla meille lupaa.
Avain onnellisuuteen täydellisyyden tavoittelun sijaan on taisteluidensa valitseminen. Olen itse valinnut olla taistelematta siivoamisen ja kokkaamisen suhteen. Ostan usein ruokani valmiina, koska se säästää aikaani ja helpottaa elämääni. Siksi somefiideistäni puuttuvat lähes täysin ruokakuvat, reseptit ja inspiroivat kodinhengettäryydestä kertovat asiat.
Kun valitsee taistelunsa, energiaa ja aikaa jää myös nukkumiseen ja tärkeille ihmisille. Aikaa vapaautuu myös, jos lopettaa paskan self helpin lukemisen. Suosittelen sitäkin.
