ajatelmat

Hengähdys

18 maaliskuun, 2020ajatelmat4 kommenttia

talvipuutarha — Kaksi viikkoa sitten oli vielä normaalia käydä puutarhassa

En ole kirjoittanut aikoihin, elämä on täyttynyt muusta. Mielessäni on ollut hajanaisia katkelmia, luettuja kirjoja, jotain uutishavaintojakin, mutta ei yhtäkään hetkeä, jona olisin istunut ajattelemaan puolikkaita ajatuksiani valmiiksi.

Elämä on ehkä ollut liiankin täynnä. Perjantaina jäin etätöihin ja tiesin, että edessä olisi hiljainen viikonloppu ja paljon hiljaisia päiviä. Se ahdisti. Uutiset ahdistivat. Somessa jyllännyt disinformaatio ja kasa itseoppineita politiikan, kriisinhallinnan ja epidemiologian asiantuntijoita ahdisti.

Keskellä peruuntuneita suunnitelmia mietin, mitä minä teen. Millä täytän päiväni, miltä tulevaisuus näyttää?

Hiljaisuus teki kuitenkin hyvää, vaikka vielä maanantaina seinät meinasivat kaatua päälle. Astmaatikkona minun roolini on nyt pysyä kotona ja yrittää olla kuormittamatta terveydenhuoltoa.

Nyt olen jo omaksunut uuden elämänrytmin. Kävelen aamulla lähimetsässä, teen työpäiväni etänä, sitten kävelen metsässä vielä pidempään.

Välillä ajatukset hipaisevat: Menehtyykö joku läheiseni? Sairastanko itse vakavan tautimuodon? Jos sairastan, koska? Miltä yhteiskunta näyttää ensi viikolla, kuukauden päästä tai ensi vuonna?

On ihmeellistä, että vielä viime viikolla ihmiset kävivät normaalisti töissä ja harrastuksissa. Alle kaksi viikkoa sitten juhlimme ystäväni polttareita, elämä rullasi eteenpäin pysähtymättä.

Lähipiirissäni piti olla huhtikuussa sekä häät että hautajaiset. Nyt häitä ei juhlita, ja hautajaisista en vielä tiedä. Musertaa ajatuskin, että niihin ei voisi osallistua, mutta tuskin niihin voi.

Poikkeustilanteissa unelmatkin kapenevat, kun miettii, mistä enää uskaltaa unelmoida. Millainen kesästä tulee? Onko silloin festareita, konsertteja, kesälomia, kesähäitä? Vai olemmeko silloinkin poikkeustilassa?

Jokaisen metsäkävelyn jälkeen osaan kuitenkin ottaa hetket paremmin kerrallaan. En murehdi kovinkaan paljoa, koska luonto on niin ihmeellinen. Se muistuttaa siitä, että me emme hallitse kaikkea, emme voi vaikuttaa jokaiseen asiaan. Luonto toimii omalla tavallaan, ja kevät etenee meistä piittaamatta. Jo nyt metsät ovat täynnä mustarastaita, silmuja, virtaavia vesiä, rusakoita. Ne muistuttavat siitä, että elämä ei katoa mihinkään.

Että elämää on tämänkin jälkeen, sitten kun tämä kaikki on ohi.

Älä ole itsesi paras versio

30 marraskuun, 2019ajatelmat2 kommenttia

selfhelp

Motivaatiolauseet ovat yksi sosiaalisen median rumimmista kukkasista. Ne, joissa on överisti filtteröity maisemakuva, iloisena ylös päin hyppäävä ihminen tai auringonlasku ja sitten teksti, jossa käsketään olemaan itsensä paras versio tai supersankari tai pesemään ikkunat samalla, kun vetää kansainvälistä skypepalaveria nälänhädän ja ilmastonmuutoksen ratkaisemisesta.

Jengi jakaa motivaatiokuvia somessa ja pyrkii samalla itsensä parhaaksi versioksi niin tosissaan, että yöunet menevät, peukalo kramppaa instan pakkoselaamisesta ja tiskit kasaantuvat tiskialtaaseen. Joskus toisella kädellä selataan self helppiä sormet haavoilla, ja aletaan herätä aamuisin viideltä, koska joku kansainvälinen johtajuusguru on nyt keksinyt, että viideltä heräävät ovat menestyjiä.

Motivaatiolauseiden ja self help -kirjallisuuden maniassa unohtuu helposti se, että kukaan ei voi olla itsensä paras versio elämän kaikilla osa-alueilla. Keskinkertaisuus ja epätäydellisyys kuuluvat ihmisyyteen, ja vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja. Epätäydellisyyttä ei pääse pakoon täydellisellä ruokavaliolla, huippuun hiotulla Instagram-feedillä tai crosstrainingilla, eikä varsinkaan huonolla, huuhaaseen perustuvalla self helpillä.

Pahimmillaan itsensä parasta versiota suorittavat ihmisparat kärsivät uupumuksesta, digistressistä, somekateudesta ja jatkuvasta riittämättömyydentunteesta. Se on hiton kaukana siitä onnellisuudesta, jota itsensä parhaana versiona oleminen ajatuksen tasolla meille lupaa.

Avain onnellisuuteen täydellisyyden tavoittelun sijaan on taisteluidensa valitseminen. Olen itse valinnut olla taistelematta siivoamisen ja kokkaamisen suhteen. Ostan usein ruokani valmiina, koska se säästää aikaani ja helpottaa elämääni. Siksi somefiideistäni puuttuvat lähes täysin ruokakuvat, reseptit ja inspiroivat kodinhengettäryydestä kertovat asiat.

Kun valitsee taistelunsa, energiaa ja aikaa jää myös nukkumiseen ja tärkeille ihmisille. Aikaa vapaautuu myös, jos lopettaa paskan self helpin lukemisen. Suosittelen sitäkin.

Noin kuuden viikon uutiskooste: Nainen osti siivouspalveluita – kansa raivostui

12 marraskuun, 2019ajatelmatJätä kommentti

Ai että! Syksyllä on tullut mehukkaita uutisia oikein satamalla. Kansa raivostui siitä, että nuori nainen osti siivouspalveluita, ja sitähän sitten puitiin medioissa ja sosiaalisissa medioissa toista viikkoa. Muita uutisaiheitamme ovat kolmekymppisten muuttuneet elämäntavat, kansanedustajien käytöstavat sekä se, että 1970-luvulla kyhätty Voyager 2 käy ja kukkuu ulkoavaruudessa, mutta pölynimurit ja älypuhelimet ne vaan hajoavat parissa vuodessa.

Nainen osti siivouspalveluita – kansa raivostui

Nuori nainen kertoi Iltalehden haastattelussa käyttävänsä omia rahojaan arkensa helpottamiseen ja jonkun muun työllistämiseen; tässä tapauksessa siivouspalvelun ostamiseen. Nyt jo suljetussa kommenttikentässä kansa raivostui. Naista nimiteltiin, hänen kykeneväisyyttään vaimoksi epäiltiin ja samalla ihmeteltiin, miten nainen edes kehtaa menetellä noin.

Aivan.

Se on meinaan sillä tavalla, että on väärin käyttää rahaa elämänsä helpottamiseen, varsinkin jos on nainen. OIKEA NAINEN herää joka aamu kello 4.30, hakee joesta vettä, keittää omille ja naapurin kakaroille puurot, tiskaa ja pyykkää sen jälkeen käsin ja käväisee saunassa synnyttämässä. Sen jälkeen hän menee töihin, jotta voisi maksaa veroja valtion kassaan. Jos olet nainen ja toimit muulla tavalla, olet uusavuton, laiska sekä häpeäksi etkä varsinkaan ole vaimomateriaalia.

Tilastokeskus selvitti: 30-vuotiaat elävät eri tavalla kuin 30 vuotta sitten – onko maailma muuttunut?

Tilastokeskus tutki vuoden 1987 ja vuoden 2017 30-vuotiaita. Kolmessa vuosikymmenessä avioliiton suosio on romahtanut, opiskelijoiden määrä kasvanut ja työelämässä olevien määrä pienentynyt: Vuoden 1987 ikäluokassa oli noin 77 000 sukupolvensa edustajaa, joista 84,3 % oli työelämässä. Vuoden 2017 ikäluokassa oli noin 67 000 sukupolvensa edustajaa, joista työelämässä oli 75 %.

No siitä tuli sitten muutama kysymys mieleen.

Katosivatko työpaikat johonkin? Muuttuiko elinkeinorakenne sellaiseksi, että se vaatii pidempää kouluttautumista? Tienaavatko naiset ja miehet nykyään tasapuolisemmin, jolloin omaisuuden jakamiseen ja elatusvelvollisuuteen perustuvaa avioliittoa ei pidetä merkityksellisenä? Onko Neuvostoliitto romahtanut jossain välissä? Voivatko nämä kaikki seikat (tai ei se Neuvostoliitto) yhdessä vaikuttaa vauvakatoon ja y-sukupolven ahdistukseen?

Eduskunnassa mölistään pahemmin kuin aamuöisessä taksijonossa pikkujouluaikaan

Eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Tuula Haatainen kertoi Hesarille, kuinka äänenpainot ja puhetavat eduskunnassa ovat koventuneet, kuinka täysistunnot vaativat pahempaa kurinpitoa kuin lauma ylivilkkaita nousuhumalaisia fukseja ja kuinka edustajat monesti ylittävät perustuslain rajat.

Joo.

Nyt ei onneksi olekaan käsillä kuin akuutti kriisisuma: uusi taantuma, ympäristökriisi, hyvinvointivaltion rahoituskriisi, eläkekriisi ja syntyvyyskriisi. Ei siinä. Mielihyvin jätän näin osaavan jengin käsiin kaikkien kriisien ratkaisemisen.

42 vuotta sitten avaruuteen laukaistu Voyager toimii edelleen – toisin kuin älypuhelimesi, joka hajoaa varmasti

Kaikkia avaruusnörttejä ilahdutti uutinen siitä, että Voyager 2 on todella jättänyt aurinkokuntamme ja lähettänyt sieltä jostain dataa. Alus lähettää meille tietoja siihen asti, kunnes sen voimanlähde hiipuu. Sen jälkeen se seilaa tyhjyydessä ikuisesti ja tulee kestämään kauemmin kuin planeettamme.

Siitä heräsi sitten muutama ajatus.

Jo oranssinruskealla ja leveälahkeisella 1970-luvulla ihmiskunnalla oli hallussaan tieto ja taito vuosikymmeniä avaruudessa kestävän vekottimen rakentamiseen. Miten voi olla mahdollista, että tämä niin taitava ihmiskunta ei silti pysty rakentamaan kestävää älypuhelinta, kestävää pölynimuria tai kestävää pesukonetta? Ja miksi kukaan ei enää käynnistä vastaavia avaruusohjelmia? Kaipaan sellaisia.

Lue myös:

Syyskuun uutiskooste

Kuukauden uutiskooste: kansantalous: pilalla, ilmasto: pilalla, Aalto-yliopisto: sekin on pilalla

30 syyskuun, 2019ajatelmat2 kommenttia

Olen ollut syyskuussa enemmän kiireinen kuin joutilas, mikä on näkynyt tämän blogin päivitystahdissa. Onneksenne olen kaiken kiireen keskellä ehtinyt seurata varsin tarkasti ajankohtaista yhteiskunnallista kuohuntaa. Koska olen ratkaisukeskeinen yksilö ja oman elämäni ohjeistamispäällikkö, päätin lisätä syväluotaavaan uutiskatsaukseeni myös äärimmäisen huolellisesti harkitut toimenpide-ehdotukset, jotka ratkaisevat ilmenneet yhteiskunta-, ympäristö- ja koulutuspoliittiset kriisit.

Tässä kriisit ratkaisuehdotuksineen:

1. Nyt niitä resursseja

Yhteiskuntajärjestelmämme on jälleen kaatumassa, koska naiset tekevät kaikkea itsekästä paskaa kuten opintoja, bodypumppeja ja töitä sen sijaan, että synnyttäisivät viikoittain ja nypläisivät pitsiä kotona. Olisi tärkeää muistaa, että ihmiset ovat ensisijaisesti resursseja ja vasta toissijaisesti ihmisiä, ja jos niitä resursseja ei kohta synny, niin sitten ovat eläkejärjestelmä ja kansantalous kriisissä.

Ehdotetut toimenpiteet: jokainen nainen synnyttää vuodessa 52 kertaa.

2. Maailman johtava setämies suuttui

16-vuotias, joka käski kuuntelemaan tiedeyhteisöä, suututti mm. maailman johtavan sedän, jonka mielestä tiede on epäilyttävien vasemmistokukkahattufeministitätien hörhöilyä ja muutenkin pelkkää fake newsiä. Se, että ilmasto on menossa lopullisesti pilalle, ei ole enää uutinen. Sen tietävät kaikki, jopa ne, jotka sen kieltävät.

Ehdotetut toimenpiteet: kielletään tiede.

3. Tulkintaeroja muodin huipulla

Long Play kertoi Aalto-yliopiston lehtorin kiusanneen opiskelijoitaan. Sen jälkeen käytiin eipäs-juupas -väittelyä siitä, onko se nyt ihan väärin, että julkisessa virassa oleva ihminen toimii epäoikeudenmukaisesti vai onko se vaan semmoista hyväksyttävää käytöstä taiteilijalta. Syömme popcorneja ja odotamme Aalto-yliopiston virallista selvitystä asiasta.

Ehdotetut toimenpiteet: mahdollisuus lopettaa verojen maksu Aalto-yliopiston kassaan.

4. VR:n junaverkko toimi

Hahhah, FAKE NEWS! Reissutyöläisellä meinasi ratketa muutamakin verisuoni päästä, kun se yritti viimeistellä kampanjasivua junassa.

Ehdotetut toimenpiteet: räjäytetään internet, siitä on vain harmia.

Semmonen syyskuu. Oliko se teillä kiva?

Tykkäystoiminto muokkaa käytöstämme – millainen olisi some ilman sitä?

18 elokuun, 2019ajatelmat7 kommenttia

Ihmiskunta on tehnyt huikeita asioita: käynyt kuussa, keksinyt antibiootit ja kehittänyt robotti-imurin. Sitten ihminen keksi älypuhelimen, läjän sovelluksia ja tykkäystoiminnon. Niiden vaikutukset ovat järisyttäviä: sovellukset ja niiden toiminnot muokkaavat uutisvirtaamme, kulttuuriamme ja käytöstämme enemmän kuin osaamme arjen keskellä ajatellakaan.

Tämän kulttuurisen mullistuksen vuoksi moni 2000-luvun ihminen on edes kerran elämässään suorittanut rituaalin, jolle 1980-luvulla olisi naurettu epäuskoisena: ottanut monta selfietä, etsinyt niistä parhaimman, käsitellyt ja julkaissut sen ja sitten kytännyt kuvan tykkääjämääriä ja vertaillut niitä muiden saamiin sydämiin.

Omakuvat ovat olleet osa ihmisyyttä niin kauan kuin ihminen on ollut ihminen: niitä on tuherreltu kallioihin ja kankaalle, niitä on otettu itselaukaisimen avulla ja niitä on kirjoitettu kirjoiksi. Omakuvassa ja oman itsen määrittelyssä on jotakin hyvin inhimillistä, ja kyky itsereflektioon on yksi niistä piirteistä, jotka tekevät ihmisistä ihmisiä.

Älypuhelinaika on kuitenkin tuonut omakuvaamiseen ja itsen määrittelyyn uuden piirteen: tykkäykset ja algoritmit, jotka suodattavat todellisuuttamme sen mukaan, mistä olemme itse tykänneet. Tällaisesta todellisuudesta tulee siiloutunut kupla, jossa vastakkaiset mielipiteet katoavat omista syötteistä, jossa eniten sydämiä keränneet kuvat hautaavat alleen vähemmän tykätyt ja jossa tykkäysmääristä tulee vertailun kohde ja itsetunnon mittari.

Jopa tykkäystoiminnon keksijä on katunut keksintöään. Siitä on kehkeytynyt Frankensteinin hirviö, joka vaeltelee diginatiivien tajuntojen rajamailla saaden heidät vahtaamaan jatkuvasti saavuttamiaan reaktioita, suosiotaan ja ennen kaikkea muovaamaan julkaisemaansa sisältöä sellaiseksi, että se saavuttaisi mahdollisimman paljon tykkäyksiä. Tykkäys on kuin pavlovin koiran saama välitön palaute, ja niitä me nykyään odotamme älylaitteen ääressä kuola valuen. Samalla kärsimme someahdistuksesta ja jopa masennumme sen äärellä.

Tykkäysten metsästäminen on kaukana sosiaalisen median alkuperäisestä ideasta, joka ehkä oli kuulumisten jakaminen tai helpompi yhteydenpito (tai ehkä rahan tekeminen ihmisten itsestään jakamalla datalla, kuka tämän todellisuudessa tietää?). Tykkäyksistä on tullut koukuttava virtuaalinen suosittuuskilpailu, ja äärimmilleen vietynä niin somevaikuttajat kuin tavalliset tallaajat ostavat tykkäyksiä. Joskus ne ovat pelkkiä botteja, mutta joskus ihan oikeita ihmisiä, jotka klikkailevat hikipajamaisissa tykkäystehtaissa.

Kuka olisi arvannut, että tykkäysten tehtailu on uusi paskaduunin muoto? Kuka olisi arvannut, kuinka paljon kuvia ja todellisuutta nykyään suodattuu pois siksi, että sisällöstä halutaan tykättävää? Kuka olisi arvannut, että avoimuuden ja vapaan tiedonkulun sijasta sosiaalinen media vain vahvistaa siiloja ja samanmielisten kuplia?

Siksi tykkäyksetön some on radikaaliudessaan virkistävä ja tervetullut ajatus. Instagram on paraikaa kokeilemassa tykkäysten piilottamista muutamissa maissa. Odotan mielenkiinnolla kokeilun tuloksia. Esimerkiksi sitä, vaikuttaako se julkaistavaan sisältöön? Vaikuttaako se sisällön näkymiseen muiden syötteissä? Vaikuttaako se mielialaan? Vaikuttaako se ajankäyttöön? Vaikuttaako se mihinkään? Onko millään mitään väliä? Mikä on elämän tarkoitus?

Mitä mieltä sinä olet? Tykkäyksiä vai ei?

Lue myös:

Jos et osaa suojatiesääntöjä, älä aja autoa

11 elokuun, 201911 elokuun, 2019ajatelmatJätä kommentti

Arkeani värittää kevyen liikenteen harjoittaminen Helsingin kantakaupungissa. Välillä se on suorastaan liian jännittävää, koska kadun ylittäminen tuntuu vaarallisemmalta kuin zombieinvaasion, asteroidin ja manipuloidun influenssaviruksen yhteisvaikutus.

Miksi? Siksi, että autoja suhahtelee suojatien yli täydellä vauhdilla, vaikka viereisellä kaistalla olisi pysähdytty suojatien eteen. Joskus näitä oman elämänsä tähtikuskeja ajaa peräkkäin monta putkeen, mikä saa päättelemään, että sanonta joukossa tyhmyys tiivistyy on keksitty juuri tällaisten autoilijoiden vuoksi.

Itse kohtasin tähtikuskeja viimeksi muutama päivä sitten lähtiessäni ylittämään suojatietä, kun jalkakäytävän puoleisella kaistalla ollut autoilija pysähtyi sen eteen. Suojatiellä tuijotin, kuinka viereisellä kaistalla ensin yksi autoilija paineli hidastamatta suojatien yli. Perään toinen. Sitten kolmas. Vasta neljäs pysähtyi.

Jokainen noista kolmesta rikkoi liikennesääntöjä törkeästi ja osoitti, että ei joko osaa niitä tai välitä niistä. Tässä siis säännöt kahdella erilaisella rautalangalla:

Et saa ohittaa suojatien eteen pysähtynyttä autoa pysähtymättä, koska laki sanoo niin.

”Jos suojatien eteen pysähtyneen auton ohittaa pysähtymättä, kyse on liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vakavasta piittaamattomuudesta. Asia voidaan tutkia myös törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena, jos suojatiellä on jo ollut joku kävelemässä. Poliisin mukaan tällainen teko johtaa ajokortin menettämiseen eli ajokieltoon. Lisäksi seurauksena on useimmiten sakot.” Lähde (klik).

Jos luetun ymmärtäminen ei sangen kattavasta ja palkitusta peruskoulustamme huolimatta ole hallussa, tässä poliisin tekemä audiovisuaalisessa muodossa oleva havainnollistus soveliaasta suojatiekäytöksestä.

En ole niinkään huolissani omasta hengestäni. Olen huolissani muiden. Homma on nimittäin niin, että tuon samaisen kadun varrella on peruskoulu. Peruskoululaiset ovat pieniä ihmisiä, joita meidän aikuisten pitää erityisesti varoa liikenteessä.

Liikenteessä on myös hyvä muistaa, että sinun kiireesi tai typeryytesi ei ole koskaan arvokkaampaa kuin toisen ihmisen henki. Jos mielestäsi kuitenkin on, voit ottaa menolipun jollekin asumattomalle saarelle ja kaivella siellä napaasi uniikin ja mielenkiintoisen elämäsi loppuun asti.

Ei mulla muuta tänään.

FACEBOOK BLOGLOVIN INSTAGRAM

Politiikan kevät on kuin Game of Thrones

16 toukokuun, 201916 toukokuun, 2019ajatelmatJätä kommentti

Olen kuluneena keväänä seurannut innolla Game of Thronesin huipennusta. Olkoonkin, että tarinankerronnasta on tullut suoraviivaisempaa ja yksinkertaisempaa ja että dialogille ja hahmonkehitykselle ei ole enää samoin aikaa kuin joskus ennen.

Ei se välttämättä huono asia ole. Sarja pitää viedä päätökseen, koska kaikella on aikansa ja paikkansa: vinyylilevyillä, hiusdonitseilla ja valtakausilla.

Epäilen, että Game of Thrones päättyy ensi maanantaina jokseenkin alkutilanteeseen. Pohjoisessa ja etelässä vaikuttavat samat suvut kuin alussakin, ja sotiminen ja useita kirjoja ja tuotantokausia kestänyt kiihkeä politikointi osoittautuvat turhiksi.

Sillä tavalla elämä monesti menee. Asiat kiertävät kehää, samat virheet toistuvat, ja lopulta ollaan jälleen lähtötilanteessa.

Tänä keväänä ollaan oltu lähtötilanteessa myös kotimaisessa politiikassa. Viime kierroksen pääministeripuolue Keskusta veti hallituskaudellaan oikealta Kokoomuksen ohi, kärsi vaaleissa odotetun rökäletappion, mutta päätynee silti hallitukseen.

Hallitusneuvotteluita mielenkiintoisempaa on ollut seurata, kuinka poliitikkojen hiekkalaatikko järjestellään – suurin poru kun syntyi salin istumajärjestyksestä.

Siis istumajärjestyksestä.

No ei se mitään. Hallitusneuvottelut saadaan aikanaan päätökseen, ja neljän vuoden päästä hallituspuolueita rangaistaan jälleen vaaleissa. Niin se pyörä pyörii, vaikka Game of Thronesissakin yksi yritti rikkoa vallan pyörän.

Vaalit eivät muuten lopu tähän. Tänä keväänä saamme äänestää myös europarlamenttivaaleissa. Niissä jengi äänestää vieläkin laiskemmin kuin muissa vaaleissa (poislukien seurakuntavaalit). Vaikka kirjoitinkin aiemmin vaalipettymyksestäni, eurovaaleissa kannattaa silti äänestää.

Miksi?

Koska muuten eurooppalaisen vallan linnake on kohta täynnä aborttikielteisiä polttomoottorikonservatiivikiihkoilijoita ja muita huru-ukkoja, ja sitten heräät yhtenä aamuna keskeltä Handmaid’s Talea. Sen kiihkokristillinen, naiset synnytyskoneiksi alistava yhteiskuntajärjestelmä ei kuulosta hirveän houkuttelevalta, vaikka sitä miten paljon yritetään kuorruttaa perinteisillä perhearvoilla.

Myös Handmaid’s Talea voi muuten ihailla HBO:lta. (Ei maksettu mainos, vaan ihan rehellinen suositus.) Eipä sitten muuta kuin telkkarin ääreen ja vaaliuurnille, ja sitten onkin jo kesä. Niin se elämä pyörii.

Lue myös:

FACEBOOK BLOGLOVIN INSTAGRAM