Samaan aikaan toisaalla

Aika usein törmään loistaviin ja teräviin kirjoituksiin, jotka kestävät monta luku- ja erityisesti jakokertaa. Siksi ajattelin jakaa teille neljä tutustumisen arvoista suosikkiani viime ajoilta.kehukukat

Juliaihmisen kirjoitus flirtin ja ahdistelun erosta

Me too -keskustelu on kirvoittanut kommentteja tyylillä eihän tässä sitten uskalla sanoa enää mitään koskaan kenellekään. Julia latelee kirjoituksessaan ohjenuoria siitä, missä flirtin ja ahdistelun rajat menevät ja käyttää esimerkkinä ns. mummotestiä: mieti, voisitko sanoa saman asian mummollesi.

Tässä muutama konkreettinen esimerkki ihan omasta elämästäni:

Älä tee näin: Höhhöh tyttö, paljonkos maksais tai hyvä perse, huora.

Tee näin: Lähtisitkö joskus kaljalle? Tai mitäs tykkäsit keikasta?

Lisää vinkkejä ja painavaa asiaa Julian kirjoituksessa.

Vihervaaran Annan pohdinta siitä, mistä voi tietää, haluaako lapsia

Annan kirjoitus muistuttaa, että lasten saaminen ei ole ihan yksinkertaista. Siihen voi liittyä pettymyksiä ja suruja, huonoja elämäntilanteita tai vaikeuksia tunnistaa, haluaako lapsia vai ei.

Parikymppisenä on helppo ajatella, että lapsia saa sitten joskus. Kunnes se sitten joskuskin koittaa, ja pitäisi osata tietää, miten päätös tehdään – vai voiko sen jättää tekemättä?

My Blueberry Morningsin Elinan kirjoitus oman kehon hyvyydestä

Omasta kehosta tulee aika usein ajateltua ja puhuttua rumasti. Elinan kirjoitus kehon hyvyydestä ja hyväksymisestä muistuttaa, että keho pystyy vallan ihmeellisiin asioihin ja toimii viisaasti. Siksi sitä kannattaa myös kohdella hyvin ja arvostavasti.

Se kannattaa pitää mielessä seuraavan kerran, kun vilkaisee itseään kriittisesti peiliin.

Pupulandian Jennin kirjoitus yksinäisyydestä

Jennin avoin ja koskettava kirjoitus yksinäisyydestä muistuttaa, että yksinäisyyttä voi kokea kuka tahansa. Yksinäisyys voi johtua esimerkiksi elämäntilanteesta, muutosta uudelle paikkakunnalle, sairaudesta tai siitä, että aikuisena ystävien löytäminen on monesti vaikeampaa kuin nuorempana.

Samalla kirjoitus on toiveikas. Uusia ystäviä voi löytää harrastuksista, netistä tai ystävätoiminnan kautta. Tekstissä on linkkejä Jennin muihin yksinäisyyttä ja ystävyyttä käsitteleviin kirjoituksiin. Suosittelen! ❤

Mitä vaikuttavaa sinä olet lukenut viime aikoina?

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

5 x rauhallisempi arki

Kirjoitin aiemmin, että valitsin vuoden 2018 sanaksi rauhan. Tärkein syy rauhan vaalimiselle oli se, että rauhoittuminen ei ole minulle lainkaan luontaista. Olen aika levoton ja kärsimätön tyyppi, jolla on tapana suorittaa vähän jokaisella elämänalueella.

Suorittamista tärkeämpää on opetella palautumaan. Sen minulle on opettanut esimerkiksi sitkeä ylikunto, joka aikoinaan nosti sykkeet kattoon ja vei yöunet. Se opetti, että parhaisiin tuloksiin ei pääse se, joka harjoittelee ja suorittaa eniten vaan se, joka osaa levätä ja palautua. Siksi ajattelin pistää jakoon viisi hyväksi havaitsemaani oppia, jotka auttavat palautumisessa ja rauhoittumisessa:

Pidä järkeviä taukoja

Minulla oli aiemmin sellainen huono tapa, että roikuin tauoilla somessa. Koska teen päätetyötä, somettaminen ei auta aivojen nollaamisessa pätkääkään.

Jotta asiat muuttuisivat, niitä pitää tehdä eri tavalla. Siksi raahasin värityskirjan ja värikynät työpaikalleni. Värittäminen rentouttaa, alentaa stressiä ja auttaa keskittymään. Nykyään vietän taukoni värittäen sen sijaan, että roikkuisin somessa. Toimii.onnensiruja

Käy kävelyillä

Kävely virkistää, pitää yllä aerobista kuntoa ja toimii hyvänä vastapainona toimistotyölle. Parhaimmillaan kävellessä voi päästä flow-tilaan, jossa ajatukset ja ideat virtaavat vapaasti.

Pyrin joka viikko kävelemään joko työ- tai harrastusmatkoja. Kaupunkikävelyä parempi juttu on, jos voi kävellä metsässä. Jo viisi minuuttia metsässä kohottaa mielialaa, 20 minuuttia laskee verenpainetta. Kokemukseni mukaan myös metsässä nukkuminen on tosi jees.

Vähennä notifikaatioita

Aivomme ovat melko kivikautiset, eivätkä ne sovi moniajoon. Monen asian tekeminen yhtä aikaa ei tee meistä tehokkaampia, se tekee meistä tyhmempiä. Informaatioähky pistää aivot ylikierroksille ja patoaa luovuuden.

Siksi olen ottanut puhelimestani lähes kaikki notifikaatiot pois. Sähköpostinikin tsekkaan vain tietyin väliajoin. Olen testannut myös täysin sometonta päivää.

Meditoi

Olen todennut mindfulness-harjoitteiden hyödyt konkreettisesti. Ne auttavat minua nukahtamaan, parantavat keskittymiskykyä ja laskevat stressiä. Tutkimusten mukaan meditointi kehittää myös ajattelun joustavuutta ja luovuutta.

Nykyään meditaatioharjoitteita löytyy helposti vaikkapa youtubesta tai lukuisista apeista. Itse käytän Calmia. Appien hyvä puoli on se, että harjoitteita voi kuunnella vaikka bussimatkalla – se on muuten yksi työmatkatraditioistani.

Opettele jokin uusi taito tai pidä yllä vanhaa

Oppiminen on aivojen juttu, ja aivot tykkäävät siitä, että niitä käytetään. Minulle aivotyön vastapainona ovat toimineet erityisen hyvin taitolajit ja musiikki. Nykyään soittelen töiden jälkeen pianoa. Se nollaa ajatukset tehokkaasti.

Mitä relausvinkkejä sinulla on? ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Asioita joista vähän elämässä ilahdun

Kirjastot. Tunnelma, kirjojen tuoksu ja ne lukuisat hyllymetrit hymyilyttävät aina.

Ikenissä tuntuva kuiva ja kirpeä valkoviini perjantai-iltana – tai kai se toimii myös muina iltoina.

Viherkasvien kastelu aamuisin.amaryllisMun kreisi amaryllis, jonka jouduin tukemaan kengännauhalla ikkunankahvaan.

Eräs Telegram-ryhmä, jonka mitä-kaikkea-kolmikymppisen-naisen-pitääkään-kestää -keskustelulle nauroin ääneen.

PMMPn Rakkaudesta-levy, jonka kuulas soundi tuntuu keväältä ja jonka sanoituksista tämän postauksen otsikko on napattu.

Tulppaanit, jotka saapuvat kauppoihin muistuttamaan, että tätäkin talvea on päivä päivältä vähemmän jäljellä.

Se aamu, jona lähdin töihin leudossa ilmassa lintujen laulaessa ja huomasin, että enää ei ole täysin pimeää.

Mikä sinua ilahduttaa juuri nyt? ❤

Someton sunnuntai

Kirjoitin aiemmin tulevan vuoden visioinnista ja sanan valitsemisesta. Tämän vuoden sanani on rauha. Se on iso sana, jota voi soveltaa moniin asioihin. Rauhan voi tehdä itsensä ja muiden kanssa, mutta sitä voi pilkkoa pienempiinkin palasiin. Aloitan yksinkertaisesta: teen rauhan puhelimeni kanssa.

Hankin älypuhelimen myöhään, vasta vuoden 2014 lopussa. Yksi syy oli se, että minulla on tapana käyttää tavarat loppuun. Vanha Nokiani ei suostunut hajoamaan, joten eihän sitä voinut vaihtaa. Missasin samalla kaikki jännittävät WhatsApp-ryhmät ja Instagramin kuvafeedin. Toinen syy oli se, että en halunnut muuttua puhelinriippuvaiseksi ja keskittymiskyvyttömäksi, ihmiseksi, joka räplää puhelintaan aamupalapöydässä, vessassa ja bussissa.

someton-sunnuntai
Eräs sunnuntai Töölönlahdella

Älypuhelimesta tuli pian minulle tärkeä, enkä halua vähätellä sen merkitystä. Kirjoitan sinne talteen ideat, äänitän stemmat ja pidän sen avulla yhteyttä ystäviin eri puolella Suomea ja maailmaa. Tykkään Instagramista, rakastan Spotifyä, olen se nolo täti, joka snäppää.

Mutta samalla minusta on tullut aika riippuvainen. Puhelimen notifikaatiot katkaisevat tekemisen helposti, ja samalla ne ruokkivat aivojen palkitsemisjärjestelmää. Viestejä, reaktioita, kaikkea nopeatempoista ja hauskaa haluaa koko ajan enemmän.

Kun aivot tottuvat jatkuvaan ärsyketulvaan, on vaikea keskittyä hidastempoisempaan tekemiseen, kuten kirjan lukemiseen. Sitten alkaa käydä perinteisiä, niitä, että ottaa puhelimen käteensä katsoakseen kelloa, huomaa notifikaatiot, jää perkaamaan niitä, laittaa puhelimen pois ja tajuaa, ettei tiedä, mitä kello on.

Siinä ei ole järkeä.

Siksi olen alkanut tehdä pieniä muutoksia. Sunnuntaisin en avaa Facebookia, Instagramia tai Snapchattia. Bussissa luen kirjaa puhelimen selaamisen sijasta. En enää käytä puhelinta herätyskellona, joten sillä ei ole syytä olla sängyn vieressä.

Tuntuu hassulta, että sometonta päivää pitää erikseen viettää. Tuntuu hassulta, että se on ajatuksena vallankumouksellinen ja sellainen, että siitä pitää erikseen kirjoittaa. Someton päivä antaa minulle tilaa palautua, se tekee minusta fiksumman. Siksi siitä on hyvä kirjoittaa.

Rauhallista tiistaita ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Sana, joka teki vuodesta 2017 erityisen

Vuodenvaihteella on maaginen aura, joka aiheuttaa tarvetta menneiden muistelulle, tulevaisuuden suunnittelulle ja ennen kaikkea tarvetta niille kuuluisille uudenvuodenlupauksille. Uudenvuodenlupaukset eivät kohdallani toimi, mutta tulevaisuuden visiointi ja sanat toimivat sitäkin paremmin.unravel-your-year-2018Viime vuonna tein alkuvuodesta Susannah Conwayn Unravel Your Year -työkirjaa. Sen voi ladata maksutta Susannahin verkkosivuilta (linkki yllä), ja se sisältää pohdintatehtäviä, joiden avulla voi sekä paketoida menneen vuoden että visioida tulevaa.

Viime vuonna täyttelin kirjaa löysin rantein usean päivän kuluessa ja lopulta valitsin vuodelle sanan. Se oli irtipäästäminen. En asettanut itselleni tarkkoja aikarajoja tai päämääriä, en mitään pakottavaa. Kirjoitin vain ylös asioita, joita haluaisin tulevalta.

Oudosti vuoden lopussa huomasin, että lähes jokainen kirjoittamani asia oli toteutunut. Siitä huolimatta, että en asettanut yhtäkään deadlinea. Olen ajatellut, että ne asiat ja muutokset olivat minussa jo. Niistä tuli totta, kun päästin ne ulos ja sanallistin ne.unravel-your-yearIrtipäästäminen oli sanana minulle helppo valinta, ja se tuntui koko vuoden ajan omalta. Irtipäästämistä on monenlaista. Voi päästää irti haitallisista uskomuksista tai huonosta ruokavaliosta, vääristä tavoitteista tai rumista kengistä. Jostakin pahasta tavasta, silmälaseista tai satuttavasta ihmissuhteesta. Voi muuttaa, vaihtaa työpaikkaa, värjätä hiuksensa tai vaikka vain vähän hellittää. Ihan mitä vain.

Tänään on uuden vuoden ja uuden sanan aika. Vuoden 2018 sanaksi valitsin rauhan. Vuoden ensimmäisen aamun minä aloitin joogalla, ja sitten vedin villasukat jalkaan ja väritin. Tästä se alkaa.

Ihanaa uutta vuotta ❤

Vuoden 2017 parhaat

Tein tässä erään loppuvuodelle tyypillisen toimenpiteen, joka kulkee myös nimellä vanhojen muisteleminen. Selailin Instagramia ja fiilistelin viime kesää, mietin kulunutta vuotta. Kuvavirtaan liittyi paljon hyviä muistoja. Iltoja auringonlaskujen äärellä, festareita, se hetki, kun kevät vihdoin koitti. Niiden innoittamana ajattelin listata muitakin vuoden parhaita juttuja.

Paras kirja

Luin tänä vuonna aika vähän. Se vähän harmittaa, mutta toisaalta se on antanut tilaa muille asioille, sillä niitä on tässä vuodessa riittänyt. Ehdottomasti inspiroivin kirja oli Ronja Salmen ja Mikko Toiviaisen 12 tarinaa kirjoittamisesta.nuuksioParas idea

Viikonlopun viettäminen yksin Nuuksiossa oli ehdottomasti parhaimpia ideoitani koko vuonna. Kun lähdin matkaan, minulla oli aika paljon huolia. Siksi olin epäillyt, onko tämä metsähomma yhtään järkevä. Se oli. Asiat asettuivat uomiinsa ja minä palasin kotiin seesteisenä.

Parhaat hetket

Se hetki, kun istuin ystäväni kanssa Kalliossa puistossa juomassa viiniä ja tajusin, että kyllä me sitten puhumme samaa kieltä.

Se hetki, kun istuin kalliolla ja katsoin loppukesän taivasta.

Se hetki, kun pystytin telttani Ilosaarirockin leirintäalueelle ja ajattelin, että pirskatti, kyllä sitä vaan näin vanhoilla päivilläänkin voi saada tällaista aikaiseksi. Viereinen telttakunta tuntui ajattelevan samaa, he kun olivat kiinnittäneet telttojensa väliin setämiesten kesäleiri -lakanan.

Paras juttu

Joko Lumenen meikkiadventtikalenteri tai nahkahousut. Kyllä sitä vaan ihminen voi repiä rajattomasti riemua siitä, että löytää luukuista kosmetiikkaa. Ja paljon.lumene-kalenteriParas biisi

Caribou – Odessa. Se hakkaa aivoissa loputtomasti. En saa siitä tarpeekseni. Se ärsyttää, ja sitten lopussa palkitsee ainoastaan loppuakseen sitten kesken.

Paras eikä-tässä-vielä-kaikki -juttu

Vuoden alussa minulla oli polkkatukka ja silmälasit. Nyt minulla on pitkät hiukset eikä silmälaseja. Vuoden teema oli muutenkin muutos ja jatkuva tietämys siitä, että tässä ei ole vielä kaikki.kitaraBlogin suosituimmat postaukset

Parhaat oivallukset

Se, että ruskea huulipuna on mahdollisuus, ei uhka. Sama pätee nahkahousuihin.

Se, että aina on hyvä idea järjestää juhlat.

Se, että asuu pienessä ja väliaikaisessa asunnossa, ei ole peruste pianottomuudelle.piano

Millainen vuosi sinulla oli?

Virallisesti hyvänäköinen

Kirjoittelin aiemmin tänä vuonna siitä, kuinka hankkiuduin eroon silmälaseista laserleikkauksen avulla. Viimeinenkin jälkitarkastus on nyt saatu taputeltua, ja minut on julistettu virallisesti hyvänäköiseksi ja terveeksi.

Puolen vuoden paranemisprosessi on nyt ohi, ja olen toipunut leikkauksesta täysin. Jos esitarkastus, leikkaus ja aiemmat jälkitarkastukset kiinnostavat, niistä on lisää aikaisemmassa postauksessa. Tässä kirjoitan viimeisestä jälkitarkastuksesta, toipumisesta ja koko setin hinnasta.silmälasitViimeinen jälkitarkastus

LASIK-leikkauksen viimeinen jälkitarkastus ajoitetaan yleensä noin puolen vuoden päähän leikkauksesta, koska siinä ajassa sarveiskalvo ehtii parantua ja näkö asettua kunnolla uomiinsa. Leikkaussopimukseeni sisältyi myös takuu, jonka perusteella olisin saanut korjausleikkauksen maksutta, jos puolen vuoden paranemisjakson jälkeen saavutettu näöntarkkuus olisi huonompi kuin 1.0. Takuu edellyttää, että noudattaa jälkihoito-ohjeita ja käy säännöllisesti suunnitelluissa jälkitarkastuksissa. Jälkitarkastuksia oli kolme: leikkauspäivän jälkeisenä päivänä sekä kuukauden ja puolen vuoden päästä leikkauksesta.

Jälkitarkastuksessa näöntarkkuudeksi kirjattiin 1.6, eikä korjaukselle siten ollut tarvetta. Tarkastus koostui kahdesta osasta: ensin optometristi teki minulle näöntarkastuksen, sitten kirurgi katsoi silmät mikroskoopilla, kyseli kuulumiset ja julisti minut sen jälkeen terveeksi.

Entäs toipuminen ja sivuvaikutukset?

Toipuminen eteni hyvin. Näkö terävöityi nopeasti leikkauksen jälkeen ja vältyin kivuilta, tulehduksilta ja muilta kummallisuuksilta. Kesällä piti käyttää aurinkolaseja, koska leikattu sarveiskalvo on herkkä UV-säteilylle.

Lasik-leikkauksen yleisinä sivuvaikutuksina mainitaan silmien kuivuus ja haloilmiöt näkökentän reunoilla. Silmien kuivuudesta en ole varsinaisesti kärsinyt, mutta käytin kyllä ensimmäiset kuukaudet kostutustippoja ohjeiden mukaan.

Haloilmiöt pääsivät yllättämään muutamana kesäyönä. Ensimmäisellä kerralla ne todella säikäyttivät, vaikka tiesinkin, että niitä voisi esiintyä. Oli sellainen kesäyö, että oli jo jokseenkin pimeää, ja yhtäkkiä kengänkärjilläni oli valokehä, ja niin oli kaikella muullakin, joka liikkui näkökentän reunalla. Hetken ajattelin, että näköni ja aivoni menivät pysyvästi rikki. Minut leikattiin alkukesästä, jolloin oli niin valoisaa, että en ollut ennen loppukesää päässyt kokemaan kunnollista pimeyttä. Siksi kai niin paljon yllätyinkin.

Haloilmiö johtuu siitä, että sarveiskalvo ei ole vielä täysin parantunut ja voi siksi taittaa valoa sitä hajottaen, vähän kuten sirpaleinen lasikin säröttää siihen osuvan valon. Nyt halot ovat jo helpottaneet.näin-hankkiudut-eroon-silmälaseistaMitä näönkorjaus sitten maksoi?

Laserleikkauksista on usein tarjouksia. Itse laitoin pyörän pyörimään Diacorissa (nyk. Terveystalo) ja pääsin hyödyntämään heidän tarjouksensa. Hintaa koko prosessille leikkauksen ja esi- ja jälkitarkastukset sisältäen tuli noin 2 200 euroa.

Hintoja ja palveluntarjoajia vertaillessa kannattaa huomioida, mitä kokonaisuuteen sisältyy. Itselleni oli tärkeää tavata leikkaava kirurgi jo esitarkastusvaiheessa, jotta pääsin kyselemään leikkauksesta myös häneltä. Tapaamisessa tuli muuten heti sellainen olo, että olen hyvissä käsissä!

Moni paikka tarjoaa maksutonta hoitoarviota, joten jos leikkaus kiinnostaa, kannattaa hyödyntää maksuttomat hoitoarviot ja ottaa siellä selvää siitä, mitä kaikkea leikkauspakettiin kuuluu. Kunnollisten esi- ja jälkitarkastusten tärkeyttä ei voi painottaa liikaa!

Entäs nyt, kun leikkaushomma on saateltu finaaliin? Seuraava operaatio silmien kanssa on varmaankin imagolasien hankinta. Välillä niitä kaipaa.