Paitoja ja muita lahjoja

Käväisin lauantaina Korjaamon joulumarkkinoilla. Tuollaiset markkinat ovat aina vähän vaarallisia lompakolle – mukaan tarttuu aina jotakin pientä kivaaEn voi paljastaa kaikkia ostoksiani, koska ne ovat menossa pakettiin. Yhden löydön aion kuitenkin paljastaa: se on t-paita. Miksi minä sellaisen ostin ja miksi se on erityinen?

Blogistani saattanut paistaa läpi se, että vakiovarusteisiini kuuluvat mustat farkut ja musta, harmaa tai valkoinen yläosa. No, sitten minä näin myyjäisissä valkoisen paidan mustalla printillä. Pakkohan siihen oli pysähtyä. Kyseessä ei ollut mikä tahansa paita, vaan ONES-paita.ones-paita-1ONES-paitojen printit ovat piirtäneet brasilialaiset slummilapset, ja taiteilijat ja heidän lähipiirinsä saavat 10 % jokaisen myydyn paidan verottomasta hinnasta. Paidan ostamalla ostat siis samalla jollekulle toiselle ruokaa tai vaikka hammasharjan. Mukaasi saat lapun, joka kertoo paitasi taiteilijasta. Minun paitani on kuvittanut Danilo.

Paidat on tehty luomupuuvillasta, ja niiden tuotannossa on kiinnitetty huomiota ympäristöön ja hiilijalanjälkeen. Voit lukea lisää täältä.

Ostin paidan itselleni, mutta mielestäni se olisi myös aika makea lahjavinkki.

ones-paita-2

Joululahjoihin liittyen – haluaisitko sinä ilahduttaa lahjallasi jotakuta tuntematonta?

Pääkaupunkiseudun seurakuntien Rakenna joulupuu -keräyksellä kerätään joululahjoja vähävaraisten perheiden lapsille, vanhuksille ja yksinäisille. Helsingin seurakuntien keräyspisteet löydät täältäLahjoituksia voit tehdä myös esimerkiksi Hope ry:n kautta.

Tämän myötä haluan vähän juhlia sitä, että marraskuu alkaa olla selätetty – vaikka hetken saattoikin vaikuttaa, että se ei loppuisi koskaan.

Miltä koulukiusaaminen tuntuu?

Joskus vieläkin tulee sellaisia tilanteita, joissa kehoon ailahtaa vanhoja tunteita ja hiipii tuttuja reaktioita. Ahdistaa, pelottaa. Sydän hakkaa, kädet tärisevät. Silloin tuntuu samalta kuin lapsena kouluun kävellessä.

Minä olen yksi niistä, joita kiusattiin koulussa. Jätettiin ulos porukasta, haukuttiin, tönittiin, revittiin hiuksista. Levitettiin juoruja, kirjoiteltiin lapuille ja koulukirjoihin jotain ilkeää.

Joskus pelkäsin jopa lainata kirjoja kirjastosta, kun mietin, että niihin on kirjoiteltu jotain ilkeää minusta. Kerran olikin.

miltä-koulukiusaaminen-tuntuu-1

Koko paikkakunta kutistui vankilaksi, jossa piti pohtia tarkoin, mihin menee ja milloin. Minulla oli tapana hokea itselleni aamuisin, että sitten kun olen 30, kaikki on hyvin.

Sellainen jättää jälkiä, jotka jollain tasolla vaikuttavat koko loppuelämän.

Sitä on arka menemään uusiin tilanteisiin tai seuraan, kun ei tiedä, millaisen vastaanoton saa. Sitä antaa kohdella itseään huonosti ihmissuhteissa, kun on oppinut sietämään mitä vaan. Se voi vaikuttaa ammatinvalintaan, itseluottamukseen, minäkuvaan, mielialaan, käsitykseen oikeudenmukaisuudesta, koko maailmankuvaan.

Joskus ajattelin, että on noloa, että olen joutunut tällaisen kohteeksi. Että se oli jotenkin oma syy.

Sitten lakkasin ajattelemasta niin, ja siksi kirjoitan tästä nyt. Jos sinua kiusataan, se ei ole sinun häpeäsi, eikä se tee sinusta yhtään vähemmän arvokasta kuin kenestäkään muusta.

Jos sinua kiusataan, siitä kestää toipua – mutta siitä voi toipua.

On asioita, jotka ovat olleet minulle kokemusteni takia aika hankalia, mutta silti olen luovinut niistä läpi – siis vaikka opinnoista tai työelämästä, jotka ovat todella jännittäneet, jotka ovat välillä nostaneet kouluajoilta tuttuja fiiliksiä pintaan. Toisinaan moni ihan tavallinen arkipäivä on vaatinut minulta aika paljon rohkeutta.

Joskus se suututti. Että minä olen joutunut ponnistelemaan tavallisten asioiden, kuten opintojen tai työelämän suhteen enemmän kuin moni muu. Kun minulla nyt sattuu olemaan tämä taakka.

miltä-koulukiusaaminen-tuntuu2

Sitten se ei enää suututtanut. Siitä tuli osa minun tarinaani. Minun nyt vain piti käydä läpi se. Ja ehkä sillä oli jokin tarkoitus. Vaikka se, että voin kertoa sinulle, että jos sinua kiusataan, se ei ole sinun syysi. Että asiat kääntyvät paremmiksi. Että melkein kaikesta voi selvitä.

Ja vaikka olen alle 30, kaikki on jo ihan jees.

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Kuvat otti ystävä Kaapelitehtaan kattosaunalla – kiitos!

3 x tunnustukset

La La Lilja -blogin Piia oli tarttunut kolmen tunnustuksen haasteeseen. Sen innoittamana ajattelin nyt itsekin lörpötellä kaikki suuret salaisuuteni lempitavaroistani ja oudoista tavoistani julkisuuteen.

Härifrån tvättas siis och samma på finska:

3 x PAHA TAPA

Tiskaamattomuus

Minulla pieni tiskipöytä ja vielä pienempi tiskiallas, ja siksi tiheä tiskaaminen olisi ihan fiksua. Jostain kummallisesta syystä tiskaaminen nappaa melko harvoin, ja kupit ja lautaset kertyvät kiikkeriksi pinoiksi keittiön vähille tasoille. Se haittaa melkoisesti keittiöni muuten niin tyylikästä vaikutelmaa.

Lehtien kommenttipalstojen lukeminen

Hesarin kommenttiketjujen lukemisessa ei ole mitään järkeä. Kuitenkin jämähdän lukemaan niitä ihan liian usein, ja scrollaan alaspäin miettien, voiko vastaan tulla enää typerämpää kommenttia.

Yleensä aina tulee, ja siitä ei todellakaan tule parempi mieli.

Kynsinauhojen nyppiminen

Olen atoopikko, eikä minulla ole koskaan ollut kovinkaan hyväkuntoisia kynsinauhoja tai ihoa muutenkaan. Asiaa ei paranna taipumukseni nyppiä kynsinauhoja.

suklaa

3 x OUTO TAPA

Suklaan syöminen aamupalaksi

Joo, tykkään syödä suklaata aamupalaksi.

Viesteihin vastailu keskellä yötä

Heräilen usein öisin ja katson kelloa puhelimestani. Aika usein alan unenpöpperössä myös vastailla viesteihin, enkä aamulla muista ollenkaan, mitä olen kirjoitellut. Erityisesti Snapchatissä tämä tuottaa ongelmia, koska minulla ei ole mitään mahdollisuutta lukea, mitä olen puoliunessa hölissyt.

Keinuminen

Jos jossain on keinu, on aika varmaa, että olen pian keinumassa.

keinu3 x PARASTA PEILIKUVASSA

Pitkät jalat

Arvatkaapa vaan, oliko nuorempana kivaa olla se pisin, joka oli aina myös poikia pidempi. Tunsin itseni kirahviksi, norsuksi ja jättiläiseksi melko pitkään. Sitten se meni ohi. Minusta tuli se pitkä tyttö. Pitkät jalat ovat ihan jees.

Pyöreät kasvot

Kasvojeni pyöreys ja leukaperieni vahvuus ovat juuri ne kauneusvirheet, jotka tekevät kasvoistani minun kasvoni.

Pisamat

Pisamat kertovat keväästä, pisamat ovat yhtä kuin toivo.

3 x PARAS PAIKKA, JOSSA OLEN KÄYNYT

Pietari

Pietari on mahtava. Siinä on jotain eurooppalaista, jotain venäläistä, jotain neuvostoliittolaista. Ja rakennukset, ne ovat upeita (paitsi esikaupunkialueilla).

Käsivarren Lappi

Tunturissa tuntee itsensä aika pieneksi, ja silloin on mittakaava kohdallaan.

Nuuksio

Nuuksio ei ole mitenkään eksoottinen, eikä se ole edes Suomen paras kansallispuisto. Nuuksio on kuitenkin se, johon minulla on vain lyhyt bussimatka ja josta on tullut minulle rakas.

Nuuksio3 x PAIKKAA, JOHON HALUAN

Islanti

Vielä joskus minä menen ja pulahdan kuumaan lähteeseen.

Johonkin päin Siperiaa

Haaveenani on pitkään ollut rykäistä se kuuluisa Trans-Siperian junamatka, ja käväistä samalla muutamilla suomalais-ugrilaisilla seuduilla.

Avaruus

Minulle sanottiin kerran, että sä oot niitä tyyppejä, joille tää maailma ei vaan riitä. Ja se on kyllä ihan totta. Jos avaruuteen pääsisi turistiluokassa kohtuuhintaan, olisin ensimmäisenä menossa.

3 x ENITEN ÄRSYTTÄÄ

Ihmiset, jotka tukkivat kulkuväylät

Tungokset ärsyttävät aina, mutta vielä enemmän ärsyttävät tyypit, jotka jäävät palloilemaan, tonkimaan laukkujaan ja vaihtamaan kuulumisiaan oviaukkoihin, liukuportaiden päähän tai muille kulkuväylille.

Kännykän akku

Ihminen on käynyt kuussa. Ihminen on keksinyt sukellusveneen ja rokotteet ja ydinpommin. Mutta ihminen ei ole keksinyt älypuhelimen akkua, jota ei tarvitsisi olla lataamassa ihan koko ajan.

Verkkosivujen mainokset

En tiedä mitään ärsyttävämpää kuin koko sivun peittävä mainos, joka hyppää silmille heti, kun etusivu on latautunut. #einäin

3 x PARASTA MAAILMASSA

Rakkaus

Musiikki

Musiikki on minulle mitä suurin ilo ja mitä suurin lohtu. Yksi hienoimpia asioita on kuulla, kuinka oma ääni soi osana muiden ääniä kuorossa.

Kevät

Kun päivistä tulee pidempiä ja valoisampia, myös minä herään eloon. Jokaisena vuonna jaksan olla iloinen silmuista, vihertyvästä nurmikosta ja sulavesistä, vaikka jokainen uusi keväthän tarkoittaa myös sitä, että olen jälleen hieman vanhempi.

orkidea3 x LEMPITAVARA

Piano

Minä olisin valinnut jonkin toisen instrumentin (rummut), mutta jotenkin tuntuu, että piano valitsi minut (vanhempieni suosiollisella avustuksella). Hyvä tästä liitosta lopulta tuli.

Viherkasvit

Mä tykkään mun viherkasveista ja mun viherkasvit tykkää musta.

Puhelin

Kuuntelen puhelimesta musiikkia, kirjoitan sinne mieleen tulevat ideat ja tekstikatkelmat. Pidän sen avulla yhteyttä ystäviini, nauhoitan siihen stemmat tai muut musiikkijutut. Se herättää minut aamuisin ja muistuttaa asioista. Niin, ja se on keltainen.

3 x LEMPIVAATE

Merinovillapaita

Mukava, hengittävä ja lämmin. Vähän kuten hyvä ihmissuhdekin.

Jumppatrikoot

Kerran urheilija, aina urheilija. Tai kerran mukavuudenhaluinen, aina mukavuudenhaluinen. Valitse näistä sitten.

Mustat farkut

Mustat farkut eivät petä koskaan. Niitä on helppo yhdistellä, ja niistä saa iisisti pohjan tyylikkäälle tai rennolle asukokonaisuudelle. Pelkkää voittoa siis.

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Voi yksinäisen kurkun viedä marraskuu

Eräänä marraskuisena iltana minä kävin kaupassa ja hukkasin ostokseni. Yleensä en ikinä kadota mitään. En unohda mitään, en hukkaa mitään, en jätä pipoa työpaikan hattuhyllylle tai avaimia kotiin.

Mutta sitten tuli se sateinen ilta, jona minä hukkasin kurkun. Arviolta kolmasosa lukijoista naureskelee nyt itsekseen ja ajattelee JOTAKIN KAKSIMIELISTÄ! NAINEN HUKKASI KURKUN! HAHHAH! Ikävä tuottaa pettymys, sillä tässä tarinassa ei ole mitään tuollaista riemukasta – pelkkää murhetta ja hämmennystä vain.

Miten kaikki sitten sai alkunsa?

voi yksinäisen kurkun viedä marraskuu
Eipä ollut kurkkua kuvattavaksi

No, kyseessähän oli aivan tavallinen torstai, jona marssin kuoroharjoitusten jälkeen kauppaan ostaakseni aineksia seuraavan päivän lounassalaattiin. Kurkku ei mahtunut laukkuuni, joten kaverini kantoi sitä. Hän ojensi sen minulle suurieleisesti repliikillä kurkkunne, madam ennen kuin hyppäsin toisen kaverini autoon.

Havaintoni kovan onnen vihanneksesta päättyvät tähän.

Kun tulin kotiin, purin ostokset, mutta en löytänyt kurkkua mistään. En eteisestä, rappukäytävästä, jääkaapistani tai laukustani.

Sen on pakko olla autossa, ajattelin ja usutin minua auliisti kyydinneen kaverini sateiseen syysiltaan tarkistamaan tilannetta.

Kurkku ei ollut autossa. Se ei ollut missään.

En ole hetkeen ollut yhtä hämmentynyt mistään – olin aivan varma, että kurkku oli mukanani vielä, kun poistuin autosta. Ehkä se oli, ehkä se ei ollut. Ehkä se söi itsensä tai ehkä se putosi ja vieri läheiseen puistoon.

Todennäköisesti se tulee vastaan jonakin keväisenä päivänä, silloin kun kadut ovat jo kuivia.

Tarinan opetus?

Marraskuusta ei selviä ilman kolhuja. Pitäkää vihanneksistanne ja kavereistanne huolta.

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Pelotta

Mietin tuossa yhtenä päivänä pelkoa ja pelkoja. Olen pelännyt elämässäni montaa asiaa, kuten varmasti moni muukin on. Pelko on välillä ihan hyödyllistä. Se esimerkiksi estää paijaamasta vastaan luikertelevaa myrkkykäärmettä tai hyppäämästä liian korkealta.

Välillä pelosta on vain haittaa. Sen takia moni uusi juttu jää kokeilematta, moni riski ottamatta – kuten vaikka ulkomaille muuttaminen tai työpaikan vaihtaminen.sans peurOlen viime aikoina tajunnut, että pelon kanssa voi opetella tasapainoilemaan. Kun ei pysty ihan täysin ilman pelkoa elämään, niin ainakin sitä voi sietää, sen kanssa voi olla. Eihän rohkeuskaan ole sitä, että ei pelkää mitään, vaan sitä, että tekee asioita peloista huolimatta.

Ajattelin pelkoa myös viimeisenä työpäivänäni, kun kävelin töihin sitä samaa, tuttua metsäreittiä,

oli kaunis ja aurinkoinen syyspäivä, sade oli tauonnut ensimmäistä kertaa moneen päivään ja maisema oli tyyni

minä ajattelin ainakin, että apua mitä olen tekemässä kiitos anteeksi onpa täällä kuitenkin seesteistä ja kaunista

ja kuinka kaikki on kuitenkin jotenkin oudosti kohdallaan.

Sinä päivänäkin vähän pelotti, mutta siitä huolimatta minä kävelin eteenpäin.pelottaKollegoilta sain läksijäislahjaksi korun, jossa lukee sans peur – se tarkoittaa, että ilman pelkoa. Se on minulla ranteessa lähes joka päivä muistuttamassa sekä rakkaista ihmisistä että pelottomuudesta ja pelon sietämisestä.

Koska niin täällä pitää olla, pelotta – tai ainakin melko lailla pelotta ja aika rohkeasti.

Ainiin, mitä minä sitten olen pelännyt? Ainakin pimeää, korkeita paikkoja, ja silmien laserleikkauksessa sitä hetkeä, kun sarveiskalvoon leikattiin läppä.

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Kaikki elämäni vuodenajat

Elämässäni on ollut monta vuodenaikaa, tapahtumia niitäkin enemmän

ensilumen pudottua syksyn ja talven reunalle, minä aloin miettiä siirtymiä

kun tämä syksy alkoi, en osannut arvata, mihin se päättyisi.orkideatTästä tuli se syksy, jona vaihdoin työpaikkaa. Tilaisuus tuli yllättäen, mutta päätin sanoa sille kyllä, enkä ollut sitä ennen tiennyt, millaista on olla samaan aikaan haikea, iloinen ja jännittynyt.

Sitten mietin, mitä muita asioita elämäni vuodenaikoina on tapahtunut, ja onhan niitä

kun oli syksyjä, minä synnyin, muutin Helsinkiin, aloitin kaikki koulut, joita olen ikinä käynyt.

Talvista muistan vähemmän käänteitä,

paitsi sen yhden muuton, jota edeltävänä yönä oli satanut toistakymmentä senttiä lunta, muuttokuorman, joka piti ajaa uuteen kotiin pitkin auraamattomia katuja

ja sen talvisen yön, jona kävelin silloisen kämppikseni kanssa kotiin baarista ja jona pysähdyimme keinumaan ja laulamaan Ultra Brata,

siitäkin on kohta kymmenen vuotta.alppiruusupuisto_kesäKun oli keväitä, rakastuin

ehkä joskus maalis-huhtikuussa, ne ovat julmia kuukausia, pakkasella öisin, päivisin krookuksilla päällystettyjä

ja valoisia,

sitten, kuten aina keväisin, kaivoin polkupyörän esiin ja kuuntelin rahinaa sen renkaiden alla, vain keväisin se kuulostaa erityisen hyvältä.

Lopulta koittavat aina kesät, joina olen juhlinut, ihastunut, kiertänyt festareita,

kuullut pääseväni yliopistoon, koska viime vuosikymmenellä ne vielä lähettivät siitä kirjeen joskus heinäkuussa,

ja heti, kun näki paksun kirjekuoren postilaatikossa, sen tiesi.

Kesäisin olen kulkenut luonnossa, valvonut valoisina ja pimenevinäkin öinä, ajatellut,

miten poikkeuksellisen kaunis maailma on

ja miten se joskus lepää yössä lähes vaiti, kuin odottaisi jo seuraavaa vuodenaikaa, uutta kesää.alppiruusupuisto

Seuraa blogia ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Onko pakko olla aina onnellinen?

Kuulin eilen sellaisen ajatuksen, että heikkous vaatii melkoisesti vahvuutta. Hetken pyörittelin ja totesin, että niinhän se vaatii. Pitää olla vahva pystyäkseen käsittelemään heikkouttaan ja surujaan, etenkin, kun suruja näkyy harvoin vaikkapa täällä somessa. Etenkin, kun kaiken onnellisuuden tavoittelun keskellä voi tuntua, että surullisuus olisi jotenkin virheellinen olotila.

Ei se ole. Se on osa ihmisyyttä.

onnellisuus2
Ei zen

Olen kuullut sellaisenkin, että onnellisuuteensa voi vaikuttaa itse – ja ihan tottahan sekin on. Onhan minullakin luontokävelyt, joogat, kiitollisuuslistat ja illanvietot näin esimerkiksi, ja ne ovat hyviä juttuja ne. Voimavaroja, valontuojia.

Mutta vaikka aina tekisi vain hyviä valintoja, välillä niitä kuitenkin tulee, suruja. Odottamattomuuksia. Heikkoja hetkiä. Koska sellaista elämä on, kokonaista, ei vain puolikasta. Myötä- ja vastamäkiä. Suruja ja iloja.

onnellisuus1
Ihan zen

Onneksi suruissa ja huonoissa hetkissä on sellainenkin ominaisuus, että ne lopulta väistyvät, vaikka sitä ennen ne vaativatkin meiltä vahvuutta, sopeutumista ja kasvamista.

Niiden jälkeen onnenhetket tuntuvat entistä onnellisemmilta, paremmilta. Ihan kuin silloin, kun pystyy talven jälkeen ensimmäistä kertaa nukkumaan niin, että ikkuna on auki.

Ihan kuin silloin, kun linnut laulavat läpi kokonaisen yön.

Seuraa blogia ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM