Koti asukkiaan opettaa

kotiJoskus asioita oppii koulussa, töissä tai kokemalla. Minä olen oppinut asunnoltani, tuolta 30-luvun persoonalliselta leidiltä. Yhteistä taivaltamme on takana reilut pari vuotta, ja sen voin sanoa, että ne vuodet eivät olleet sellaisia kuin kuvittelin niiden olevan

mutta koskapa kuvitelmat tulevaisuudeksi muuttuisivat.

Ja jos on ollut kuvitelmia, niin opetuksia vasta onkin ollut;

aloitetaan hätävarjelun liioittelusta, logiikasta ja siitä, että joskus näppinsä polttaa liian helposti:

uuninluukkuani eivät pidättele lapsilukot tai hätävarjelu, kun taas paistinpannut ja pellit ovat varmassa tallessa uunin lukollisessa alalaatikossa

jatketaan kärsivällisyyteen

jota vaaditaan ruuanlaitossa, kun uuni ja lieden levyt eivät toimi yhtä aikaa – se on ominaisuus, ei vika

ja tilaan, joka on juuri sopiva

minulle, pianolle, kirjahyllylle ja sille oivallukselle, että ihminen tarvitsee instrumenttinsa luokseen, vaikka asuisi väliaikaisessa ja pienessä asunnossa.

Sitten ovat yllätykselliset mittasuhteet

kun korkeat huoneet opettivat, että voin tarvita keittiötikkaita pelkän tuolin sijasta ja että on olemassa mittakaavoja, mittasuhteita ja suhteellisuudentajua,

hullaantuvat kasvit

jotka kasvavat samana ryöppynä kuin yhtäkkiä selkään valuvat hiukseni

ja ajankulu.

Minä täytän tässä asunnossa 30, siltä se näyttää, vaikka syksyyn on vielä aikaa.

Joskus luulin, että 30-vuotiaana minulla olisi lapsi ja kaikki järjestyksessä, mutta olen alkanut miettiä, mikä se järjestys ylipäätään on, mitä siihen edes tarvitaan, että olisi ihmisenä valmis

kun koskaan ei ole.

On vain vähän enemmän oppinut, vähän pidemmälle kulkenut ja vähän enemmän kotona itsessään ja kodissaan.

12 kysymystä kesästä

Näissä neliöissä -blogissa meikkistä odotti vallan ihana kesähaaste! Sen myötä paljastan teille sekä kesämieltymykseni että sen, mitä tapahtui rehtorin autolle erään vesilahtelaisen peruskoulun pihalla 1990-luvulla.

Eli ei muuta kuin KUUMAT KESÄPALJASTUKSET LADIES & GENTLEMENkallvik-kesä1. Lippis vai lierihattu?

Saako valita molemmat?  Uskon näyttäväni lierihatussa paremmalta, mutta lippiksen käyttäminen on helpompaa. Lippis ei esim. lennä päästä yhtä helposti.

2. Pehmis vai jäätelöpallo?

Jäätelöpallo! Pehmis sulaa aivan liian äkkiä, siksi syön niitä talvisin. Aina on oikea vuodenaika jäätelölle.

3. Herneet vai mansikat?

Mansikat. En juuri välitä herneistä.

4. Palju vai järvivesi?

Olen varttunut kahden järven välissä, joten järveä luontevampaa lillumispaikkaa ei ole.

5. Grilliherkut vai kesäkeitto?

Grilliherkut! Kesäkeitosta muuten sen verran, että ala-asteella sitä sattui olemaan kerran ruokana koulussa. Rohkeimmat kippasivat keitot ikkunasta ulos, ja ne laskeutuivat sulavasti ikkunan alla parkissa olleen rehtorin auton tuulilasille.

6. Mökki vai teltta?

Teltta! Meikäläisen vaellusinnosta on muuten kirjoitettu pari postaustakin (esim. 1, esim. 2).syreenit-kesä7. Varjo vai auringonpaiste?

Auringonpaiste. Kärsin niin paljon pimeästä talvesta, että otan vahinkoa takaisin kesällä kaikin voimin.

8. Kesäsade vai kesätuuli?

Kesäsade. Ei ole parempaa kuin maan tuoksu sateen jälkeen.

9. Lavatanssit vai festarit?

Festarit.

10. Roadtrip vai riippukeinu?

Riippukeinu. Kymmenen vuotta sitten olisin vastannut toisin.

11. Hiirenkorvat vai syreenintuoksu?

Tämä on paha! Hiirenkorvat edustavat minulle kevättä ja toivoa, mutta syreenintuoksu on älyttömän kaunis ja kertoo siitä, että kesä on kohta täysi. Valitsen silti hiirenkorvat, koska ilman toivoa olisi vaikea elää.

12. Mato-onki vai golfmaila?

Apua ei kumpikaan! Pelkään matoja ja kaloja enkä ole erityisen hyvä golfaamaan. Valitsen Kanadan.kukkakimppu-kesä

Haastan Sarkasmia ja shampanjaa -blogin Riinan sekä La La Liljan Piian, ja oikeastaan kaikki muutkin kesähaastetta janoavat ❤

Ps. jes, kesä on ihan parhautta!

Sittenkin ainutkertainen kevät

Vielä hetki sitten ajattelin, että nyt alan olla siinä iässä, jossa kaikki asiat ovat uusintoja. Että keväät, työpäivät, kesälomat, ilot, surut, ihan kaikki asiat elämässä kieppuisivat vuodesta toiseen vastaan samanlaisina, mutta koko ajan kiihtyvällä vauhdilla ja aina hieman entistä laimeampina.IMG_0963Kun kevät vihdoin tuli, ymmärsin, että ainutkertainen se jälleen on. Ja valoisampi, valoisampi kuin koko huikea viime kesä yhteensä oli. Välillä on ollut lähes vaikeaa kestää kaikkea heräävää elämää, yökaudet laulavia lintuja ja yhtäkkiä joka puolelle kukkaan puhjennutta maailmaa, jota olen ihastellut maleksimalla puistoissa ja metsissä ihan loputtomiin.

Maleksinta, kävellyt työmatkat, ulkonasyödyt lounaat ja uimarannoilla notkutut vapaahetket ovat onnistuneet huijaamaan aivoni täyteen kesälomafiilikseen – vaikka on jumankekka vasta toukokuu. Miettikää, toukokuu!alppiruusupuisto_kesäToukokuuta on kevätvyöryn lisäksi leimannut valmistautuminen kuoromme konserttiin Musiikkitalolla. Vaikka talvi ei tuntunut kuluvan, äkkiä konserttipäivä ja sen huikea lataus olivatkin jo käsillä, ympärillään Musiikkitalon pehmeänkirkas akustiikka. Musiikkitalo todella on musiikin koti, ja jos saisin valita, en missään muualla laulaisikaan.

Kevättä, konsertin puitteita tai musiikkia enemmän vaikutuin kuitenkin upeasta yleisöstä. Tuskin enää koskaan saan kokea, kuinka loppuunmyyty Musiikkitalo taputtaa seisten. Vaikka yleensä löydän sanoja helposti, tätä kokemusta en osaa sanoittaa. Viimeiset nuotit lauloin kyyneleet poskilla ja tunsin syvää kiitollisuutta yleisöstä, kuorosta, siitä, että sain kokea tuon hetken. Siitä, että niitä ainutkertaisia kokemuksia on silti olemassa ja edessä, vaikka ehdin jo uskoa elämän tarjoavan vain laimeita uusintoja.

Mitä teille kuuluu? ❤

Näin otat kesäpäivistä kaiken irti

kallvikKesä vyöryi päälle niin nopeasti, että suurin osa ei ehtinyt pikajärjestää itselleen kesälomaa tai millään tavalla varautua vuodenajan äkilliseen vaihtumiseen. Moni tuijottelee nyt päivät pitkät kaihoisasti toimiston ikkunasta ulkona olevaa kesää ja miettii, miten siitä saisi edes murusen itselleen.

Minulle Suomen kesässä on läsnä aina pieni kauhu siitä, että se menee pois. Koska tahansa voi sataa rakeita tai tulla viileämpi jakso, jonka jälkeen ei enää lämpenekään. Siksi yritän repiä kauniista päivistä aivan kaiken irti, vaikka en olisi vielä kesälomallakaan.  Tähän tapaan:

Kävele työmatkat tai osa matkasta

Päivään tulee heti lisää tunteja, kun ulkoilemaan pääsee ensimmäiseksi aamulla tai suoraan töistä. Siksi kävelen usein työmatkani ja kuljen töissä repun kanssa. Se on paljon laukkua kätevämpi, ja sinne saa tungettua lenkkarit, vaihtopaidan ja kaikkea muutakin sälää, kuten meikäläisen tapauksessa vanhoja kuitteja ja jätskipapereita (eivät liity ulkoiluun). Minkä tyylikkyydessä häviää, sen ulkoilun määrässä voittaa.

Syö lounas ulkona

Heti kun aurinko vähän näyttäytyy, jokaisen lounaspaikan terassi on aivan varmasti täynnä sinua nopeammin paikalle ehtineitä lounastajia. Onneksi eväät ja niiden syöminen läheisessä puistossa on täysin pätevä, ja yleensä myös melko rentouttava, vaihtoehto.

Pidä etäpäivä puistossa tai parvekkeella

Läppäri, puhelin hotspotiksi ja hyvä puistonpenkki. Johan syntyy tekstiä tai juttuja ja asioita.

Ota vapaalla kaikki irti uimarannoista, puistoista, parvekkeestasi tai kaverisi äidin siirtolapuutarhapalstasta

Valoisalla ja lämpimällä jaksaa töiden jälkeen kummasti suunnata muualle kuin peiton alle Netflixin ääreen. Lisäksi kaupungeissa on ihan älyttömästi aarteita, joihin kannattaa tutustua. Esimerkiksi Helsingissä on juuri kukkaan puhjennut Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, Suomenlinna tai Kallahdenniemen uimaranta, jossa kahlattavaa riittää metrikaupalla – postauksen kuva on otettu sieltä.

Nuku vähemmän, koska kämpässäsi on kuitenkin niin kuuma, ettet saa unta

Mutta koska on valoisaa, lämmintä, lehtiä puissa ja muutenkin pelkkää kesää, se ei haittaa – jääpähän enemmän aikaa fiilistellä kesää ❤

Näin käyt festareilla, aikuisuus-edition

festarivinkit-2
Kuva: freestock.org / Unsplash

Viime vuonna kirjoitin lähes kaikenkattavan festarioppaan, johon valutin tietämykseni leirintäalueella selviytymisestä, ämpäreistä ja muista olennaisista festarikokemusta parantavista lifehackeista.

Ajan kuluessa sitä kuitenkin huomaa, että aikuisuus saattaa vaikuttaa festarihommiin merkittävästi. Ainakin näin:

  • Maksat festariliput kulttuuriseteleillä kesätyöpalkan tai kuukausirahan sijasta.
  • Harkitset myös muita majoitusvaihtoehtoja kuin leirintäaluetta (tai ainakin osa kaveriporukastasi harkitsee).
  • Aiot ostaa alkoholia anniskelualueelta sen sijaan, että tekisit suunnitelmia sen salakuljettamiseksi tai että ostaisit hanapakkauksen Magyaria leirintäalueella nautittavaksi.
  • Varmistat, että käsidesi, aurinkorasva ja korvatulpat ovat varmasti mukana.
  • Pidät tärkeänä mahdollisuutta lepäämiseen neljän päivän raivokkaan leirintäaluejuhlimisen sijasta.
  • Huomaat, että sopivan festarin valitseminen edellyttää kaveriporukan kesälomien, lastenhoitovuorojen, kesähäiden ja muiden aikataulujen synkronointia, vaikka ennen löysitte helposti festarin, jonka aika kävi kaikille.
  • Kinaat ystäviesi kanssa siitä, onko tärkeämpää mennä hieman ironisesti Suurlähettiläiden paluukeikalle vai Sideways-festareille, jotka ovat samana viikonloppuna.
    • Huomaat, että kina ei pääty.
  • Festareiden jälkeen podet krapulaa kolme päivää, vaikka olisit juonut maltillisesti
  • Harkitset vyölaukun käyttämistä sen käytännöllisyyden vuoksi sen sijaan, että käyttäisit sitä ironisena statementina.
festarit-vyölaukku
Kuva liittyy

Hauskaa festarikautta!

Lue myös ❤

Näin käyt festareilla

Ilosaarirock 2017 eli näin kävin festareilla

Tampereelta moro

tampereelta-moroKäväisin viikonloppuna Tampereella, ja löysin itsestäni lisää tamperelaisuutta – siis sen lisäksi, että se on painettu syntymätodistukseeni kaupungiksi, ja sen lisäksi, että siellä on minun ihmisiäni ja minun kieleni.

Heti saavuttuani menin rautatieaseman k-kauppaan ostamaan evästä – kassamyyjä tervehti moro.

Kävelin nuoruuteni katuja, nautin Helsinkiä hitaammasta rytmistä ja pysähdyin kioskille ostamaan kortin – myyjä tervehti moro.

Sitten huomasin sanovani bussikuskille moro.

Bussin ikkunasta katsoin tuttuja kaupunginosia ja mietin, kuinka 10 vuotta sitten oli ihan normaalia kävellä keskustan baareista Nekalaan tai vaikka Hervantaankin, jotta ei tarvitsisi maksaa bussissa yölisää.

(Silloin ylipäätään oli normaalia juhlia koko yö, käyttää matalavyötäröisiä farkkuja ja liittymäpakettina tekstariliittymää.)

Paluumatkalla kohti rautatieasemaa minua 10 vuotta nuorempi haalarikansa soitti kaiuttimistaan Eppu Normaalia ja minä lauloin heidän mukanaan

missä oletkaan ollut kaikki nämä vuodet

oletko muistanut kuinka silloin rakastin sua

Aurinko paistoi viistosti. Oli melkein kevät.

Mun mielestä talvi on nyt paketissa ja muita havaintoja

Minä olen sellaista mieltä, että talvi on nyt paketissa. Kaput, finito, ohi. Nyt on helmikuun viimeinen päivä, ja kyllä talvi saisi kaiken tolkun mukaan siihen päättyä. Ennen vanhaan ainakin päättyi, mutta silloin asiat olivat muutenkin paremmin: kaikki esimerkiksi kuuntelivat Spice Girlsiä ja maailma oli kaikin tavoin mallillaan.

Mutta ehei, tässä talvessa mikään ei mennyt putkeen. Ensin se piru ei alkanut ollenkaan, ja marraskuu kesti noin kolme kertaa normaalia pidempään. Sitten kun se about kolme kuukautta kestänyt vesisadekuu päättyi, iski ennätyspakkanen. Niinku mitä. Mikä tässä oli talvea? Mikä tässä meni putkeen?

töölönlahti
Talven varrelta

Minä olen kuitenkin jo kovasti siirtymässä eteenpäin, että in your face, talvi. Siirtymän kunniaksi ajattelin listata asioita ja havaintoja kuluneen talven ajalta:

  • Kaikki aiemmin kuuntelemani musiikki on alkanut ärsyttää, mutta sen sijaan vanha kunnon heavy metal, jota en ole kuunnellut noin vuoden 2005 jälkeen, on alkanut yhtäkkiä innostaa jälleen.
    • Paitsi että jotkut kasarihitit ovat ihan törkeän hyviä, kuten Laura Braniganin Self Control.
  • Pitkän kuosittoman ja yksivärisen kauden jälkeen raidalliset tai muuten värikkäät paidat vaikuttavat jälleen hyvältä idealta.
  • Kahvin korvaaminen vihreällä teellä on kelpo oivallus, joka jostain syystä on vielä parantanut ihoni kuntoa.
  • Influenssan jälkeen puolen tunnin kävely tuntuu valtavalta saavutukselta.
  • Suklaa sopii aamupalan lisäksi myös iltapalaksi.
  • Polkkatukkaisen identiteetti ei lähde, vaikka siitä, kun leikkautin itselleni niskasta lyhyeksi ajellun polkan, on kulunut kohta kaksi vuotta,
    • ja että samaa tahtia hiusteni kanssa kasvoivat sekä ikkunalautani kreisit kasvit että minä.

Huomenna onkin sitten kevät, ja se on eka kevät pariin vuoteen pitkähiuksisena. Ties mitä tästäkin vielä sitten seuraa. Kaksihaaraisia ainakin.

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM