Näin otat kesäpäivistä kaiken irti

kallvikKesä vyöryi päälle niin nopeasti, että suurin osa ei ehtinyt pikajärjestää itselleen kesälomaa tai millään tavalla varautua vuodenajan äkilliseen vaihtumiseen. Moni tuijottelee nyt päivät pitkät kaihoisasti toimiston ikkunasta ulkona olevaa kesää ja miettii, miten siitä saisi edes murusen itselleen.

Minulle Suomen kesässä on läsnä aina pieni kauhu siitä, että se menee pois. Koska tahansa voi sataa rakeita tai tulla viileämpi jakso, jonka jälkeen ei enää lämpenekään. Siksi yritän repiä kauniista päivistä aivan kaiken irti, vaikka en olisi vielä kesälomallakaan.  Tähän tapaan:

Kävele työmatkat tai osa matkasta

Päivään tulee heti lisää tunteja, kun ulkoilemaan pääsee ensimmäiseksi aamulla tai suoraan töistä. Siksi kävelen usein työmatkani ja kuljen töissä repun kanssa. Se on paljon laukkua kätevämpi, ja sinne saa tungettua lenkkarit, vaihtopaidan ja kaikkea muutakin sälää, kuten meikäläisen tapauksessa vanhoja kuitteja ja jätskipapereita (eivät liity ulkoiluun). Minkä tyylikkyydessä häviää, sen ulkoilun määrässä voittaa.

Syö lounas ulkona

Heti kun aurinko vähän näyttäytyy, jokaisen lounaspaikan terassi on aivan varmasti täynnä sinua nopeammin paikalle ehtineitä lounastajia. Onneksi eväät ja niiden syöminen läheisessä puistossa on täysin pätevä, ja yleensä myös melko rentouttava, vaihtoehto.

Pidä etäpäivä puistossa tai parvekkeella

Läppäri, puhelin hotspotiksi ja hyvä puistonpenkki. Johan syntyy tekstiä tai juttuja ja asioita.

Ota vapaalla kaikki irti uimarannoista, puistoista, parvekkeestasi tai kaverisi äidin siirtolapuutarhapalstasta

Valoisalla ja lämpimällä jaksaa töiden jälkeen kummasti suunnata muualle kuin peiton alle Netflixin ääreen. Lisäksi kaupungeissa on ihan älyttömästi aarteita, joihin kannattaa tutustua. Esimerkiksi Helsingissä on juuri kukkaan puhjennut Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, Suomenlinna tai Kallahdenniemen uimaranta, jossa kahlattavaa riittää metrikaupalla – postauksen kuva on otettu sieltä.

Nuku vähemmän, koska kämpässäsi on kuitenkin niin kuuma, ettet saa unta

Mutta koska on valoisaa, lämmintä, lehtiä puissa ja muutenkin pelkkää kesää, se ei haittaa – jääpähän enemmän aikaa fiilistellä kesää ❤

Näin valmistaudut pääsykokeisiin

Kevät tuo mukanaan kaikkea hauskaa, kuten katupölyn, pussikaljasäät ja pääsykokeet. Sinä keväänä, jona hain yliopistoon, minulla ei ollut harmaintakaan hajua siitä, mitä edessä olisi. Riivin tietoa monesta eri lähteestä. Silloin paperiset hakuoppaat olivat vielä yksi merkittävimmistä tietolähteistä. Nykyään niiden sijasta tietoa saa riipiä yliopiston verkkosivuilta, mikä ei välttämättä ole yhtään sen helpompaa (t. nimim. löysin-sieltä-aikoinaan-kolmet-erilaiset-ohjeet-gradun-palauttamiselle -girl -88).

Siksi koostinkin kaikki pro tippini yhteen postaukseen jälkipolvien huviksi ja hyödyksi. Tässä siis the kaikki-mitä-sinun-pitää-tietää-pääsykokeisiin-lukemisesta -postaus. Syvin rintaääneni resonoi humanistisissa ja valtiotieteellisissä oppiaineissa, mutta neuvot on tehty sovellettaviksi: ottakaa, soveltakaa ja täyttäkää oppilaitokset!

pääsykokeet
Kuva: Sharon McCutcheon, Unsplash

Tee lukusuunnitelma

Ennen luku-urakan aloittamista kannattaa selata läpi koko pääsykoemateriaali ja muodostaa kokonaiskuva sen sisällöstä. Kokonaiskuvan avulla on helpompi tehdä lukusuunnitelma, joka kannattaa laatia selkeiden ja mitattavien tavoitteiden pohjalta.

Tavoitteita on kätevintä sitoa aikaan; esimerkiksi siten, että asettaa jokaiselle viikolle tavoitteeksi käydä läpi tietyt kokonaisuudet tai luvut. Viikkotavoitteita voi pilkkoa vielä päivittäisiin tavoitteisiin, jotka helpottavat oman edistymisen seuraamista ja aikataulussa pysymistä.

  • Esimerkki: asetat viikon tavoitteeksi lukea 100 sivua pääsykoekirjaa. Pilkot tavoitteen päiväkohtaisiin osiin, mikä tarkoittaa 20 sivun opiskelua päivässä, jos opiskelet vain arkipäivisin.

Lue laadukkaasti

Pääsykokeisiin pitää lukea paljon. Määrä ei kuitenkaan korvaa laatua. On fiksumpaa lukea laadukkaasti viisi tuntia kuin 10 tuntia siten, että keskittyminen katkeilee ja luetusta ei jää mitään päähän.

Miten sitten voi opiskella laadukkaasti? Siten, että tietoa tulee lukiessa myös jäsennettyä ja käsiteltyä sen sijaan, että tekstiä vain lukisi läpi ajattelematta sitä sen syvällisemmin.

  • Esimerkki: selaa aluksi kokonaisuus läpi. Lue sisällysluettelot, otsikot, väliotsikot tiivistelmät ja kuvatekstit ja pyri muodostamaan niiden perusteella kokonaiskuva aiheesta. Se luo hyvän pohjan syvällisemmälle lukemiselle. Pohjustuksen jälkeen voit lukea tekstin läpi ja jäsentää luettua siten, miten sinulle parhaiten sopii. Itse tein paljon muistiinpanoja lukiessani, koska käsin kirjoittaminen toimii minulle varsin hyvin. Joku toinen piirtää kaavioita tai kuvia, kolmas merkkaa väreillä tekstiin tärkeitä kohtia. Urakan päätteeksi on hyvä käydä vielä omat muistiinpanot ja merkinnät läpi ja arvioida, oletko saanut tarpeeksi hyvän kuvan aiheesta vai jäikö jokin vielä epäselväksi ja vaatii kertaamista.

Tutustu vanhoihin pääsykoetehtäviin

Oppilaitokset julkaisevat verkkosivuillaan vanhoja valintakoetehtäviä ja välillä jopa mallivastauksia. Molempiin kannattaa ehdottomasti tutustua ja tehtäviä kannattaa tehdä harjoitukseksi.

Vanhoissa kokeissa huomiota kannattaa kiinnittää esimerkiksi siihen, mitä ja miten on kysytty: onko vaadittu tarkkaa muistamista vai kykyä soveltaa opittua? Ovatko tehtävät monivalintatehtäviä, ongelmanratkaisutehtäviä vai esseetehtäviä? Entä onko kokeissa käytetty aineistoja, kuten tekstejä, tilastoja tai kuvia, joita on pitänyt analysoida pääsykoemateriaalin pohjalta?

Kun pääset selville, mitä asioita pääsykokeessa tyypillisesti mitataan ja millaista osaamista kokeet vaativat, voit huomioida sen myös valmistautuessasi kokeisiin.

Kiinnitä huomiota tieteenalan keskeisiin käsitteisiin ja teorioihin

Kiinnitä lukiessasi erityistä huomiota käsitteisiin ja teorioihin, joita tekstissä vilisee. Pohdi, miten niitä tieteenalalla käytetään ja miten voisit itse käyttää niitä valintakoevastauksissasi.

Jos pyrit opiskelemaan esimerkiksi suomen kieltä, varmista, että osaat vanhat kunnon kielioppitermit (subjekti, predikaatti, objekti ja kaikki niiden kaverit) ja että osaat jäsentää lauseen. Jos pyrit esimerkiksi yhteiskuntatieteelliselle alalle, seuraa aktiivisesti myös uutisia – on ihan mahdollista, että pääsykokeissa pääsee analysoimaan tai soveltamaan jotakin ajankohtaista asiaa.

  • Esimerkki: kun hain opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta, valintakoekirjoja oli kolme: yksi romaani ja kaksi teoriakirjaa, joista toinen käsitteli lyriikan teoriaa, toinen proosan. Etukäteen oli tiedossa, että kokeessa olisi ainakin kysymys romaanista ja jonkinlainen runoanalyysitehtävä. Romaania lukiessani mietin, mikä teoksesta tekee erityisen ja mitä siitä voitaisiin kysyä. Toisen lukukerran jälkeen teoksen monikerroksellinen kerrontaratkaisu alkoi hahmottua, ja kun erilaisista kertomisen teorioista löpistiin myös teoriakirjassa ummet ja lammet, kokeilin harjoituksen vuoksi analysoida romaanin kertojia teoriakirjan tarjoamilla välineillä. Arvatkaa, mitä pääsykokeessa kysyttiin romaanista? Käskettiin analysoida sen kerrontaratkaisua.

Kertaa fiksusti

Viimeisinä päivinä ennen pääsykoetta ei kannata enää opiskella uusia asioita. Ne päivät on hyvä varata opitun kertaamiselle, hyville yöunille ja vaikkapa harjoitustehtävien tekemiselle.

  • Esimerkki: olin tiivistänyt tärkeimmät muistiinpanoni muutamaan sivuun. Luin nämä sivut vielä matkalla kokeisiin sen sijaan, että olisin paniikissa plarannut Runousopin perusteita eestaas.

Relaa

Olin pääsykokeiden aikoihin valtavan stressaantunut, ja koko maailma tuntui olevan kiinni siitä, pääsenkö yliopistoon. Perheessäni ei ollut silloin muita yliopistokoulutettuja eikä sitä kuuluisaa hiljaista tietoa tai muuta jeesiä aiheesta – en edes tiennyt, kuinka pelottava yliopiston iso luentosali, jossa koe pidettiin, voisi olla.

Niinpä palloilin koko kevään ympäriinsä kireänä kuin viulun kieli ja luin hulluna – lukeminen oli minulle vähän kuin treeniohjelman noudattaminen: kurinalaista ja aikaan sidottua, mutta ei kovinkaan hauskaa. Pingottamisesta huolimatta pääsin sisään, mutta jälkikäteen ajateltuna se olisi onnistunut vähäisemmälläkin stressaamisella. Pidä siis huoli ulkoilusta, riittävästä nukkumisesta, positiivisista ajatuksista ja syömisestä. Levänneet aivot jaksavat oppia paremmin ja positiivinen mieliala ihan tutkitustikin parantaa oppimistuloksia.

Unohdinko jonkin killerin pääsykoevinkin? Jaa omasi kommenttiboksissa ❤

Kaikki, mitä oikeasti opin yliopistossa

Muutaman yleishyödyllisen yliopistokirjoituksen* jälkeen ajattelin kirjoittaa niistä aivan toisella tavalla hyödyllisistä käytännön opeista ja pro tipeistä, joita taipaleeni Helsingin yliopistossa minulle opetti. Usein nimittäin opiskeluiden suurin hyöty ei ole pääaineesta karttunut substanssiosaaminen, vaan se kaikki muu – esim. tietämys siitä, mihin naistenvessaan on vähiten jonoa luentojen välissä.helsingin-yliopisto

Tässä siis tarjolla se yliopistomaailman hiljainen tieto:

  • Jos luentoja on klo 10-14, niiden välissä olevien akateemisten varttien (11:45 – 12:15) välissä on mahdotonta ehtiä syömään Unicafessa, koska kaikki muutkin yrittävät tismalleen samaa. Siksi luennolta pitää osata lähteä aikaisemmin, jotta voi kiilata itsensä hyviin asemiin jonossa. On myös mahdollista ottaa riski myöhästyä seuraavalta luennolta, mutta itse olen kerran saanut tällaisen riskinoton vuoksi legendaarisen jos tänne tulee myöhässä ei tartte tulla ollenkaan -kommentin luennoitsijalta. Kyllä muuten kuumotti fuksin poskia.
  • Yliopistolla suunnistaminen on taiteenlaji – Helsingin yliopiston päärakennuksen vanhan puolen salit on numeroitu roomalaisin numeroin ja uuden puolen arabialaisin. Jos nyt satut ihmettelemään luentosalien PR SL XII ja PR SL 12 eroa – jonain kiireisenä aamuna varmasti ihmettelet.
  • Myös yliopiston verkkosivuilla suunnistaminen on oma lajinsa. Jos tarvitset jotain tietoa, et varmasti löydä sitä etusivulta tai mistään muualtakaan, paitsi ihan totaalisella tuurilla tai hyvin tarkalla Google-haulla.
  • Yliopiston vessanseinät ovat täysin pätevä keskustelufoorumi, oli aiheena sitten lisääntyminen, lapsettomuus, politiikka, kuukuppi tai Maija Vilkkumaan sanoitukset.
  • Usein päärakennuksen uuden puolen viidennen kerroksen vessoihin ei ole pitkiä jonoja. Ehkä se johtuu siitä, että hisseistä vain yksi menee viidenteen kerrokseen saakka.
  • Valmistumisessa vaikeinta ovat paperityöt: opintokokonaisuuslomakkeet, kaavakkeet ja todistuspyyntölomakkeet, joita täyttäessä tulee hiki ja jotka pyörivät erilaisissa opintotoimistoissa ja kanslioissa hyväksyttävinä ikuisesti.
  • Aleksandriassa on valtavan hyvä tehdä esseitä perjantai-iltana, koska silloin siellä ei ole lähes ketään.
  • Unisport on yksi parhaista jutuista maailmassa. Menkää Unisportin tanssitunneille!
  • Kaikkialla on koko ajan remontti. Esimerkkejä omina opiskeluaikoinani remontoiduista kohteista: opiskelijakirjasto, YTHS:n Töölön toimipiste ja jotkin käyttäytymistieteellisen tilat.
  • Käsin täytettävä tenttikuori on ainoa oikea tapa ilmoittautua tenttiin. Jos ne sattuvat loppumaan, siitä seuraa koko tiedekunnan kattava kriisi, joka uhkaa estää ilmoittautumisen kesätentteihin. Olen kuullut huhua, että nykyään tentti-ilmoittautumisen voi hoitaa sähköisesti! Se tuntuu vähän väärältä.
  • On täysin mahdollista kirjoittaa essee kolmessa tunnissa ja 55 minuutissa siten, että herää aamulla kuudelta, aloittaa heti kirjoittamisen ja palauttaa tuotoksen kello 9.55, kun deadline on kello 10.
  • Helsingin yliopiston päärakennuksen uuden puolen neljännen kerroksen naistenvessasta on tosi hyvä näköala.

Mitä sinä opit koulussa?

*Ne hyödylliset yliopistokirjoitukset suomen kielen opiskelusta sekä kirjallisuuden opiskelusta antavat myös jotain vinkkejä, jotka eivät tosin ole yhtä hyödyllisiä kuin nämä.

#Uraoivallus – sivupolku voi olla uusi valtaväylä

Trendi & Lily starttasivat juuri #uraoivallus -kamppiksen. Kamppiksen ideana on kerätä yhteen työhön liittyvää viisautta, ja siinä haastetaan kertomaan työhön liittyvä oivallus, joka on muuttanut suhtautumista uraan. Se voi olla pieni, työpäivää parantava lifehack tai vaikka urakriisistä kummunnut isompi oivallus.uraoivallusKamppiksen innoittamana kirjoittelin kolme itselleni tähän mennessä tärkeintä oivallusta:

Oivallus 1: Sivupolku voi olla uusi valtaväylä

Kerroin aiemmin olevani opiskelua rakastava humanisti. Pitkään ajattelin ryhtyväni tutkijaksi, ja työskentelinkin opintojen ohella tutkimusavustajana. Kun opintojeni loppuvaiheessa tajusin, että väitöskirjan tekeminen ei löisi leiville, piti keksiä jotain muuta. Hetken aikaa tuntui siltä, että kaikki ovet lyötiin naaman edestä kiinni ja lujaa. Mietin, tekeekö maailma mitään ihmisellä, jonka haaveammatit olivat tutkija, runoilija ja välillä astronautti.

Tuona aikana piirtelin paljon ajatuskarttoja kiinnostuksenkohteistani ja vahvuuksistani. Sitten hyppäsin yritysmaailmaan tekemään kaupallisia juttuja, ensin assariksi. Se tuntui aluksi sivupolulta, eikä siirtymä ollut helppo. Se osoittautui kuitenkin oikeaksi ja oli sysäys kohti kaikkea jännittävää, kuten vaikka sisältömarkkinointia.

Urahyppyjen ei tarvitse aina olla suoraan ylöspäin, ne voivat välillä olla myös sivulle. Kokeiluista ja sivupoluista voi syntyä vaikka mitä, ja minullakin sivupolku vei kohti oman alan hommia – jos nyt nykymaailmassa voi tiukasti oman alan hommista puhua.

Sivupoluista syntyi myös kaksi seuraavaa oivallusta:

Oivallus 2: Ota opiksesi ja jeesaa muita

Minulla on ollut kunnia työskennellä lukuisten huipputyyppien kanssa, ja erityisesti ensimmäisinä työvuosina se oli todella arvokasta. Itseään paremmilta ja kokeneemmilta oppii paljon sekä siitä, miten asiat kannattaa tehdä että siitä, miten niihin kannattaa suhtautua.

Myös jokaisesta virheestä oppii – työelämässä niitä väistämättä tulee. Siksi niitä ei kannata pelätä, vaan ottaa niistä opiksi.

Omat opit kannattaa myös laittaa kiertämään: hyvä ruokkii hyvää ja onnistuminen onnistumista. Kaveria kannattaa aina jeesata.

Oivallus 3: Puhu unelmistasi ääneen

Aiemmin minun oli vaikea puhua ääneen omista unelmistani – mikä unelma tai urahaave kirjoittaminen muka on, ajattelin usein. Silti onnistuin mainitsemaan sen sopivassa paikassa, mikä sysäsi minut urallani oikeaan suuntaan.

Uusin aluevaltaukseni on mainita ääneen myös se, että haluaisin jonakin päivänä julkaista kirjan. Sen kertominen tuntui joskus absurdilta, sellaiselta, että sitä ei kehtaa sanoa ääneen.

Mutta tässä se jippo piileekin: Kun unelmansa sanoo tarpeeksi monta kertaa ääneen, se ei tunnu enää niin absurdilta. Joka kerta siihen uskoo enemmän, joka kerta se on vähän enemmän totta. Ja lopulta voi käydä niin, että joku oikea ihminen kuulee sen.

Mikä sinun uraoivalluksesi on? ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

 

Millaista on kirjallisuuden opiskelu yliopistossa?

Aiemmin kirjoitin suomen kielen yliopisto-opinnoista, ja postauksen herättämän keskustelun perusteella päätin kirjoittaa opiskelukokemuksistani enemmänkin. Yliopistossa kun oppiaineita riittää, ja usein ne omaan tutkintoon kuulumattomat aineet oppisisältöineen jäävät hyvin vieraiksi.

Suomen kielen opiskelun lisäksi tiedän toiseksi eniten kotimaisen kirjallisuuden opiskelusta. Se oli alkuperäinen pääaineeni, ja suoritin kotimaisesta kirjallisuudesta perus- ja aineopinnot sekä pari muuten vaan kiinnostavaa ekstrakurssia.

Vaikka kotimaisen kirjallisuuden opinnot ovat ehtineet muuttua omien opiskeluaikojeni jälkeen, nopean vilkaisun perusteella perussisällöt ovat samoja: kirjallisuuden klassikoita, nykykirjallisuutta, kirjallisuudentutkimuksen suuntauksia ja kirjallisuushistoriaa.kirjallisuuden-opiskeluSuuret sivumäärät tekevät kotimaisen kirjallisuuden opinnoista melko työläät. Vertailun vuoksi: kun pystyin valtiotieteellisessä saamaan 5 opintopistettä lukemalla ja tenttimällä pari teoriakirjaa, saatoin kirjallisuuden opinnoissa saman opintopistemäärän eteen lukea kasan kaunokirjallisuutta, jonkin teoriakirjan, kirjoittaa pari esseetä ja käväistä tentissä.

Perusopinnot: syvään päähän kotimaisten klassikoiden kanssa

Kun aloitin opinnot Helsingin yliopistossa, ensimmäisen syksyn perusopintoihin kuului kaksi 10 opintopisteen jättikurssia. Toisella niistä luettiin noin 30 kotimaista romaania rinnakkain kirjallisuushistorian kanssa. Toisella kurssilla perehdyttiin proosan ja lyriikan teoriaan ja analyysiin ja tehtiin paljon esseitä ja muita tehtäviä.

Se oli aika kylmä suihku hämmentyneelle fuksille.

Nykyään jättikursseja on pilkottu osiin. Se on kiva juttu pienempien kokonaisuuksien vuoksi ja ihan vain siksi, että jos joutuisi keskeyttämään kurssin, ei menettäisi 10 opintopisteen pottia kerralla.

Pilkkomisesta huolimatta perusopintojen idea ja sisältö on kuitenkin sama: saada perustiedot suomalaisen kirjallisuuden historiasta ja kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteistä sekä harjaantua analysoimaan kirjallisuutta.

Aineopinnot: Raamattu ja pari muuta kirjaa

Aineopintoihin jatkoin vielä pääaineopiskelijan statuksella, ja siksi niihin kuului teoriapraktikum. Siinä perehdyttiin syvällisemmin kirjallisuudentutkimuksen teorioihin ja tutkimusmenetelmiin, ja samalla tarjottiin välineitä edessä olevaa kandidaatintutkielmaa varten. Sivuaineopiskelijat selviävät pääaineopiskelijoita vähäisemmillä teoriaopinnoilla.

Teoriaopintojen lisäksi yksi iso kokonaisuus aineopinnoissa käsittelee kirjallisuuden lajeja ja tyylikausia. Tyypillisesti näillä kursseilla luetaan noin 10 kaunokirjallista teosta tietystä lajista tai tyylisuunnasta sekä niihin liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Itse napsin näistä kursseista kaikkea mielenkiintoista, kuten nykykirjallisuuden, yhteiskunnallisen kirjallisuuden, lasten- ja nuortenkirjallisuuden ja sotienjälkeisen modernismin. Istuin myös jonkin lyriikantutkimuksen kurssin.

Yksi työläimpiä ja samalla sivistävimpiä kursseja oli legendaariset mittasuhteet saavuttanut kurssi Raamattu ja kirjallisuus, jota kuvataan tutkintovaatimuksissakin melko työlääksi. Kurssilla luetaan Raamattu lähes kokonaisuudessaan ja sen rinnalla sitä kommentoivia ja siihen viittaavia kaunokirjallisia teoksia. Teoriapuolella käydään läpi Raamatun syntyä ja historiaa, ja aamuyön tunteina kirjoitetaan kirjallisuusesseitä hikoillen.

Kurssi oli, ja on edelleen, yksi yliopistourani sivistävimpiä, mielenkiintoisimpia ja no, tuskallisimpia. Palkintona siitä saa kokonaiset viisi opintopistettä.

Miksi opiskella kirjallisuutta?

Kirjallisuus sopii sivuaineeksi moneen tutkintoon – kaverini ovat todistaneet sen soveltuvan myös pääaineeksi. Kirjallisuuden opiskelu sivistää. Se sivistää niin paljon, että haluan sanoa sen uudestaan: kirjallisuuden opiskelu sivistää. Se avaa uusia näkökulmia ihmisyyteen, kieleen, kulttuurihistoriaan ja meitä ympäröivään yhteiskuntaan. Se antaa välineitä kirjallisuuden analysointiin ja kirjallisuutta ympäröivien juttujen ja asioiden hahmottamiseen, ja samalla se antaa valmiuksia kaiken kyseenalaistamiseen ja kriittiseen ajatteluun.

Kirjallisuus on hieno taidemuoto, joka auttaa ymmärtämään itseään, muita ja ympäröivää maailmaa. Koska se on taidemuoto, sen  välineellistäminen tuntuu vähän hassulta. Silti kirjallisuudesta voi löytää myös hyötynäkökulman: Kirjallisuus paljastaa paljon arvokasta ihmisistä ja ympäristöstään. Kirjallisuus kuvaa, analysoi ja piikittelee ympäristöään, ja sen lukeminen kehittää ajattelua, empatiakykyä ja sosiaalisia taitoja. Hyvä kirjallisuudentuntemus mahdollistaa myös vaikka hyvien kirjavinkkien jakamisen ja siten lukemisen ilosanoman levittämisen – ja lukutaito, se on tärkeä juttu. Se harjaantuu vain lukemalla.

Mitä kirjallisuuden opiskelijasta tulee isona?

Minusta tuli isona kirjallisuuden sivuaineopiskelija, joten joku oikea kirjallisuuden maisteri varmasti osaisi vastata tähän minua paremmin. Kuitenkin omassa aineyhdistelmässäni (suomen kieli, kotimainen kirjallisuus, sosiologia, viestintä, sukupuolentutkimus + jne), on varmasti samankaltaisuuksia myös monen kirjallisuutta pääaineenaan opiskelleen kanssa.

Tyypillisiä urapolkuja kirjallisuuden maistereille ovat esimerkiksi äidinkielen opettaja, kirjasto- ja kustannusala, toimittaja, tiedottaja ja erilaiset kulttuurialan ja -järjestöjen hommat. Sivuainevalinnat, sattumat ja omat kiinnostuksenkohteet tietenkin vaikuttavat urapolkuun.

Työelämä muuttuu nopeasti, ja uusia ammatteja syntyy hurjaa vauhtia. Siksi opintojen alussa on vaikea sanoa, millaiseksi maailma ja työelämä on opintojen loppuvaiheessa muotoutunut. Kirjallisuuden opiskeleminen antaa hyvän pohjan oppimiselle, laajojen kokonaisuuksien jäsentämiselle sekä luovalle ja kriittiselle ajattelulle. Hyödyllisiä taitoja kaikki.

Anekdoottina kerrottakoon, että kun aloitin opintojani luulin, että minusta tulisi isona runoilija. Ei tullut, ainakaan päätoimista sellaista. Sen sijaan tungin kyllä runojani esimerkiksi entisen työpaikkani henkilöstölehteen, ja välillä tähän blogiinkin. Runous on siis edelleen minun juttuni, ja kirjallisuuden opinnoista sain valtavan hyvän pohjan myös kirjoittamista varten.

Millaisia opiskelukokemuksia sinulla on?

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Millaista on suomen kielen opiskelu yliopistossa?

Kevätlukukausi tarkoittaa yleensä kahta asiaa: ylioppilaskirjoituksia tai muita päättökokeita ja mikä-minusta-tulee-isona -miettimistä. Aikaisemmin kirjoitin, että minulla ei ollut nuorena selkeää uravalintaa mielessäni, siis sen lisäksi, että minä halusin kirjoittaa. Siksi hain Helsingin yliopistoon opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta. Suomen kieltä luin sivuaineena, mutta kun olin suorittanut sekä kielestä että kirjallisuudesta perus- ja aineopinnot, vaihdoin pääaineekseni suomen kielen. Kielentutkimus tuntui enemmän omalta, ja halusin tehdä kandidaatintutkielmani suomen kielen puolelle. Se oli minulle hyvä valinta, ja osittain sen valinnan ansiosta olin opintojeni loppuvaiheessa töissä tutkimusavustajana suomen kielen oppiaineessa.suomen-kielen-opiskeluKun hain yliopistoon, minulla ei ollut kovin selkeää käsitystä yliopisto-opinnoista. Olin varttunut pienellä paikkakunnalla enkä tuntenut yliopistokoulutettuja. Päässäni oli vain visio sateisista mutta kauniista syyspäivistä, joina kävelisin keltaisissa kumisaappaissa kotiin kirjakassin kanssa, lukisin romaaneja punaisessa nojatuolissani ja tenttisin niitä. Samalla kirjoittaisin pari runokokoelmaa.

Kyllä minä tein noitakin asioita – tosin en julkaissut runokokoelmaa. Yliopisto-opinnot olivat paljon muutakin. Vaikka alma materissani Helsingin yliopistossa haetaan nykyään suomen kielen pääaineen sijasta kotimaisten kielten ja kirjallisuuksien kandiohjelmaan, uskoisin, että oppiaineiden perussisältö on jokseenkin ennallaan.

Suomen kielen perusopinnot

Suomen kielen perusopinnoissa tutustutaan kielentutkimuksen perusteisiin ja perehdytään suomen kielen äänne- ja muoto-oppiin. Lisäksi opintoihin sisältyy vanhaa kunnon syntaksia sekä vuorovaikutuksen tutkimusta. Perusopinnoissa pohditaan kielen eri ilmiöitä ja rakennetaan pohjaa myöhemmille opinnoille.

Perusopinnot eivät ole pelkkää luennoilla istumista ja sen jälkeistä viinin juomista. Niissä täytyy pistää kädet saveen, taivuttaa sanoja, jäsentää lauseita ja analysoida keskusteluita. Jos luulit pääseväsi eroon läksyistä, erehdyit.

Suomen kielen aineopinnot & kandidaatintutkielma

Aineopinnoissa laajennetaan omaa osaamista. Aineopintoihin kuuluu mm. kursseja kielenhuollosta ja kirjasuomen kehityksestä. Lisäksi valitaan erikoisala, johon syvennytään tarkemmin. Erikoisaloja ovat esimerkiksi kirjoitettu kieli, kielen muoto- ja merkitysrakenteet sekä kielen kehitys ja vaihtelu.

Minä valitsin erikoisalaksi kielen kehityksen ja vaihtelun, johon myös sosiolingvistikka kuuluu. Sosiolingvistiikassa perehdytään kielen ja sitä ympäröivän sosiaalisen ympäristön suhteeseen. Esimerkkejä tästä ovat kielen käytön alueellinen ja sosiaalinen vaihtelu, kuten murteet, tai kielen ja identiteetin suhde.

Kandidaatintutkielmassani tutkin ulkomailla varttuneiden nuorten aikuisten kielellistä identiteettiä. Aineistoni keräsin lähetyslapsina varttuneilta nuorilta aikuisilta kyselytutkimuksena.

Kandiksi valmistuminen edellyttää valmiita sivuaineiden opintokokonaisuuksia sekä tiedekunnan yhteisten opintojen suorittamista. Yleensä ne ovat kieliopintoja, orientoivia opintoja ja vaikka atk-opintoja (hauskaa, mutta totta). Minä kiinnitin kandintutkintooni sivuaineiksi kotimaisen kirjallisuuden ja sukupuolentutkimuksen.

Suomen kielen syventävät opinnot & gradu

Syventävien opintojen vaiheessa tutustutaan omaan erikoisalaan perusteellisesti. Suurin ponnistus on tietenkin pro gradu -tutkielma. Gradussani hypin hieman sivupoluille aiemmin valitsemastani erikoisalasta ja laajensin sitä keskusteluntutkimuksen puolelle. Tutkin vuorovaikutusta kaksikielisessä luokkahuonetilanteessa ja käytin aineistonani paria itse videoimaani pätkää kaksikielisestä graduseminaaritilanteesta.

Maisterintutkinto koostuu oman pääaineen syventävistä opinnoista, gradusta sekä muista opinnoista, yleensä sivuaineesta. Maisteriin kiinnitin sivuaineeksi sosiologian.

Opintojeni loppuvaihetta johdatti kiihkeä haluni tietää, miten maailma ja asiat toimivat. Joskus pelkään, että en ehdi elämäni aikana selvittää sitä. Olin kiinnostunut oikeastaan kaikesta, siksi suoritin ylimääräisiä kursseja. Näitä ylimääräisiä opintojani ovat viestintä ja retket suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen ja pedagogisten opintojen puolelle. Kävin myös pari pohjoissaamen kurssia.suomen-kielen-opiskelu-2No kun sä opiskelet sitä äidinkieltä niin…

Suomen kieltä opiskellut saa usein törmätä mielikuvaan siitä, että opiskelu on pelkkää kielenhuollon pänttäämistä. Ei se ole. Kielenhuolto on vain yksi osa-alue fennistiikan kentällä.

Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ja siksi opiskelin sosiologiaa, sukupuolentutkimusta ja viestintää. Minulle kieli on ensisijaisesti vuorovaikutuksen väline ja sidoksissa yhteiskuntaan. Murteet, äidinkielen tuntimäärät opetussuunnitelmissa ja työelämän kielivalinnat kertovat sekä kielen käyttäjistä että ympäröivästä yhteiskunnasta.

Äidinkieltä ei muuten opeteta huvin vuoksi koulussa. Äidinkielen opetus on tasa-arvoasia. Jokaisella on oikeus osata kieltä siten, että pystyy luovimaan yhteiskunnassa. Tekstitaitoja vaaditaan nykyään paljon: on työhakemuksia, Kelan lomakkeita ja sähköpostiviestejä, joita pitää pystyä kirjoittamaan ymmärrettävästi. On valeuutisia, jotka edellyttävät kriittistä lukutaitoa tai kryptisiä potilasohjeita, jotka pitäisi tajuta.

Äidinkieli on väline, jolla ilmaisemme itseämme. Se on väline, jolla kerromme tunteistamme, rakennamme yhteisymmärrystä ja koemme iloja ja suruja. Siksi se on mittaamattoman tärkeä asia.

Mikä suomen kielen maisterista tulee isona?

Lyhyt vastaus: vaikka mitä.

Pitkä vastaus: esimerkiksi äidinkielen opettaja, tiedottaja, toimittaja, sisältömarkkinoija, yrityksen viestintätyyppi, copywriter tai kielenhuoltaja. Sivuaineet, omat kiinnostuksenkohteet ja sattumat vaikuttavat urapolkuun.

Tällä hetkellä minä olen sisältömarkkinoija. Siihen vaikutti esimerkiksi kaupallisen alan työkokemus, kiinnostus kirjoittamiseen ja halu oppia uutta.

Minulle yliopisto-opintojen arvokkain oppi oli oppimaan oppiminen. Opin, miten hakea ja soveltaa tietoa ja miten omaksua laajoja kokonaisuuksia. Olen jatkanut opiskelua työn ohessa, suorittanut verkkokursseja ja lukenut kirjoja.

Montaa nykyisistä ammateista ei ollut olemassa 15 vuotta sitten. Siksi korkeakoulusta saa yhä harvemmin itselleen valmista ammattia tai suoraa urapolkua. Sen sijaan sieltä saa valmiuksia oppia uusia asioita.

Lopuksi kehuja

Lopuksi haluan kehua entistä opinahjoani. Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineen henkilökunta on aivan mahtavaa, ammattitaitoista ja asialleen omistautunutta. Olen saanut sieltä sekä loistavaa opetusta että henkistä tukea opinnäytetöiden äärellä.

Muistan edelleen, kuinka valmistumisen kolkutellessa ovelle graduohjaajani lähetti minulle viestin, jossa kiitti yhteistyöstä ja kehui minua mukavaksi ihmiseksi, joka pärjäisi varmasti. Jestas, miten se lämmitti valmistumista kriiseilevän tulevan maisterin mieltä. Myös aiemmin hehkuttamani Gradutakuun taustalla on laitoksemme alumni.

Mitä sinä olet opiskellut ja millaista se oli?