Millaista on suomen kielen opiskelu yliopistossa?

Kevätlukukausi tarkoittaa yleensä kahta asiaa: ylioppilaskirjoituksia tai muita päättökokeita ja mikä-minusta-tulee-isona -miettimistä. Aikaisemmin kirjoitin, että minulla ei ollut nuorena selkeää uravalintaa mielessäni, siis sen lisäksi, että minä halusin kirjoittaa. Siksi hain Helsingin yliopistoon opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta. Suomen kieltä luin sivuaineena, mutta kun olin suorittanut sekä kielestä että kirjallisuudesta perus- ja aineopinnot, vaihdoin pääaineekseni suomen kielen. Kielentutkimus tuntui enemmän omalta, ja halusin tehdä kandidaatintutkielmani suomen kielen puolelle. Se oli minulle hyvä valinta, ja osittain sen valinnan ansiosta olin opintojeni loppuvaiheessa töissä tutkimusavustajana suomen kielen oppiaineessa.suomen-kielen-opiskeluKun hain yliopistoon, minulla ei ollut kovin selkeää käsitystä yliopisto-opinnoista. Olin varttunut pienellä paikkakunnalla enkä tuntenut yliopistokoulutettuja. Päässäni oli vain visio sateisista mutta kauniista syyspäivistä, joina kävelisin keltaisissa kumisaappaissa kotiin kirjakassin kanssa, lukisin romaaneja punaisessa nojatuolissani ja tenttisin niitä. Samalla kirjoittaisin pari runokokoelmaa.

Kyllä minä tein noitakin asioita – tosin en julkaissut runokokoelmaa. Yliopisto-opinnot olivat paljon muutakin. Vaikka alma materissani Helsingin yliopistossa haetaan nykyään suomen kielen pääaineen sijasta kotimaisten kielten ja kirjallisuuksien kandiohjelmaan, uskoisin, että oppiaineiden perussisältö on jokseenkin ennallaan.

Suomen kielen perusopinnot

Suomen kielen perusopinnoissa tutustutaan kielentutkimuksen perusteisiin ja perehdytään suomen kielen äänne- ja muoto-oppiin. Lisäksi opintoihin sisältyy vanhaa kunnon syntaksia sekä vuorovaikutuksen tutkimusta. Perusopinnoissa pohditaan kielen eri ilmiöitä ja rakennetaan pohjaa myöhemmille opinnoille.

Perusopinnot eivät ole pelkkää luennoilla istumista ja sen jälkeistä viinin juomista. Niissä täytyy pistää kädet saveen, taivuttaa sanoja, jäsentää lauseita ja analysoida keskusteluita. Jos luulit pääseväsi eroon läksyistä, erehdyit.

Suomen kielen aineopinnot & kandidaatintutkielma

Aineopinnoissa laajennetaan omaa osaamista. Aineopintoihin kuuluu mm. kursseja kielenhuollosta ja kirjasuomen kehityksestä. Lisäksi valitaan erikoisala, johon syvennytään tarkemmin. Erikoisaloja ovat esimerkiksi kirjoitettu kieli, kielen muoto- ja merkitysrakenteet sekä kielen kehitys ja vaihtelu.

Minä valitsin erikoisalaksi kielen kehityksen ja vaihtelun, johon myös sosiolingvistikka kuuluu. Sosiolingvistiikassa perehdytään kielen ja sitä ympäröivän sosiaalisen ympäristön suhteeseen. Esimerkkejä tästä ovat kielen käytön alueellinen ja sosiaalinen vaihtelu, kuten murteet, tai kielen ja identiteetin suhde.

Kandidaatintutkielmassani tutkin ulkomailla varttuneiden nuorten aikuisten kielellistä identiteettiä. Aineistoni keräsin lähetyslapsina varttuneilta nuorilta aikuisilta kyselytutkimuksena.

Kandiksi valmistuminen edellyttää valmiita sivuaineiden opintokokonaisuuksia sekä tiedekunnan yhteisten opintojen suorittamista. Yleensä ne ovat kieliopintoja, orientoivia opintoja ja vaikka atk-opintoja (hauskaa, mutta totta). Minä kiinnitin kandintutkintooni sivuaineiksi kotimaisen kirjallisuuden ja sukupuolentutkimuksen.

Suomen kielen syventävät opinnot & gradu

Syventävien opintojen vaiheessa tutustutaan omaan erikoisalaan perusteellisesti. Suurin ponnistus on tietenkin pro gradu -tutkielma. Gradussani hypin hieman sivupoluille aiemmin valitsemastani erikoisalasta ja laajensin sitä keskusteluntutkimuksen puolelle. Tutkin vuorovaikutusta kaksikielisessä luokkahuonetilanteessa ja käytin aineistonani paria itse videoimaani pätkää kaksikielisestä graduseminaaritilanteesta.

Maisterintutkinto koostuu oman pääaineen syventävistä opinnoista, gradusta sekä muista opinnoista, yleensä sivuaineesta. Maisteriin kiinnitin sivuaineeksi sosiologian.

Opintojeni loppuvaihetta johdatti kiihkeä haluni tietää, miten maailma ja asiat toimivat. Joskus pelkään, että en ehdi elämäni aikana selvittää sitä. Olin kiinnostunut oikeastaan kaikesta, siksi suoritin ylimääräisiä kursseja. Näitä ylimääräisiä opintojani ovat viestintä ja retket suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen ja pedagogisten opintojen puolelle. Kävin myös pari pohjoissaamen kurssia.suomen-kielen-opiskelu-2No kun sä opiskelet sitä äidinkieltä niin…

Suomen kieltä opiskellut saa usein törmätä mielikuvaan siitä, että opiskelu on pelkkää kielenhuollon pänttäämistä. Ei se ole. Kielenhuolto on vain yksi osa-alue fennistiikan kentällä.

Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ja siksi opiskelin sosiologiaa, sukupuolentutkimusta ja viestintää. Minulle kieli on ensisijaisesti vuorovaikutuksen väline ja sidoksissa yhteiskuntaan. Murteet, äidinkielen tuntimäärät opetussuunnitelmissa ja työelämän kielivalinnat kertovat sekä kielen käyttäjistä että ympäröivästä yhteiskunnasta.

Äidinkieltä ei muuten opeteta huvin vuoksi koulussa. Äidinkielen opetus on tasa-arvoasia. Jokaisella on oikeus osata kieltä siten, että pystyy luovimaan yhteiskunnassa. Tekstitaitoja vaaditaan nykyään paljon: on työhakemuksia, Kelan lomakkeita ja sähköpostiviestejä, joita pitää pystyä kirjoittamaan ymmärrettävästi. On valeuutisia, jotka edellyttävät kriittistä lukutaitoa tai kryptisiä potilasohjeita, jotka pitäisi tajuta.

Äidinkieli on väline, jolla ilmaisemme itseämme. Se on väline, jolla kerromme tunteistamme, rakennamme yhteisymmärrystä ja koemme iloja ja suruja. Siksi se on mittaamattoman tärkeä asia.

Mikä suomen kielen maisterista tulee isona?

Lyhyt vastaus: vaikka mitä.

Pitkä vastaus: esimerkiksi äidinkielen opettaja, tiedottaja, toimittaja, sisältömarkkinoija, yrityksen viestintätyyppi, copywriter tai kielenhuoltaja. Sivuaineet, omat kiinnostuksenkohteet ja sattumat vaikuttavat urapolkuun.

Tällä hetkellä minä olen sisältömarkkinoija. Siihen vaikutti esimerkiksi kaupallisen alan työkokemus, kiinnostus kirjoittamiseen ja halu oppia uutta.

Minulle yliopisto-opintojen arvokkain oppi oli oppimaan oppiminen. Opin, miten hakea ja soveltaa tietoa ja miten omaksua laajoja kokonaisuuksia. Olen jatkanut opiskelua työn ohessa, suorittanut verkkokursseja ja lukenut kirjoja.

Montaa nykyisistä ammateista ei ollut olemassa 15 vuotta sitten. Siksi korkeakoulusta saa yhä harvemmin itselleen valmista ammattia tai suoraa urapolkua. Sen sijaan sieltä saa valmiuksia oppia uusia asioita.

Lopuksi kehuja

Lopuksi haluan kehua entistä opinahjoani. Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineen henkilökunta on aivan mahtavaa, ammattitaitoista ja asialleen omistautunutta. Olen saanut sieltä sekä loistavaa opetusta että henkistä tukea opinnäytetöiden äärellä.

Muistan edelleen, kuinka valmistumisen kolkutellessa ovelle graduohjaajani lähetti minulle viestin, jossa kiitti yhteistyöstä ja kehui minua mukavaksi ihmiseksi, joka pärjäisi varmasti. Jestas, miten se lämmitti valmistumista kriiseilevän tulevan maisterin mieltä. Myös aiemmin hehkuttamani Gradutakuun taustalla on laitoksemme alumni.

Mitä sinä olet opiskellut ja millaista se oli?

13 vastausta artikkeliin “Millaista on suomen kielen opiskelu yliopistossa?

  1. Ooo miten kiva postaus! ❤

    Avoimessa yliopistossa etänä opiskelu tarkoittaa sitä, että jokaisen esseeseen/oppimistehtävään/luentopäiväkirjaan ähertämäsi kolmen valmiin lauseen jälkeen karataan kurkkaamaan instaa, facea, uusia blogipostauksia tai jääkaapin sisältöä.

    *viheltelyä*

    Tykkää

    1. Kiitos! ❤

      Ja haha, mä muistan myös irkanneeni tosi paljon opiskeluaikoina. Ja sit Gilmoren tyttöjen tuijottaminen ja koneen käyttöjärjestelmän asentaminen uudelleen olivat kans ihan hyviä sijaistoimintoja 😀

      Liked by 1 henkilö

  2. Mahtava postaus! Olen vähän haaveillut, että nyt opettajan pedagogiset loppuun saatuani hakisin opiskelemaan äidinkielen aineenopettajan opinnot, eli siis käsittääkseni sekä kirjallisuuden että suomen kielen sekä perus- että aineopinnot. Mutta saas nyt nähdä!

    Itse tosiaan teen tällä hetkellä maisteritutkintoa erityispedagogiikasta, ja hommaa riittää, kun en ole samasta aiheesta kandia tehnyt. Melkeinpä 180 op joudun nyt siltaopintoina sun muina opiskelemaan 120 op:n maisteritutkintoa varten, mutta kauan tässä välissä töissä olleena ei haittaa kyllä tippaakaan. Erityispeda on kyllä ihan erityisen mielenkiintoista ja ennnen kaikkea erityisesti mun juttu, tykkään hurjasti! Ihan vielä en tiedä mitä nimenomaista haluan sitten valmistuttuani tehdä, tällä hetkellä vain nautin siitä että saan ihan vain opiskella. (Saa nähdä tosin olenko ensi vuonna gradun kanssa enää aivan samaa mieltä..)

    Tykkää

    1. Kiva kuulla, että opiskelet omaa juttuasi. Jos opiskelu itsessään on kivaa (se on!), niin sen omimman jutun opiskelu on kivaa potenssiin kymmenen 🙂 Mäkin oon haaveillut, että voisin vielä jossain vaiheessa opiskella, en oo vielä tosin keksinyt, mitä.

      Kyllä suomen kieltä ja kirjallisuutta on ihmisen hyvä opiskella. Voin siis suositella niitä lämpimästi, jos kipinää siihen suuntaan on ❤

      Tykkää

    1. Kiitos ❤ Se todella on hauskaa ja monipuolista, kuten varmasti moni muukin ala yliopistossa on. Yliopisto-opinnoissa mennään kuitenkin niin syvälle.

      Ja harvoinhan sitä tietää, mitä jonkun toisen tieteenalan opiskeleminen todella on. Mun käsitys vaikka maantieteen opiskelusta on, että siellä ne tuijottaa jotain karttoja ja ööö siinä se sit varmaan oli 😀 Oletettavasti käsitykseni on melkoisen pielessä.

      Tykkää

  3. Kiitos postauksesta! Kuulostaa monipuoliselta opiskelulta! Minulla on jotenkin ollut mielikuva, että suomen kieltä opiskellen päätyy aina äidinkielenopettajaksi, mutta onneksi korjasit harhaluuloni.

    Itse olen siinä mielessä jännässä tilanteessa, että minulla on yliopistotasoinen tutkinto, mutta en oikeastaan tiedä varsinaisesta yliopisto-opiskelusta yhtään mitään. Olen valmistunut lääkäriksi ja ainakin täällä Tampereella lisensiaatintutkinto on ammattikouluputki, jossa jo ekana päivänä käteesi lyödään lukujärjestys. Sitten kun vaan seuraat sitä ja suoritat tentit, niin pullahdat lopulta vajaan kuuden vuoden päästä putkesta ulos valmistuneena. Ei siinä tarvinnut paljoa itse ajatella, sopi minulle oikein hyvin XD

    Ainoa asia, joka jäi harmittamaan oli juurikin se, että siellä ”oikean” yliopiston puolella olisi ollut paljon mielenkiintoisia aineita, joihin olisi ollut tosi mielenkiintoista tutustua, mutta käytännössä tähän ei kuitenkaan ollut yhtään mitään mahdollisuuksia.

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista ja kokemusten jakamisesta 🙂 Se on ihan totta, että yliopistossa on myös näitä ”putkitutkintoja”, joista valmistutaan sitten tietylle alalle. Myös eläinlääkis taitaa noudattaa tuota samaa kaavaa, ja myös opettajien opinnoissa on paljon jo ennalta säädeltyä ja pakollista.

      Tuollainen tutkinto on toisaalta kiva, kun tietää koko ajan, mihin on valmistumassa. Muutenkin ympärillä on yhteisö, joka suorittaa samoja asioita samaan aikaan.

      Mun opinnot sopivat mulle hyvin, mutta olihan niiden aikana paljon sellaista irrallisuudentunnetta sekä ahdistusta tulevaisuudesta ja siitä, onko näistä opinnoista edes mitään hyötyä. Onneksi oli 🙂

      Jos löydät jotain kiinnostavaa, niin ainahan voit tsekkailla, mitä avoimessa yliopistossa olisi 🙂 Mäkin selaan sen kurssitarjontaa säännöllisesti.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s