Pieni elämä on säkenöivä kirja järkyttävästä aiheesta

pieni elämäJoskus kohtaa kirjoja, jotka hengästyttävät. Hanya Yanagiharan romaani Pieni elämä on sellainen. Se on kirja, joka vangitsee jo ensiriveillä. Kirja, joka kuvaa ihmiskohtaloita niin terävänäköisesti, että sen pauloihin jää huomaamattaan sadoiksi sivuiksi. Kirja, jossa tunteiden ääripäät vaihtelevat taidokkaasti, mutta vailla melodramaattisuutta, kirja, joka pistää pohtimaan elämää ja oikeutta.

Pieni elämä alkaa ihastuttavana kehitysromaanina, jossa neljä ystävystä aloittelee elämäänsä New Yorkissa: näyttelijän urasta haaveileva Willem, kuvataitelija JB, arkkitehti Malcolm ja lakimies Jude. Ystävysten elämää raotetaan vuorotellen, ja pian käy ilmi, että Juden tarina on kiintoisin ja tarkimmin varjeltu, täynnä kauhuja, jotka saavat hänet viiltelemään, paiskimaan töitä ja salaamaan menneisyytensä. Ahkerasta välttelystä huolimatta mennyt tihkuu nykyisyyteen, toistuu kehinä läpi elämän.

Teos on yksi järkyttävimpiä ja taidokkaimpia lukemiani kuvauksia traumasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.  Siitä, kuinka uhri alkaa uskoa omaan pahuuteensa. Siitä, kuinka syvälle väkivalta menee, kuinka se muovaa uhrin maailmankuvaa niin, että kaltoinkohtelusta tulee uusi normaali, jonka pariin hakeutuu yhä uudestaan. Siitä, kuinka lapsuuden kokemukset vaikuttavat läpi elämän, muokkaavat valintoja ja vääristävät minäkuvaa, saavat sulkeutumaan ja kieltäytymään avusta, sietämään.

Hän suhtautui päiviinsä niin kuin suhtautui askelten ottamiseen silloin, kun kipu ja tunnottomuus vaivasivat jalkoja: ensin otetaan yksi, sitten toinen, sitten sitä seuraava, kunnes lopulta helpottaa. Lopulta hän oppisi viikkaamaan nämäkin kuukaudet siististi elämänsä osaksi ja hyväksymään ne ja jatkamaan eteenpäin. Niin hän oli aina tehnyt.

Järkyttävästä aihepiiristä huolimatta Yanagihara välttää vellomisen. Kokonaisuus rakentuu hiljalleen vailla paatosta, sekoittuu rumasta ja kauniista, raskaasta ja kevyestä. Vaikka Pientä elämää lukee helposti kamalien tapahtumien kimarana, se on myös kaunis tarina vuosikymmeniä kestävästä ystävyydestä, ihmisen kasvusta ja menestyksestä.

Ironisesti sekä Jude että hänen lähipiirinsä ovat poikkeuksellisen kyvykkäitä ihmisiä, sellaisia, joille elämän uskotaan olevan helppoa; professoreita, arkkitehtejä, lääkäreitä, lakimiehiä. Kyvykkyydestään ja kontakteistaan huolimatta Jude ei osaa hakea itselleen oikeutta tai vastaanottaa apua. Oikeuden käsite ja filosofiset pohdinnat elämästä sulautuvat luontevasti korkeasti koulutettujen hahmojen kokemusmaailmaan ja dialogiin, mutta eivät helpota Juden taakkaa lainkaan.

Reiluuden ja elämän ristiriitaisuuden tematiikka kulkee läpi teoksen samoin kuin se kulkee mukanamme läpi elämän. Pieni elämä on suuri kirja elämästä, joka on vastakohtaista ja ohimenevää. Jos aiot lukea vain yhden kirjan, lue tämä – ja varaudu pyyhimään kyyneleitä.

  • Hanya Yanagihara: Pieni elämä (A Little Life), 2015
  • Suomentanut Arto Schroderus, 2017
  • 939 s.
  • Tammi

4 vastausta artikkeliin “Pieni elämä on säkenöivä kirja järkyttävästä aiheesta

  1. Ah, eikö olekin ihan mieletön kirja!! Yksi ehdottomasti hienoimpia ja kokonaisvaltaisimpia, mitä olen muutamaan vuoteen lukenut. M i e l e t ö n. En näemmä muuta siitä enää osaa sanoakaan. Paitsi että ihanaa, miten paljon tätä näkyy edelleen ihmisten lukupinoissa. Ah. Taas.

    Liked by 1 henkilö

    1. No on! Tää on niin mieletön ja moniuloitteinen, että siitä kirjoittaminen on vaikeaa: aina jää toiseksi tekstille, ikinä ei ehdi käsitellä kaikkia niitä ulottuvuuksia ja vivahteita, joita kirjassa oli.

      Yksi kiehtova seikka oli tilan tematiikka: kaikki ne eri kodit ja paikat, joissa Jude elämänsä aikana asui, niiden yksityiskohtien kuvaaminen ja tunnetilat ja elämänvaiheet, jotka paikkoihin liittyivät. Se, että Malcolm arkkitehtinä kunnioitti tilaa, suunnitteli Judelle koteja ja huomioi sen, että Jude liikuntarajoitteisena tarvitsisi tilaa, jossa hänen on helppo liikkua. Se, että JB taiteilijana ikuisti Judea (ja muita) eri paikoissa ja eri elämänvaiheissa.

      Kirjassa vuorottelivat taidokkaasti tällaiset konkreettiset, elämään liittyvät seikat (kodit, ruoka, terveys tai sairaus) ja sitten akateemisemmat pohdinnat oikeudesta ja elämästä.

      Ah. En saa tarpeekseni.

      Tykkää

  2. Pieni elämä oli suuri lukukokemus myös minulle! Niin taidokkaasti kirjoitettu, niin viiltävä. Erityisen voimallisena minulle on jäänyt mieleen kaikkien tummien sävyjen keskeltä ystävyyden kuvaus, joka on yksi kaunein koskaan lukemistani.

    Liked by 1 henkilö

    1. Se ystävyyden ja välittämisen määrä, sekä niiden kuvaus, oli todella kaunista. Pieni elämä on todella taitava sekoitus valoisaa ja synkkää. Lukukokemus oli sen verran järisyttävä, että nyt muiden kirjojen lukeminen ei tunnu oikein miltään.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s