Minä ja Netflix = yhdessä jälleen

Valoisina vuodenaikoina en juuri viihdy ruudun ääressä, mutta vuoden pimein jakso on poikkeus. Silloin minun ja Netflixin on-off -suhde pyörähtää on-asentoon. Viime viikkoina olen nolon jouluelokuvan (Christmas Inheritance) ja satunnaisen hömpän lisäksi katsonut myös jotain ihan kunnollista. Tässä kolme suosikkia, joista jokainen antaa ajattelemisen aihetta.netflix-jessica-jonesJessica Jones

Jessica Jones on film noir -henkistä rikosdraamaa, jossa päähenkilönä on Marvelin sarjakuvista tuttu supervahva Jessica Jones.

Jessican fyysinen vahvuus ei suojellut häntä tuhoisalta ja henkisesti musertavalta suhteelta mestarimanipuloija Kilgraven kanssa. Yrittäessään toipua traumaattisista tapahtumista, hyväksikäytöstä ja syyllisyydentunteistaan hän tasapainoilee taistelemisen ja pakenemisen välillä. Yrittääkö auttaa muita uhreja ja tuhota Kilgrave vai yrittääkö unohtaa ja paeta.

Jessica Jones ei ole perinteinen sankaritarina, vaan se on tarina vallankäytöstä, syyllisyydestä ja riippuvuuksista. Se nostaa esiin valtarakenteita ja käsittelee esimerkiksi raiskausta ja aborttia.

Jessica Jones kieltäytyy toistuvasti supersankarin viitasta, mutta antaa kasvot posttraumaattiselle oireilulle paremmin kuin populaarikulttuurissa hetkeen on annettu. Siinä on sankaritarinaa kerrakseen.

Black Mirror

Jos Jessica Jones ei päästä katsojaa helpolla, ei sitä tee scifisarja Black Mirrorkaan, josta julkaistiin juuri uusi kausi. Black Mirror käsittelee teknologian haittapuolia ja kehittelee dystooppisia visioita asioista, jotka ovat jo läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Kuten tykkäykset sosiaalisessa mediassa. Tai liian todellisiksi muuttuvat videopelit.

Jokainen jakso on itsenäinen, joten katselujärjestyksellä ei ole väliä. Jos haluat katsoa jotain positiivisempaa, valitse kolmannen tuotantokauden jakso San Junipero. Se on Black Mirrorin ehdoton jalokivi; visuaalisesti kaunis, kerronnaltaan viipyilevä ja Black Mirror -jaksoksi poikkeuksellisen kaunis ja toiveikas.

Cable Girls

Cable Girls sijoittuu 1920-luvun Madridiin. Sarjassa seurataan neljän eri taustoista tulevan naisen elämää ja työskentelyä puhelinyhtiössä. Vaatteet, meikit ja muut puitteet ovat ihanan 20-lukulaisia (meikkiksen suosikkivuosikymmen tyylin ja oikeastaan kaiken osalta), ja ihmissuhdedraamoissa löytyy.

Vaikka iloisella 20-luvulla ollaankin, yhtä juhlaa elämä ei ole. Siitä huolimatta, että päähenkilöt käyvät töissä, heillä on kovin vähän päätösvaltaa omaan elämäänsä. Töissäkäyntikään ei ole itsestäänselvyys, ja oikeudesta työntekoon joutuu väittelemään sekä isien että aviomiesten kanssa.

Mitä muuta mun pitäisi vielä katsoa Netflixistä ennen kevättä? Ilmianna hyvät jutut kommenttiboksissa 🙂