Olen humanisti ja ylpeä siitä

humanistiviikko
Kuva: Unsplash

Tällä viikolla vietetään Olen humanisti -kampanjaviikkoa, jonka tarkoituksena on nostaa esille humanistien osaamista ja merkitystä työelämässä. Pystyn ilman suurempaa aivojen kaivelua kertomaan käytännön esimerkkejä siitä, miksi humanistiviikko on tarpeen. Nuoruudessani toistui kolme vitsindeerusta, jotka kuulin aina sen jälkeen, kun olin kertonut opiskelualani:

  1. “Mitä diplomi-insinööri sanoi humanistille?” “Big Mac -ateria colalla!”
  2. Kannattaa varmaan mennä rikkaisiin naimisiin höhhöhhööö!
  3. Mihis ajattelit mennä töihin 🙂

Uskon läpändeerusten kummunneen siitä, että humanistien osaaminen on heikosti tunnistettua. Humanistien supervoimat eivät ylitä uutiskynnystä läheskään niin usein kuin talousluvut tai uudet tekniset vimpaimet. Se ei tarkoita sitä, että humanistit eivät osaisi – se tarkoittaa sitä, että yhteiskuntamme ja kulttuurimme painottavat tiettyjä asioita.

Humanistiviikon ja humanistisen osaamisen kunniaksi ajattelin nostaa esille viisi pointtia, jotka mielestäni ovat erityisen arvokkaita humanistien osaamisessa. Minun humanisminäkökulmani kumpuaa suomen kielen, kotimaisen kirjallisuuden ja sukupuolentutkimuksen aineyhdistelmästä, jota on höystetty valtiotieteellisessä sosiologialla ja viestinnällä. Muita aineita opiskellut humanisti painottaisi eri juttuja, mutta minä osaan, ja painotan, näitä:

Humanisti kirkastaa viestit

Humanistit ovat taitavia kirjoittajia. Osa heistä viestii päätyökseen, osa tehostaa tiedonkulkua muiden hommien sivussa. Humanisti palastelee tiedon järkeviin osiin, esittää sen ytimekkäästi ja kysyy oikeita kysymyksiä.

Ytimekkyys on tärkeää yllättävissäkin paikoissa, kuten yritysten sisäisissä keskusteluissa. Näitä keskusteluita käydään yhä enemmän pikaviestimissä ja sähköpostiketjuissa, ja mitä huonommin, sekavammin tai monitulkintaisemmin niitä kirjoitetaan, sitä epämääräisemmiksi ketjut kasvavat. Kun välissä on humanisti, hän osaa kiteyttää, kysyä ja siten karsia turhaa työtä ja paikata kommunikaation aukkoja. Kaikki voittavat.

Humanisti ajattelee kriittisesti ja ymmärtää ihmisten maailmaa

“Me halutaan tästä nyt uutiskirje, tiedote, kampanja ja ilmaiset ämpärit”, hosuu moni bisnespuolen tyyppi vain siksi, että joskus joku on jakanut jossain ilmaisia ämpäreitä.

Sitten paikalle tulee humanisti, joka osaa miettiä kohderyhmää ja tavoitteita sekä valita oikean tavan viestiä – tai päättää olla viestimättä. Turhan hälyn lisääminen sisältöä pursuavaan maailmaan ei kannata, ja kriittinen punnitseminen auttaa hahmottamaan sen, mikä on muille ihmisille merkityksellistä tietoa, mikä turhaa hälyä.

Humanisti tekee asioista käytettäviä ja ymmärrettäviä

Oletko koskaan käyttänyt verkkopalvelua tai sovellusta, jonka käyttöliittymässä lukee aivan mitä sattuu? Oletko katsonut tv-sarjaa, jonka av-käännös missaa puolet sanonnoista, kääntää impostorin postimieheksi ja jättää tavoittamatta keskustelun vivahteet? Oletko lukenut huonoa käännöstä ja jäänyt miettimään, mitä tekstissä yritettiin sanoa?

No, arvaa kuka on kielen, kääntämisen, vivahteiden ja merkitysten asiantuntija? Arvaa, kuka tekee asioista ymmärrettäviä, käytettäviä ja ilahduttavia oikeilla sanavalinnoilla? Humanisti.

Humanisti ajattelee luovasti

Humanistit ovat lukeneet opinnoissaan tuhansia sivuja tekstiä sekä pohtineet kieltä, kulttuuria ja taiteita. Siksi humanistit ovat taitavia ajattelijoita ja asioiden yhdistelijöitä.  Moni humanisti on myös poikkitieteellinen ja pystyy niputtamaan eri aloilta kertynyttä tietoa luovasti. Luovaa ajattelua ei ainakaan toistaiseksi pysty korvaamaan tekoälyllä.

Humanisti on hyvä oppimaan uutta ja opettamaan

Humanistit ovat usein uteliaita generalisteja – itsekin olen. He ovat opiskelleet monia aineita, lukeneet laajasti, tottuneet omaksumaan laajoja kokonaisuuksia ja oppineet niin sanotusti oppimaan.

Työelämä ja maailma muuttuvat jatkuvasti. Ainoa varma asia on se, että kaikki muuttuu. Humanisteilla on hyvät valmiudet uusien asioiden oppimiseen, uusien asioiden tulkkaamiseen muille ja sitä kautta sopeutumiseen ja sopeuttamiseen.

Kauan eläköön humanismi!

Millä alalla sinä olet ja mitä suuri yleisö ei tiedä alasi ihmisten osaamisesta? Kerro kommenttiboksissa!

Lue myös:

Korkeakoulujen yhteishaku rullaa – näin saat jotain tolkkua opinnoista ja elämästä

yhteishaku
Kuva: Unsplash

Kevät on aikaa, jolloin moni tuskailee tulevaisuuden, siitepölyallergian ja polkupyörän huoltamisen kanssa. Näistä tulevaisuus on kenties suurin haaste, ainakin, jos tulevaisuuden kannalta tärkeää on tietää, mihin hakee yhteishaussa. On vielä monta hyvää päivää aikaa ahdistua korkeakoulujen yhteishausta, joka menee kiinni 3.4.2019.

Minä tuskailin yhteishaun aikaan montaa asiaa. Tiesin, että kieli ja kirjallisuus kiinnostivat, mutta en tiennyt, miten pääsykokeeseen kannattaa lukea, millaista yliopistossa on, tai mitä hemmettiä tarkoittavat pääsykoekirjassa vilisevät sanat ekstradiegeettinen kertoja tai diskurssi.

Ei jumalauta, minä ajattelin pääsykoekirjan ääressä. Samalla pyörittelin mielessäni, tuleeko minusta mitään isona, jos ryhdyn humanistiksi. Etenkin, kun olin aikaisemmin saanut opiskelupaikan myös ympäristöteknologiaan. Mutta tulihan minusta jotain,  koska niin elämässä käy: asiat järjestyvät ja sitä löytää itsensä paikoista ja tilanteista, joihin ei osannut kuvitellakaan päätyvänsä. Ja lopulta kaikki menee aina hyvin.

Jälkikäteen ajateltuna yliopistohaussa pelottavinta oli juuri se, että en tiennyt, millaista yliopistossa on. Mitä siellä opiskellaan, jos siellä opiskellaan suomen kieltä tai kirjallisuutta? Millaisia työllistymismahdollisuudet ovat? Millaista on yliopisto-opiskelijan arki? Millaisia haasteita kohtaa opintojensa aikana?

Olen kirjoittanut näistä aiheista aiemminkin, ja alle linkatuista kirjoituksista löydät lisätietoja yliopistohommista. Toivottavasti tieto helpottaa tässä tapauksessa tuskaa ja auttaa oman hakukohteen valinnassa ❤

1. Millaista on suomen kielen opiskelu yliopistossa?

Suomen kielen opinnoissa pääsee lauseenjäsennyksen ja äänne- ja muoto-opin lisäksi perehtymään esimerkiksi sukukieliin ja yhteiskunnallisiin ulottuvuuksiin, kuten kielipolitiikkaan ja sosiolingvistiikkaan. Sen sijaan opinnoissa ei päntätä viittä vuotta kielioppisääntöjä. Niitä varten on omat hakuteokset.

Tässä jokainen on oman onnensa seppä -asenneilmapiirissä kaikkia kiinnostaa tietenkin se, millaisiin töihin suomen kielen pääaineesta valmistutaan. Tyypillisin mieleen tuleva ammatti on äidinkielen opettaja, mutta suomen kielen maistereita työskentelee esimerkiksi tiedottajina, toimittajina, sisältömarkkinoijina, yritysviestinnässä, copywritereinä tai kielenhuoltajina. Sivuaineet, harrastukset, kiinnostuksenkohteet ja sattumat vaikuttavat urapolkuun.

Minun työnkuvaani kuuluu sisältömarkkinointia, copywritingiä ja viestintää. Nykyiseen työpaikkaani päädyin kaupallisen ja it-alan työkokemuksen, aikaisempien kirjoitustöiden sekä digimarkkinointiverkkokurssien ansiosta. Lue lisää opiskelusta ja työllistymisestä täältä. Kurkkaa myös kirjoitukseni kirjallisuuden yliopisto-opinnoista.

2. Miten valmistautua pääsykokeisiin?

Nykyään pääsykokeiden painoarvoa on pienennetty joillakin aloilla. Se on ihan mukava kehityssuunta, koska pääsykokeisiin lukeminen on yhtä miellyttävää kuin lattiakaivon putsaaminen oksennustaudissa.

Jos haet alalle, joka vaatii pääsykokeisiin pänttäämistä, kokosin hyödyllisiä vinkkejä ja opiskelutaktiikoita tähän kirjoitukseen. Lukusuunnitelma, tauotus, keskeisten käsitteiden ja teorioiden ymmärtäminen ja laadukas tiedon jäsentäminen pelkän läpilukemisen sijasta ovat avaimia hyvään pääsykoemenestykseen.

Ja karkit. Tai lenkkeily. Tai ihan mikä tahansa piristävä ja voimia tuova asia.

3. Mitä kaikkea yliopistossa oppii ja onko ok olla hukassa?

Yliopisto-opinnot sijoittuvat siihen ikään, jossa kasvetaan aikuiseksi monella tavalla. Muutetaan pois kotoa, itsenäistytään, tehdään virheitä, etsitään omaa paikkaa ja odotetaan sitä maagista hetkeä, kun aivot ovat vihdoin kehittyneet täyteen mittaansa. Se tapahtuu noin 25-vuotiaana, ja siksi joidenkin tutkijoiden mukaan ihminen on kypsä tekemään tärkeitä päätöksiä vasta tuossa iässä. Ammatti painostetaan valitsemaan jo paljon aiemmin, joten siksi ajoittainen hukassa oleminen kuuluu täysin asiaan.

Nuorten aivojensa ja identiteettikriisien takia moni ehtii opiskeluvuosien aikana  hieman kompuroida tai vähintäänkin keksiä sijaistoimintoja, joiden avulla lykätä esseen kirjoittamista tai kirjatenttiin lukemista. Näitä kasvuvuosien fiiliksiä, yliopistossa opittuja toisarvoisia asioita ja humoristisia elämänoivalluksia olen koonnut erinäisiin vitsihuumoripostauksiin, esimerkiksi:

4. Mikä minusta tulee isona?

Ammatinvalintakysymys riivaa montaa meistä monta kertaa elämän aikana. Se riivaa opiskelupaikkaa valitessa, mutta se riivaa myös valmistumisen hetkellä ja työelämässä. Maailma muuttuu ja aloja syntyy ja kuolee. Emme voi ennustaa, millaisia töitä tämän hetken ekaluokkalaiset aikuisina tekevät. En minäkään olisi ekaluokkalaisena osannut kuvitella, että istuisin päivät kirjoittamassa asioita internetiin ja saisin siitä palkkaa. Hyvä, että maaseudulla silloin tiedettiin, mikä internet on.

Siksi arvokkain yliopistossa oppimani taito on ollut taito oppia. Olen työelämässä opetellut ja oppinut paljon uutta, ja uskon tekeväni sitä koko loppu-urani. Samoin uskon, että en koko loppu-uraani kirjoita asioita internetiin ja saa siitä rahaa. Ne hommat voivat loppua koska vain – esimerkiksi silloin, kun kaikki maailman väsyneet ylläpitäjät lähtevät yhtä aikaa lounaalle ja internet kyykkää.

Todennäköisesti monella meistä on elämän aikana monta ammattia. Siksi uravalinnasta ei kannata kokea mieletöntä tuskaa. Jokainen koulutus on hyväksi ja avaa ovia kohti seuraavaa koulutusta tai työtä. Maailma muuttuu, niin muuttuu urakin, ja elämä kantaa aina. Lisää ura-ajatuksia voit lukea täältä.

5. Apua, en tiedä, mitä valitsen!

Jos oma haaveala tai -ammatti ei ole kirkkaana mielessä, siitä ei kannata hätääntyä. Monella muullakaan ei ole. Omia kiinnostuksenkohteitaan ja luonteenvahvuuksiaan voi kartoittaa kutsumuskartan ja luonteenvahvuustestin avulla. Niistä oli minulle aikoinaan valtavasti apua, kun pohdin, mikä minä nyt sitten olen isona. (Siis sen lisäksi, että olen pitkä.)

Lisäksi elämässä on rajattomasti mahdollisuuksia ja mikään valinta ei ole peruuttamaton. Pääainetta voi aina vaihtaa (tein itsekin niin). Työpaikkaa voi aina vaihtaa. Yliopistoon voi hakea aina uudestaan, jos ovet eivät ensimmäisellä kerralla aukea. Yhteishaku on vain yhteishaku. Niitä tulee uusia yhtä varmasti kuin siitepölyä ja eduskuntavaaleja.

Tsemppiä hakuun ja pääsykokeisiin!

FACEBOOK       BLOGLOVIN       INSTAGRAM

Näin valmistaudut pääsykokeisiin

Kevät tuo mukanaan kaikkea hauskaa, kuten katupölyn, pussikaljasäät ja pääsykokeet. Sinä keväänä, jona hain yliopistoon, minulla ei ollut harmaintakaan hajua siitä, mitä edessä olisi. Riivin tietoa monesta eri lähteestä. Silloin paperiset hakuoppaat olivat vielä yksi merkittävimmistä tietolähteistä. Nykyään niiden sijasta tietoa saa riipiä yliopiston verkkosivuilta, mikä ei välttämättä ole yhtään sen helpompaa (t. nimim. löysin-sieltä-aikoinaan-kolmet-erilaiset-ohjeet-gradun-palauttamiselle -girl -88).

Siksi koostinkin kaikki pro tippini yhteen postaukseen jälkipolvien huviksi ja hyödyksi. Tässä siis the kaikki-mitä-sinun-pitää-tietää-pääsykokeisiin-lukemisesta -postaus. Syvin rintaääneni resonoi humanistisissa ja valtiotieteellisissä oppiaineissa, mutta neuvot on tehty sovellettaviksi: ottakaa, soveltakaa ja täyttäkää oppilaitokset!

pääsykokeet
Kuva: Sharon McCutcheon, Unsplash

Tee lukusuunnitelma

Ennen luku-urakan aloittamista kannattaa selata läpi koko pääsykoemateriaali ja muodostaa kokonaiskuva sen sisällöstä. Kokonaiskuvan avulla on helpompi tehdä lukusuunnitelma, joka kannattaa laatia selkeiden ja mitattavien tavoitteiden pohjalta.

Tavoitteita on kätevintä sitoa aikaan; esimerkiksi siten, että asettaa jokaiselle viikolle tavoitteeksi käydä läpi tietyt kokonaisuudet tai luvut. Viikkotavoitteita voi pilkkoa vielä päivittäisiin tavoitteisiin, jotka helpottavat oman edistymisen seuraamista ja aikataulussa pysymistä.

  • Esimerkki: asetat viikon tavoitteeksi lukea 100 sivua pääsykoekirjaa. Pilkot tavoitteen päiväkohtaisiin osiin, mikä tarkoittaa 20 sivun opiskelua päivässä, jos opiskelet vain arkipäivisin.

Lue laadukkaasti

Pääsykokeisiin pitää lukea paljon. Määrä ei kuitenkaan korvaa laatua. On fiksumpaa lukea laadukkaasti viisi tuntia kuin 10 tuntia siten, että keskittyminen katkeilee ja luetusta ei jää mitään päähän.

Miten sitten voi opiskella laadukkaasti? Siten, että tietoa tulee lukiessa myös jäsennettyä ja käsiteltyä sen sijaan, että tekstiä vain lukisi läpi ajattelematta sitä sen syvällisemmin.

  • Esimerkki: selaa aluksi kokonaisuus läpi. Lue sisällysluettelot, otsikot, väliotsikot tiivistelmät ja kuvatekstit ja pyri muodostamaan niiden perusteella kokonaiskuva aiheesta. Se luo hyvän pohjan syvällisemmälle lukemiselle. Pohjustuksen jälkeen voit lukea tekstin läpi ja jäsentää luettua siten, miten sinulle parhaiten sopii. Itse tein paljon muistiinpanoja lukiessani, koska käsin kirjoittaminen toimii minulle varsin hyvin. Joku toinen piirtää kaavioita tai kuvia, kolmas merkkaa väreillä tekstiin tärkeitä kohtia. Urakan päätteeksi on hyvä käydä vielä omat muistiinpanot ja merkinnät läpi ja arvioida, oletko saanut tarpeeksi hyvän kuvan aiheesta vai jäikö jokin vielä epäselväksi ja vaatii kertaamista.

Tutustu vanhoihin pääsykoetehtäviin

Oppilaitokset julkaisevat verkkosivuillaan vanhoja valintakoetehtäviä ja välillä jopa mallivastauksia. Molempiin kannattaa ehdottomasti tutustua ja tehtäviä kannattaa tehdä harjoitukseksi.

Vanhoissa kokeissa huomiota kannattaa kiinnittää esimerkiksi siihen, mitä ja miten on kysytty: onko vaadittu tarkkaa muistamista vai kykyä soveltaa opittua? Ovatko tehtävät monivalintatehtäviä, ongelmanratkaisutehtäviä vai esseetehtäviä? Entä onko kokeissa käytetty aineistoja, kuten tekstejä, tilastoja tai kuvia, joita on pitänyt analysoida pääsykoemateriaalin pohjalta?

Kun pääset selville, mitä asioita pääsykokeessa tyypillisesti mitataan ja millaista osaamista kokeet vaativat, voit huomioida sen myös valmistautuessasi kokeisiin.

Kiinnitä huomiota tieteenalan keskeisiin käsitteisiin ja teorioihin

Kiinnitä lukiessasi erityistä huomiota käsitteisiin ja teorioihin, joita tekstissä vilisee. Pohdi, miten niitä tieteenalalla käytetään ja miten voisit itse käyttää niitä valintakoevastauksissasi.

Jos pyrit opiskelemaan esimerkiksi suomen kieltä, varmista, että osaat vanhat kunnon kielioppitermit (subjekti, predikaatti, objekti ja kaikki niiden kaverit) ja että osaat jäsentää lauseen. Jos pyrit esimerkiksi yhteiskuntatieteelliselle alalle, seuraa aktiivisesti myös uutisia – on ihan mahdollista, että pääsykokeissa pääsee analysoimaan tai soveltamaan jotakin ajankohtaista asiaa.

  • Esimerkki: kun hain opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta, valintakoekirjoja oli kolme: yksi romaani ja kaksi teoriakirjaa, joista toinen käsitteli lyriikan teoriaa, toinen proosan. Etukäteen oli tiedossa, että kokeessa olisi ainakin kysymys romaanista ja jonkinlainen runoanalyysitehtävä. Romaania lukiessani mietin, mikä teoksesta tekee erityisen ja mitä siitä voitaisiin kysyä. Toisen lukukerran jälkeen teoksen monikerroksellinen kerrontaratkaisu alkoi hahmottua, ja kun erilaisista kertomisen teorioista löpistiin myös teoriakirjassa ummet ja lammet, kokeilin harjoituksen vuoksi analysoida romaanin kertojia teoriakirjan tarjoamilla välineillä. Arvatkaa, mitä pääsykokeessa kysyttiin romaanista? Käskettiin analysoida sen kerrontaratkaisua.

Kertaa fiksusti

Viimeisinä päivinä ennen pääsykoetta ei kannata enää opiskella uusia asioita. Ne päivät on hyvä varata opitun kertaamiselle, hyville yöunille ja vaikkapa harjoitustehtävien tekemiselle.

  • Esimerkki: olin tiivistänyt tärkeimmät muistiinpanoni muutamaan sivuun. Luin nämä sivut vielä matkalla kokeisiin sen sijaan, että olisin paniikissa plarannut Runousopin perusteita eestaas.

Relaa

Olin pääsykokeiden aikoihin valtavan stressaantunut, ja koko maailma tuntui olevan kiinni siitä, pääsenkö yliopistoon. Perheessäni ei ollut silloin muita yliopistokoulutettuja eikä sitä kuuluisaa hiljaista tietoa tai muuta jeesiä aiheesta – en edes tiennyt, kuinka pelottava yliopiston iso luentosali, jossa koe pidettiin, voisi olla.

Niinpä palloilin koko kevään ympäriinsä kireänä kuin viulun kieli ja luin hulluna – lukeminen oli minulle vähän kuin treeniohjelman noudattaminen: kurinalaista ja aikaan sidottua, mutta ei kovinkaan hauskaa. Pingottamisesta huolimatta pääsin sisään, mutta jälkikäteen ajateltuna se olisi onnistunut vähäisemmälläkin stressaamisella. Pidä siis huoli ulkoilusta, riittävästä nukkumisesta, positiivisista ajatuksista ja syömisestä. Levänneet aivot jaksavat oppia paremmin ja positiivinen mieliala ihan tutkitustikin parantaa oppimistuloksia.

Unohdinko jonkin killerin pääsykoevinkin? Jaa omasi kommenttiboksissa ❤

Kaikki, mitä oikeasti opin yliopistossa

Muutaman yleishyödyllisen yliopistokirjoituksen* jälkeen ajattelin kirjoittaa niistä aivan toisella tavalla hyödyllisistä käytännön opeista ja pro tipeistä, joita taipaleeni Helsingin yliopistossa minulle opetti. Usein nimittäin opiskeluiden suurin hyöty ei ole pääaineesta karttunut substanssiosaaminen, vaan se kaikki muu – esim. tietämys siitä, mihin naistenvessaan on vähiten jonoa luentojen välissä.helsingin-yliopisto

Tässä siis tarjolla se yliopistomaailman hiljainen tieto:

  • Jos luentoja on klo 10-14, niiden välissä olevien akateemisten varttien (11:45 – 12:15) välissä on mahdotonta ehtiä syömään Unicafessa, koska kaikki muutkin yrittävät tismalleen samaa. Siksi luennolta pitää osata lähteä aikaisemmin, jotta voi kiilata itsensä hyviin asemiin jonossa. On myös mahdollista ottaa riski myöhästyä seuraavalta luennolta, mutta itse olen kerran saanut tällaisen riskinoton vuoksi legendaarisen jos tänne tulee myöhässä ei tartte tulla ollenkaan -kommentin luennoitsijalta. Kyllä muuten kuumotti fuksin poskia.
  • Yliopistolla suunnistaminen on taiteenlaji – Helsingin yliopiston päärakennuksen vanhan puolen salit on numeroitu roomalaisin numeroin ja uuden puolen arabialaisin. Jos nyt satut ihmettelemään luentosalien PR SL XII ja PR SL 12 eroa – jonain kiireisenä aamuna varmasti ihmettelet.
  • Myös yliopiston verkkosivuilla suunnistaminen on oma lajinsa. Jos tarvitset jotain tietoa, et varmasti löydä sitä etusivulta tai mistään muualtakaan, paitsi ihan totaalisella tuurilla tai hyvin tarkalla Google-haulla.
  • Yliopiston vessanseinät ovat täysin pätevä keskustelufoorumi, oli aiheena sitten lisääntyminen, lapsettomuus, politiikka, kuukuppi tai Maija Vilkkumaan sanoitukset.
  • Usein päärakennuksen uuden puolen viidennen kerroksen vessoihin ei ole pitkiä jonoja. Ehkä se johtuu siitä, että hisseistä vain yksi menee viidenteen kerrokseen saakka.
  • Valmistumisessa vaikeinta ovat paperityöt: opintokokonaisuuslomakkeet, kaavakkeet ja todistuspyyntölomakkeet, joita täyttäessä tulee hiki ja jotka pyörivät erilaisissa opintotoimistoissa ja kanslioissa hyväksyttävinä ikuisesti.
  • Aleksandriassa on valtavan hyvä tehdä esseitä perjantai-iltana, koska silloin siellä ei ole lähes ketään.
  • Unisport on yksi parhaista jutuista maailmassa. Menkää Unisportin tanssitunneille!
  • Kaikkialla on koko ajan remontti. Esimerkkejä omina opiskeluaikoinani remontoiduista kohteista: opiskelijakirjasto, YTHS:n Töölön toimipiste ja jotkin käyttäytymistieteellisen tilat.
  • Käsin täytettävä tenttikuori on ainoa oikea tapa ilmoittautua tenttiin. Jos ne sattuvat loppumaan, siitä seuraa koko tiedekunnan kattava kriisi, joka uhkaa estää ilmoittautumisen kesätentteihin. Olen kuullut huhua, että nykyään tentti-ilmoittautumisen voi hoitaa sähköisesti! Se tuntuu vähän väärältä.
  • On täysin mahdollista kirjoittaa essee kolmessa tunnissa ja 55 minuutissa siten, että herää aamulla kuudelta, aloittaa heti kirjoittamisen ja palauttaa tuotoksen kello 9.55, kun deadline on kello 10.
  • Helsingin yliopiston päärakennuksen uuden puolen neljännen kerroksen naistenvessasta on tosi hyvä näköala.

Mitä sinä opit koulussa?

*Ne hyödylliset yliopistokirjoitukset suomen kielen opiskelusta sekä kirjallisuuden opiskelusta antavat myös jotain vinkkejä, jotka eivät tosin ole yhtä hyödyllisiä kuin nämä.

Millaista on kirjallisuuden opiskelu yliopistossa?

Aiemmin kirjoitin suomen kielen yliopisto-opinnoista, ja postauksen herättämän keskustelun perusteella päätin kirjoittaa opiskelukokemuksistani enemmänkin. Yliopistossa kun oppiaineita riittää, ja usein ne omaan tutkintoon kuulumattomat aineet oppisisältöineen jäävät hyvin vieraiksi.

Suomen kielen opiskelun lisäksi tiedän toiseksi eniten kotimaisen kirjallisuuden opiskelusta. Se oli alkuperäinen pääaineeni, ja suoritin kotimaisesta kirjallisuudesta perus- ja aineopinnot sekä pari muuten vaan kiinnostavaa ekstrakurssia.

Vaikka kotimaisen kirjallisuuden opinnot ovat ehtineet muuttua omien opiskeluaikojeni jälkeen, nopean vilkaisun perusteella perussisällöt ovat samoja: kirjallisuuden klassikoita, nykykirjallisuutta, kirjallisuudentutkimuksen suuntauksia ja kirjallisuushistoriaa.kirjallisuuden-opiskeluSuuret sivumäärät tekevät kotimaisen kirjallisuuden opinnoista melko työläät. Vertailun vuoksi: kun pystyin valtiotieteellisessä saamaan 5 opintopistettä lukemalla ja tenttimällä pari teoriakirjaa, saatoin kirjallisuuden opinnoissa saman opintopistemäärän eteen lukea kasan kaunokirjallisuutta, jonkin teoriakirjan, kirjoittaa pari esseetä ja käväistä tentissä.

Perusopinnot: syvään päähän kotimaisten klassikoiden kanssa

Kun aloitin opinnot Helsingin yliopistossa, ensimmäisen syksyn perusopintoihin kuului kaksi 10 opintopisteen jättikurssia. Toisella niistä luettiin noin 30 kotimaista romaania rinnakkain kirjallisuushistorian kanssa. Toisella kurssilla perehdyttiin proosan ja lyriikan teoriaan ja analyysiin ja tehtiin paljon esseitä ja muita tehtäviä.

Se oli aika kylmä suihku hämmentyneelle fuksille.

Nykyään jättikursseja on pilkottu osiin. Se on kiva juttu pienempien kokonaisuuksien vuoksi ja ihan vain siksi, että jos joutuisi keskeyttämään kurssin, ei menettäisi 10 opintopisteen pottia kerralla.

Pilkkomisesta huolimatta perusopintojen idea ja sisältö on kuitenkin sama: saada perustiedot suomalaisen kirjallisuuden historiasta ja kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteistä sekä harjaantua analysoimaan kirjallisuutta.

Aineopinnot: Raamattu ja pari muuta kirjaa

Aineopintoihin jatkoin vielä pääaineopiskelijan statuksella, ja siksi niihin kuului teoriapraktikum. Siinä perehdyttiin syvällisemmin kirjallisuudentutkimuksen teorioihin ja tutkimusmenetelmiin, ja samalla tarjottiin välineitä edessä olevaa kandidaatintutkielmaa varten. Sivuaineopiskelijat selviävät pääaineopiskelijoita vähäisemmillä teoriaopinnoilla.

Teoriaopintojen lisäksi yksi iso kokonaisuus aineopinnoissa käsittelee kirjallisuuden lajeja ja tyylikausia. Tyypillisesti näillä kursseilla luetaan noin 10 kaunokirjallista teosta tietystä lajista tai tyylisuunnasta sekä niihin liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Itse napsin näistä kursseista kaikkea mielenkiintoista, kuten nykykirjallisuuden, yhteiskunnallisen kirjallisuuden, lasten- ja nuortenkirjallisuuden ja sotienjälkeisen modernismin. Istuin myös jonkin lyriikantutkimuksen kurssin.

Yksi työläimpiä ja samalla sivistävimpiä kursseja oli legendaariset mittasuhteet saavuttanut kurssi Raamattu ja kirjallisuus, jota kuvataan tutkintovaatimuksissakin melko työlääksi. Kurssilla luetaan Raamattu lähes kokonaisuudessaan ja sen rinnalla sitä kommentoivia ja siihen viittaavia kaunokirjallisia teoksia. Teoriapuolella käydään läpi Raamatun syntyä ja historiaa, ja aamuyön tunteina kirjoitetaan kirjallisuusesseitä hikoillen.

Kurssi oli, ja on edelleen, yksi yliopistourani sivistävimpiä, mielenkiintoisimpia ja no, tuskallisimpia. Palkintona siitä saa kokonaiset viisi opintopistettä.

Miksi opiskella kirjallisuutta?

Kirjallisuus sopii sivuaineeksi moneen tutkintoon – kaverini ovat todistaneet sen soveltuvan myös pääaineeksi. Kirjallisuuden opiskelu sivistää. Se sivistää niin paljon, että haluan sanoa sen uudestaan: kirjallisuuden opiskelu sivistää. Se avaa uusia näkökulmia ihmisyyteen, kieleen, kulttuurihistoriaan ja meitä ympäröivään yhteiskuntaan. Se antaa välineitä kirjallisuuden analysointiin ja kirjallisuutta ympäröivien juttujen ja asioiden hahmottamiseen, ja samalla se antaa valmiuksia kaiken kyseenalaistamiseen ja kriittiseen ajatteluun.

Kirjallisuus on hieno taidemuoto, joka auttaa ymmärtämään itseään, muita ja ympäröivää maailmaa. Koska se on taidemuoto, sen  välineellistäminen tuntuu vähän hassulta. Silti kirjallisuudesta voi löytää myös hyötynäkökulman: Kirjallisuus paljastaa paljon arvokasta ihmisistä ja ympäristöstään. Kirjallisuus kuvaa, analysoi ja piikittelee ympäristöään, ja sen lukeminen kehittää ajattelua, empatiakykyä ja sosiaalisia taitoja. Hyvä kirjallisuudentuntemus mahdollistaa myös vaikka hyvien kirjavinkkien jakamisen ja siten lukemisen ilosanoman levittämisen – ja lukutaito, se on tärkeä juttu. Se harjaantuu vain lukemalla.

Mitä kirjallisuuden opiskelijasta tulee isona?

Minusta tuli isona kirjallisuuden sivuaineopiskelija, joten joku oikea kirjallisuuden maisteri varmasti osaisi vastata tähän minua paremmin. Kuitenkin omassa aineyhdistelmässäni (suomen kieli, kotimainen kirjallisuus, sosiologia, viestintä, sukupuolentutkimus + jne), on varmasti samankaltaisuuksia myös monen kirjallisuutta pääaineenaan opiskelleen kanssa.

Tyypillisiä urapolkuja kirjallisuuden maistereille ovat esimerkiksi äidinkielen opettaja, kirjasto- ja kustannusala, toimittaja, tiedottaja ja erilaiset kulttuurialan ja -järjestöjen hommat. Sivuainevalinnat, sattumat ja omat kiinnostuksenkohteet tietenkin vaikuttavat urapolkuun.

Työelämä muuttuu nopeasti, ja uusia ammatteja syntyy hurjaa vauhtia. Siksi opintojen alussa on vaikea sanoa, millaiseksi maailma ja työelämä on opintojen loppuvaiheessa muotoutunut. Kirjallisuuden opiskeleminen antaa hyvän pohjan oppimiselle, laajojen kokonaisuuksien jäsentämiselle sekä luovalle ja kriittiselle ajattelulle. Hyödyllisiä taitoja kaikki.

Anekdoottina kerrottakoon, että kun aloitin opintojani luulin, että minusta tulisi isona runoilija. Ei tullut, ainakaan päätoimista sellaista. Sen sijaan tungin kyllä runojani esimerkiksi entisen työpaikkani henkilöstölehteen, ja välillä tähän blogiinkin. Runous on siis edelleen minun juttuni, ja kirjallisuuden opinnoista sain valtavan hyvän pohjan myös kirjoittamista varten.

Millaisia opiskelukokemuksia sinulla on?

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Millaista on suomen kielen opiskelu yliopistossa?

Kevätlukukausi tarkoittaa yleensä kahta asiaa: ylioppilaskirjoituksia tai muita päättökokeita ja mikä-minusta-tulee-isona -miettimistä. Aikaisemmin kirjoitin, että minulla ei ollut nuorena selkeää uravalintaa mielessäni, siis sen lisäksi, että minä halusin kirjoittaa. Siksi hain Helsingin yliopistoon opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta. Suomen kieltä luin sivuaineena, mutta kun olin suorittanut sekä kielestä että kirjallisuudesta perus- ja aineopinnot, vaihdoin pääaineekseni suomen kielen. Kielentutkimus tuntui enemmän omalta, ja halusin tehdä kandidaatintutkielmani suomen kielen puolelle. Se oli minulle hyvä valinta, ja osittain sen valinnan ansiosta olin opintojeni loppuvaiheessa töissä tutkimusavustajana suomen kielen oppiaineessa.suomen-kielen-opiskeluKun hain yliopistoon, minulla ei ollut kovin selkeää käsitystä yliopisto-opinnoista. Olin varttunut pienellä paikkakunnalla enkä tuntenut yliopistokoulutettuja. Päässäni oli vain visio sateisista mutta kauniista syyspäivistä, joina kävelisin keltaisissa kumisaappaissa kotiin kirjakassin kanssa, lukisin romaaneja punaisessa nojatuolissani ja tenttisin niitä. Samalla kirjoittaisin pari runokokoelmaa.

Kyllä minä tein noitakin asioita – tosin en julkaissut runokokoelmaa. Yliopisto-opinnot olivat paljon muutakin. Vaikka alma materissani Helsingin yliopistossa haetaan nykyään suomen kielen pääaineen sijasta kotimaisten kielten ja kirjallisuuksien kandiohjelmaan, uskoisin, että oppiaineiden perussisältö on jokseenkin ennallaan.

Suomen kielen perusopinnot

Suomen kielen perusopinnoissa tutustutaan kielentutkimuksen perusteisiin ja perehdytään suomen kielen äänne- ja muoto-oppiin. Lisäksi opintoihin sisältyy vanhaa kunnon syntaksia sekä vuorovaikutuksen tutkimusta. Perusopinnoissa pohditaan kielen eri ilmiöitä ja rakennetaan pohjaa myöhemmille opinnoille.

Perusopinnot eivät ole pelkkää luennoilla istumista ja sen jälkeistä viinin juomista. Niissä täytyy pistää kädet saveen, taivuttaa sanoja, jäsentää lauseita ja analysoida keskusteluita. Jos luulit pääseväsi eroon läksyistä, erehdyit.

Suomen kielen aineopinnot & kandidaatintutkielma

Aineopinnoissa laajennetaan omaa osaamista. Aineopintoihin kuuluu mm. kursseja kielenhuollosta ja kirjasuomen kehityksestä. Lisäksi valitaan erikoisala, johon syvennytään tarkemmin. Erikoisaloja ovat esimerkiksi kirjoitettu kieli, kielen muoto- ja merkitysrakenteet sekä kielen kehitys ja vaihtelu.

Minä valitsin erikoisalaksi kielen kehityksen ja vaihtelun, johon myös sosiolingvistikka kuuluu. Sosiolingvistiikassa perehdytään kielen ja sitä ympäröivän sosiaalisen ympäristön suhteeseen. Esimerkkejä tästä ovat kielen käytön alueellinen ja sosiaalinen vaihtelu, kuten murteet, tai kielen ja identiteetin suhde.

Kandidaatintutkielmassani tutkin ulkomailla varttuneiden nuorten aikuisten kielellistä identiteettiä. Aineistoni keräsin lähetyslapsina varttuneilta nuorilta aikuisilta kyselytutkimuksena.

Kandiksi valmistuminen edellyttää valmiita sivuaineiden opintokokonaisuuksia sekä tiedekunnan yhteisten opintojen suorittamista. Yleensä ne ovat kieliopintoja, orientoivia opintoja ja vaikka atk-opintoja (hauskaa, mutta totta). Minä kiinnitin kandintutkintooni sivuaineiksi kotimaisen kirjallisuuden ja sukupuolentutkimuksen.

Suomen kielen syventävät opinnot & gradu

Syventävien opintojen vaiheessa tutustutaan omaan erikoisalaan perusteellisesti. Suurin ponnistus on tietenkin pro gradu -tutkielma. Gradussani hypin hieman sivupoluille aiemmin valitsemastani erikoisalasta ja laajensin sitä keskusteluntutkimuksen puolelle. Tutkin vuorovaikutusta kaksikielisessä luokkahuonetilanteessa ja käytin aineistonani paria itse videoimaani pätkää kaksikielisestä graduseminaaritilanteesta.

Maisterintutkinto koostuu oman pääaineen syventävistä opinnoista, gradusta sekä muista opinnoista, yleensä sivuaineesta. Maisteriin kiinnitin sivuaineeksi sosiologian.

Opintojeni loppuvaihetta johdatti kiihkeä haluni tietää, miten maailma ja asiat toimivat. Joskus pelkään, että en ehdi elämäni aikana selvittää sitä. Olin kiinnostunut oikeastaan kaikesta, siksi suoritin ylimääräisiä kursseja. Näitä ylimääräisiä opintojani ovat viestintä ja retket suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen ja pedagogisten opintojen puolelle. Kävin myös pari pohjoissaamen kurssia.suomen-kielen-opiskelu-2No kun sä opiskelet sitä äidinkieltä niin…

Suomen kieltä opiskellut saa usein törmätä mielikuvaan siitä, että opiskelu on pelkkää kielenhuollon pänttäämistä. Ei se ole. Kielenhuolto on vain yksi osa-alue fennistiikan kentällä.

Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ja siksi opiskelin sosiologiaa, sukupuolentutkimusta ja viestintää. Minulle kieli on ensisijaisesti vuorovaikutuksen väline ja sidoksissa yhteiskuntaan. Murteet, äidinkielen tuntimäärät opetussuunnitelmissa ja työelämän kielivalinnat kertovat sekä kielen käyttäjistä että ympäröivästä yhteiskunnasta.

Äidinkieltä ei muuten opeteta huvin vuoksi koulussa. Äidinkielen opetus on tasa-arvoasia. Jokaisella on oikeus osata kieltä siten, että pystyy luovimaan yhteiskunnassa. Tekstitaitoja vaaditaan nykyään paljon: on työhakemuksia, Kelan lomakkeita ja sähköpostiviestejä, joita pitää pystyä kirjoittamaan ymmärrettävästi. On valeuutisia, jotka edellyttävät kriittistä lukutaitoa tai kryptisiä potilasohjeita, jotka pitäisi tajuta.

Äidinkieli on väline, jolla ilmaisemme itseämme. Se on väline, jolla kerromme tunteistamme, rakennamme yhteisymmärrystä ja koemme iloja ja suruja. Siksi se on mittaamattoman tärkeä asia.

Mikä suomen kielen maisterista tulee isona?

Lyhyt vastaus: vaikka mitä.

Pitkä vastaus: esimerkiksi äidinkielen opettaja, tiedottaja, toimittaja, sisältömarkkinoija, yrityksen viestintätyyppi, copywriter tai kielenhuoltaja. Sivuaineet, omat kiinnostuksenkohteet ja sattumat vaikuttavat urapolkuun.

Tällä hetkellä minä olen sisältömarkkinoija. Siihen vaikutti esimerkiksi kaupallisen alan työkokemus, kiinnostus kirjoittamiseen ja halu oppia uutta.

Minulle yliopisto-opintojen arvokkain oppi oli oppimaan oppiminen. Opin, miten hakea ja soveltaa tietoa ja miten omaksua laajoja kokonaisuuksia. Olen jatkanut opiskelua työn ohessa, suorittanut verkkokursseja ja lukenut kirjoja.

Montaa nykyisistä ammateista ei ollut olemassa 15 vuotta sitten. Siksi korkeakoulusta saa yhä harvemmin itselleen valmista ammattia tai suoraa urapolkua. Sen sijaan sieltä saa valmiuksia oppia uusia asioita.

Lopuksi kehuja

Lopuksi haluan kehua entistä opinahjoani. Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineen henkilökunta on aivan mahtavaa, ammattitaitoista ja asialleen omistautunutta. Olen saanut sieltä sekä loistavaa opetusta että henkistä tukea opinnäytetöiden äärellä.

Muistan edelleen, kuinka valmistumisen kolkutellessa ovelle graduohjaajani lähetti minulle viestin, jossa kiitti yhteistyöstä ja kehui minua mukavaksi ihmiseksi, joka pärjäisi varmasti. Jestas, miten se lämmitti valmistumista kriiseilevän tulevan maisterin mieltä. Myös aiemmin hehkuttamani Gradutakuun taustalla on laitoksemme alumni.

Mitä sinä olet opiskellut ja millaista se oli?

Kaikki elämäni vuodenajat

Elämässäni on ollut monta vuodenaikaa, tapahtumia niitäkin enemmän

ensilumen pudottua syksyn ja talven reunalle, minä aloin miettiä siirtymiä

kun tämä syksy alkoi, en osannut arvata, mihin se päättyisi.orkideatTästä tuli se syksy, jona vaihdoin työpaikkaa. Tilaisuus tuli yllättäen, mutta päätin sanoa sille kyllä, enkä ollut sitä ennen tiennyt, millaista on olla samaan aikaan haikea, iloinen ja jännittynyt.

Sitten mietin, mitä muita asioita elämäni vuodenaikoina on tapahtunut, ja onhan niitä

kun oli syksyjä, minä synnyin, muutin Helsinkiin, aloitin kaikki koulut, joita olen ikinä käynyt.

Talvista muistan vähemmän käänteitä,

paitsi sen yhden muuton, jota edeltävänä yönä oli satanut toistakymmentä senttiä lunta, muuttokuorman, joka piti ajaa uuteen kotiin pitkin auraamattomia katuja

ja sen talvisen yön, jona kävelin silloisen kämppikseni kanssa kotiin baarista ja jona pysähdyimme keinumaan ja laulamaan Ultra Brata,

siitäkin on kohta kymmenen vuotta.alppiruusupuisto_kesäKun oli keväitä, rakastuin

ehkä joskus maalis-huhtikuussa, ne ovat julmia kuukausia, pakkasella öisin, päivisin krookuksilla päällystettyjä

ja valoisia,

sitten, kuten aina keväisin, kaivoin polkupyörän esiin ja kuuntelin rahinaa sen renkaiden alla, vain keväisin se kuulostaa erityisen hyvältä.

Lopulta koittavat aina kesät, joina olen juhlinut, ihastunut, kiertänyt festareita,

kuullut pääseväni yliopistoon, koska viime vuosikymmenellä ne vielä lähettivät siitä kirjeen joskus heinäkuussa,

ja heti, kun näki paksun kirjekuoren postilaatikossa, sen tiesi.

Kesäisin olen kulkenut luonnossa, valvonut valoisina ja pimenevinäkin öinä, ajatellut,

miten poikkeuksellisen kaunis maailma on

ja miten se joskus lepää yössä lähes vaiti, kuin odottaisi jo seuraavaa vuodenaikaa, uutta kesää.alppiruusupuisto

Seuraa blogia ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM