Hyvin eletty on lifestylekirja, joka vastuullisuudestaan huolimatta ei kyseenalaista kuluttamista

HYVIN ELETTY

Karita Sainion muutaman vuoden takainen tietokirja Hyvin eletty on takakansitekstinsä mukaan jokaisen nykynaisen must-have-käsikirja kestävään elämäntapaan. Kirja käsittelee kosmetiikan, ruoka- ja vaatetuotannon sekä kodin materiaalien ongelmia ja tarjoaa niihin ekologisia ja eettisiä ratkaisuja. Kuulostaa hyvältä, eikö?

Hyvän fiiliksen kuorruttavat Ida Hanhiniemen kauniit kuvat, jotka tekevät teoksesta harmonisen kokonaisuuden. Kirja on kuin karkki tai lifestyleblogin postaussarja.

Sitten tulee se mutta. Hyvin eletty ei ole ongelmaton teos, enkä aio silitellä sitä vain siksi, että se on ulkokuoreltaan sievä ja sisällöltään hyvällä asialla.

Eettinen ja ekologinen kuluttaminen on myös kuluttamista

Hyvin eletty on yllättävän kulutuskeskeinen. Omassa filosofiassani kuluttamisen vähentäminen on ainoa keino pienentää hiilijalanjälkeään ja jätevuortaan. Se, että korvaa ostamansa turhan krääsän ekologisemmalla vastaavalla, ei poista kuluttamisen ongelmaa. 

Siksi olin yllättynyt, että Hyvin eletty jatkoi kosmetiikan tarpeellisuuden julistamista ja tarjosi kosmetiikkatuotteiden vaihtoehtoina korvaavia tuotteita käytön vähentämisen sijaan. Kauneudesta kertovan luvun otsikkona on Luonnonkaunis ja ingressinä On kivempi hehkua kauniina, kun tietää meikkipussinsa sisällön. Siinä missä ruokalautaselle haluaa puhtaita ja luonnollisia raaka-aineita, on luontevaa valita niitä myös omaan kosmetiikkakaappiin.

Miksi ei voi olla luonnonkaunis ilman meikkiä? Miksi teoksessa ei pohdittu lainkaan sitä, tarvitsevatko naiset todella hiusvärejä, kynsilakkoja ja hajuvesiä, jotka ovat paitsi myrkyllisiä, usein myös allergisoivia ja kalliita. Miksi ei pohdittu sitä, miksi naisille syötetään mielikuvaa siitä, että ulkonäköä on jatkuvasti paranneltava?

Lue myös: 8 kertaa tuuheampi statement-teksti kosteusköyhästä ihosta ja muista kosmetiikan kukkasista

Kosmetiikka- ja vaatelukujen perässä olleet shopping listit ovat varmasti avuksi korvaavien tuotteiden etsinnässä, mutta ne tuntuivat tuote- ja brändimainoksilta. Niitä ne ehkä olivatkin.

Kuka on se kohderyhmään kuuluva nainen?

Teoksen kohderyhmää vaikuttavat olevan korkeakoulutetut, vähintään keskituloiset naiset. Sellaiset, joilla on varaa maksaa pesuaineista, vaatteista, meikeistä ja ruuasta vähän enemmän, sellaiset, jotka asuvat ihanien ja inspiroivien kivijalkaliikkeiden ja luomupuotien lähellä ja sellaiset, joilla on kosmetiikalle kokonainen kaappi pelkän pussin sijaan.

Kirjaa lukiessani tunsin oloni monta kertaa epämukavaksi. Pohdin, pitäisikö minun olla tuollainen, että olisin oikea nainen ja inspiroiva boho chick? Siis sen lisäksi, että käyn töissä, pitäisin myös kotini harmonisena, käyttäisin järkyttävän määrän aikaa inspiroivien smoothie bowlien värkkäämiseen, itseni kunnossa pitämiseen, meikkaamiseen ja vaatteiden valintaan? Että olisin yhtä aikaa sekä 1950-luvun kotirouva että melko haastavaa asiantuntijatyötä tekevä ihminen? Onko tämä todella se naiskuva, jota fiksut ja ajattelevat naiset haluavat välittää eteenpäin? 

Kerron teille salaisuuden: inspiroivan boho chick -lookin luonnonkauneuden, instafeedin ja kodin takana on valtava määrä työtä. Se, että näytät muka juuri sängystä heränneeltä ja huolettoman tyylikkäältä, vaatii todella paljon kuvankäsittelyä ja aikaa, joka valitettavasti on rajallinen resurssi.

Lähteet ja kielenhuolto unohtuivat kesälomareissulle

Odotan tietokirjalta päteviä lähteitä siinä esitettyjen väitteiden tueksi. Nyt lähdeluettelo jäi melko ohueksi. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tekstissä vilisi Maria Nordinin ja Olli Postin kaltaisten itseoppineiden tieteenharjoittajien nimiä, teki mieli lopettaa hetkeksi lukeminen.

Teos on kategorialtaan tietokirja, mutta puutteelliset lähteet saavat sen pahimmillaan vaikuttamaan inspiroivalta mielipidekirjalta. Anglismeja ja huolimattomuuksia vilissyt kieliasu ei varsinaisesti parantanut vaikutelmaa.

Se, mikä oli hyvää

Hyvin eletty pursuaa myös aidosti hyviä asioita, kuten vinkkejä kasvispainotteiseen ruokavalioon ja vastuullisempaan vaateshoppailuun. Erityisesti kiitän vaateteollisuutta käsitellyttä lukua siksi, että vaatteet ovat ruuan ohella meille välttämättömyys, ja viimeistään nyt jokaisen tulisi vakavasti pohtia vaatehankintojaan. Jos pelkkä luonnonsuojelu ei herätä intohimoja, vaateteollisuus on myös valtava ihmisoikeusrikos, joka pahimmillaan riistää vaatteiden tekijöiltä terveyden ja hengen. Tämänkin Hyvin eletty toi ansiokkaasti esille.

Lue myös: Miten olla trendin harjalla ja pelastaa maailma & Kootut ekokokeiluni

Kiitän myös teoksessa olleita käytännön vinkkejä energiansäästöön, myrkyttömään siivoamiseen ja ruokavalioon.

Lue myös: Näin pelastat maailman syömällä

  • Karita Sainio: Hyvin eletty. Vastuullinen koti, ruoka, kauneus & muoti. Valokuvat: Ida Hanhiniemi
  • WSOY 2017
  • 191 s.
  • Löysin kirpparilta

Miten olla trendin harjalla ja pelastaa maailma?

mel-poole-639611-unsplash
Kuva: Mel Poole / Unsplash

Vaateteollisuus saastuttaa maata, merta ja ilmaa. Hetki sitten Yle uutisoi sen saastuttavan enemmän kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä. Saasteita aiheutuu esimerkiksi puuvillan viljelystä, meriin huuhtoutuvista mikromuoveista ja logistiikasta. Vaatteista tulee pikamuotiajattelun ja heikon laadun vuoksi nopeasti jätettä, ja yli 70 % niistä päätyy kaatopaikoille tai poltettaviksi.

Vaikka uutinen on lohduton, sen lopussa heitetään ilmoille toiveikas ajatus siitä, että kestävä vaatekulutus nousee tulevaisuudessa trendiksi siinä missä kasvissyönti. Koska pääsen kerrankin olemaan trendin harjalla, listaan nyt omat vinkkini kestävään vaatekulutukseen.

Kiinnitä huomiota materiaaliin

Suosi vaateostoksilla luonnonmateriaaleja, kuten pellavaa, silkkiä ja villaa. Ne hengittävät ja pysyvät siisteinä keinokuituisia pidempään. Siinä missä akryylineule nukkaantuu ja muuttuu nopeasti tunkkaiseksi, villaneule pysyy siistinä ja raikastuu ulkoilmassa.

Pidä huolta

Hyvä huolenpito pätee itsesi ja läheistesi lisäksi myös vaatteisiin, kenkiin ja laukkuihin. Oikealla pesulämpötilalla ja tahrojen käsittelyllä pääsee jo pitkälle, ja pesupussin avulla vaate pysyy siistinä pidempään. Vaateharja ja silitysrauta jeesaavat viimeistelyssä, ja vaikka silittäminen onkin välillä pitkäpiimäistä puuhaa, ryhdikäs ja freesi lopputulos palkitsee.

Luonnonmateriaalien ja farkkujen kanssa ratkaisee tuuletustaito – siis se, että roudaa kamat parvekkeelle pesukoneen sijasta. Vaate raikastuu, käyttöikä pitenee. Nahkakengät ja laukut tykkäävät rasvasta, kenkälankista ja suojasuihkeesta.

Pidä listaa

Älä osta turhia asioita, jotka päätyvät jätteeksi ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Panosta laatuun ja tavaroihin ja vaatteisiin, joita tarvitset aidosti. Itse pidän listaa vaatehankinnoista, ja pohdin uusia ostoksia sitä vasten. Ajattelen, että vaatteen pitää olla todella hyvä, jotta sen viitsii ostaa.

Hanki vaatteita ja asusteita käytettyinä

Voisin olla parempikin kirpputorihai, koska kärsimättömänä luonteena menetän kiinnostukseni melko nopeasti. Silti pyrin metsästämään esimerkiksi takkeja ja laukkuja käytettyinä. Osa vaatteistani ja asusteistani, kuten villahuivi, kynähame ja pari laukkua, ovat perittyjä. Ikää niillä on yli 20 vuotta, ja edelleen toimivat. Hyviä kirpparivinkkejä löydät Jennan Kirpputorilta kotoisin -blogista.

Lainaa

Yksiä juhlia varten ei välttämättä tarvitse ostaa uutta mekkoa. Jos kaverin vaatekaapilta ei löydy sopivaa hepenettä, toimii kaupungeissa myös vaatelainaamoja, joista päällepantavaa voi lainata. Näitä ovat esimerkiksi Helsingissä, Järvenpäässä, Tampereella ja Turussa toimiva Vaatepuu sekä Helsingissä toimiva Vaaterekki.

+Vältä verkkokauppoja aamuyön tunteina

Mikään ei ole helpompaa kuin verkko-ostaminen. Sitä kannattaa kuitenkin vältellä tunnekuohuissa, aamuyön tunteina tai muissa tilanteissa, joissa on altis tekemään hutiostoja. Omiin hutiostoihini lukeutuvat kirsikkakuvioinen, liian lyhyt mekko, pari kukkapaitaa ja vekkihame. Onneksi virheistä kuitenkin oppii. Yleensä.

Lue myös:

Kootut ekokokeiluni

Täydellistä vaatevarastoa metsästämässä

Kootut ekokokeiluni

Muoviton maaliskuu herätti minut jälleen miettimään kulutustottumuksiani erityisesti siksi, että tunsin monta pistoa sydämessäni: kyllä, olen ostanut elämäni aikana ihan liian monta take away -kahvia, liian monta pullovettä ja liian monta muovikassia. Olen ostanut tekokuituisia vaatteita, syönyt lihaa ja tehnyt typeriä heräteostoksia.vaatekaappi2Vuosien varrella olen tehnyt myös mitä erinäisimpiä ekokokeiluja, joista osa on toiminut ja osa ei. Johtoajatuksenani on ollut, että meidän vastuullamme on jättää seuraaville sukupolville maailma, jossa on hyvä elää. Välillä tajuntaan hiipii kyyninen ajatus siitä, mitä merkitystä yhden ihmisen valinnoilla on. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että jokaisella valinnalla on merkitystä ja kuinka meille tarjottuihin tuotteisiin, kuten niihin pullovesiin, on hyvä suhtautua kriittisesti – ilman kriittisyyttä mikään ei ainakaan muutu.

Kokosinkin huviksi, hyödyksi ja inspiraationlähteeksi omia kulutuskokeilujani vuosien varrelta. Kuulisin myös mielelläni muiden kokemuksia ja ekologisia life hackeja – niillä kun parhaimmillaan voi parantaa sekä maailmaa että omaa oloaan.

Kookosöljy deodoranttina

Kookosöljyn toimivuudesta deodoranttina on huhuttu netissä jo joitakin vuosia. Tehon on arveltu perustuvan kookosöljyn antibakteerisiin ominaisuuksiin. Niinpä minäkin kokeilin deodorantin korvaamista kookosöljyllä erään kesäloman ajan. Valitettavasti se ei toiminut tarpeeksi hyvin, ja siirryin käyttämään normideodoranttia palatessani loman jälkeen töihin.

Otan mielelläni vastaan vinkkejä toimivista ja ekologisista deodoranteista. Tuntuu vähän hölmöltä hölvätä kainaloon kerros muoviin pakattuja myrkkyjä, mutta toistaiseksi en ole löytänyt toimivampaa ratkaisua: arvostan aika korkealle sen, että ihmiset eivät kaikkoa luotani nenäänsä pidellen.

Shampoottomuus- ja palasaippuakokeilut

Opiskeluaikoina kärsin todella pahasta atooppisesta ihottumasta, joka innoitti tekemään erilaisia kokeiluja kosmetiikan kanssa. Hiusten peseminen pelkällä vedellä tai vaihtoehtoisesti soodaliuoksella oli näistä yksi. Kokeilu teki todella hyvää päänahalle, ja kampaajakin kehui päänahan kuntoa erikseen.

Lopulta kuitenkin vastaan tuli tilaisuuksia, joihin halusin laittaa hiukseni vähän hienommin muotoilutuotteiden avulla. Hiuslaatuni on erityisen itsepäinen, ja muotoilutuotteet näissä tapauksissa ovat todella tarpeen. Muotoilutuotteiden käyttäminen ja niiden poistaminen johtivat hiljalleen takaisin shampoon käyttöön, mutta onnekseni pystyn pitämään pesuvälin aika pitkänä, joten shampoopulloja ei tarvitse ostella kovin usein.

Kun nykyinen shampoopullo kuluu loppuun, ajattelin siirtyä takaisin palasaippuaan, jota käytin jossain vaiheessa. Pakkauksettomuus on palasaippuan etu, mutta se on ollut myös sen haitta, enkä aikoinaan halunnut kuljettaa saippuapalaa mukanani esimerkiksi kuntosalille. #mukavuudenhalu

Pesupähkinät ja biohajoavat siivousaineet

Olen suosinut pyykinpesussa vuositolkulla pesupähkinöitä. Pesupähkinät sisältävät saponiinia, joka liukenee veteen ja toimii pesuaineliuoksena. Käytetyt pesupähkinät voi nakata biojätteen sekaan, joten kyseessä on täysin biohajoava vaihtoehto, joka ei turhaan kuormita vesistöjä.

Pesupähkinöiden tahranpoistokyky ei ole kovin hyvä, joten vaikeissa tahroissa tai todella likaisessa pyykissä olen käyttänyt lisäksi sappisaippuapalaa, jolla olen hangannut tahraa ennen vaatteen nakkaamista pesuun. Kaapeissani on varalla myös ”tavallista pesuainetta”, tosin ympäristöystävällistä sellaista.

Myös muissa siivousaineissa suosin ympäristöystävällisiä ja biohajoavia vaihtoehtoja. Ihan hyvin toimivat.

Laitteiden ja vaatteiden käyttäminen loppuun

Lapsuudenkodissani opetettiin, että uutta ei osteta ennen kuin vanha on rikki. Minulle tämä oppi on ollut todella arvokas, vaikka toisinaan se on tarkoittanut sitä, että minulla on ollut melkoisen noloja laitteita ja vaatteita.

Tässä kooste noloista esimerkeistä (toim. huom. enää ei nolota samoin kuin teininä):

Minulla oli vielä yläasteella c-kasettimalliset korvalappustereot, kun kaikilla muilla oli minidiscejä, cd-soittimia ja kehityksen huippuna mp3-soittimia. Äänittelin c-kasetteja hartaasti, ja se jos mikä opetti arvostamaan sekä huolella tehtyä soittolistaa että mahdollisuutta kuunnella musiikkia missä vain.

Käytin myös noloa kännykkää vuoteen 2015 saakka. Kyllähän te tiedätte nämä vanhat nokialaiset näppäinpuhelimet, jotka eivät hajoa sitten millään. Ja kun nokialainen ei hajonnut, ei minulla ollut tarpeeksi perusteltua tarvetta älypuhelimelle.

Aina välillä tuskailen myös sitä, että kaikilla muilla on tosi hienoja ja cooleja vaatteita. Sitten löydän itseni vaatekaupasta käymässä itseni kanssa väittelyä siitä, onko uusi paita tarpeellinen, kun ehjiä paitoja on ihan tarpeeksi kotona.

Kyllä minä silti vaatteita ostelen, älkää luulko mitään muuta! Ostaessani suosin luonnonmateriaaleja ja vaatteita, jotka vaikuttavat sellaisilta, että niillä on pitkä elinkaari. Mielestäni parasta vaatteissa on tarina, joka vaatteen ympärille vuosien varrella ehtii muodostua. Näistä tarinoista voisin kirjoittaakin ihan oman postauksen joskus.

Mitä ekovinkkejä sinulla on? Ilmianna parhaat ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Paitoja ja muita lahjoja

Käväisin lauantaina Korjaamon joulumarkkinoilla. Tuollaiset markkinat ovat aina vähän vaarallisia lompakolle – mukaan tarttuu aina jotakin pientä kivaaEn voi paljastaa kaikkia ostoksiani, koska ne ovat menossa pakettiin. Yhden löydön aion kuitenkin paljastaa: se on t-paita. Miksi minä sellaisen ostin ja miksi se on erityinen?

Blogistani saattanut paistaa läpi se, että vakiovarusteisiini kuuluvat mustat farkut ja musta, harmaa tai valkoinen yläosa. No, sitten minä näin myyjäisissä valkoisen paidan mustalla printillä. Pakkohan siihen oli pysähtyä. Kyseessä ei ollut mikä tahansa paita, vaan ONES-paita.ones-paita-1ONES-paitojen printit ovat piirtäneet brasilialaiset slummilapset, ja taiteilijat ja heidän lähipiirinsä saavat 10 % jokaisen myydyn paidan verottomasta hinnasta. Paidan ostamalla ostat siis samalla jollekulle toiselle ruokaa tai vaikka hammasharjan. Mukaasi saat lapun, joka kertoo paitasi taiteilijasta. Minun paitani on kuvittanut Danilo.

Paidat on tehty luomupuuvillasta, ja niiden tuotannossa on kiinnitetty huomiota ympäristöön ja hiilijalanjälkeen. Voit lukea lisää täältä.

Ostin paidan itselleni, mutta mielestäni se olisi myös aika makea lahjavinkki.

ones-paita-2

Joululahjoihin liittyen – haluaisitko sinä ilahduttaa lahjallasi jotakuta tuntematonta?

Pääkaupunkiseudun seurakuntien Rakenna joulupuu -keräyksellä kerätään joululahjoja vähävaraisten perheiden lapsille, vanhuksille ja yksinäisille. Helsingin seurakuntien keräyspisteet löydät täältäLahjoituksia voit tehdä myös esimerkiksi Hope ry:n kautta.

Tämän myötä haluan vähän juhlia sitä, että marraskuu alkaa olla selätetty – vaikka hetken saattoikin vaikuttaa, että se ei loppuisi koskaan.

Kiitollisuuspuhetta & arvontavoittaja

Aina välillä tekee hyvää havahtua siihen, mistä kaikesta voi olla kiitollinen. Joskus ne havahdukset tulevat ihan spontaanisti – vaikka silloin, kun kävelee kotiin ja yhtäkkiä vaan tajuaa, että elämä on oikeastaan aika siistiä.

Joskus kiitollisuudenaiheita kannattaa miettiä myös tietoisesti: mitä enemmän niitä itse ajattelee, sitä enemmän mieli niihin automaattisesti havahtuu.

Minulla on paljon peruskiitollisuudenaiheita, kuten kiva koti, kiinnostavia työkuvioita ja mahtava kaveripiiri. Sitten on niitä hassumpia ja triviaalimpia juttuja, kuten:

  • Löysin vihdoin istuvat ja kaikilla muillakin tavoilla sopivat mustat farkut! Tähän voisi sanoa, että HALLELUJA. Simppeli vaatekaappilistani täydentyi puuttuneilla pöyksyillä, simppeli mieleni ilahtui päällepantavasta.
  • Auringonlaskut ja -nousut ovat olleet aikas makeita.

kiitollisuuspuhetta

  • Asuntoni patterit alkoivat viimein lämmetä – nyt kaikki on lämmintä, mukavaa, pörröistä ja sanoinko jo, että lämmintä? ❤
  • Olen löytänyt uunilohelle täydellisen paistolämpötilan ja -ajan.
  • Pyykinpesuaineeni tuoksuu hyvältä – ei liian voimakkaalta tai muuten ärsyttävältä, ainoastaan miedolta ja hyvältä.
  • En ole pitkään aikaan kompuroinut portaissa.

Kiitos myös kaikille viime viikolla pyörineeseen kirjaintauluarvontaan osallistuneille – teitä oli ihan mahtava määrä! Arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä tyttis – saat pian sähköpostia!

Mistä sinä olet kiitollinen?

Seuraa blogia ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Vaatekaappikuulumisia

Kirjoitin aiemmin vaatefilosofiastani ja pyrkimyksestäni kohti toimivaa vaatevarastoa, sellaista, jossa ei olisi mitään ylimääräistä. Sellaista, jota karsitaan, hoivataan ja täydennetään harkiten.

Kävin alennusmyynneissä hieman täydentämässä: mukaani tarttui yksi villainen neule ja kaksi pellavapaitaa. Simppelit löydöt simppelille naiselle.

pellavapaidat

Minulle täydentäminen edellyttää myös luopumista. Niinpä luovuin kahdesta paidasta: toisesta, joka ei koskaan ollut ominta minua, toisesta, joka oli heikkolaatuinen alennuslöytö vuosien takaa – ajatella, että se oli kuitenkin pyörinyt mukanani vuosikaudet.

Aika monet näistä heikkolaatuisista ja kulahtaneista vaatteista kuuluvat mitä jos -kategoriaan. Mitä jos joku päivä jaksankin korjata tuon? Mitä jos joku päivä kaipaan tuota? Mitä jos? Mutta aika harvoin tulen lunastaneeksi mitä jos -ajatukseni keinokuituisten hutiostosten osalta.

Tarkoituksena on, että huteja ei enää tule. Siksi minulla on ostoslista vaatteille.

pellavapaidat ja villapaita

Mitä ostoslistalla on pellavapaitojen ja neuleen lisäksi?

  • Nahkatakki
  • Mustat farkut
  • Valkoinen silkkipusero
  • Laadukas collegepaita

Siinä ne. Simppeli lista simppelille naiselle.

Täydellistä vaatevarastoa metsästämässä

Olen aina ajatellut, että minä en ole sillä tavalla tyyli-ihminen kuin moni muu. Että en oikein seuraa trendejä tai pohdi, mitä laitan päälleni. Olen kuitenkin ollut täysin väärässä. Minä ajattelen vaatekaappiani melko paljonkin, ja minulla ja vaatekaapin ajattelemisella on pitkä historia. Kirjoitin aiemmin ajasta, jolloin kaikilla oli itse leikatut hiukset ja äidit olivat kotiäiteinä. Siihen aikaan meillä myös ommeltiin paljon vaatteita itse. Päälle laitettiin sitä, mitä sattui olemaan, ei sitä, mikä oli tyylikästä.

Olin tottunut melko vähään teini-ikäisenäkin. Vaatteiden halpatuotanto ahdisti ja halusin ostaa mahdollisimman paljon vaatteita kirpparilta. Mutta olihan se nyt vaikeaa: minä olen nimittäin aika pitkä. Tuntui, että sopivaa ei löydy koskaan, enkä ole kovinkaan kärsivällinen penkoja.

Niinpä lopulta oli vain helpompaa ostaa vaatteita ketjuliikkeistä, vaikka se harmittikin. Siinä muuten harmitti moni asia: vaatteiden laatu, oma huono omatunto, sovittaminen, sen sellainen. Mutta helppoa se oli, ja helppoa se on edelleen.

Olen kehittänyt omanlaisen vaatefilosofian useiden muuttojen ja lapsuudenkokemusten perusteella. Jos jossain olen hyvä, niin tavaran karsimisessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ikuisuusvaatteet: silkkipaita ja pellavapaita

Vaatefilosofiaani kuuluvat seuraavat kohdat:

  1. Karsi säännöllisesti. Yleensä käyn vaatekaappini läpi muutaman kerran vuodessa ja laitan kiertoon sellaiset vaatteet, joita en ole käyttänyt tai jotka eivät miellytä silmää. Lisäksi olen asettanut itselleni ehdon, että uutta vaatetta ei saa ostaa, ellei laita jotain kiertoon sen tilalta.
  2. Kiinnitä huomiota materiaaleihin: Gina Tricot’n pellavakauluspaita on kestänyt minulla ikuisuuden, samoin Cosin ja Bikbokin silkkipaidat. T-paidat haluan täysin puuvillaisina, neuleet villaisina. Ketjuliikkeestä ostamisen tuskaa helpottaa edes vähän, jos vaatteen käyttöikä on pitkä.
  3. Säästä vanhaa: usein parasta vaatteessa on tarina. Minulla on esimerkiksi käytössä äitini itselleen ompelema kynähame ja vuosikymmeniä vanha villahuivi, joka näyttää edelleen kuin uudelta. Parasta vaatteessa onkin, jos se kestää sukupolvelta toiselle.
  4. Korjaa ja tuunaa: ei muuta kuin sakset, neula ja lankaa kouraan. Tai vaihtoehtoisesti rytkyt kauniiden pyyntöjen kera jollekin ystävälle, joka on käsitöissä lyömätön.
  5. Pidä ostoslistaa: minulla on hankintalista vaatteita varten. Listalla on mm. mustat farkut, valkoinen silkkipusero ja laadukas nahkatakki. Lista sekä suitsii hutiostoksia että auttaa pohtimaan, sopiiko uusi hankinta varmasti nykyiseen garderobiin.

Ajattelin tämän vuoden aikana jalostaa vaatefilosofiaani vielä paremmaksi: miten mahtavaa olisikaan, jos vaatekaapissa ei olisi mitään ylimääräistä ja jos jokainen vaatekappale sopisi yhteen muiden kanssa. Postaussarjaa, ja täydellistä vaatekaappia, pukkaa siis, ainakin mielikuvissa. Pysykäähän kuulolla 🙂