Sisältö tekee elämästä elämisen arvoista

baletti
Kuva: Liel Anapolsky / Unsplash 

Tässä vaiheessa vuotta, kun kaikki ovat kyllästyneet loskaan, räntään, liukkauteen ja siihen, että puistoissa ei vielä voi notkua, on entistä tärkeämpää löytää elämälle mielekästä sisältöä. Parhaimmillaan mielekäs sisältö saa unohtamaan säätilan lisäksi sen, että olet päivä päivältä vanhempi ja että vaikka kesä onkin tulossa, se on tosi lyhyt ja täynnä allergeeneja.

Mutta ihan oikeasti, nyt ne viime aikojen timantit, jotka valaisevat päiviä ja hivelevät aisteja. Olkaas hyvät:

M/S Romantic: hirveän hyvä TV-sarja

Nimen perusteella en olisi ikinä alkanut katsoa M/S Romanticia. Kun yhtäkkiä joka paikasta tihkui vihjeitä poikkeuksellisen eeppisestä materiaalista, sai uteliaisuus painamaan playta. Se kannatti.

Ruotsin risteilyä usean matkustajan näkökulmasta kuvaava sarja marssittaa paikalle suomalaisuuden kipeään ytimeen pureutuvia hahmoja: sulhaselle tiuskivan morsiamen, ö-luokan naistenmiehen, alkoholia metsästävät teinit, mikromanageroivan risteilyisännän ja onnelliset suomenruotsalaiset.

Hahmot ja tapahtumat ovat niin tarkkanäköisiä, että myötähäpeä on välillä itkettävän ja eieieieiei-huutoja kirvoittavan todellista. Minä nauroin, itkin, häpesin ja katsoin. Ai että. Katso sinäkin, jos et jo katsonut.

M/S Romantic Yle Areenassa.

Sylvia: viehättävää nykybalettia

Jos ette vielä tienneet, niin minä rakastan balettia. Toissa perjantaina käväisin Kansallisbaletissa katsomassa Sylvian, joka on älyttömän viehättävä teos. Vaikka sen juonessa on  perinteistä antiikin ajan diipadaapaa, jossa jumalat ja jumalattaret sekoittavat pakkaa minkä ehtivät, baletista hahmottuu kirkas ja väkevä nuoren naisen kasvutarina. Eikä minkä tahansa nuoren naisen, vaan metsästäjättären, joka on yhtä aikaa herkkä ja aggressiivinen, tyttö ja nainen, valmis mutta vielä täysin kesken.

Sylvian toteutus on raikas ja moderni: pelkistetty lavastus antaa tilaa tanssille, tulkinnalle ja tunteelle, sille, miten nuori nainen löytää itsensä ja naiseutensa, rakastuu, menettää, kasvaa ja lähtee.

Sylvian ehtii nähdä vielä ensi viikon ajan.

Muutama musiikkijuttu

Musiikkivideoiden kulta-aika saattoi mennä suurinpiirtein silloin, kun minä synnyin, mutta onneksi loistavia musiikkivideoita purskahtaa aina silloin tällöin tajuntaan. Yksi niistä on Vesalan Mul ei oo lapsuudensankarii, jossa on onnistuttu tekemään väkevä video väkevälle biisille.

Palataksemme musiikkivideoaikaan ennen kuuluisaa syntymääni: Nik Kershawin The Riddle on kaikessa hämmentävyydessään vallan timanttinen video. Koska arvostan myös suunnattomasti kaikkea hupaisaa, suosittelen vilkaisemaan myös Leena Vanamon Viet itsekontrollin -laatuvideon. Elämäsi ei tunnu samalta sen jälkeen.

Musiikkiasioista on pakko mainita vielä se, että Gospel Helsinki (jonka sopraanorivistä minut voi bongata) julkaisi juuri yhteistyössä Tommi Kaleniuksen kanssa tehdyn EP:n Spotifyyn. Käykäähän kuuntelemassa! ❤

Mitä muuta sisältöä pitäisi olla elämässä? Kerro kommenttiboksissa se, mitä olen missannut!

FACEBOOK       BLOGLOVIN       INSTAGRAM

Miksi sinunkin kannattaisi katsoa The Bold Typeä?

the bold type
Kat masinoimassa jälleen yhtä kampanjaa

Tv-sarja naistenlehden toimituksesta? Kyseessä on varmasti pinnallinen hömppä, huono Sinkkuelämää-kopio tai jotakin puolivillaista löpinää, jossa pääosaa näyttelevät muotivaatteet, luksuslaukut ja pari tyhjäpäistä hahmoa. Väärin. The Bold Type on riemastuttava ja nostaa kepeydestään huolimatta pinnalle ajankohtaisia ja merkittäviä aiheita.

Sarjan keskiössä on kolme ystävystä: omaa ääntään etsivä nuori toimittaja Jane, unelmien tavoittelun hintaa pohdiskeleva Sutton ja seksuaalisuuttaan etsivä Kat. Aiheina käsitellään esimerkiksi Janen kateissa olevaa orgasmia sekä osoitetaan, kuinka helposti internetissä saa naisvihaa levittävän trolliarmeijan kimppuunsa ja kuinka vaikeaa raiskauksen uhrin on saada oikeutta saati pystyä kertomaan kokemuksistaan.

Itse katsoin sarjaa myös mahdollisuuksien tasa-arvon näkökulmasta. Taloudellisesti turvallisia, mutta omien unelmiensa vastaisia ratkaisuja tehnyt Sutton painiskelee valintojensa kanssa. Köyhässä perheessä kasvaneen on vaikea heittäytyä unelmien varaan, kun taloudellinen turvaverkko ja vanhempien kontaktit puuttuvat. Ihastuksensa kanssa taisteleva Kat joutuu huomaamaan, että rakastuminen naiseen on sekä hämmentävää että haastavaa. Katin ihastuksen kohde Adena osoittaa, että lesbon musliminaisen mahdollisuudet ovat paljon kapeammat kuin valtaväestön.

Vakavat aiheet on paketoitu muotivaatteisiin, hienoihin kampauksiin ja täydellisiin meikkeihin. Minulle sellaisten katseleminen on arjen karkkia, josta tulee hyvä fiilis. Siksi The Bold Type oli positiivinen yllätys.

The Bold Typen ensimmäinen kausi Yle Areenassa nyt. Joko sinä olet katsonut?

Minä ja Netflix = yhdessä jälleen

Valoisina vuodenaikoina en juuri viihdy ruudun ääressä, mutta vuoden pimein jakso on poikkeus. Silloin minun ja Netflixin on-off -suhde pyörähtää on-asentoon. Viime viikkoina olen nolon jouluelokuvan (Christmas Inheritance) ja satunnaisen hömpän lisäksi katsonut myös jotain ihan kunnollista. Tässä kolme suosikkia, joista jokainen antaa ajattelemisen aihetta.netflix-jessica-jonesJessica Jones

Jessica Jones on film noir -henkistä rikosdraamaa, jossa päähenkilönä on Marvelin sarjakuvista tuttu supervahva Jessica Jones.

Jessican fyysinen vahvuus ei suojellut häntä tuhoisalta ja henkisesti musertavalta suhteelta mestarimanipuloija Kilgraven kanssa. Yrittäessään toipua traumaattisista tapahtumista, hyväksikäytöstä ja syyllisyydentunteistaan hän tasapainoilee taistelemisen ja pakenemisen välillä. Yrittääkö auttaa muita uhreja ja tuhota Kilgrave vai yrittääkö unohtaa ja paeta.

Jessica Jones ei ole perinteinen sankaritarina, vaan se on tarina vallankäytöstä, syyllisyydestä ja riippuvuuksista. Se nostaa esiin valtarakenteita ja käsittelee esimerkiksi raiskausta ja aborttia.

Jessica Jones kieltäytyy toistuvasti supersankarin viitasta, mutta antaa kasvot posttraumaattiselle oireilulle paremmin kuin populaarikulttuurissa hetkeen on annettu. Siinä on sankaritarinaa kerrakseen.

Black Mirror

Jos Jessica Jones ei päästä katsojaa helpolla, ei sitä tee scifisarja Black Mirrorkaan, josta julkaistiin juuri uusi kausi. Black Mirror käsittelee teknologian haittapuolia ja kehittelee dystooppisia visioita asioista, jotka ovat jo läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Kuten tykkäykset sosiaalisessa mediassa. Tai liian todellisiksi muuttuvat videopelit.

Jokainen jakso on itsenäinen, joten katselujärjestyksellä ei ole väliä. Jos haluat katsoa jotain positiivisempaa, valitse kolmannen tuotantokauden jakso San Junipero. Se on Black Mirrorin ehdoton jalokivi; visuaalisesti kaunis, kerronnaltaan viipyilevä ja Black Mirror -jaksoksi poikkeuksellisen kaunis ja toiveikas.

Cable Girls

Cable Girls sijoittuu 1920-luvun Madridiin. Sarjassa seurataan neljän eri taustoista tulevan naisen elämää ja työskentelyä puhelinyhtiössä. Vaatteet, meikit ja muut puitteet ovat ihanan 20-lukulaisia (meikkiksen suosikkivuosikymmen tyylin ja oikeastaan kaiken osalta), ja ihmissuhdedraamoissa löytyy.

Vaikka iloisella 20-luvulla ollaankin, yhtä juhlaa elämä ei ole. Siitä huolimatta, että päähenkilöt käyvät töissä, heillä on kovin vähän päätösvaltaa omaan elämäänsä. Töissäkäyntikään ei ole itsestäänselvyys, ja oikeudesta työntekoon joutuu väittelemään sekä isien että aviomiesten kanssa.

Mitä muuta mun pitäisi vielä katsoa Netflixistä ennen kevättä? Ilmianna hyvät jutut kommenttiboksissa 🙂