Lomahavaintoja

Olen onnistunut viime viikkoina sekoittamaan viikot, päivät ja kuukaudet. Laiskojen päivien lomassa olen oppinut, että lomalla voi notkua maanantaiaamuna kirjastossa, samoilla hyllyjen välissä ja miettiä, miksi maanantait eivät aina ole tällaisia.

Lomalla voi myös

reissata ympäri Suomea ja tavata vanhoja ja uusia tuttuja, ajatella

miksi minä en tapaa heitä useammin.

lomalla voi 3

Lomalla ehtii juuri ja juuri syödä aamiasta ennen kuin lähtee kaverin kanssa lounastreffeille,

voi kiertää hitaasti läpi kaikki museot, pysähtyä jokaisen teoksen tai esineen kohdalla,

lukea kaikki tekstit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja sitten voi katsoa hitaasti pimenevää loppukesän iltaa, sitä, kuinka aurinko laskee puiden latvojen taa taustallaan Lorden hypnoottinen ääni – oh how fast the evening passes, cleaning up the champagne classes

Lomalla voi levittää joogamattonsa heti aamulla kotitalon sisäpihan pihanurmelle ja ajatella,

kuinka hienoa on, että talossamme on sellainen sisäpiha, että kesäaamut ovat lempeitä.

Lomalla voi leipoa sämpylöitä ja antaa taikinan kohota rauhassa, unohtaa muut ajanmääreet.

Loman voi aloittaa festariviikonlopulla ja päättää toiseen festariviikonloppuun. Lomalla voi levätä musiikissa ja ihmisissä alusta loppuun, ja kun loma päättyy, se musiikki soi minussa edelleen.

Juuri ennen pimeää

Nyt niitä on, hitaita elokuisia arki-iltoja, kun sade on päättänyt saapua ja pudota arjen päälle, valuttaa syksyä kuluneen kesän ylle. Minä luulin, että elokuu olisi vielä kesäkuukausi, mutta kuten usein, luulot osoittautuvat vääriksi, todellisuus jotenkin toiseksi.

Elokuu ei ole kesäkuu, joten on ihan ok viettää iltaa sisällä kulahtaneessa t-paidassa, lukea kirjoja, kuunnella musiikkia, pestä pyykkiä, tiskailla. Laittaa Spotifystä soimaan fiilistelymusiikkia, lämmitellä rauhassa glögiä, koska kyllä, minulla sattuu olemaan sitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viileästä sateesta huolimatta on asioita, jotka ovat lämpimiä ja turvallisia, armeliaita. Muki sormia vasten. Pihlajanmarjojen täyttämät puut, kypsyvien omenoiden tuoksu aamuisilla työmatkoilla. Kings of Convenience (kuinka 00-lukua!), villasukat narisevaa lautalattiaa vasten.

Kesän viimeiset hetket ovat kuin hetki ennen rakastumista. Kuin se hetki, jona katsoo toista, tajuaa olevansa liemessä peruuttamattomasti, katsovansa jotain uutta ja tuntematonta, joka ailahtaa kehon läpi kuin äkillisesti pimenevä lempeä syyskesän yö.

I’d rather dance with you, lauletaan taustalla, ja minä kietoudun tähän hellään pimeyteen. Tässä on hyvä. Syyskesä, sinussa on hyvä.

Mitä taitoluistelu on opettanut minulle elämästä?

Tänään palasin jäälle, kuten joskus tulin luvanneeksikin. Olin valmistautunut huolellisesti puhumalla (lue: uhoamalla) kaikille, että minähän menen jäälle. Kyllä menen. Tänään menen. Ilmoittauduin jälleen mukaan ohjattuihin treeneihin. Ostin uudet luistimet ja kiristin niitä jalkaan sormet verillä. Katkaisin vanhat teräsuojat uusille, lyhyemmille terille sopiviksi. Pakkasin urheilukassin. Minä olin valmis.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja valmis minä olinkin. Jäähallin pukuhuoneessa kasvoille kohosi tahaton hymy, luistinnauhojen sitominen hyräilytti. Kun pääsin uusien luistinten aiheuttamasta hämmennyksestä yli ja uskalsin hieman hyppiä, tajusin, että nyt olen onnen äärellä. Kokonaisvaltaisen, virtaavan, aistivoimaisen onnen äärellä. Onnen, jossa en tiennyt, mikä on minää, mikä luistinta, mikä jäätä. Oli vain liike.

Kävellessäni lämpimässä kesäsateessa pois hallilta ajattelin, että luistelu on opettanut minulle melko paljon elämästä, kuten:

  • Tauko, tai loma, tekee ihmeitä, koska sen jälkeen katsoo asioita hieman toisin. Paluu tuntuu hyvältä, keho on jälleen valmis rutiineihin, kuormitukseen, mihin vain.
  • Rakkauden takia tekee kummallisia asioita ja uhrauksia, esimerkiksi vaeltaa sunnuntaiaamuna Keravalle päästäkseen luistelemaan. Jos ne kummalliset asiat ja uhraukset tekee rakkauden vuoksi, siinä yleensä voittaa, koska rakkaus, mitä muuta meillä sen lisäksi todella on?
  • Jää on aina riski. Joskus riskinotto on silti ainoa mahdollisuus kokea jotakin uskomatonta ja mennä eteenpäin. (Olisitte nähneet virneeni kun tajusin, että minähän voin hypätä ja pyöriä, minähän pystyn tähän!)
  • Sinut otetaan lämpimästi ja lempeästi vastaan, jos vain annat tilaisuuden ottaa sinut vastaan.
  • Sanoi sanonta mitä tahansa, joskus se paranee vaihtamalla. Ensin pitää kärsiä hiertymistä ja rakoista, opetella asioita uudelleen ja todeta, että minun ongelmani∗ ovat vaihtamisesta huolimatta samoja kuin ennenkin. Kun aika hieman kuluu, kärsivällisyys palkitaan. Sitten sitä katsoo itseään ja pohtii, mikä minusta, meistä, tästä yhdistelmästä on kasvanut. Miten me tarvoimme läpi kaiken sen epämukavuuden, miten me sopeuduimme toisiimme, tähän. Miten tuo piruettikohta löytyykin nyt niin helposti, vaikka ennen kaikki oli niin vaikeaa? (Minä ja uudet luistimet = match made in heaven!)
  • Keskinkertaisuuden sietäminen on paitsi viisasta, myös välttämätöntä.
  • Flow-tila on suurinta onnea. Minulle flow on liuku, liike, ajatuksettomuus. Kehon ja mielen yhteys, se kohta, jossa pää tyhjenee muista ajatuksista ja terä narskahtaa syvällä kaarella vasten jäätä.
  • Minun kehoni on onnellinen luistelleena, putkirullattuna, venyteltynä ja ruokittuna.

DSC_1126

Minä olen palannut nyt kotiin.

 

∗hitaus, taakse-uloskaari vasemmalla jalalla, linjeeraus oikea jalka edellä, vaakaliuku, arkuus, hassu kävelytyyli, kärkihypyt ja herkkyys.

Oivaltamisesta ja Pink Floydista

Lomalla ehdin ajatella, vaellella pelloilla ja metsissä. Olen istunut metsässä tihkusateessa juomassa kahvia rauhassa, kuunnellut. Olen tehnyt oivalluksia, koska aina kun on aikaa ajatella, on tilaa myös oivaltaa.

Oivalsin, että musiikin kuunteleminen on mainio aktiviteetti, mutta todella hyvän musiikin kuunteleminen on vielä mainiompaa. Olen vannoutunut Spotifyn ysärisoittolistojen luukuttaja, mutta eräänä kesäiltana kävelin kotiin, kuuntelin Pink Floydin Shine on you crazy diamondia ja ajattelin, että maailmassa ei ole mitään hienompaa kuin katsella oksien ja lehtien raoista laskevaa aurinkoa ja kuunnella musiikkia. Hyvää musiikkia.

saappaat

Oivalsin, että en ehkä olekaan niin vannoutunut kaupunkilainen kuin luulin. Pidän siitä, että ympärillä on tilaa hengittää, avaraa, tyhjää. (Tai ehkä sittenkin vaan viihdyn verkkareissa ja kumisaappaissa.)

Oivalsin, että pidän sittenkin ruuanlaitosta ja leipomisesta, kohoavasta sämpylätaikinasta, perunoiden keittämisestä. Nyyhkyleffoista. Häistä. Hetkestä ennen pimeää. Elokuun illoista. Pitkistä hiuksista. Superpienestä asunnostani. Laulamisesta. Pokemon Go:sta. Luistelusta. Puutaloista. Kroketista, juurista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajattelin, että jos en kasvata muuta, niin sitten hiuksia.

Tyhjäkäynti tekee hyvää ihmiselle, antaa suopeasti tilaa niillekin ajatuksille, jotka eivät jaksa arkena kaivautua pintaan tajunnan takaa.

Ja niin minä istuin hiljaa eräänä heinäkuun loppupuolen aamuna, tuijotin poukamassa lepäävää sinilevää ja ajattelin, että tämäkin kesä kääntyy jälleen syksyksi, jonka otan vastaan vähän seesteisempänä kuin ennen.

DSC_1006

Tyven

Minulla on jälleen jaossa ilmainen hyvinvointivinkki: mene metsään!

Itsehän menin, Nuuksioon. Niin paljon kuin meditointiappeja fanitan ja käytänkin, on sankassa metsässä käveleminen ihan toisenlainen zen-kokemus kuin ruuhkabussissa napit korvilla meditointi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kymmenen kilometriä tuntuu metsässä erilaiselta kuin kaupungissa. Ajalla ei ole niin paljon merkitystä, kiirettä ei vain ole. Hiljaisuus on täydempää, kaikki on kovin läsnä.

Tauot tuntuvat tauoilta, lepääminen lepäämiseltä. Mieli rauhoittuu, pinna pitenee, maailma ja asiat asettuvat jälleen oikeaan mittakaavaan. Pienet asiat ja murheet ovat pieniä, ohimeneviä. Arkipäiväiset surut ovat arkipäiväisiä, unohtuvaisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Enkä tiedä, onko mitään parempaa kuin juoda rauhassa kahvia metsässä kun suopursu tuoksuu ja linnut laulavat.

Sitten päähän tulee ajatuksia. Ideoita, väläyksiä, pieniä sysäyksiä. Ehkä annankin hiusteni taas kasvaa. Ehkä leivon illalla jotakin. Ehkä käyn täällä tästä lähtien useammin. Ehkä tämä hetki on yksi niistä, tärkeistä.

Ja sitten join kahvini loppuun, tuijotin tyynelle lammelle, joka peilasi taivaan ja puut. Tässä on hyvä.

IMG-20160722-WA0000

Helsinki, rakkaani

Vanhassa päiväkirjassani on tunnelmakuva muutaman vuoden takaa:

”27.8.2014

Ukkospuuska Torkkelinmäellä, pidin sadetta puun alla. Kadut lainehtivat, aurinko paistoi taivaan toisella reunalla. Olin juonut lasillisen pahaa, halpaa punaviiniä.

Lopulta kyllästyin odottamaan ja kahlasin Suvilahden tulvivan asvalttikentän läpi kotiin, annoin veden tulla kenkieni läpi, otin sen vastaan.

Katsoin kaupunkia sadeverhon takaa ja ajattelin, etten rakasta mitään kuten Helsinkiä.”

DSC_0849

Rakkauteni pitää edelleen paikkansa.

Helsinki, sinä otit minut vastaan, kun olin nuori, eksyksissä ja keskenkasvuinen. Olit näyttämönä opiskeluvuosille, etsimiselle, varttumiselle. Annoit minulle kodin, paikkoja, joihin mennä.

Kohtelit hyvin, syleilit.

DSC_0199

 

Tekstariskandaali

Pienet asiat saavat havahtumaan aikaan, aikaan, joka livistää ohitseni. Yhtäkkiä Gilmoren tyttöjen kännykät näyttävät kömpelöiltä, meikkityylit tunkkaisilta. Evanescence ja Las Ketchup kuulostavat kulahtaneilta ja noloilta.

Kukaan ei käytä enää laattavöitä, IRC-Galleriaa tai Eastpakin reppuja. Kännykkälogot eivät ole tuottoisa bisnes, liittymän saldoraja ei pauku. Kaverille viestittäessä ei tarvitse miettiä 160 merkin rajaa tai sitä, että moniosainen tekstiviesti ei mahdukaan kerralla sim-kortin muistiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
The Book!

Ja tekstiviestit: paitsi että niillä pystyi aiheuttamaan poliittisen skandaalin, niitä myös vaalittiin. Kun puhelimen muistiin mahtui 20 viestiä, piti harkita tarkkaan, mitkä viestit säästää.

Viesteistä säilöttävimpiä olivat ainakin

  • Kivoilta pojilta tulleet viestit!!! (Silloin harvoin kun niitä tuli)
  • Kehut ja onnentoivotukset, kuten ”lauloit tänään hienosti” tai ”onnea esitykseen. Ainakaan edellisessä setissä ei ollut hyviä soittajia (paitsi mä)”.
  • Kuolemattomat älynväläykset, kuten ”Elämä on kuin suuri kaatopaikka, ja sekin on tyhjä.”
  • Raivoisat lohdutukset, kuten ”No voi nyt vittu mikä jätkä! Eikö se yhtään ajatellut sun tunteita?! Ei morjesta…” (pätee edelleen)
  • Vuoden 2003 suurimpaan rakkauteeni, eli Tuomas Holopaiseen, liittyvät läpät. (+ kiihkeä päässälasku: se on syntynyt -76 ja mä -88, ONKO SE MULLE LIIAN VANHA, MINÄHÄN OLEN VANHA SIELU)

 

Nollarilla myös paperibisnes eli kulta-aikaansa, koska kaikkihan pitivät päiväkirjan lisäksi tekstaripäiväkirjaa. Jossain vaiheessa oli vain luovutettava sim-kortin muistin suhteen ja kirjoitettava saapuneet viestit ylös.

Tässäpä autenttisia arkiston aarteita (julkaistu kirjoittajien luvalla)

14.7.2003 S:

Hiki valuu lits-läts… Eka työpäivä takana ja henki kulkee – vielä! 🙂 Mulla olis kirjastosta COB-dvd lainas, joten enää puuttuu soitin…?!? Mites se sun heilas…

Jännät kesätyöt, check. DVD-soittimet eivät olleet vielä levinneet maaseudulle. Children of Bodom = Nightwishin jälkeen maailman tärkein asia.

 

4.1.2004 A:

Heipähei. Ajattelin ihan sen varalta että sä turhaan (?) odotat romanttisia viestejä joltain miehenturjakkeelta, tekstata sulle jotain ettet vallan pitkästyisi. Ainoo tarkoitus EI siis ole tukkii sun viestimuistii 🙂

A:

*huh* Älä nyt pidä mua hulluna tai mitään mut tuli vaan mieleen että rukoiletko sä koskaan? Mä ainakin rukoilen suurempaa viestimuistia 😉 Ei vaan. Mutta oikeesti?

Viestimuistin rajallisuus oli aina läsnä, mutta siitä huolimatta teologis-eksistentiaaliselle tasolle siirryttiin melko näppärästi.

 

8.2.2004 E:

Senkin vietävän turilas! Saat syytteen viattoman mieleni turmelemisesta, X:n puhtoisen olemuksen pilaamisesta mielessäni sekä turhien toiveiden elättelystä.

Kyllä, silloin odotettiin aina sydän pamppaillen, että viesti olisi JOLTAIN MUULTA KUIN BESTIXELTÄ.

 

26.4.2004 K:

Oliko toi ”mun tasolleni ei moni yllä” tarkoitettu pituuden vai soittotaidon ansiosta?

Se pituus. Se pituus.

 

Ajatelkaapa nykyteinit tätä! Minun nuoruudessani oli tällaisia käpylehmähommia vaan. Mutta hauskoja käpylehmähommia, nehän pistävät minut nauramaan kaksinkerroin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Meikä käpylehmien aikaan, laukussa on varmaan Nokian 3310

 

Ja te kaikki perverssit, jotka odotitte niitä likaisimpia viestejäni! Odottakaas seuraavaa postausta…