Lomahavaintoja

Olen onnistunut viime viikkoina sekoittamaan viikot, päivät ja kuukaudet. Laiskojen päivien lomassa olen oppinut, että lomalla voi notkua maanantaiaamuna kirjastossa, samoilla hyllyjen välissä ja miettiä, miksi maanantait eivät aina ole tällaisia.

Lomalla voi myös

reissata ympäri Suomea ja tavata vanhoja ja uusia tuttuja, ajatella

miksi minä en tapaa heitä useammin.

lomalla voi 3

Lomalla ehtii juuri ja juuri syödä aamiasta ennen kuin lähtee kaverin kanssa lounastreffeille,

voi kiertää hitaasti läpi kaikki museot, pysähtyä jokaisen teoksen tai esineen kohdalla,

lukea kaikki tekstit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja sitten voi katsoa hitaasti pimenevää loppukesän iltaa, sitä, kuinka aurinko laskee puiden latvojen taa taustallaan Lorden hypnoottinen ääni – oh how fast the evening passes, cleaning up the champagne classes

Lomalla voi levittää joogamattonsa heti aamulla kotitalon sisäpihan pihanurmelle ja ajatella,

kuinka hienoa on, että talossamme on sellainen sisäpiha, että kesäaamut ovat lempeitä.

Lomalla voi leipoa sämpylöitä ja antaa taikinan kohota rauhassa, unohtaa muut ajanmääreet.

Loman voi aloittaa festariviikonlopulla ja päättää toiseen festariviikonloppuun. Lomalla voi levätä musiikissa ja ihmisissä alusta loppuun, ja kun loma päättyy, se musiikki soi minussa edelleen.

Oivaltamisesta ja Pink Floydista

Lomalla ehdin ajatella, vaellella pelloilla ja metsissä. Olen istunut metsässä tihkusateessa juomassa kahvia rauhassa, kuunnellut. Olen tehnyt oivalluksia, koska aina kun on aikaa ajatella, on tilaa myös oivaltaa.

Oivalsin, että musiikin kuunteleminen on mainio aktiviteetti, mutta todella hyvän musiikin kuunteleminen on vielä mainiompaa. Olen vannoutunut Spotifyn ysärisoittolistojen luukuttaja, mutta eräänä kesäiltana kävelin kotiin, kuuntelin Pink Floydin Shine on you crazy diamondia ja ajattelin, että maailmassa ei ole mitään hienompaa kuin katsella oksien ja lehtien raoista laskevaa aurinkoa ja kuunnella musiikkia. Hyvää musiikkia.

saappaat

Oivalsin, että en ehkä olekaan niin vannoutunut kaupunkilainen kuin luulin. Pidän siitä, että ympärillä on tilaa hengittää, avaraa, tyhjää. (Tai ehkä sittenkin vaan viihdyn verkkareissa ja kumisaappaissa.)

Oivalsin, että pidän sittenkin ruuanlaitosta ja leipomisesta, kohoavasta sämpylätaikinasta, perunoiden keittämisestä. Nyyhkyleffoista. Häistä. Hetkestä ennen pimeää. Elokuun illoista. Pitkistä hiuksista. Superpienestä asunnostani. Laulamisesta. Pokemon Go:sta. Luistelusta. Puutaloista. Kroketista, juurista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajattelin, että jos en kasvata muuta, niin sitten hiuksia.

Tyhjäkäynti tekee hyvää ihmiselle, antaa suopeasti tilaa niillekin ajatuksille, jotka eivät jaksa arkena kaivautua pintaan tajunnan takaa.

Ja niin minä istuin hiljaa eräänä heinäkuun loppupuolen aamuna, tuijotin poukamassa lepäävää sinilevää ja ajattelin, että tämäkin kesä kääntyy jälleen syksyksi, jonka otan vastaan vähän seesteisempänä kuin ennen.

Havaintoja muuttamisesta

Tavaroita pakkaillessaan löytää kummallisia asioita. Yhdestä laatikosta löysin yhteiskunnan jäsenyyteni säntillisesti arkistoituna: työ- ja opiskelutodistukset, neuvolakortin, passin, verotustodistukset, tiliotteet ja vuokrasopimukset. Maisterinpapereiden ja astmalääkereseptejen seassa oli myös yksi lapsuuskuva, Gimmelin cd-levy (!!!) ja ristiriipukseni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reippaana tyttönä ajattelin myös, että ei minulla ole paljon tavaraa. Että muutto menisi kivuttomasti, helposti. Ei minulla juuri huonekalutavaraa olekaan, mutta kaikkea muuta sitten onkin. Laatikkokaupalla. Kirjoja, levyjä, viinilaseja. Pelkistä cd-levyistä tuli yksi laatikko, vinyyleistä toinen.

Ja kirjat, ne kirjat.

Kun muuttaa 2010-luvulla rakennetusta talosta 1930-luvulla rakennettuun, ei vaan ymmärrä varautua kaikkeen. Vaikka sitä tietää huoneiden olevan korkeat, yllättyy silti, että ei yletä ripustamaan verhoja ikkunaan.

Aina yhtä viisas mummoni oli kuitenkin heti kartalla. Mummo vain tokaisi muuttouutisiin, että menee paljon verhokangasta. Siinä vasta käytännöllinen ja realistinen tapa suhtautua elämänmuutoksiin! Mutta niistähän sitä uutta kotia aletaan rakentaa, verhoista ja kirjoista.

Ja nyt olen jo kotonani uudella asuinalueella, uudessa asunnossani. Minulla on uusi sänky, vanha kirjahyllyni palasi luokseni. Minulla on pieni pöytä, uusvanhoja tuoleja, leveät ikkunalaudat, narisevat ja epätasaiset puulattiat. Iltakävelyt uudella alueella, tyynet kesäillat.

DSC_0813

Ja sitten on vielä työmatka, jonka voi pyöräillä, uusi lähikauppa ja minua rutkasti vanhempi levysoitin. Hetkiä, musiikkia, uusia paikkoja. Paikkoja, joihin kuulun.

Nuoren naisen ”opetuksia”

Ajattelin käyttää aikani hyödyksi ja jakaa elämänohjeitani, koska niitä on hiljalleen kertynyt vino pino. Ainakin lähes yhtä paljon kuin Dunhamin Lenalle.

DSC_0602

  • Ota kuvia baarien vessakirjoituksista ja kaiken maailman seinäkirjoituksista. Niitä voi myöhemmin käyttää kuvituksena tai perusteluna lähes mille vaan.
  • Kilauta aina kaverille! Aina. Ne kuuntelevat ja sanovat lopuksi, että mikä minä olen tuomitsemaan. Ja se on on todellista viisautta se. Muistakaa se aina: mikä sinä olet tuomitsemaan (paitsi jos kyseessä on esim. kansanmurha).
  • Monen ongelman syy löytyy peilistä.
  • Jos työhaastattelussa miespuolinen haastattelija katsoo päästä varpaisiin ja sanoo sinähän olet pitkä tyttö, ei kannata haikailla kyseisen työpaikan perään.
  • Älä syö krapulassa sushia, ainakaan puikoilla. Kädet tärisevät.
  • Hanki liikuntaharrastus, joka tuntuu hyvältä. Vaikka iltakävely joka tiistai, jos ei muuta.
  • Paras gradu (tai muu opinnäyte) on valmis gradu. Tekemällä siitä selviää.
  • Maanantai on hyvä päivä vetää kännit #self-help.
  • Käytä korvatulppia konserteissa.
  • On ihan ok muuttaa mieltään. Kuten Girlsin Shoshanna sanoo: I think it’s time to unchoose some of those choices.
  • Ja lopuksi ohje kaikille pikkukriminaaleille ja muille lintsareille: Jos kouluun pitää lukea Seitsemän veljestä tai Kalevala, älä lue tiivistelmää netissä, vaan lukaise hyvä ihminen Koirien Kalevala tai Seitsemän koiraveljestä. Niillä pärjää oikein hyvin. Hauskojakin ovat.

I’m not a real person yet!

Elämäänsä eksynyt Frances Ha on tällä hetkellä toteemieläimeni. Joskus minäkin Francesin tavoin vain jään kellumaan hetkiin. Hetkiin, joina tajuaa, ettei ole aikuinen eikä nuori, ettei ole kiinnittynyt mihinkään tai suunnitellut mitään. Että vain on.

Että vain on.

Että minulla ei ole päätöksiä tai päätettävää, että minulla on vain oma helppo arkeni, että minulta ei vaadita oikeastaan muuta kuin töihin ilmestymistä.

Lisäksi minulla on muutama konkreettinen todiste siitä, että en ole vielä oikea henkilö:

  • Visa Electron! En vain koskaan ole tullut sitä päivittäneeksi, vaikka mantra käykö täällä visa electron (se on muuten Sydän, sydämen biisi myös!) alkaa mennä vanhaksi – mutta hei, Francesillakaan ei ole aikuisten maksukorttia. Siksi hänen korttinsa ei mene ravintolassa läpi. I’m so embarrassed. I’m not a real person yet.

tumblr_n857mwQZ7A1rsyukao1_1280

  • Papereiden näyttäminen Alkossa, koska niitä ihan oikeasti kysyttiin! Joihinkin kaukaisiin synapseihin on vielä kiinnittynyt muisto siitä, kuinka aikoinaan toivoi, että papereita ei kysyttäisi. Nykyään toivoo, että niitä kysyttäisiin.
  • Perjantai-illan viettäminen keskellä sotkuisen asunnon lattiaa läppärin ja halvan viinin kanssa. Ei eroa kovin paljon opiskeluajoista. Tai siis yhtään. Asunto ei vain ole Hoasin. I’m not messy, I’m busy, sanoo Frances. Niin. Ettäs tiedätte.

Tärkein viimeiseksi: Frances kajauttaa totuuden I’m too tall to marry. (Niin minäkin Frances, niin minäkin!) Se kiteyttää kaiken siitä, kuinka ollaan liian pitkiä ja kömpelöitä sopimaan mihinkään, kuinka itselle ei missään ole täydellistä paikkaa.

Mutta sitten kuitenkin, joskus on niin helppoa juosta kadulla, koska mikä muu on helpompaa kuin juokseminen?

Äidinkieli on elinehto

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään vietetään UNESCOn kansainvälistä äidinkielen päivää. Teemapäivän tarkoituksena on sekä kielellisen monimuotoisuuden juhlistaminen että äidinkielen merkityksen korostaminen erityisesti koulutuksen näkökulmasta – miten voi oppia, jos ei kunnolla ymmärrä opetuksen kieltä?

Hesarissa on äidinkielen päivän kunniaksi hauska testi suomalaistaiteilijoiden kuolemattomista sitaateista. (On muuten aika paha!)

Oodiksi äidinkielelle kokosin muutamia ajatuksia kielistä:

  • Jokainen kieli on oma, ainutlaatuinen järjestelmänsä. Kielen rakenteet ja sanasto kuvaavat puhujiensa kulttuuria ja elinpiriiä.
  • Jokaisella tulisi olla oikeus oman äidinkielensä käyttämiseen.
  • Kielistä löytyy uskomaton määrä upeita ilmaisutapoja: esimerkiksi pohjoissaamessa on yksikkö, kaksikko ja monikko, meillä vain yksikkö ja monikko. (Ylellä on muuten meneillään ”Sano se saameksi” -proggis!)
  • Suomen kieli on kielenä mahtava: sanoja voi vääntää, taivuttaa ja johtaa mielin määrin.
  • Tapasi käyttää äidinkieltäsi on ainutkertainen. Kielesi ja sanavalintasi kertoo muille sinusta ja maailmastasi, rakentaa sillan ihmisen luota toisen luo, tekee merkityksistä yhteisiä.

Tämän myötä toivotan hyvää sunnuntaita ja hyvää äidinkielen päivää! Käyttäkää kieltä kertomaan toisillenne kivoja asioita, kuvailemaan itseänne ja maailmaanne, tunteitanne ja ajatuksianne. Kukaan muu ei tee sitä paremmin kuin sinä itse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kultaisella ysärillä pikku-Saila on tykännyt Spaissareista ja äikästä – oikeinkirjoituksesta viis! Kiitti kamuille kuvakoosteesta!

Seuraa blogia:

FACEBOOK      BLOGLOVIN      INSTAGRAM

Jos et jaksa lukea runoja, katso niitä videolta!

Runous tuntuu olevan kirjallisuudenlajeista se, jonka helpoiten hylkään, piilotan arjen kiireisiin ja unohdan. Se on kummallista, koska olen itse kirjoittanut eniten juuri runoja. Niitä saattaa olla jopa muutamia satoja.

Aikoinaan, kun vielä opiskelin kirjallisuutta pääaineenani, pidin kaikkein eniten runoudesta. Analysoinnista, tutkimuksesta, teorioista, kaikesta! Innostuin flarf-runoudesta ja kulutin penkkiä lyriikan teorian kursseilla.

Sitten jossain vaiheessa tapahtui elämä: tenttikirjoja, töitä, poukkoillen eteneviä vuodenkiertoja. Kiireitä, etsimisiä, vaihtuvia keittiöitä, joissa juoda aamukahvia.

Yhtäkkiä en lukenutkaan kovin paljoa. En proosaa, en runoutta. Ja yhtäkkiä olen missannut paljon.

Kun tänään törmäsin J.P. Sipilän runoinstallaatioon Sleight of Tree, olin mykistynyt. Mykistynyt siitä, että en tiennyt tällaisen olemassaolosta. Mykistynyt siitä, että muistin jälleen runouden olevan niin mahtavaa. Mykistynyt siitä fiiliksestä, jonka kuvan, musiikin ja tekstin yhdistäminen sai aikaan.

Jos et jaksa lukea runoja, katso niitä! Lisää löytyy vaikka täältä!

Seuraa blogia:

FACEBOOK      BLOGLOVIN      INSTAGRAM

Luistimet naulaan

Jo joitakin vuosia olen elänyt jäävuorojen tahdissa. Olen herännyt viikonloppuisin aikaisin päästäkseni luistelemaan. Olen valvonut arkisin myöhään päästäkseni luistelemaan. Olen suunnitellut aikataulujani yleisöluisteluiden mukaan. Olen halunnut oppia niin paljon kuin aikuisena voi oppia ja olen tarttunut haasteeseen samalla tarmolla, millä aina tartun haasteisiin.

Samalla tarmolla, jolla aikoinaan hiihdin, juoksin tai pelasin salibandya. Rakkaudesta liikkumiseen, rakkaudesta liikkeeseen.

luistimet

Lopulta se kuitenkin alkoi väsyttää, lopulta luistimet painoivat jalkoja liikaa. Viikonloppuisin halusin tehdä muutakin kuin herätä aikaisin luistelemaan tai keskeyttää sunnuntai-iltapäiväni lähtemällä jäähallille.

Ja ne kivut. Välillä lonkkaani särki yökaudet, välillä polveni kipeytyi. Ehkä ongelmanani on perfektionismi, ehkä nuorempana hankitut urheiluvammat, ehkä liika ankaruus. Ilo katosi, luistimet tuntuivat vierailta, jää pelottavalta.

IMG_20150210_143125

Nyt olen päättänyt laittaa luistimet naulaan. Se surettaa, mutta tuntuu helpottavalta. Aion tehdä nyt muuta, joogata, lenkkeillä, olla heräämättä viikonloppuaamuisin aikaisin.

Ja sitten joskus, palata jäälle, kun se tuntuu hyvältä.

Ehkä palaan ensi kaudella. Ehkä myöhemmin. Lopulta kuitenkin palaan, ja sitten potkaisen vauhtia kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan.

Viisi rentoutumisvinkkiä

Taisin joskus mainita kirjoittavani muustakin kuin lukemisesta, joten täältä pesee hyväksi havaittuja rentoutumisvinkkejä kiireiselle. Ja koska fanitan listoja, tässä ne ovat allekkain ja numeroituina:

1. Jooga tai venyttely. Lyhytkin venyttelyhetki laukaisee lihasjännityksiä ja rentouttaa. Netti on pullollaan ohjevideoita. Itse olen tykästynyt Adrienen joogavideoihin, jotka ovat lempeitä ja havainnollisia.

2. Ulkoilu. Kävely tai happihyppely auttaa kirkastamaan mieltä. Jos en ehdi muuta, kävelen osan työmatkastani tai käyn lounaalla sopivan kävelymatkan päässä.

3. Mindfullness. Työmatka- tai aamurutiineihini kuuluu 10 minuutin meditaatio, joka toimii hyvänä rauhoittumis- ja keskittymishetkenä. Apunani tässä on Calm-sovelluksen ilmaisversio. Muitakin sovelluksia varmasti löytyy tähän tarkoitukseen.

4. Värittäminen. Hitiksi nousseet aikuisten värityskirjat todella toimivat, vaikka olinkin aluksi skeptinen. Värittäessä pääsee yllättävän helposti flow-tilaan. Testasin ja todistin!

IMG_20150809_141702

5. Päiväkirjan kirjoittaminen. No tämähän on klassikko! Jos päässä vilisee ajatuksia, niiden pistäminen paperille auttaa jäsentämään niitä.

+1 Laadukas ravinto ja magnesium. Magnesiumista on kirjoittanut mm. Kaisa Jaakkola.