Korkealta näkee enemmän

Olen kävellyt samaa työmatkaa 1,5 vuotta. Silti vasta muutamia päiviä sitten oivalsin vaihtaa hieman reittiä, kulkea sellaista polkua, jota pitkin pääsee korkealle ja näkee kauas.

Sieltä katsottuna kaikki ne arkiset asiat, kuten moottoritie, katuvalot tai toimistotalot jäävät pienemmiksi, osaksi kokonaisuutta, jossa on paljon muutakin. Puita, taivaanranta, maailma.

Joskus etäisyys auttaa näkemään itsensä ja muut paremmin. Asiat asettuvat mittakaavaan. Mäen kiipeäminen väsyttää, mutta huipulla ymmärtää, miksi kannatti ponnistella. Huipulla ymmärtää oman voimansa.

polut

Kipuamiselta ei voi välttyä opinnoissa, työelämässä, unelmien tavoittelussa, minkä tahansa uuden edessä. Joskus se on raskasta, joskus tuntuu siltä, että haluaisi kääntyä takaisin.

Silloin auttaa, jos on hyvät kengät, tiheä tukiverkko, uskoa omiin voimiinsa tai vaikka kiire sinne töihin.

Kiivetessä se sitten kirkastuu. Meissä on yllättävän paljon voimia ja rohkeutta. Pystymme aika hienoihin juttuihin. Olemme elämämme aikana kiivenneet jo paljon mäkiä. Jälkikäteen ne näyttävät pieniltä, koska niille kiipeäminen vaati kasvamista.

Ja jokaisen mäen laelta on nähnyt asiat hieman uudella tavalla, hivenen kauempaa. Jokaisen mäen laella sitä on ollut hieman voimakkaampi, tai ainakin hieman lähempänä töihin ehtimistä.