Muodostelmaluistelun sm 2016

Olin viikonloppuna seuraamassa muodostelmaluistelun sm-kisoja Helsingin jäähallissa. Muokkakisoissa tunnelma on aina ihan mahtava! Joukkueilla on äänekkäät kannustusjoukot huiveineen, fanilakanoineen ja kannatushuutoineen.

Sm-junnujen sarjassa voiton vei HL:n Musketeers. Eniten pidin silti kolmanneksi sijoittuneen Team Fintasticin vauhdikkaasta ja kekseliäästä Aikakone-ohjelmasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sun City Swing – junnujen neljäs

Team Unique voitti sm-sennujen sarjan siistillä ohjelmalla. Luistelijoiden ja kannatusjoukkojen liikutus oli ihanaa katseltavaa Sm-kullan varmistuttua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Team Unique

Rockettesin Matka kuuhun on kuitenkin mielestäni tämän kauden sykäyttävin vapaaohjelma. Sen koreografiassa on paljon upeita yksityiskohtia.

Kisoissa näpätyt kuvat valitettavasti ovat mitä ovat – jäähallin valaistus on kolkko, liikettä on vaikea kuvata ja salamaa ei saa käyttää. Kuvista toivottavasti välittyy kuitenkin tunnelmapaloja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marigold IceUnity – sennujen hopeamitalisti

Vaikka laji ei olisi tuttu, suosittelen joskus käväisemään kisoissa tai näytöksissä. Muodostelmaluistelu on erittäin näyttävää katsottavaa, ja parhaiten se toimii livenä.

Viisi syytä rakastaa leudompaa säätä

Kuluneet viikot ovat olleet ehkä kauniita, mutta rehellisyyden nimissä sietämättömiä. Yli 20 pakkasastetta hyydyttävät mielen ja veren, tekevät pysäkillä seisomisesta tuskallista ja kauniista pukeutumisesta mahdotonta.

Puista tuollaiset pakkasasteet tekevät kauniita (mutta niiden ei tarvitsekaan kerrospukeutua naurettavan näköisesti).

DSC_0493 (2)
Ruudun takana turvassa

Tänään Helsingin ilmassa oli keväinen tuoksu, minä tunsin sen varmasti! Sieltä se tulee, ehkä mutkien kautta, mutta tulee kuitenkin.

Listaihmisenä (katso vaikka täältä tai täältä!) listasin viisi asiaa, jotka ilahduttivat äkillisesti lauhtuneessa ilmanalassa:

  1. Voin käyttää kirpputorilta löytämääni rumanhienoa nahkatakkia!
  2. Ulkoilu on jälleen mukavaa, eivätkä kävelylenkit tunnu kivuliailta.
  3. Tiukkojen farkkujen alle ei tarvitse yrittää tunkea n-määrää sukkahousuja tai muuta lämmikettä.
  4. Silmät eivät jäädy päähän.
  5. Ajatus ulkojäällä luistelemisesta tuntuu houkuttelelevalta.

(Erityisesti viimeisestä kohdasta olen iloinen, koska se ennustaa mukavampia hetkiä minulle ja tuskailemalleni taitoluisteluharrastukselle.)

Kevättä kohti, sinne minä nyt suuntaan.

DSC_0491 (2)
Huurteiset puut, nuo penteleet!

Luistimet naulaan

Jo joitakin vuosia olen elänyt jäävuorojen tahdissa. Olen herännyt viikonloppuisin aikaisin päästäkseni luistelemaan. Olen valvonut arkisin myöhään päästäkseni luistelemaan. Olen suunnitellut aikataulujani yleisöluisteluiden mukaan. Olen halunnut oppia niin paljon kuin aikuisena voi oppia ja olen tarttunut haasteeseen samalla tarmolla, millä aina tartun haasteisiin.

Samalla tarmolla, jolla aikoinaan hiihdin, juoksin tai pelasin salibandya. Rakkaudesta liikkumiseen, rakkaudesta liikkeeseen.

luistimet

Lopulta se kuitenkin alkoi väsyttää, lopulta luistimet painoivat jalkoja liikaa. Viikonloppuisin halusin tehdä muutakin kuin herätä aikaisin luistelemaan tai keskeyttää sunnuntai-iltapäiväni lähtemällä jäähallille.

Ja ne kivut. Välillä lonkkaani särki yökaudet, välillä polveni kipeytyi. Ehkä ongelmanani on perfektionismi, ehkä nuorempana hankitut urheiluvammat, ehkä liika ankaruus. Ilo katosi, luistimet tuntuivat vierailta, jää pelottavalta.

IMG_20150210_143125

Nyt olen päättänyt laittaa luistimet naulaan. Se surettaa, mutta tuntuu helpottavalta. Aion tehdä nyt muuta, joogata, lenkkeillä, olla heräämättä viikonloppuaamuisin aikaisin.

Ja sitten joskus, palata jäälle, kun se tuntuu hyvältä.

Ehkä palaan ensi kaudella. Ehkä myöhemmin. Lopulta kuitenkin palaan, ja sitten potkaisen vauhtia kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan.