Voi yksinäisen kurkun viedä marraskuu

Eräänä marraskuisena iltana minä kävin kaupassa ja hukkasin ostokseni. Yleensä en ikinä kadota mitään. En unohda mitään, en hukkaa mitään, en jätä pipoa työpaikan hattuhyllylle tai avaimia kotiin.

Mutta sitten tuli se sateinen ilta, jona minä hukkasin kurkun. Arviolta kolmasosa lukijoista naureskelee nyt itsekseen ja ajattelee JOTAKIN KAKSIMIELISTÄ! NAINEN HUKKASI KURKUN! HAHHAH! Ikävä tuottaa pettymys, sillä tässä tarinassa ei ole mitään tuollaista riemukasta – pelkkää murhetta ja hämmennystä vain.

Miten kaikki sitten sai alkunsa?

voi yksinäisen kurkun viedä marraskuu
Eipä ollut kurkkua kuvattavaksi

No, kyseessähän oli aivan tavallinen torstai, jona marssin kuoroharjoitusten jälkeen kauppaan ostaakseni aineksia seuraavan päivän lounassalaattiin. Kurkku ei mahtunut laukkuuni, joten kaverini kantoi sitä. Hän ojensi sen minulle suurieleisesti repliikillä kurkkunne, madam ennen kuin hyppäsin toisen kaverini autoon.

Havaintoni kovan onnen vihanneksesta päättyvät tähän.

Kun tulin kotiin, purin ostokset, mutta en löytänyt kurkkua mistään. En eteisestä, rappukäytävästä, jääkaapistani tai laukustani.

Sen on pakko olla autossa, ajattelin ja usutin minua auliisti kyydinneen kaverini sateiseen syysiltaan tarkistamaan tilannetta.

Kurkku ei ollut autossa. Se ei ollut missään.

En ole hetkeen ollut yhtä hämmentynyt mistään – olin aivan varma, että kurkku oli mukanani vielä, kun poistuin autosta. Ehkä se oli, ehkä se ei ollut. Ehkä se söi itsensä tai ehkä se putosi ja vieri läheiseen puistoon.

Todennäköisesti se tulee vastaan jonakin keväisenä päivänä, silloin kun kadut ovat jo kuivia.

Tarinan opetus?

Marraskuusta ei selviä ilman kolhuja. Pitäkää vihanneksistanne ja kavereistanne huolta.

Syysarvonta

Alkukesän valoisina iltoina olen aina valmis seikkailuihin ja kaikkeen uuteen, syksyllä hiljennyn kotiin rakentamaan itselleni viihtyisää hyvän fiiliksen syysluolaa.

Syysluolassa haluan tehdä vain rentoja juttuja, kuten torkkua ja sisustaa kodista mukavan, kasata sinne hyviä kirjoja, jotain piristystä lokakuun syvenevää hämärää vastaan.

syysarvonta

siksi minä muuten juon aamukahvin sängyssä ja poltan tuoksukynttilää, syön suklaata ja laulelen viherkasveilleni

tai sitten minä kirjoittelen seinille, koska kirjoittaminen, se on minun juttuni

Eikä kirjoittamisen tarvitse olla aina kaunokirjallista, se voi olla puhtaasti sisustuselementti tai vaikka muistilista.

Sitä varten on kirjaintaulu, ja sellaisen saan ilokseni myös arpoa teille.

syysarvonta2

Miten sitten voit voittaa kirjaintaulun itsellesi?

Helposti: jätä kommentti tähän postaukseen ja kerro vaikka, mihin kirjaintaulua käyttäisit. Arvon yhden kirjaintaulun kaikkien kommentoineiden kesken.

Sovitaan vaikka niin, että osallistumisaika päättyy tämän viikon lopussa: aikaa osallistumiseen on siis 22.10. klo 23.59 asti!

Julkaisen voittajan blogissani ja otan yhteyttä voittajaan henkilökohtaisesti – jätäthän siis kommentin yhteyteen toimivan sähköpostiosoitteen: älä huoli, sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ei muuta kuin onnea arvontaan ❤

Kirjaintaulu on saatu CoolStuffilta, ja arvonta toteutetaan yhteistyössä CoolStuffin kanssa.

Seuraa blogia:

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Lohtu

Nyt on pakko vähän fiilistellä. Katsokaa nyt minun eilistä kotimatkaani, maisemia sen varrella, yllättävää, lohdullista lunta syksyn yllä.

dsc_1446Yllätyslumi teki marraskuusta muuta kuin märkää, lehdetöntä pimeyttä ja mustaa asfalttia. Se teki marraskuusta eri tavalla hiljaisen, väreistä sinertäviä.

Lumi muutti marraskuun äänimaiseman pehmeäksi, narskuvaksi, sellaiseksi, että lumisessa metsässä jossain kuuloaistin äärirajalla kutittaa laskeutuvien hiutaleiden ääni.

dsc_1451Marraskuun lumi on kuin lahja, joka laskeutui syksyn päälle, peitteli, pehmusti, vaimensi.

Vaikka en talvesta juuri välitä, niin onhan tämä marraskuu nyt aivan taianomainen. Ihanaa, lumista viikonloppua kaikille!