Vuonna 2018 kiinnostivat opiskelu, fomo ja se, että naiset elävät väärin

Vuosikooste

Vuoden vaihtuessa ihminen alkaa hakea katharsista ja pohtia, mitä viime vuonna mahtoi tapahtua. Blogimaailmassa tätä puhdistavaa kertausta kutsutaan myös vuosikoosteeksi, joka luonnollisesti perustuu laajaan, mutta GDPR-ystävälliseen kävijädataan, tilastolliseen analyysiin, tähtitaivaan asentoon sekä vahvaan hiharavistus-musta tuntuu öbauttiarallaa tältä -datankäsittelyyn.

Viime vuonna suurinta suosiota saavuttivat opiskelua, fomoa, ympäristöä ja syntyvyyttä käsittelevät tekstit. Jos olet missannut jonkin teksteistä, ei muuta kuin kimppuun! Ihminen nimittäin on laumaeläin ja muut eivät voi olla koskaan väärässä, paitsi silloin, kun ne menevät jonottamaan ilmaisia ämpäreitä.

Millaista on suomen kielen opiskelu yliopistossa?

Silloin, kun menin yliopistoon, olin perheeni ensimmäinen. En tiennyt mitään opiskelusta, yliopistosta tai Helsingistä. Pelkkä opiskelupaikan saaminen oli pieni yllätys. Yliopisto-opinnot ovat välillä oletuksilla ja myyteillä kuorrutettu mysteeri, ja siksi päätin raottaa salaisuuksien verhoa ja paljastaa, millaista opiskelu oli. Lue lisää täältä.

Muiden elämä, miten se on niin paljon coolimpaa?

Yksi viime vuosien ilmiöistä on fomo, eli fear of missing out. Fomoa aiheuttaa erityisesti sosiaalinen media, josta saa helposti käsityksen, että kaikkien muiden elämä on valtavasti omaa elämää coolimpaa. Koska muut, ne tekevät manikyyrin, siivoavat asunnon, viettävät kiireetöntä aikaa puolison ja lasten kanssa, rakentavat talon ja kirjoittavat sivutoimisesti kirjan, kun sinä, öööö, hengaat. Lue lisää fomosta ja muiden coolista elämästä.

2 x ekopostaus

Vuosi 2018 muistetaan ilmastonmuutos-, merien mikromuovi- ja vaateteollisuusuutisista. Vuoden 2018 kruunasi pikamuodin valitseminen vuoden turhakkeeksi. Ehkä juuri ajankohtaisuutensa vuoksi suosituimpien postausten joukkoon nousivat vaateteollisuutta ja ekologista pukeutumista käsittelevä Miten olla trendin harjalla ja pelastaa maailma sekä ekokokeiluitani deodoranteista shampoottomuuteen kuvannut Kootut ekokokeiluni.

Nainen, tee neljä lasta isänmaalle ja lakkaa elämästä väärin

Kukaan ei varmasti missannut vuoden 2018 kiihkeää uutisointia syntyvyyden laskusta ja siitä, että meiltä loppuvat uudet veronmaksajat eli resurssit eli välineet yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen! Syntyvyyden laskuhan johtuu siitä, että naiset elävät väärin eivätkä osallistu synnytystalkoisiin ja siten pilaavat oikeastaan kaiken (toisin kuin Sipilä ja Rinne, jotka ovat jo hoitaneet osansa tässä lisääntymisessä, höhhöhhööö). Lue lisää väärin elävistä naisista täältä.

Vuoden parhaimmat lukukokemukset

Koska aloitin aikoinaan Kohtisuoran kirjablogina, haluan nostaa tähän muutamia vaikuttavia lukukokemuksia viime vuodelta. Ystävyydestä, kasvamisesta ja traumaattisista tapahtumista kertova Pieni elämä on väkevä ja vaikuttava teos, joka resonoi mielessä pitkään. Y-sukupolven ahdistusta riemastuttavasti käsittelevät Spleenish ja Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu kannattaa laittaa korvan taakse, kuten myös viehättävä suku- ja kasvukertomus Ghana ikuisesti.

Kiitos kun olit mukana viime vuoden ja ihanaa vuotta 2019!

Seuraa somessa, pysy kärryillä ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Kirjasto on kappale kauneinta Suomea

lysander-yuen-288916-unsplash
Kuva: Lysander Yuen / Unsplash

Juhlistin tänään itsenäisyyspäivää jonottamalla Oodiin, Helsingin uuteen keskustakirjastoon. Jonossa ehdin ajatella, kuinka hienoa on, että ihmiset jonottavat kirjastoon, kuinka hienoa on, että meille on rakennettu sellainen ja kuinka upea meidän kirjastolaitoksemme on. Kirjasto on valtava aarreaitta, jossa mahdollisuus uusien asioiden oppimiseen ja taiteen harrastamiseen nököttää kaikkien saatavilla ilman  käyttömaksuja.

Jonossa minulle tuli mieleen muisto siitä, kuinka opettajani vei luokkamme tutustumaan kirjastoon ensimmäisellä luokalla. Vaikka olin tottunut kirjastonkäyttäjä jo ennen kouluikää, pääsin siitä huolimatta ällistymään.

Retki alkoi sillä tavalla perinteisesti, että lauma ekaluokkalaisia parveili, säntäili ja lopulta rauhoittui kuuntelemaan, kun kirjastonjohtaja kertoi kirjastosta. Sitten hän kysyi meiltä, tiedämmekö, kuka kirjaston omistaa.

Aloimme vastailla. Vastausvaihtoehtoja olivat ainakin sinä, presidentti (muistaakseni oma vastaukseni), pääministeri tai ope. Kirjastonjohtaja hymyili ja pudotti pommin kertomalla, että me omistamme kirjaston. Me kaikki. Se on meitä varten.

Miten älytön ajatus, mietin. Kerroin siitä kotona.

Mutta sehän on älytön ajatus, älyttömän hieno ajatus! Että meillä on käytössämme paikka, jossa saamme lukea ja josta saamme haalia tietoa niin paljon kuin lystäämme. Että me elämme yhteiskunnassa, jossa tätä arvostetaan ja tuetaan. Että minä elän maassa, jossa olen saanut lukea ja opiskella ja sanoa ja kirjoittaa niin paljon kuin huvittaa, vaikka olen tyttö. Kaikkialla se ei ole mahdollista.

Kun vihdoin pääsin sisälle Oodiin, ihastelin, kuinka hieno kulttuuriteko on tehty. Kuinka hienoa on asua maassa, jossa tämä teko on tehty. Kuinka hienoa on, että meillä ja kirjoilla on tällainen koti.

Käy siis kirjastossa ja juhli suomen kieltä ja kirjallisuutta sekä oikeuttasi lukea ja sanoa. Hyvää itsenäisyyspäivää! ❤

Millaista on suomen kielen opiskelu yliopistossa?

Kevätlukukausi tarkoittaa yleensä kahta asiaa: ylioppilaskirjoituksia tai muita päättökokeita ja mikä-minusta-tulee-isona -miettimistä. Aikaisemmin kirjoitin, että minulla ei ollut nuorena selkeää uravalintaa mielessäni, siis sen lisäksi, että minä halusin kirjoittaa. Siksi hain Helsingin yliopistoon opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta. Suomen kieltä luin sivuaineena, mutta kun olin suorittanut sekä kielestä että kirjallisuudesta perus- ja aineopinnot, vaihdoin pääaineekseni suomen kielen. Kielentutkimus tuntui enemmän omalta, ja halusin tehdä kandidaatintutkielmani suomen kielen puolelle. Se oli minulle hyvä valinta, ja osittain sen valinnan ansiosta olin opintojeni loppuvaiheessa töissä tutkimusavustajana suomen kielen oppiaineessa.suomen-kielen-opiskeluKun hain yliopistoon, minulla ei ollut kovin selkeää käsitystä yliopisto-opinnoista. Olin varttunut pienellä paikkakunnalla enkä tuntenut yliopistokoulutettuja. Päässäni oli vain visio sateisista mutta kauniista syyspäivistä, joina kävelisin keltaisissa kumisaappaissa kotiin kirjakassin kanssa, lukisin romaaneja punaisessa nojatuolissani ja tenttisin niitä. Samalla kirjoittaisin pari runokokoelmaa.

Kyllä minä tein noitakin asioita – tosin en julkaissut runokokoelmaa. Yliopisto-opinnot olivat paljon muutakin. Vaikka alma materissani Helsingin yliopistossa haetaan nykyään suomen kielen pääaineen sijasta kotimaisten kielten ja kirjallisuuksien kandiohjelmaan, uskoisin, että oppiaineiden perussisältö on jokseenkin ennallaan.

Suomen kielen perusopinnot

Suomen kielen perusopinnoissa tutustutaan kielentutkimuksen perusteisiin ja perehdytään suomen kielen äänne- ja muoto-oppiin. Lisäksi opintoihin sisältyy vanhaa kunnon syntaksia sekä vuorovaikutuksen tutkimusta. Perusopinnoissa pohditaan kielen eri ilmiöitä ja rakennetaan pohjaa myöhemmille opinnoille.

Perusopinnot eivät ole pelkkää luennoilla istumista ja sen jälkeistä viinin juomista. Niissä täytyy pistää kädet saveen, taivuttaa sanoja, jäsentää lauseita ja analysoida keskusteluita. Jos luulit pääseväsi eroon läksyistä, erehdyit.

Suomen kielen aineopinnot & kandidaatintutkielma

Aineopinnoissa laajennetaan omaa osaamista. Aineopintoihin kuuluu mm. kursseja kielenhuollosta ja kirjasuomen kehityksestä. Lisäksi valitaan erikoisala, johon syvennytään tarkemmin. Erikoisaloja ovat esimerkiksi kirjoitettu kieli, kielen muoto- ja merkitysrakenteet sekä kielen kehitys ja vaihtelu.

Minä valitsin erikoisalaksi kielen kehityksen ja vaihtelun, johon myös sosiolingvistikka kuuluu. Sosiolingvistiikassa perehdytään kielen ja sitä ympäröivän sosiaalisen ympäristön suhteeseen. Esimerkkejä tästä ovat kielen käytön alueellinen ja sosiaalinen vaihtelu, kuten murteet, tai kielen ja identiteetin suhde.

Kandidaatintutkielmassani tutkin ulkomailla varttuneiden nuorten aikuisten kielellistä identiteettiä. Aineistoni keräsin lähetyslapsina varttuneilta nuorilta aikuisilta kyselytutkimuksena.

Kandiksi valmistuminen edellyttää valmiita sivuaineiden opintokokonaisuuksia sekä tiedekunnan yhteisten opintojen suorittamista. Yleensä ne ovat kieliopintoja, orientoivia opintoja ja vaikka atk-opintoja (hauskaa, mutta totta). Minä kiinnitin kandintutkintooni sivuaineiksi kotimaisen kirjallisuuden ja sukupuolentutkimuksen.

Suomen kielen syventävät opinnot & gradu

Syventävien opintojen vaiheessa tutustutaan omaan erikoisalaan perusteellisesti. Suurin ponnistus on tietenkin pro gradu -tutkielma. Gradussani hypin hieman sivupoluille aiemmin valitsemastani erikoisalasta ja laajensin sitä keskusteluntutkimuksen puolelle. Tutkin vuorovaikutusta kaksikielisessä luokkahuonetilanteessa ja käytin aineistonani paria itse videoimaani pätkää kaksikielisestä graduseminaaritilanteesta.

Maisterintutkinto koostuu oman pääaineen syventävistä opinnoista, gradusta sekä muista opinnoista, yleensä sivuaineesta. Maisteriin kiinnitin sivuaineeksi sosiologian.

Opintojeni loppuvaihetta johdatti kiihkeä haluni tietää, miten maailma ja asiat toimivat. Joskus pelkään, että en ehdi elämäni aikana selvittää sitä. Olin kiinnostunut oikeastaan kaikesta, siksi suoritin ylimääräisiä kursseja. Näitä ylimääräisiä opintojani ovat viestintä ja retket suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen ja pedagogisten opintojen puolelle. Kävin myös pari pohjoissaamen kurssia.suomen-kielen-opiskelu-2No kun sä opiskelet sitä äidinkieltä niin…

Suomen kieltä opiskellut saa usein törmätä mielikuvaan siitä, että opiskelu on pelkkää kielenhuollon pänttäämistä. Ei se ole. Kielenhuolto on vain yksi osa-alue fennistiikan kentällä.

Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ja siksi opiskelin sosiologiaa, sukupuolentutkimusta ja viestintää. Minulle kieli on ensisijaisesti vuorovaikutuksen väline ja sidoksissa yhteiskuntaan. Murteet, äidinkielen tuntimäärät opetussuunnitelmissa ja työelämän kielivalinnat kertovat sekä kielen käyttäjistä että ympäröivästä yhteiskunnasta.

Äidinkieltä ei muuten opeteta huvin vuoksi koulussa. Äidinkielen opetus on tasa-arvoasia. Jokaisella on oikeus osata kieltä siten, että pystyy luovimaan yhteiskunnassa. Tekstitaitoja vaaditaan nykyään paljon: on työhakemuksia, Kelan lomakkeita ja sähköpostiviestejä, joita pitää pystyä kirjoittamaan ymmärrettävästi. On valeuutisia, jotka edellyttävät kriittistä lukutaitoa tai kryptisiä potilasohjeita, jotka pitäisi tajuta.

Äidinkieli on väline, jolla ilmaisemme itseämme. Se on väline, jolla kerromme tunteistamme, rakennamme yhteisymmärrystä ja koemme iloja ja suruja. Siksi se on mittaamattoman tärkeä asia.

Mikä suomen kielen maisterista tulee isona?

Lyhyt vastaus: vaikka mitä.

Pitkä vastaus: esimerkiksi äidinkielen opettaja, tiedottaja, toimittaja, sisältömarkkinoija, yrityksen viestintätyyppi, copywriter tai kielenhuoltaja. Sivuaineet, omat kiinnostuksenkohteet ja sattumat vaikuttavat urapolkuun.

Tällä hetkellä minä olen sisältömarkkinoija. Siihen vaikutti esimerkiksi kaupallisen alan työkokemus, kiinnostus kirjoittamiseen ja halu oppia uutta.

Minulle yliopisto-opintojen arvokkain oppi oli oppimaan oppiminen. Opin, miten hakea ja soveltaa tietoa ja miten omaksua laajoja kokonaisuuksia. Olen jatkanut opiskelua työn ohessa, suorittanut verkkokursseja ja lukenut kirjoja.

Montaa nykyisistä ammateista ei ollut olemassa 15 vuotta sitten. Siksi korkeakoulusta saa yhä harvemmin itselleen valmista ammattia tai suoraa urapolkua. Sen sijaan sieltä saa valmiuksia oppia uusia asioita.

Lopuksi kehuja

Lopuksi haluan kehua entistä opinahjoani. Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineen henkilökunta on aivan mahtavaa, ammattitaitoista ja asialleen omistautunutta. Olen saanut sieltä sekä loistavaa opetusta että henkistä tukea opinnäytetöiden äärellä.

Muistan edelleen, kuinka valmistumisen kolkutellessa ovelle graduohjaajani lähetti minulle viestin, jossa kiitti yhteistyöstä ja kehui minua mukavaksi ihmiseksi, joka pärjäisi varmasti. Jestas, miten se lämmitti valmistumista kriiseilevän tulevan maisterin mieltä. Myös aiemmin hehkuttamani Gradutakuun taustalla on laitoksemme alumni.

Mitä sinä olet opiskellut ja millaista se oli?