Virallisesti hyvänäköinen

Kirjoittelin aiemmin tänä vuonna siitä, kuinka hankkiuduin eroon silmälaseista laserleikkauksen avulla. Viimeinenkin jälkitarkastus on nyt saatu taputeltua, ja minut on julistettu virallisesti hyvänäköiseksi ja terveeksi.

Puolen vuoden paranemisprosessi on nyt ohi, ja olen toipunut leikkauksesta täysin. Jos esitarkastus, leikkaus ja aiemmat jälkitarkastukset kiinnostavat, niistä on lisää aikaisemmassa postauksessa. Tässä kirjoitan viimeisestä jälkitarkastuksesta, toipumisesta ja koko setin hinnasta.silmälasitViimeinen jälkitarkastus

LASIK-leikkauksen viimeinen jälkitarkastus ajoitetaan yleensä noin puolen vuoden päähän leikkauksesta, koska siinä ajassa sarveiskalvo ehtii parantua ja näkö asettua kunnolla uomiinsa. Leikkaussopimukseeni sisältyi myös takuu, jonka perusteella olisin saanut korjausleikkauksen maksutta, jos puolen vuoden paranemisjakson jälkeen saavutettu näöntarkkuus olisi huonompi kuin 1.0. Takuu edellyttää, että noudattaa jälkihoito-ohjeita ja käy säännöllisesti suunnitelluissa jälkitarkastuksissa. Jälkitarkastuksia oli kolme: leikkauspäivän jälkeisenä päivänä sekä kuukauden ja puolen vuoden päästä leikkauksesta.

Jälkitarkastuksessa näöntarkkuudeksi kirjattiin 1.6, eikä korjaukselle siten ollut tarvetta. Tarkastus koostui kahdesta osasta: ensin optometristi teki minulle näöntarkastuksen, sitten kirurgi katsoi silmät mikroskoopilla, kyseli kuulumiset ja julisti minut sen jälkeen terveeksi.

Entäs toipuminen ja sivuvaikutukset?

Toipuminen eteni hyvin. Näkö terävöityi nopeasti leikkauksen jälkeen ja vältyin kivuilta, tulehduksilta ja muilta kummallisuuksilta. Kesällä piti käyttää aurinkolaseja, koska leikattu sarveiskalvo on herkkä UV-säteilylle.

Lasik-leikkauksen yleisinä sivuvaikutuksina mainitaan silmien kuivuus ja haloilmiöt näkökentän reunoilla. Silmien kuivuudesta en ole varsinaisesti kärsinyt, mutta käytin kyllä ensimmäiset kuukaudet kostutustippoja ohjeiden mukaan.

Haloilmiöt pääsivät yllättämään muutamana kesäyönä. Ensimmäisellä kerralla ne todella säikäyttivät, vaikka tiesinkin, että niitä voisi esiintyä. Oli sellainen kesäyö, että oli jo jokseenkin pimeää, ja yhtäkkiä kengänkärjilläni oli valokehä, ja niin oli kaikella muullakin, joka liikkui näkökentän reunalla. Hetken ajattelin, että näköni ja aivoni menivät pysyvästi rikki. Minut leikattiin alkukesästä, jolloin oli niin valoisaa, että en ollut ennen loppukesää päässyt kokemaan kunnollista pimeyttä. Siksi kai niin paljon yllätyinkin.

Haloilmiö johtuu siitä, että sarveiskalvo ei ole vielä täysin parantunut ja voi siksi taittaa valoa sitä hajottaen, vähän kuten sirpaleinen lasikin säröttää siihen osuvan valon. Nyt halot ovat jo helpottaneet.näin-hankkiudut-eroon-silmälaseistaMitä näönkorjaus sitten maksoi?

Laserleikkauksista on usein tarjouksia. Itse laitoin pyörän pyörimään Diacorissa (nyk. Terveystalo) ja pääsin hyödyntämään heidän tarjouksensa. Hintaa koko prosessille leikkauksen ja esi- ja jälkitarkastukset sisältäen tuli noin 2 200 euroa.

Hintoja ja palveluntarjoajia vertaillessa kannattaa huomioida, mitä kokonaisuuteen sisältyy. Itselleni oli tärkeää tavata leikkaava kirurgi jo esitarkastusvaiheessa, jotta pääsin kyselemään leikkauksesta myös häneltä. Tapaamisessa tuli muuten heti sellainen olo, että olen hyvissä käsissä!

Moni paikka tarjoaa maksutonta hoitoarviota, joten jos leikkaus kiinnostaa, kannattaa hyödyntää maksuttomat hoitoarviot ja ottaa siellä selvää siitä, mitä kaikkea leikkauspakettiin kuuluu. Kunnollisten esi- ja jälkitarkastusten tärkeyttä ei voi painottaa liikaa!

Entäs nyt, kun leikkaushomma on saateltu finaaliin? Seuraava operaatio silmien kanssa on varmaankin imagolasien hankinta. Välillä niitä kaipaa.

Näin hankkiudut eroon silmälaseista

Minulla oli silmälasit reilut kymmenen vuotta – sopivasti ankeasta murrosiästä lähtien. Totuin siihen, että kasvoillani oli aina jotain ylimääräistä, jokin virka-asu. Se oli vähän kuin meikki, naamio tai asuste. En koskaan opetellut meikkaamaan silmiäni, koska ne olivat aina lasien takana. En koskaan oppinut käyttämään piilareita, joten juhlissa olin joko lasien kanssa tai siristelin ilman.

Pari vuotta sitten päätin, että silloin hankkimani lasit jäävät viimeisiksi. Että seuraava näönkorjauskeikka on lasien uusimisen sijasta laser. Ja se olikin.

Kävin Lasik-leikkauksessa noin kuukausi sitten, ja muutaman jälkitarkastuksen jälkeen uskallan julistaa sen, miltä jo tuntui: kaikki kunnossa ja hyvin näkyy. Paremmin, kuin koskaan laseilla näkyi.

Miten se näönkorjaaminen sitten oikeasti meni?

näin-hankkiudut-eroon-silmälaseista

Sehän meni useassa vaiheessa:

Hoitoarvio

Ensin kävin hoitoarviossa, joka monessa paikassa on maksuton. Hoitoarviossa tehtiin nopea näöntarkastus ja mitattiin sarveiskalvon paksuus ja keskusteltiin leikkaustavasta. Valitsin Lasik-tekniikan: se sopi parhaiten sekä taittovirheelleni että silmilleni. Koska Lasikissa sarveiskalvoon leikataan läppä, jonka alle laserointi tehdään, pitää sarveiskalvon olla tarpeeksi paksu tähän. Muitakin vaihtoehtoja on, niistä vaikka täällä.

Esitarkastus

Esitarkastuksessa tehtiin kaikkea hauskaa: silmänpohjat kuvattiin, sarveiskalvon paksuus mitattiin tarkemmin ja näkö tarkastettiin perusteellisesti. Silmistä otettiin muitakin kuvia, ja tulevaa leikkausta käytiin läpi tarkasti. Tapasin myös leikkaavan kirurgin, joka tutki silmät mikroskoopilla ja vastaili kysymyksiin.

Leikkauspäivä

Leikkauspäivänä silmistäni otettiin vielä muutama kuva, ja pupillien liikkeitä seurattiin hetki molemmista silmistä. Sen jälkeen sainkin Diapamin ja kipulääkkeen naamaan, tapasin leikkaavan kirurgin ja siirryin odottamaan kutsua leikkaussaliin.

Leikkaussalissa tuntui siltä kuin olisi avaruusaluksessa: paljon jännittäviä härveleitä, joiden alle minut peiteltiin makaamaan. Silmiin laitettiin luomenlevittimet, ja se oli toinen epämiellyttävä asia leikkauksessa. Se toinen oli sarveiskalvon läppien leikkaaminen: kone leikkaa läpän, ja paitsi että se tuntuu epämiellyttävältä, siinä iskee myös hetkellinen pakokauhu, jonka aikana päässä pyörii esimerkiksi seuraavat ajatukset: älkää koskeko mun silmiin, haluan perua koko homman, tää tuntuu kamalalta, entä jos en nää enää ikinä mitään, apua nyt mun näkökenttä heiluu, entä jos se heiluu aina näin.

Kun läpät oli tehty, minut siirrettiin laserin alle. Kirurgi piti läppää ylhäällä, ja minun tehtäväni oli tuijottaa valoa, ensin toisella silmällä, sitten toisella. Kahdeksan sekuntia. Helppo nakki.

Laseroinnin jälkeen silmän pintaa puhdistettiin, ja minulle laitettiin piilarit laastareiksi, jotta sarveiskalvoon leikattu läppä asettuisi nätisti takaisin paikoilleen. Pomppasin pystyyn ja kävelin hymyillen, mutta silmät kovasti vuotaen, hämärään huoneeseen toipumaan.

Noin tunnin levättyäni aloin jo chattailla kavereille aurinkolasit päässä. Pian tapasin vielä optometristin ja kirurgin: piilarit otettiin pois, vointi ja näkö tarkastettiin ja sitten pääsin kotiin.

Ensimmäiset tunnit silmät olivat todella valonarat, mutta iltaa kohden sekin helpotti. Olo oli koko ajan hyvä ja pirteä, en saanut nukuttua kotona, vaikka nukkumista oli suositeltu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen jälkitarkastus + leikkauksen jälkeinen viikko

Seuraavana aamuna lähdin jälkitarkastukseen. Oli kaunis kesäaamu, ja astuessani ensimmäistä kertaa ovesta ulos aloin itkeä. En ollut koskaan nähnyt niin terävästi, maailma oli uskomattoman kaunis.

Jälkitarkastuksessa näköni tarkastettiin, ja kirurgi katsoi mikroskoopilla sarveiskalvot. Kaikki hyvin.

Leikkauksen jälkeisen viikon ajan tiputtelin silmiini neljästi päivässä kortisonia, antibioottia ja kostuketta. Heti kun pääsin lääketipoista eroon, lähdin telttailemaan Nuuksioon.

Toinen jälkitarkastus

Toisessa jälkitarkastuksessa optometristi tarkasti näön perusteellisesti – se oli tarkentunut entisestään. Kirurgi katsoi silmät mikroskoopilla ja kyseli voinnin. Sain tuomioksi sen, että kaikki on edelleen juuri kuten pitääkin. Aloin kirjoittaa tätä tekstiä.

Kolmas jälkitarkastus

Kolmas, ja viimeinen jälkitarkastus on luvassa puolen vuoden päästä, silloin, kun on jo pimeää ja ankeaa. Kolmannen jälkitarkastuksen jälkeen leikkausprosessi onkin sitten maalissa, olettaen tietenkin, että kaikki on silloinkin yhtä hyvin kuin nyt.

Miltä nyt tuntuu?

Tuntuminen, ja lasittomuuden aiheuttamat oman peilikuvan säikähdykset, ovat varmasti oman postauksen arvoisia asioita. Ehkä loppuun totean juhlallisesti vain, että hyvin näkyy mutta näkyköön!