Sally Rooneyn Kaunis maailma, missä olet sulatti jopa minun sydämeni

kaunis maailma, missä olet

En ole aiemmin ollut Sally Rooneyn suurin ihailija – en, vaikka koko maailma ympärilläni lukee haltioituneena Rooneytä, en, vaikka hänet on nimetty yhdeksi sukupolvensa (tai kai minä kuulun samaan sukupolveen) ääneksi, en, vaikka hänen teksteissään sanotaan olevan jotain erityistä.

Aiemmin Rooneytä lukiessani olen ajatellut olevani liian vanha tai liian kyyninen, kun en jaksa viehättyä ihmissuhdekiemuroista, siitä soutamisesta ja huopaamisesta, mitä Rooneyn romaaneissa monesti on.

Ja sitten yhtäkkiä huomaan viehättyväni. En tiedä, johtuuko se keväästä vai toiveesta siitä, että maailmassa olisi joskus jotain muutakin kuin katastrofeja, mutta uusimmasta Rooneyn teoksesta minäkin pidin. Ajattelin, että nyt minä tavoitan nämä ajatukset, ja nyt tämä teksti tavoittaa minut ja ympäröivän todellisuuteni, sen hataruuden, jossa sukupolveni kahlaa.

Sortuvia rakenteita, haparoivia aikuisia

Kaunis maailma, missä olet esittelee lukijalle nuoria aikuisia eri sosiaaliluokista. On menestynyt kirjailija Alice, joka löytää Tinderistä varastossa työskentelevän Felixin. On Alicen paras ystävä Eileen, joka kituuttaa kirjallisuuslehden toimituksessa, ja Eileenin lapsuudenystävä, menestynyt Simon, joka työskentelee politiikan parissa.

Heidän ympärillään on maailma, jossa on vaikea löytää paikkaansa tai sitoutua, jossa ihmissuhteet tulevat ja menevät, jossa vanhoihin rakenteisiin ei ole enää luottamista. Maailma, jossa he kulkevat toistensa ohi, ristiin ja käsikkäin.

Meidän ikäisemme ihmiset menivät ennen naimisiin ja saivat lapsia ja pitivät yllä rakkaussuhteita, kun taas nykyään kaikki ovat vielä kolmekymmentävuotiaina sinkkuja ja asuvat kimppakämpissä ihmisten kanssa, joita eivät koskaan näe. Perinteinen avioliitto ei selvästikään ollut tarkoitukseensa sopiva ja päättyi melkein poikkeuksetta jonkinlaiseen epäonnistumiseen, mutta ainakin se oli pyrkimys johonkin eikä vain mahdollisen elämän surullista ja steriiliä ulosmittausta.

Rooney onnistuu kuvaamaan uskottavasti, lempeästi ja kipeästi sen ristiaallokon, jossa moni nuori aikuinen seilaa: Halun vapauteen ja uusiin mahdollisuuksiin, ja samalla tarpeen jollekin pysyvälle, johon kiinnittyä. Epätoivon raadollisista työmarkkinoista ja kalliista asumisesta, haaveet jostakin suuremmasta. Halun rakastaa ja saada vastarakkautta, pelon sitoutua ja haavoittua.

Kipeää ja kirkasta vuorovaikutusta

Rakenteellisen epävarmuuden kuvaamisen lisäksi Rooneyn valtti on vuorovaikutuksen kuvaaminen. Hän tavoittaa haparoinnin, pelon ja rakastamisen, juuri ne soutamiset ja huopaamiset, joita olen aiemmissa Rooneyn teoksissa moittinut.

Ehkä Kaunis maailma, missä olet on edeltäjiään kypsempi ja pystyy tavoittamaan paremmin todellisuutemme haurauden. Ehkä juuri siksi Eileenin ja Simonin pitkä tuttavuus ja vuosia kestävä aaltoilu ystävyyden ja suhteen välimaastossa tuntuikin ärsyttävyyden sijaan ymmärrettävältä.

Sillä tässä maailmassa meitä vievät työt, toiset maat, opiskelut, erilaiset intohimot, ja ne repivät meitä eri suuntiin sen sijaan, että osaisimme asettua paikoilleen ja mennä naimisiin naapurinpojan kanssa.

Tiedätkö, siitä on melkein kymmenen vuotta, kun menin ensimmäistä kertaa sänkyyn Simonin kanssa? Joskus minä ajattelen, että elämästäni olisi voinut tulla oikein mukavaa, jos hän olisi silloin käyttäytynyt kuin kunnon kristitty ja pyytänyt minua vaimokseen. Meillä voisi olla jo monta lasta, ja he varmaan istuisivat nyt junassa meidän kanssamme kuuntelemassa isänsä keskustelua lintuharrastajan kanssa.

Kaunis maailma, missä olet ei ole mikään juonivetoinen romaani. Se vain kuvaa terävästi neljän nuoren aikuisen rimpuilua maailmassa, joka väistää heidän perustuksiaan. Samalla teksti on niin tuoretta, että se ehtii kuvata myös maailmanlaajuista pandemiaa ja sen lineaarisuuden sekoittavaa vaikutusta meihin. Suhtauduin kuvaukseen hellyydellä ja tuttuudella.

Tällaista se on ollut, tällaista se on. Tällaiseksi meidän elämämme on nyt tullut.

En minäkään kuvitellut itselleni tällaista elämää. Mutta tämä on minun elämäni, ainut.

  • Sally Rooney: Kaunis maailma, missä olet, 2021 (Beautiful World, Where Are You)
  • Suomentanut: Cristina Sandu
  • 319 sivua
  • Otava
  • Ostin, kun houkutteli

Endometrioosi on kiinnostavin asia Keskusteluja ystävien kanssa -romaanissa

keskusteluja-ystävien-kanssa

Tartuin Sally Rooneyn esikoisteokseen Keskusteluja ystävien kanssa innoissani. Innostukseen oli kolme syytä:

  1. Kansi on tosi freesi (yksityiskohta Alex Katzin maalauksesta)
  2. Se on 1990-luvulla syntyneen kirjoittajan teos, ja kerännyt paljon ylisanoja
  3. Kirja oli ensimmäinen, johon tartuin kesälomallani.

Innostukseni vaihtui nopeasti mitä ihmettä minä nyt olen lukemassa -hämmennykseksi, joka sai minut miettimään, pidänkö teoksesta lainkaan. Kirjan nimen ja ennakko-olettamieni perusteella odotin hauskaa akateemista sanailua ja terävää ympäröivän maailman kuvaamista, mutta sen sijaan eksyin chick litin ja korkeamman kulttuurin välillä tasapainoilevaan ihmissuhdesoppaan.

Tarinan keskiössä ovat parikymppiset entiset rakastavaiset ja nykyiset ystävykset Frances ja Bobbi, jotka pyörivät paikallisissa yliopisto- ja kirjallisuuspiireissä. Siellä he tutustuvat lähempänä neljääkymppiä olevaan taiteilijapariskuntaan, ja niin sitä kolistellaan kohti maailman tutuimpia kolmio- ja neliödraamoja, joita koitetaan hoidella liberaalin analyyttis-teoreettisesti.

21-vuotiaan Francesin ja kypsän mutta ah-niin-epäkypsän näyttelijän Nickin suhde on tietenkin tuomittu epäonnistumaan, ja joskus ainoastaan akateeminen viitekehys ja sivistyssanojen viljely erottavat teoksen kevyemmän lajityypin edustajista. Tavallaan vatvominen on sympaattista. Tuollaista se elämä taisi parikymppisenä humanistina olla, kun maailman jokainen asia piti pyöräyttää viiden teoreettisen viitekehyksen läpi.

Tunkkaisesta ihmissuhdeasetelmastaan huolimatta kirjalla on kaksi vahvuutta: toinen on nuoruusiän jatkuvan hämmennyksen ja häilymisen kuvaus, toinen on endometrioosi.  Francesin rajuja kuukautiskipuja, niistä seuraavaa sairaalareissua ja menkkavaivojen kanssa selviämistä kuvataan realistisesti, terävästi ja välillä sotkuisesti. En ole ennen lukenut kirjaa, jossa kuukautisista kirjoitetaan noin totuudenmukaisesti, ja tervehdin tätä kuvausta ilolla.

Kipu ei ollut poissa aamullakaan, mutta päätin silti lähteä luennoille. Otin pienen yliannoksen parasetamolia ja kietouduin takkiin ennen kuin lähdin liikkeelle. Koko matkan yliopistolle satoi. Istuin luentosalin perällä täristen ja asetin läppärin kelloon ajastuksen ilmoittamaan, milloin voisin ottaa seuraavan lääkkeen. Moni kurssikaveri kysyi, olinko sairas, ja luennon jälkeen luennoitsijakin kysyi.

Ilmeisesti aika vihdoinkin on kypsä sille, että kuukautisia käsitellään avoimesti. Tätä samaa virtausta ovat pitkään kaipaamani julkinen keskustelu tamponiveron poistamisesta sekä kuukautisille omistettu oma emoji. Ne ovat huimaa kehitystä verrattuna vaikka omaan nuoruuteeni, jolloin pääviesti kuukautisiin liittyen oli se, että ne ovat nolot ja että niiden olemassaolo pitää kaikin tavoin piilottaa – koska kyllähän kohdullisten ruumiintoiminnot ovat niin kovin häpeällisiä, meille viestittiin mediassa, mainoksissa ja hajustettujen kuukautissuojien avulla.

Keskusteluja ystävien kanssa on Rooneyn esikoisteos, ja odotan, että tulevat teokset nousevat vielä korkealle tasolle.

  • Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kanssa (Conversations with Friends), 2017
  • Suomentanut Kaijamari Sivill
  • 298 s.
  • Otava

Seuraa blogia:

FACEBOOK      BLOGLOVIN      INSTAGRAM