Näin käyt festareilla, aikuisuus-edition

festarivinkit-2
Kuva: freestock.org / Unsplash

Viime vuonna kirjoitin lähes kaikenkattavan festarioppaan, johon valutin tietämykseni leirintäalueella selviytymisestä, ämpäreistä ja muista olennaisista festarikokemusta parantavista lifehackeista.

Ajan kuluessa sitä kuitenkin huomaa, että aikuisuus saattaa vaikuttaa festarihommiin merkittävästi. Ainakin näin:

  • Maksat festariliput kulttuuriseteleillä kesätyöpalkan tai kuukausirahan sijasta.
  • Harkitset myös muita majoitusvaihtoehtoja kuin leirintäaluetta (tai ainakin osa kaveriporukastasi harkitsee).
  • Aiot ostaa alkoholia anniskelualueelta sen sijaan, että tekisit suunnitelmia sen salakuljettamiseksi tai että ostaisit hanapakkauksen Magyaria leirintäalueella nautittavaksi.
  • Varmistat, että käsidesi, aurinkorasva ja korvatulpat ovat varmasti mukana.
  • Pidät tärkeänä mahdollisuutta lepäämiseen neljän päivän raivokkaan leirintäaluejuhlimisen sijasta.
  • Huomaat, että sopivan festarin valitseminen edellyttää kaveriporukan kesälomien, lastenhoitovuorojen, kesähäiden ja muiden aikataulujen synkronointia, vaikka ennen löysitte helposti festarin, jonka aika kävi kaikille.
  • Kinaat ystäviesi kanssa siitä, onko tärkeämpää mennä hieman ironisesti Suurlähettiläiden paluukeikalle vai Sideways-festareille, jotka ovat samana viikonloppuna.
    • Huomaat, että kina ei pääty.
  • Festareiden jälkeen podet krapulaa kolme päivää, vaikka olisit juonut maltillisesti
  • Harkitset vyölaukun käyttämistä sen käytännöllisyyden vuoksi sen sijaan, että käyttäisit sitä ironisena statementina.
festarit-vyölaukku
Kuva liittyy

Hauskaa festarikautta!

Lue myös ❤

Näin käyt festareilla

Ilosaarirock 2017 eli näin kävin festareilla

Näin valmistaudut pääsykokeisiin

Kevät tuo mukanaan kaikkea hauskaa, kuten katupölyn, pussikaljasäät ja pääsykokeet. Sinä keväänä, jona hain yliopistoon, minulla ei ollut harmaintakaan hajua siitä, mitä edessä olisi. Riivin tietoa monesta eri lähteestä. Silloin paperiset hakuoppaat olivat vielä yksi merkittävimmistä tietolähteistä. Nykyään niiden sijasta tietoa saa riipiä yliopiston verkkosivuilta, mikä ei välttämättä ole yhtään sen helpompaa (t. nimim. löysin-sieltä-aikoinaan-kolmet-erilaiset-ohjeet-gradun-palauttamiselle -girl -88).

Siksi koostinkin kaikki pro tippini yhteen postaukseen jälkipolvien huviksi ja hyödyksi. Tässä siis the kaikki-mitä-sinun-pitää-tietää-pääsykokeisiin-lukemisesta -postaus. Syvin rintaääneni resonoi humanistisissa ja valtiotieteellisissä oppiaineissa, mutta neuvot on tehty sovellettaviksi: ottakaa, soveltakaa ja täyttäkää oppilaitokset!

pääsykokeet
Kuva: Sharon McCutcheon, Unsplash

Tee lukusuunnitelma

Ennen luku-urakan aloittamista kannattaa selata läpi koko pääsykoemateriaali ja muodostaa kokonaiskuva sen sisällöstä. Kokonaiskuvan avulla on helpompi tehdä lukusuunnitelma, joka kannattaa laatia selkeiden ja mitattavien tavoitteiden pohjalta.

Tavoitteita on kätevintä sitoa aikaan; esimerkiksi siten, että asettaa jokaiselle viikolle tavoitteeksi käydä läpi tietyt kokonaisuudet tai luvut. Viikkotavoitteita voi pilkkoa vielä päivittäisiin tavoitteisiin, jotka helpottavat oman edistymisen seuraamista ja aikataulussa pysymistä.

  • Esimerkki: asetat viikon tavoitteeksi lukea 100 sivua pääsykoekirjaa. Pilkot tavoitteen päiväkohtaisiin osiin, mikä tarkoittaa 20 sivun opiskelua päivässä, jos opiskelet vain arkipäivisin.

Lue laadukkaasti

Pääsykokeisiin pitää lukea paljon. Määrä ei kuitenkaan korvaa laatua. On fiksumpaa lukea laadukkaasti viisi tuntia kuin 10 tuntia siten, että keskittyminen katkeilee ja luetusta ei jää mitään päähän.

Miten sitten voi opiskella laadukkaasti? Siten, että tietoa tulee lukiessa myös jäsennettyä ja käsiteltyä sen sijaan, että tekstiä vain lukisi läpi ajattelematta sitä sen syvällisemmin.

  • Esimerkki: selaa aluksi kokonaisuus läpi. Lue sisällysluettelot, otsikot, väliotsikot tiivistelmät ja kuvatekstit ja pyri muodostamaan niiden perusteella kokonaiskuva aiheesta. Se luo hyvän pohjan syvällisemmälle lukemiselle. Pohjustuksen jälkeen voit lukea tekstin läpi ja jäsentää luettua siten, miten sinulle parhaiten sopii. Itse tein paljon muistiinpanoja lukiessani, koska käsin kirjoittaminen toimii minulle varsin hyvin. Joku toinen piirtää kaavioita tai kuvia, kolmas merkkaa väreillä tekstiin tärkeitä kohtia. Urakan päätteeksi on hyvä käydä vielä omat muistiinpanot ja merkinnät läpi ja arvioida, oletko saanut tarpeeksi hyvän kuvan aiheesta vai jäikö jokin vielä epäselväksi ja vaatii kertaamista.

Tutustu vanhoihin pääsykoetehtäviin

Oppilaitokset julkaisevat verkkosivuillaan vanhoja valintakoetehtäviä ja välillä jopa mallivastauksia. Molempiin kannattaa ehdottomasti tutustua ja tehtäviä kannattaa tehdä harjoitukseksi.

Vanhoissa kokeissa huomiota kannattaa kiinnittää esimerkiksi siihen, mitä ja miten on kysytty: onko vaadittu tarkkaa muistamista vai kykyä soveltaa opittua? Ovatko tehtävät monivalintatehtäviä, ongelmanratkaisutehtäviä vai esseetehtäviä? Entä onko kokeissa käytetty aineistoja, kuten tekstejä, tilastoja tai kuvia, joita on pitänyt analysoida pääsykoemateriaalin pohjalta?

Kun pääset selville, mitä asioita pääsykokeessa tyypillisesti mitataan ja millaista osaamista kokeet vaativat, voit huomioida sen myös valmistautuessasi kokeisiin.

Kiinnitä huomiota tieteenalan keskeisiin käsitteisiin ja teorioihin

Kiinnitä lukiessasi erityistä huomiota käsitteisiin ja teorioihin, joita tekstissä vilisee. Pohdi, miten niitä tieteenalalla käytetään ja miten voisit itse käyttää niitä valintakoevastauksissasi.

Jos pyrit opiskelemaan esimerkiksi suomen kieltä, varmista, että osaat vanhat kunnon kielioppitermit (subjekti, predikaatti, objekti ja kaikki niiden kaverit) ja että osaat jäsentää lauseen. Jos pyrit esimerkiksi yhteiskuntatieteelliselle alalle, seuraa aktiivisesti myös uutisia – on ihan mahdollista, että pääsykokeissa pääsee analysoimaan tai soveltamaan jotakin ajankohtaista asiaa.

  • Esimerkki: kun hain opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta, valintakoekirjoja oli kolme: yksi romaani ja kaksi teoriakirjaa, joista toinen käsitteli lyriikan teoriaa, toinen proosan. Etukäteen oli tiedossa, että kokeessa olisi ainakin kysymys romaanista ja jonkinlainen runoanalyysitehtävä. Romaania lukiessani mietin, mikä teoksesta tekee erityisen ja mitä siitä voitaisiin kysyä. Toisen lukukerran jälkeen teoksen monikerroksellinen kerrontaratkaisu alkoi hahmottua, ja kun erilaisista kertomisen teorioista löpistiin myös teoriakirjassa ummet ja lammet, kokeilin harjoituksen vuoksi analysoida romaanin kertojia teoriakirjan tarjoamilla välineillä. Arvatkaa, mitä pääsykokeessa kysyttiin romaanista? Käskettiin analysoida sen kerrontaratkaisua.

Kertaa fiksusti

Viimeisinä päivinä ennen pääsykoetta ei kannata enää opiskella uusia asioita. Ne päivät on hyvä varata opitun kertaamiselle, hyville yöunille ja vaikkapa harjoitustehtävien tekemiselle.

  • Esimerkki: olin tiivistänyt tärkeimmät muistiinpanoni muutamaan sivuun. Luin nämä sivut vielä matkalla kokeisiin sen sijaan, että olisin paniikissa plarannut Runousopin perusteita eestaas.

Relaa

Olin pääsykokeiden aikoihin valtavan stressaantunut, ja koko maailma tuntui olevan kiinni siitä, pääsenkö yliopistoon. Perheessäni ei ollut silloin muita yliopistokoulutettuja eikä sitä kuuluisaa hiljaista tietoa tai muuta jeesiä aiheesta – en edes tiennyt, kuinka pelottava yliopiston iso luentosali, jossa koe pidettiin, voisi olla.

Niinpä palloilin koko kevään ympäriinsä kireänä kuin viulun kieli ja luin hulluna – lukeminen oli minulle vähän kuin treeniohjelman noudattaminen: kurinalaista ja aikaan sidottua, mutta ei kovinkaan hauskaa. Pingottamisesta huolimatta pääsin sisään, mutta jälkikäteen ajateltuna se olisi onnistunut vähäisemmälläkin stressaamisella. Pidä siis huoli ulkoilusta, riittävästä nukkumisesta, positiivisista ajatuksista ja syömisestä. Levänneet aivot jaksavat oppia paremmin ja positiivinen mieliala ihan tutkitustikin parantaa oppimistuloksia.

Unohdinko jonkin killerin pääsykoevinkin? Jaa omasi kommenttiboksissa ❤

29 oppimaani asiaa

Tänään minä täytän 29, ja sen kunniaksi ajattelin jakaa sitä kuuluisaa iän tuomaa viisautta kaikelle kansalle. Listan viimeinen kohta sateen jälkeisestä kirkkaasta illasta on minulle erityisen merkityksellinen: eilisen rankkasateen jälkeen olin korkealla Helsingin kattojen yllä, katsoin äkillisesti kirkastunutta taivasta ja ajattelin, että tähän hetkeen on tiivistyneenä kauneus, että tässä on hyvä.

29 oppimaani asiaa

Mutta sitten ne muutkin juttuset:

  1. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta,
  2. eikä ole asiaa, jota ei harjoittelemalla oppisi.
  3. Festareilla kannattaa käydä…
  4. …mutta bajamajan ovea ei kannata avata päin naamaa.
  5. Joskus väärän valitseminen on helpompaa kuin oikean
  6. ja rakkaus tulee kysymättä lupaa.
  7. Hanki vasara, ruuvimeisseli, jesaria ja palovaroitin,
  8. vaihda vuotavan hanan tiiviste
  9. ja soita putkimiehelle ajoissa (ei liity yllä olevaan kohtaan, toim. huom.).
  10. Reboottaa säännöllisesti puhelimesi, tietokoneesi ja itsesi,
  11. käy vaikka metsässä, jossa ei muuten voi viettää liikaa aikaa.
  12. Opettele sanomaan kiitos ja anteeksi,
  13. kerro ihmisille, että välität ja
  14. kutsu ihmisiä luoksesi kylään.
  15. Mieti vaatteita ostaessasi sitä, kuinka helposti materiaali rypistyy,
  16. tiskaa tiskit heti
  17. ja vie biojäte ennemmin sen sijaan että veisit sen myöhemmin.
  18. Täydellistä ei olekaan.
  19. Eikä valmistakaan ole.
  20. Tärkeintä täällä on rakkaus,
  21. mutta armo on myös ihan hyvä juttu.
  22. Hanki kirkasvalolamppu ja pidä sitä päällä aamuisin, jos et itsesi, niin viherkasvejesi iloksi.
  23. Hanki viherkasveja.
  24. Älä luota pelkkään puhelimeen kun suunnistat,
  25. mutta uskalla kääntyä välillä odottamattomaan suuntaan.
  26. Usko, että saat ja ansaitset hyvää,
  27. kohtele muita hyvin
  28. ja luota elämään.
  29. Muista, että sateisimmankin aamun jälkeen voi tulla mitä kirkkain ilta.

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Kuvan otti Kasper Sauramo, kiitos!

Vaatekaappikuulumisia

Kirjoitin aiemmin vaatefilosofiastani ja pyrkimyksestäni kohti toimivaa vaatevarastoa, sellaista, jossa ei olisi mitään ylimääräistä. Sellaista, jota karsitaan, hoivataan ja täydennetään harkiten.

Kävin alennusmyynneissä hieman täydentämässä: mukaani tarttui yksi villainen neule ja kaksi pellavapaitaa. Simppelit löydöt simppelille naiselle.

pellavapaidat

Minulle täydentäminen edellyttää myös luopumista. Niinpä luovuin kahdesta paidasta: toisesta, joka ei koskaan ollut ominta minua, toisesta, joka oli heikkolaatuinen alennuslöytö vuosien takaa – ajatella, että se oli kuitenkin pyörinyt mukanani vuosikaudet.

Aika monet näistä heikkolaatuisista ja kulahtaneista vaatteista kuuluvat mitä jos -kategoriaan. Mitä jos joku päivä jaksankin korjata tuon? Mitä jos joku päivä kaipaan tuota? Mitä jos? Mutta aika harvoin tulen lunastaneeksi mitä jos -ajatukseni keinokuituisten hutiostosten osalta.

Tarkoituksena on, että huteja ei enää tule. Siksi minulla on ostoslista vaatteille.

pellavapaidat ja villapaita

Mitä ostoslistalla on pellavapaitojen ja neuleen lisäksi?

  • Nahkatakki
  • Mustat farkut
  • Valkoinen silkkipusero
  • Laadukas collegepaita

Siinä ne. Simppeli lista simppelille naiselle.

Näin hankkiudut eroon silmälaseista

Minulla oli silmälasit reilut kymmenen vuotta – sopivasti ankeasta murrosiästä lähtien. Totuin siihen, että kasvoillani oli aina jotain ylimääräistä, jokin virka-asu. Se oli vähän kuin meikki, naamio tai asuste. En koskaan opetellut meikkaamaan silmiäni, koska ne olivat aina lasien takana. En koskaan oppinut käyttämään piilareita, joten juhlissa olin joko lasien kanssa tai siristelin ilman.

Pari vuotta sitten päätin, että silloin hankkimani lasit jäävät viimeisiksi. Että seuraava näönkorjauskeikka on lasien uusimisen sijasta laser. Ja se olikin.

Kävin Lasik-leikkauksessa noin kuukausi sitten, ja muutaman jälkitarkastuksen jälkeen uskallan julistaa sen, miltä jo tuntui: kaikki kunnossa ja hyvin näkyy. Paremmin, kuin koskaan laseilla näkyi.

Miten se näönkorjaaminen sitten oikeasti meni?

näin-hankkiudut-eroon-silmälaseista

Sehän meni useassa vaiheessa:

Hoitoarvio

Ensin kävin hoitoarviossa, joka monessa paikassa on maksuton. Hoitoarviossa tehtiin nopea näöntarkastus ja mitattiin sarveiskalvon paksuus ja keskusteltiin leikkaustavasta. Valitsin Lasik-tekniikan: se sopi parhaiten sekä taittovirheelleni että silmilleni. Koska Lasikissa sarveiskalvoon leikataan läppä, jonka alle laserointi tehdään, pitää sarveiskalvon olla tarpeeksi paksu tähän. Muitakin vaihtoehtoja on, niistä vaikka täällä.

Esitarkastus

Esitarkastuksessa tehtiin kaikkea hauskaa: silmänpohjat kuvattiin, sarveiskalvon paksuus mitattiin tarkemmin ja näkö tarkastettiin perusteellisesti. Silmistä otettiin muitakin kuvia, ja tulevaa leikkausta käytiin läpi tarkasti. Tapasin myös leikkaavan kirurgin, joka tutki silmät mikroskoopilla ja vastaili kysymyksiin.

Leikkauspäivä

Leikkauspäivänä silmistäni otettiin vielä muutama kuva, ja pupillien liikkeitä seurattiin hetki molemmista silmistä. Sen jälkeen sainkin Diapamin ja kipulääkkeen naamaan, tapasin leikkaavan kirurgin ja siirryin odottamaan kutsua leikkaussaliin.

Leikkaussalissa tuntui siltä kuin olisi avaruusaluksessa: paljon jännittäviä härveleitä, joiden alle minut peiteltiin makaamaan. Silmiin laitettiin luomenlevittimet, ja se oli toinen epämiellyttävä asia leikkauksessa. Se toinen oli sarveiskalvon läppien leikkaaminen: kone leikkaa läpän, ja paitsi että se tuntuu epämiellyttävältä, siinä iskee myös hetkellinen pakokauhu, jonka aikana päässä pyörii esimerkiksi seuraavat ajatukset: älkää koskeko mun silmiin, haluan perua koko homman, tää tuntuu kamalalta, entä jos en nää enää ikinä mitään, apua nyt mun näkökenttä heiluu, entä jos se heiluu aina näin.

Kun läpät oli tehty, minut siirrettiin laserin alle. Kirurgi piti läppää ylhäällä, ja minun tehtäväni oli tuijottaa valoa, ensin toisella silmällä, sitten toisella. Kahdeksan sekuntia. Helppo nakki.

Laseroinnin jälkeen silmän pintaa puhdistettiin, ja minulle laitettiin piilarit laastareiksi, jotta sarveiskalvoon leikattu läppä asettuisi nätisti takaisin paikoilleen. Pomppasin pystyyn ja kävelin hymyillen, mutta silmät kovasti vuotaen, hämärään huoneeseen toipumaan.

Noin tunnin levättyäni aloin jo chattailla kavereille aurinkolasit päässä. Pian tapasin vielä optometristin ja kirurgin: piilarit otettiin pois, vointi ja näkö tarkastettiin ja sitten pääsin kotiin.

Ensimmäiset tunnit silmät olivat todella valonarat, mutta iltaa kohden sekin helpotti. Olo oli koko ajan hyvä ja pirteä, en saanut nukuttua kotona, vaikka nukkumista oli suositeltu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen jälkitarkastus + leikkauksen jälkeinen viikko

Seuraavana aamuna lähdin jälkitarkastukseen. Oli kaunis kesäaamu, ja astuessani ensimmäistä kertaa ovesta ulos aloin itkeä. En ollut koskaan nähnyt niin terävästi, maailma oli uskomattoman kaunis.

Jälkitarkastuksessa näköni tarkastettiin, ja kirurgi katsoi mikroskoopilla sarveiskalvot. Kaikki hyvin.

Leikkauksen jälkeisen viikon ajan tiputtelin silmiini neljästi päivässä kortisonia, antibioottia ja kostuketta. Heti kun pääsin lääketipoista eroon, lähdin telttailemaan Nuuksioon.

Toinen jälkitarkastus

Toisessa jälkitarkastuksessa optometristi tarkasti näön perusteellisesti – se oli tarkentunut entisestään. Kirurgi katsoi silmät mikroskoopilla ja kyseli voinnin. Sain tuomioksi sen, että kaikki on edelleen juuri kuten pitääkin. Aloin kirjoittaa tätä tekstiä.

Kolmas jälkitarkastus

Kolmas, ja viimeinen jälkitarkastus on luvassa puolen vuoden päästä, silloin, kun on jo pimeää ja ankeaa. Kolmannen jälkitarkastuksen jälkeen leikkausprosessi onkin sitten maalissa, olettaen tietenkin, että kaikki on silloinkin yhtä hyvin kuin nyt.

Miltä nyt tuntuu?

Tuntuminen, ja lasittomuuden aiheuttamat oman peilikuvan säikähdykset, ovat varmasti oman postauksen arvoisia asioita. Ehkä loppuun totean juhlallisesti vain, että hyvin näkyy mutta näkyköön!

Näin käyt festareilla

Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja festaripitoinen. Täydellisen festarikokemuksen saavuttaminen voi joskus olla pienestä kiinni – puuttuva pressu, ämpäri tai korvatulppa saattaa pilata koko viikonlopun. Näillä vinkeillä et kuitenkaan voi epäonnistua!

festarivinkit

Festivaalin valinta ja sovelias festivaalikäytös:

  • Jos et halua maksaa lipuista, hankkiudu festaritalkoisiin. Itse olen vuosien varrella päivystänyt järkkärikopilla, roudannut, siivonnut backstagea ja keräillyt roskia. Talkoolaisena saat yleensä ilmaiset liput, ilmaisen telttapaikan ja lämmintä ruokaa.
  • Pidätkö leirintäalue-elämästä? Valitse festari sen mukaan: Ilosaarirock oli vuosikausia kaveripiirini vakiofestari, koska leirintäalueen meininki on hyvä, ja koska se sijaitsee festarialueen kyljessä. Jos et pidä leirintäalueista, mene kaupunkifestareille.
  • Hanki hyvät korvatulpat ja käytä niitä. Kun sinulla on kunnolliset tulpat, sinun ei tarvitse repiä tulppia pois korvista kesken keikan ja huutaa kaikille kännissä vain muutaman hertsin tähden!!!!
  • Pidä huolta kaverista ja sopikaa jokin vakiopaikka tapaamista varten. Joltakulta teistä loppuu kuitenkin akku, ja/tai matkapuhelinverkko lakoaa suuren käytön vuoksi.

Leirintäalueella:

  • Ota mukaasi ämpäri. Sellainen tavallinen muoviämpäri, joita jaetaan joskus ilmaiseksi. Se on kevyt kantaa ja sitä voi käyttää joko tuolina tai jääkaappina: täytä se vesipisteeltä saatavalla kylmällä vedellä ja upota juomasi sinne. Naureskele sen jälkeen muille, jotka juovat lämmintä kaljaa.
  • Jos olette reissussa isin autolla ja jos parkkeeraatte sen koko viikonlopuksi johonkin, veivatkaa auton ikkunat kiinni. Viikonlopun aikana sataa kuitenkin.
  • Pese hampaasi – aamuyöllä vesipisteellä saattaa ajautua mitä hienoimpiin keskusteluihin.
  • Ystävysty telttanaapureidesi kanssa, koska saatat päätyä outoihin kitarajameihin, istumaan muovilaatikkoon tai vaikka samalle irkkikanavalle heidän kanssaan. Jaettu ilo on paras ilo.
  • Syö makkaraperunat aamukuudelta. Näin heräät uuteen festaripäivään hieman parempivointisena, eikä ruokakojullakaan ole jonoa.
  • Jos telttasi on surkea, jonkinlainen keräilyerä tai jos se on viimeksi ollut isoveljesi käytössä, ota mukaasi pyykkipoikia. Niillä voit kiinnittää telttakangasta teltan tukirakenteisiin tai kiinnittää sadekankaan, tai pressun, jos veljesi on hukannut sadekankaan, teltan päälle.
  • Ota mukaasi pressu.
  • Ota mukaasi kumisaappaat ja sadetakki. Tarvitset niitä kuitenkin. Tarvitset myös käsidesiä, aurinkorasvaa, vessapaperia ja kosteuspyyhkeitä. Hiustenkuivaajaa et tarvitse, mutta jos kuitenkin pakkaat sen mukaan, muista kiljaista että onks täällä sähköä, voiks täällä föönata.

Viimeisin ja tärkein pointti:

  • Jos mahdollista, yritä luistaa festareita seuraavan maanantaiaamun työvuorosta. Tarvitset maanantaita esimerkiksi kotiutumiseen, hiustesi takkujen selvittämiseen, märkien tavaroidesi kuivattamiseen ja puhdistamiseen sekä muuhun toipumiseen. Jos kuitenkin aiot mennä maanantaina töihin, juo 1,5 litran vichypullo ennen sitä. Tämä onnistuu esimerkiksi junamatkan aikana.

Hauskaa festarikautta!

Täydellistä vaatevarastoa metsästämässä

Olen aina ajatellut, että minä en ole sillä tavalla tyyli-ihminen kuin moni muu. Että en oikein seuraa trendejä tai pohdi, mitä laitan päälleni. Olen kuitenkin ollut täysin väärässä. Minä ajattelen vaatekaappiani melko paljonkin, ja minulla ja vaatekaapin ajattelemisella on pitkä historia. Kirjoitin aiemmin ajasta, jolloin kaikilla oli itse leikatut hiukset ja äidit olivat kotiäiteinä. Siihen aikaan meillä myös ommeltiin paljon vaatteita itse. Päälle laitettiin sitä, mitä sattui olemaan, ei sitä, mikä oli tyylikästä.

Olin tottunut melko vähään teini-ikäisenäkin. Vaatteiden halpatuotanto ahdisti ja halusin ostaa mahdollisimman paljon vaatteita kirpparilta. Mutta olihan se nyt vaikeaa: minä olen nimittäin aika pitkä. Tuntui, että sopivaa ei löydy koskaan, enkä ole kovinkaan kärsivällinen penkoja.

Niinpä lopulta oli vain helpompaa ostaa vaatteita ketjuliikkeistä, vaikka se harmittikin. Siinä muuten harmitti moni asia: vaatteiden laatu, oma huono omatunto, sovittaminen, sen sellainen. Mutta helppoa se oli, ja helppoa se on edelleen.

Olen kehittänyt omanlaisen vaatefilosofian useiden muuttojen ja lapsuudenkokemusten perusteella. Jos jossain olen hyvä, niin tavaran karsimisessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ikuisuusvaatteet: silkkipaita ja pellavapaita

Vaatefilosofiaani kuuluvat seuraavat kohdat:

  1. Karsi säännöllisesti. Yleensä käyn vaatekaappini läpi muutaman kerran vuodessa ja laitan kiertoon sellaiset vaatteet, joita en ole käyttänyt tai jotka eivät miellytä silmää. Lisäksi olen asettanut itselleni ehdon, että uutta vaatetta ei saa ostaa, ellei laita jotain kiertoon sen tilalta.
  2. Kiinnitä huomiota materiaaleihin: Gina Tricot’n pellavakauluspaita on kestänyt minulla ikuisuuden, samoin Cosin ja Bikbokin silkkipaidat. T-paidat haluan täysin puuvillaisina, neuleet villaisina. Ketjuliikkeestä ostamisen tuskaa helpottaa edes vähän, jos vaatteen käyttöikä on pitkä.
  3. Säästä vanhaa: usein parasta vaatteessa on tarina. Minulla on esimerkiksi käytössä äitini itselleen ompelema kynähame ja vuosikymmeniä vanha villahuivi, joka näyttää edelleen kuin uudelta. Parasta vaatteessa onkin, jos se kestää sukupolvelta toiselle.
  4. Korjaa ja tuunaa: ei muuta kuin sakset, neula ja lankaa kouraan. Tai vaihtoehtoisesti rytkyt kauniiden pyyntöjen kera jollekin ystävälle, joka on käsitöissä lyömätön.
  5. Pidä ostoslistaa: minulla on hankintalista vaatteita varten. Listalla on mm. mustat farkut, valkoinen silkkipusero ja laadukas nahkatakki. Lista sekä suitsii hutiostoksia että auttaa pohtimaan, sopiiko uusi hankinta varmasti nykyiseen garderobiin.

Ajattelin tämän vuoden aikana jalostaa vaatefilosofiaani vielä paremmaksi: miten mahtavaa olisikaan, jos vaatekaapissa ei olisi mitään ylimääräistä ja jos jokainen vaatekappale sopisi yhteen muiden kanssa. Postaussarjaa, ja täydellistä vaatekaappia, pukkaa siis, ainakin mielikuvissa. Pysykäähän kuulolla 🙂