Korkeakoulujen yhteishaku rullaa – näin saat jotain tolkkua opinnoista ja elämästä

yhteishaku
Kuva: Unsplash

Kevät on aikaa, jolloin moni tuskailee tulevaisuuden, siitepölyallergian ja polkupyörän huoltamisen kanssa. Näistä tulevaisuus on kenties suurin haaste, ainakin, jos tulevaisuuden kannalta tärkeää on tietää, mihin hakee yhteishaussa.

Minä tuskailin yhteishaun aikaan montaa asiaa. Tiesin, että kieli ja kirjallisuus kiinnostivat, mutta en tiennyt, miten pääsykokeeseen kannattaa lukea, millaista yliopistossa on, tai mitä hemmettiä tarkoittavat pääsykoekirjassa vilisevät sanat ekstradiegeettinen kertoja tai diskurssi.

Ei jumalauta, minä ajattelin pääsykoekirjan ääressä. Samalla pyörittelin mielessäni, tuleeko minusta mitään isona, jos ryhdyn humanistiksi. Etenkin, kun olin aikaisemmin saanut opiskelupaikan myös ympäristöteknologiaan. Mutta tulihan minusta jotain,  koska niin elämässä käy: asiat järjestyvät ja sitä löytää itsensä paikoista ja tilanteista, joihin ei osannut kuvitellakaan päätyvänsä. Ja lopulta kaikki menee aina hyvin.

Jälkikäteen ajateltuna yliopistohaussa pelottavinta oli juuri se, että en tiennyt, millaista yliopistossa on. Mitä siellä opiskellaan, jos siellä opiskellaan suomen kieltä tai kirjallisuutta? Millaisia työllistymismahdollisuudet ovat? Millaista on yliopisto-opiskelijan arki? Millaisia haasteita kohtaa opintojensa aikana?

Olen kirjoittanut näistä aiheista aiemminkin, ja alle linkatuista kirjoituksista löydät lisätietoja yliopistohommista. Toivottavasti tieto helpottaa tässä tapauksessa tuskaa ja auttaa oman hakukohteen valinnassa ❤

1. Millaista on suomen kielen opiskelu yliopistossa?

Suomen kielen opinnoissa pääsee lauseenjäsennyksen ja äänne- ja muoto-opin lisäksi perehtymään esimerkiksi sukukieliin ja yhteiskunnallisiin ulottuvuuksiin, kuten kielipolitiikkaan ja sosiolingvistiikkaan. Sen sijaan opinnoissa ei päntätä viittä vuotta kielioppisääntöjä. Niitä varten on omat hakuteokset.

Tässä jokainen on oman onnensa seppä -asenneilmapiirissä kaikkia kiinnostaa tietenkin se, millaisiin töihin suomen kielen pääaineesta valmistutaan. Tyypillisin mieleen tuleva ammatti on äidinkielen opettaja, mutta suomen kielen maistereita työskentelee esimerkiksi tiedottajina, toimittajina, sisältömarkkinoijina, yritysviestinnässä, copywritereinä tai kielenhuoltajina. Sivuaineet, harrastukset, kiinnostuksenkohteet ja sattumat vaikuttavat urapolkuun.

Minun työnkuvaani kuuluu sisältömarkkinointia, copywritingiä ja viestintää. Nykyiseen työpaikkaani päädyin kaupallisen ja it-alan työkokemuksen, aikaisempien kirjoitustöiden sekä digimarkkinointiverkkokurssien ansiosta. Lue lisää opiskelusta ja työllistymisestä täältä. Kurkkaa myös kirjoitukseni kirjallisuuden yliopisto-opinnoista.

2. Miten valmistautua pääsykokeisiin?

Nykyään pääsykokeiden painoarvoa on pienennetty joillakin aloilla. Se on ihan mukava kehityssuunta, koska pääsykokeisiin lukeminen on yhtä miellyttävää kuin lattiakaivon putsaaminen oksennustaudissa.

Jos haet alalle, joka vaatii pääsykokeisiin pänttäämistä, kokosin hyödyllisiä vinkkejä ja opiskelutaktiikoita tähän kirjoitukseen. Lukusuunnitelma, tauotus, keskeisten käsitteiden ja teorioiden ymmärtäminen ja laadukas tiedon jäsentäminen pelkän läpilukemisen sijasta ovat avaimia hyvään pääsykoemenestykseen.

Ja karkit. Tai lenkkeily. Tai ihan mikä tahansa piristävä ja voimia tuova asia.

3. Mitä kaikkea yliopistossa oppii ja onko ok olla hukassa?

Yliopisto-opinnot sijoittuvat siihen ikään, jossa kasvetaan aikuiseksi monella tavalla. Muutetaan pois kotoa, itsenäistytään, tehdään virheitä, etsitään omaa paikkaa ja odotetaan sitä maagista hetkeä, kun aivot ovat vihdoin kehittyneet täyteen mittaansa. Se tapahtuu noin 25-vuotiaana, ja siksi joidenkin tutkijoiden mukaan ihminen on kypsä tekemään tärkeitä päätöksiä vasta tuossa iässä. Ammatti painostetaan valitsemaan jo paljon aiemmin, joten siksi ajoittainen hukassa oleminen kuuluu täysin asiaan.

Nuorten aivojensa ja identiteettikriisien takia moni ehtii opiskeluvuosien aikana  hieman kompuroida tai vähintäänkin keksiä sijaistoimintoja, joiden avulla lykätä esseen kirjoittamista tai kirjatenttiin lukemista. Näitä kasvuvuosien fiiliksiä, yliopistossa opittuja toisarvoisia asioita ja humoristisia elämänoivalluksia olen koonnut erinäisiin vitsihuumoripostauksiin, esimerkiksi:

4. Mikä minusta tulee isona?

Ammatinvalintakysymys riivaa montaa meistä monta kertaa elämän aikana. Se riivaa opiskelupaikkaa valitessa, mutta se riivaa myös valmistumisen hetkellä ja työelämässä. Maailma muuttuu ja aloja syntyy ja kuolee. Emme voi ennustaa, millaisia töitä tämän hetken ekaluokkalaiset aikuisina tekevät. En minäkään olisi ekaluokkalaisena osannut kuvitella, että istuisin päivät kirjoittamassa asioita internetiin ja saisin siitä palkkaa. Hyvä, että maaseudulla silloin tiedettiin, mikä internet on.

Siksi arvokkain yliopistossa oppimani taito on ollut taito oppia. Olen työelämässä opetellut ja oppinut paljon uutta, ja uskon tekeväni sitä koko loppu-urani. Samoin uskon, että en koko loppu-uraani kirjoita asioita internetiin ja saa siitä rahaa. Ne hommat voivat loppua koska vain – esimerkiksi silloin, kun kaikki maailman väsyneet ylläpitäjät lähtevät yhtä aikaa lounaalle ja internet kyykkää.

Todennäköisesti monella meistä on elämän aikana monta ammattia. Siksi uravalinnasta ei kannata kokea mieletöntä tuskaa. Jokainen koulutus on hyväksi ja avaa ovia kohti seuraavaa koulutusta tai työtä. Maailma muuttuu, niin muuttuu urakin, ja elämä kantaa aina. Lisää ura-ajatuksia voit lukea täältä.

5. Apua, en tiedä, mitä valitsen!

Jos oma haaveala tai -ammatti ei ole kirkkaana mielessä, siitä ei kannata hätääntyä. Monella muullakaan ei ole. Omia kiinnostuksenkohteitaan ja luonteenvahvuuksiaan voi kartoittaa kutsumuskartan ja luonteenvahvuustestin avulla. Niistä oli minulle aikoinaan valtavasti apua, kun pohdin, mikä minä nyt sitten olen isona. (Siis sen lisäksi, että olen pitkä.)

Lisäksi elämässä on rajattomasti mahdollisuuksia ja mikään valinta ei ole peruuttamaton. Pääainetta voi aina vaihtaa (tein itsekin niin). Työpaikkaa voi aina vaihtaa. Yliopistoon voi hakea aina uudestaan, jos ovet eivät ensimmäisellä kerralla aukea. Yhteishaku on vain yhteishaku. Niitä tulee uusia yhtä varmasti kuin siitepölyä ja eduskuntavaaleja.

Tsemppiä hakuun ja pääsykokeisiin!

FACEBOOK       BLOGLOVIN       INSTAGRAM

Näin valmistaudut pääsykokeisiin

Kevät tuo mukanaan kaikkea hauskaa, kuten katupölyn, pussikaljasäät ja pääsykokeet. Sinä keväänä, jona hain yliopistoon, minulla ei ollut harmaintakaan hajua siitä, mitä edessä olisi. Riivin tietoa monesta eri lähteestä. Silloin paperiset hakuoppaat olivat vielä yksi merkittävimmistä tietolähteistä. Nykyään niiden sijasta tietoa saa riipiä yliopiston verkkosivuilta, mikä ei välttämättä ole yhtään sen helpompaa (t. nimim. löysin-sieltä-aikoinaan-kolmet-erilaiset-ohjeet-gradun-palauttamiselle -girl -88).

Siksi koostinkin kaikki pro tippini yhteen postaukseen jälkipolvien huviksi ja hyödyksi. Tässä siis the kaikki-mitä-sinun-pitää-tietää-pääsykokeisiin-lukemisesta -postaus. Syvin rintaääneni resonoi humanistisissa ja valtiotieteellisissä oppiaineissa, mutta neuvot on tehty sovellettaviksi: ottakaa, soveltakaa ja täyttäkää oppilaitokset!

pääsykokeet
Kuva: Sharon McCutcheon, Unsplash

Tee lukusuunnitelma

Ennen luku-urakan aloittamista kannattaa selata läpi koko pääsykoemateriaali ja muodostaa kokonaiskuva sen sisällöstä. Kokonaiskuvan avulla on helpompi tehdä lukusuunnitelma, joka kannattaa laatia selkeiden ja mitattavien tavoitteiden pohjalta.

Tavoitteita on kätevintä sitoa aikaan; esimerkiksi siten, että asettaa jokaiselle viikolle tavoitteeksi käydä läpi tietyt kokonaisuudet tai luvut. Viikkotavoitteita voi pilkkoa vielä päivittäisiin tavoitteisiin, jotka helpottavat oman edistymisen seuraamista ja aikataulussa pysymistä.

  • Esimerkki: asetat viikon tavoitteeksi lukea 100 sivua pääsykoekirjaa. Pilkot tavoitteen päiväkohtaisiin osiin, mikä tarkoittaa 20 sivun opiskelua päivässä, jos opiskelet vain arkipäivisin.

Lue laadukkaasti

Pääsykokeisiin pitää lukea paljon. Määrä ei kuitenkaan korvaa laatua. On fiksumpaa lukea laadukkaasti viisi tuntia kuin 10 tuntia siten, että keskittyminen katkeilee ja luetusta ei jää mitään päähän.

Miten sitten voi opiskella laadukkaasti? Siten, että tietoa tulee lukiessa myös jäsennettyä ja käsiteltyä sen sijaan, että tekstiä vain lukisi läpi ajattelematta sitä sen syvällisemmin.

  • Esimerkki: selaa aluksi kokonaisuus läpi. Lue sisällysluettelot, otsikot, väliotsikot tiivistelmät ja kuvatekstit ja pyri muodostamaan niiden perusteella kokonaiskuva aiheesta. Se luo hyvän pohjan syvällisemmälle lukemiselle. Pohjustuksen jälkeen voit lukea tekstin läpi ja jäsentää luettua siten, miten sinulle parhaiten sopii. Itse tein paljon muistiinpanoja lukiessani, koska käsin kirjoittaminen toimii minulle varsin hyvin. Joku toinen piirtää kaavioita tai kuvia, kolmas merkkaa väreillä tekstiin tärkeitä kohtia. Urakan päätteeksi on hyvä käydä vielä omat muistiinpanot ja merkinnät läpi ja arvioida, oletko saanut tarpeeksi hyvän kuvan aiheesta vai jäikö jokin vielä epäselväksi ja vaatii kertaamista.

Tutustu vanhoihin pääsykoetehtäviin

Oppilaitokset julkaisevat verkkosivuillaan vanhoja valintakoetehtäviä ja välillä jopa mallivastauksia. Molempiin kannattaa ehdottomasti tutustua ja tehtäviä kannattaa tehdä harjoitukseksi.

Vanhoissa kokeissa huomiota kannattaa kiinnittää esimerkiksi siihen, mitä ja miten on kysytty: onko vaadittu tarkkaa muistamista vai kykyä soveltaa opittua? Ovatko tehtävät monivalintatehtäviä, ongelmanratkaisutehtäviä vai esseetehtäviä? Entä onko kokeissa käytetty aineistoja, kuten tekstejä, tilastoja tai kuvia, joita on pitänyt analysoida pääsykoemateriaalin pohjalta?

Kun pääset selville, mitä asioita pääsykokeessa tyypillisesti mitataan ja millaista osaamista kokeet vaativat, voit huomioida sen myös valmistautuessasi kokeisiin.

Kiinnitä huomiota tieteenalan keskeisiin käsitteisiin ja teorioihin

Kiinnitä lukiessasi erityistä huomiota käsitteisiin ja teorioihin, joita tekstissä vilisee. Pohdi, miten niitä tieteenalalla käytetään ja miten voisit itse käyttää niitä valintakoevastauksissasi.

Jos pyrit opiskelemaan esimerkiksi suomen kieltä, varmista, että osaat vanhat kunnon kielioppitermit (subjekti, predikaatti, objekti ja kaikki niiden kaverit) ja että osaat jäsentää lauseen. Jos pyrit esimerkiksi yhteiskuntatieteelliselle alalle, seuraa aktiivisesti myös uutisia – on ihan mahdollista, että pääsykokeissa pääsee analysoimaan tai soveltamaan jotakin ajankohtaista asiaa.

  • Esimerkki: kun hain opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta, valintakoekirjoja oli kolme: yksi romaani ja kaksi teoriakirjaa, joista toinen käsitteli lyriikan teoriaa, toinen proosan. Etukäteen oli tiedossa, että kokeessa olisi ainakin kysymys romaanista ja jonkinlainen runoanalyysitehtävä. Romaania lukiessani mietin, mikä teoksesta tekee erityisen ja mitä siitä voitaisiin kysyä. Toisen lukukerran jälkeen teoksen monikerroksellinen kerrontaratkaisu alkoi hahmottua, ja kun erilaisista kertomisen teorioista löpistiin myös teoriakirjassa ummet ja lammet, kokeilin harjoituksen vuoksi analysoida romaanin kertojia teoriakirjan tarjoamilla välineillä. Arvatkaa, mitä pääsykokeessa kysyttiin romaanista? Käskettiin analysoida sen kerrontaratkaisua.

Kertaa fiksusti

Viimeisinä päivinä ennen pääsykoetta ei kannata enää opiskella uusia asioita. Ne päivät on hyvä varata opitun kertaamiselle, hyville yöunille ja vaikkapa harjoitustehtävien tekemiselle.

  • Esimerkki: olin tiivistänyt tärkeimmät muistiinpanoni muutamaan sivuun. Luin nämä sivut vielä matkalla kokeisiin sen sijaan, että olisin paniikissa plarannut Runousopin perusteita eestaas.

Relaa

Olin pääsykokeiden aikoihin valtavan stressaantunut, ja koko maailma tuntui olevan kiinni siitä, pääsenkö yliopistoon. Perheessäni ei ollut silloin muita yliopistokoulutettuja eikä sitä kuuluisaa hiljaista tietoa tai muuta jeesiä aiheesta – en edes tiennyt, kuinka pelottava yliopiston iso luentosali, jossa koe pidettiin, voisi olla.

Niinpä palloilin koko kevään ympäriinsä kireänä kuin viulun kieli ja luin hulluna – lukeminen oli minulle vähän kuin treeniohjelman noudattaminen: kurinalaista ja aikaan sidottua, mutta ei kovinkaan hauskaa. Pingottamisesta huolimatta pääsin sisään, mutta jälkikäteen ajateltuna se olisi onnistunut vähäisemmälläkin stressaamisella. Pidä siis huoli ulkoilusta, riittävästä nukkumisesta, positiivisista ajatuksista ja syömisestä. Levänneet aivot jaksavat oppia paremmin ja positiivinen mieliala ihan tutkitustikin parantaa oppimistuloksia.

Unohdinko jonkin killerin pääsykoevinkin? Jaa omasi kommenttiboksissa ❤