Marina Lewycka: Meklareita, hippejä, hamstereita

Mitä tulee Solidaarisuustaloksi kutsutussa vasemmistokommuunissa varttuneista lapsista isoina? Kasvissyöjiä? Aktivisteja? Vasemmistolaisia? Vaiko sittenkin kaikkea muuta kuin vanhempiensa aatteisiin uskovia hippejä? Tätä tarkastelee Marina Lewycka teoksessaan Meklareita, hippejä, hamstereita (Various Pets Alive and Dead, 2012).

Tarinan keskiössä on yksi Solidaarisuustalon perheistä: vanhemmat Doro ja Marcus sekä 1970–1980 -luvuilla syntyneet lapset Clara, Serge ja Uuli-Anna (Uljana, nimetty tietenkin Leninin mukaan Solidaarisuustalon aikuisten yhteisellä päätöksellä). Teoksen nykyhetkenä on globaalin finanssikriisin vuosi 2008, mutta takaumissa käydään läpi Doron nuoruutta sekä Solidaarisuustalon aikoja 70- ja 80 -luvuilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä Solidaarisuustalon lapsista sitten tuli? Esikoistytär Clarasta tuli järjestystä ja puhdasta kylpyhuonetta rakastava opettaja. Serge ryhtyi takomaan rahaa pankkiirina, mutta esittää vanhemmilleen viimeistelevänsä matematiikan väitöskirjaa yliopistolla. Uuli, jolla on downin syndrooma, asuu vanhempiensa luona, mutta unelmoi itsenäisyydestä ja omasta kodista. Doro puolestaan yrittää kynsin hampain pitää Uulin asumassa luonaan.

Teoksen asetelmasta saa tietenkin revittyä komiikkaa, kun lasten ja vanhempien aatteet  törmäilevät ja tilanteet kärjistyvät. Lapsuus Solidaarisuustalossa oli köyhä, täynnä poliittista aktivismia ja erityisen pahaa ruokaa, koska ”uusien miesten” prototyypit hoitivat kokkauksen eli keittivät raivokkaasti kokoon sattumanvaraisia yhdistelmiä kuivatuista pavuista, linsseistä ja vihanneksista sillä aikaa kun naiset istuksivat valittamassa naisten sorrosta.

Auts!

Solidaarisuustalon aikuiset tulivat ja menivät, ja lapsia syntyi milloin millekin pariskunnalle: eiväthän Clara, Serge ja Uulikaan ole toistensa täyssisaruksia, vaikka perheeksi ovatkin hitsautuneet.

Lewycka ei todella päästä helpolla vapaaseen seksiin uskoneita Solidaarisuustalon aikuisia mielenosoituksineen, kasvisruokavalioineen ja lentolehtisineen. Helpolla eivät pääse myöskään poliitikot ja pankkiirit. Ensimmäisiä ilmentää siirtolapuutarhat ostoskeskuksen tieltä jyräävä kunnallispoliitikko, toisia globaaliin eliittiin kuuluva investointistrategioita kehittelevä Serge, joka tietenkin lopulta kompastuu omaan nokkeluuteensa.

Lopputulos: vasemmistolaisuus ei voita, oikeistolaisuus ei voita. Lewycka ilottelee molempien aatteiden ääripäillä, petaa hysteerisiä tilanteita sukupolvien, sukupuolien ja aatteiden välille.

Teksti on hauskaa, oivaltavaa, mutta aineksia on liikaa. Kuolleita lemmikkieläimiä nykyisyydestä ja lapsuudesta, Claran oppilaiden perhehuolia, Solidaarisuustalon sekavia ihmissuhteita ja jaloissa pyöriviä lapsia, joiden nimet sekoittuvat toisiinsa.

Tai sitten kaoottisuus ja hahmojen runsaus ovat tietoinen valinta, halu tehdä teoksen muodosta osa sen merkitystä: kuinka elämä on ihmisten ja asioiden, aatteiden, ihmissuhteiden ja talouskriisien yhteentörmäilyä, jossa luovitaan, rämmitään ja kellutaan.

Tämä on kuitenkin vähintään bussikirja plus, tai oivallinen kirja tautivuoteelle: soljuu kepeästi, huvittaa, antaa vähän ajateltavaa, mutta ei yhtään liikaa.

Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi

Olen jälleen tehnyt löytöjä taloyhtiömme kierrätyshyllystä. Tällä kertaa löysin ja lukaisin Marina Lewyckan esikoisteoksen Traktorien lyhyt historia ukrainaksi (2005).

Traktorien lyhyt historia ukrainaksi on tragikoominen romaani perheestä, vanhuudesta ja Euroopan historiasta. Nasevan ja huvittavan, nykyisyyteen sijoittuvan tarinankerronnan rinnalla kulkee tummempia sävyjä menneisyydestä. Koomisiin tapahtumiin yhdistetään sukuhistoriaa, johon sisältyy mm. maatalouden kollektivisointi ja nälänhätä Ukrainassa, toinen maailmansota ja pakolaisuus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teoksen alussa leskeksi jäänyt, hieman vanhuudenhöperö 84-vuotias Nikolai ilmoittaa perheelleen menevänsä uusiin naimisiin kolmekymppisen ukrainalaisen Valentinan kanssa. Uhkea peroksidiblondi Valentina haluaa toteuttaa unelmansa länsimaisesta, ylellisestä elämästä ja saa Nikolain tyttäret Veran ja Nadjan kauhistumaan. Aikoja sitten välinsä katkaisseet Vera ja Nadja yhdistävät voimansa hankkiakseen avioeron, mutta Nikolain pään kääntäminen osoittautuu työlääksi tehtäväksi.

Valentinan ja Nikolain suhteesta ei puutu komiikkaa. Valentina vaatii yhden auton, sitten toisen. Hän vaatii uuden imurin ja uuden lieden. Nikolai venyttää eläkettään ja ostaa, kipakka Valentina sipsuttaa ympäriinsä piikkikoroissaan ja sättii miestään.

Samaan aikaan Vera ja Nadja tekevät kaikkensa liiton rikkomiseksi. He palkkaavat yksityisetsivän ja asianajajan. Valentina pilkkaa Nadjaa ja Veraa kateellisiksi, tissittömiksi ämmänärmäteiksi. Nikolaita kiinnostavat vain vaimonsa suuret rinnat ja traktorit.

Romaanissa kuljetetaan rinnakkain kolmea tarinaa: Nikolain ja Valentinan absurdia avioliittoa, Ukrainan historiaa Nikolain kirjoittaman suurteoksen Traktorien lyhyt historia ukrainaksi kautta sekä sukuhistoriaa. Veran ja Nadjan välirikollekin löytyy syitä: ennen toista maailmansotaa nälänhädän repimässä Ukrainassa syntynyt Vera on varttunut erilaisessa maailmassa kuin rauhan aikana Englannissa syntynyt Nadja. Naisten erilaiset kokemukset ovat muokanneet heidän valintojaan ja elämänasennettaan, tehneet toisen ymmärtämisestä vaikeaa.

Tilannekomiikastaan huolimatta Traktorien lyhyt historia ukrainaksi on vakava romaani. Hauskan, dialogivetoisen ja värikkäitä haukkumasanoja sisältävän kerronnan takana on synkempiä tarinoita. Aikaisemmin hehkuttamani Petropoliksen kaltaisesta mestariteoksesta ei ole kyse, mutta kelpo luettavaa Traktorien lyhyt historia ukrainaksi kuitenkin on!