#OlenValmis

olen-valmis
Tämän näppäsin eräänä kesäyönä Nuuksion kansallispuistossa

Räyhäsin aikaisemmin, että me nuorehkot ihmiset olemme ahdistuneita kaiken maailman jutuista ja että monet nuorille merkitykselliset asiat eivät tunnu ratkeavan äänestämällä. (Menkää silti äänestämään, jotkut ovat aikoinaan kivenmurikoita viskellen tapelleet oikeudesta siihen.)

Yksi erityisesti nuoria ja heidän vielä syntymättömiä lapsiaan koskettavista asioista on ilmastonmuutos. Se ei ratkea pelkän suomalaisen politiikan avulla, mutta ei se ratkea sitenkään, että ajatellaan jonkun muun hoitavan homman. Ilmastonmuutos vaatii tekoja meiltä jokaiselta. Sen vuoksi somessa kiertää #olenvalmis -haaste, jossa on tarkoitus kertoa päättäjille, että olemme yksilöinä valmiita tekemään konkreettisia tekoja ja odotamme niitä myös heiltä.

Minä olen valmis:

  • vähentämään lihansyöntiä entisestään
  • minimoimaan ruokahävikkiä
  • suosimaan joukkoliikennettä ja pyöräilyä (ja hankkimaan sähköauton, jos joskus auton välttämättä tarvitsen)
  • siihen, että lentämistä verotetaan kovemmin
  • laskemaan asuntoni lämpötilaa
  • lajittelemaan jätteeni vielä tarkemmin
  • vähentämään vedenkulutusta
  • lopettamaan take away -kahvin juomisen (kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta ihminen, joka ravaa aamujunilla Helsinki–Tampere -väliä saattaa sortua kaoottisina aamuina moiseen.)
  • ostamaan vain kestävää muotia
  • käyttämään tavarat ja vaatteet loppuun
  • maksamaan enemmän veroja
  • käyttämään äänioikeuteni ilmaston puolesta

Kulutukseen todella kannattaa kiinnittää huomiota. Ei vain siksi, että säästää asuntoa varten tai tykkää seurata tilinsä saldoa, vaan siksi, että suomalaisten tämän vuoden ylikulutuspäivä oli 5.4.2019. Laskennallisesti me siis käytimme oman osuutemme tämän vuoden luonnonvaroista viime viikolla. Loppuvuoden lainaamme tulevilta sukupolvilta. Se on aika karu ajatus, ja siksi meidän ja muiden pitää toimia nyt.

Mihin sinä olet valmis ilmaston puolesta?

Lue myös:

FACEBOOK       BLOGLOVIN       INSTAGRAM

Luulin voivani pelastaa maailman äänestämällä, mutta epäonnistuin

politiikka
Kuva: Brian Wertheim / Unsplash

Olin nuorena kiihkeä idealisti. Sellainen, joka teki hartaasti vaalikoneita, äänesti yläasteella järjestetyissä varjovaaleissa tosissaan samalla kun muut äänestivät Herkku Hernesniemeä ja kirjoitti yhteiskuntaopin ylioppilaskirjoituksissa ja sai siitä hyvästä Aamulehdeltä stipendin parhaana yhteiskuntaopin vastaajana. Sellainen, joka kuvitteli ryhtyvänsä kansalaiseksi, joka parantaa maailmaa, joka äänestää aina harkitusti ja joka osallistuu tämän yhteiskunnan kehittämiseen.

Toisin sanoen olin takakireä ja pikkuvanha tyyppi.

Pikkuvanhuuteni turvin kuvittelin vuosikausia kykeneväni muuttamaan maailmaa paremmaksi. Nyt tuntuu siltä, että olen epäonnistunut. Maailma ei ole muuttunut paremmaksi. Päätöksenteko on hidasta ja merkityksetöntä teatteria. Sukupolveani koskevat ongelmat eivät rajoitu maamme rajojen sisäpuolelle, enkä siksi voi vaikuttaa niihin sataprosenttisella äänestysaktiivisuudellani. Siksi valmistaudun äänestämään kevään eduskuntavaaleissa entistä epätietoisempana siitä, ketä äänestän ja onko äänelläni mitään merkitystä.

Ovatko ongelmamme edes ratkaistavissa ja mikä tässä maailmassa mättää? No, aloin nyt jälleen eritellä ongelmia, koska ilmeisesti se on nykyään lempiharrastukseni.

Sukupolvemme ongelmat ovat globaaleja, eivätkä ne näytä ratkeavan demokratian keinoin

Kirjoitin aikaisemmin y-sukupolven kokemasta ahdistuksesta, jonka aiheuttajaksi diagnosoin esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja globaalin talouskriisin. Ne ovat arkeemme vaikuttavia ja todellisuuttamme muokkaavia asioita, jotka eivät rajoitu Suomeen. Ne ovat haasteita, joita varsinkin nuorille sukupolville on heitetty ratkaistaviksi, haasteita, joiden varjossa nuoret tekevät valintansa perheen perustamisesta, ammatinvalinnasta ja kaikesta muustakin.

Ilmastonmuutos ja globaali talous ovat minun ongelmiani, joihin en voi vaikuttaa äänestyskäyttäytymiselläni juuri lainkaan. Minun ääneni ei vaikuttanut Lehman Brothersiin, sademetsien hakkuuseen tai mikromuovin määrään merissä. Jokainen näistä vaikutti kuitenkin työllisyysnäkymiini, ilmastoon ja ympäristöön, jossa elän.

Toistaiseksi näyttää siltä, että demokratia on osoittautunut melko hyödyttömäksi ilmastonmuutoksen, nälänhädän ja muiden tämänkaltaisten ylikansallisten ongelmien torjunnassa. Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne I. Hukkinen kirjoittaakin ympäristöongelmien vaativan nopeaa reagointia ja päätöksenteon tapoja, jotka edellyttävät vallan keskittämistä asiantuntijoille uusin tavoin.

En ole oikeistoa enkä vasemmistoa – eikä ole kovin moni muukaan

Maailma ei ole enää sillä tavalla yksinkertainen, että jengi jakautuisi pienituloisiin duunareihin ja suurempituloisiin virkamiehiin, jotka asuvat omilla asuinalueillaan, käyvät tietyssä kaupassa, kannattavat tiettyä urheilujoukkuetta ja äänestävät tiettyä puoluetta, joka on joko oikeistoa tai vasemmistoa.

Maailma on paljon monimutkaisempi. Työmarkkinoiden murros on synnyttänyt uudenlaisia yhteiskuntaluokkia: esimerkiksi akateemisia, joilla voi olla paljon kulttuurista pääomaa, mutta pätkätöiden vuoksi vähän varsinaista pääomaa, tai hyvätuloista jengiä, joka ei pane pätkääkään painoa tyypillisille ylemmän keskiluokan asioille, kuten sivistykselle tai kulttuurille.

Siksi perinteiset oikeisto-vasemmisto -akselille asettuvat puolueet vastaavat heikosti monen tarpeisiin. Lisäksi monia asioita, kuten ilmastonmuutosta, maahanmuuttoa tai maailmantaloutta ei ratkota pelkän oikeisto-vasemmisto -jaottelun avulla.

Minun on aina ollut vaikea löytää puoluetta, jota haluaisin äänestää. Toistaiseksi olen ollut se kuuluisa liikkuva äänestäjä: valinnut vaalikoneesta huolellisesti tyypin, joka jakaa näkemykseni, ja sitten äänestänyt sitä vaaleissa. Sen jälkeen suhteellinen vaalitapa syö ääneni koko puolueen eduksi ja pullauttaa läpi kasan jengiä, josta en lainkaan edes pidä.

Nuorten äänestysaktiivisuus on muuten yleisesti ottaen melko alhainen. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa vain 47 % 18–24 -vuotiaista äänesti, ja 25–34 -vuotiaistakin vain 58 % käytti äänioikeuttaan. Ehkä nuoret eivät samaistu puolueisiin, ehkä he eivät usko vaikutusmahdollisuuksiinsa, ehkä he ajattelevat kuten minä: että moni ongelma ei äänestämällä ratkea.

Poliitikkoa kiinnostaa enemmän jatkokauden tavoittelu kuin oikeiden päätösten tekeminen

Poliitikkoparoilla on työssään yksi merkittävä ongelma: miten onnistua pääsemään jatkokaudelle? Jatkokauden tavoittelu johtaa pahimmillaan siihen, että vaikeita päätöksiä ei uskalleta tehdä, koska takerrutaan liikaa lyhyen tähtäimen vaikutuksiin. Kukaan ei halua olla se, joka seuraavissa vaaleissa muistetaan ikävän päätöksen tekijänä.

Siksi moni uudistus tuntuu junnaavan paikoillaan. Otetaan esimerkiksi eläkeuudistus. Uskon, että suurin osa Arkadianmäelle päässeistä tyypeistä käsittää sen, että suuret ikäluokat ovat kahmineet itselleen hyvän eläkediilin ja maksaneet siitä vain murto-osan itse. Eläkemaksuja olisi ollut syytä nostaa jo 1980-luvulla, mutta sen sijaan keksittiin kivoja keinoja päästä työmarkkinoilta pois aikaisemmin. Nuoret ikäluokat maksavat paljon enemmän työeläkemaksuja ja saavat niille paljon vähemmän vastinetta.

Kuka uskaltaisi olla se, joka tarttuu tällaiseen epäsuosittuun asiaan? Ihan vaikka niiden Rinteen keksimien synnytystalkoiden nimissä. Koska jos yli 100 000 tyyppiä nostaa yli 3000 euron eläkettä, ja samalla lisääntymisikäiset kiskovat parin tonnin palkkaa ja maksavat siitä suuria eläkemaksuja, niin joku voisi ajatella, että nyt ei ole menneet nallekarkit tasan tai että ainakin jää ne perheasunnot ostamatta.

Naurettava poliittinen teatteri eli hei jätkät ihan oikeesti

Minulla menee harvoin hermot politiikkaan, mutta syksyllä minulla meni. Perustuslakiimme on kirjattu sellainen mukava pykälä, että yksittäiselle ministerille saa äänestää epäluottamusta, eli toisin sanoen fuduja. Sellaista yritettiin ulkoministerimme Timo Soinin kanssa, kun hän oli jälleen heilunut ulkomailla vastustamassa aborttia ja hämmentänyt samalla kansainvälistä yhteisöä Suomen kannasta lisääntymisterveyteen.

Mutta sitten pojat (Sipilä, Orpo) keksivät, että ehei, tässä on kuulkaas nyt kyse koko hallituksen luottamuksesta. Että kuulkaas naiset, tekin äänestätte nyt kiltisti Timpan luottamuksen puolesta, tai muuten ei silleen niinku hyvä heilu, koska ryhmäkuri ja syyt. (Sivumennen sanoen: ulkoministeri on aiemmin lentänyt mäkeen mm. siksi, että lähetteli tuhmia tekstareita eroottiselle tanssijattarelle.)

Ihan oikeasti nyt jätkät. Uskomattoman ala-arvoista poliittista teatteria, jonka jälkeen ei pitäisi olla ihme, että porukan luottamus politiikkaan ja sen järkevyyteen rakoilee. Ja sitten lopulta, hallitus päätti kuukautta ennen vaaleja erota. Miksi minusta tuntuu, että päällimmäinen syy erolle oli se, että Keskusta yrittää tehdä näköpiirissä olevasta karmaisevasta vaalitappiosta vähän vähemmän karmaisevan?

Ei sitten muuta kuin kohti eduskuntavaaleja! Mulle saa kertoa kommenttiboksissa, ketä kannattaisi äänestää. En ole vielä selvittänyt, ja voi olla, että motivaationi selvitystyölle ei ole kovin suuri.

Ps. Haluan kiittää kolmea ystävääni esilukemisesta ja arvokkaasta kritiikistä. Yksi kritiikki päättyi sanoihin Arvostan etenkin lannistunutta asennetta. Olet saavuttanut varhaiskeski-iän. 

Niin se kai on nyt nähtävä.

FACEBOOK       BLOGLOVIN       INSTAGRAM

Vuonna 2018 kiinnostivat opiskelu, fomo ja se, että naiset elävät väärin

Vuosikooste

Vuoden vaihtuessa ihminen alkaa hakea katharsista ja pohtia, mitä viime vuonna mahtoi tapahtua. Blogimaailmassa tätä puhdistavaa kertausta kutsutaan myös vuosikoosteeksi, joka luonnollisesti perustuu laajaan, mutta GDPR-ystävälliseen kävijädataan, tilastolliseen analyysiin, tähtitaivaan asentoon sekä vahvaan hiharavistus-musta tuntuu öbauttiarallaa tältä -datankäsittelyyn.

Viime vuonna suurinta suosiota saavuttivat opiskelua, fomoa, ympäristöä ja syntyvyyttä käsittelevät tekstit. Jos olet missannut jonkin teksteistä, ei muuta kuin kimppuun! Ihminen nimittäin on laumaeläin ja muut eivät voi olla koskaan väärässä, paitsi silloin, kun ne menevät jonottamaan ilmaisia ämpäreitä.

Millaista on suomen kielen opiskelu yliopistossa?

Silloin, kun menin yliopistoon, olin perheeni ensimmäinen. En tiennyt mitään opiskelusta, yliopistosta tai Helsingistä. Pelkkä opiskelupaikan saaminen oli pieni yllätys. Yliopisto-opinnot ovat välillä oletuksilla ja myyteillä kuorrutettu mysteeri, ja siksi päätin raottaa salaisuuksien verhoa ja paljastaa, millaista opiskelu oli. Lue lisää täältä.

Muiden elämä, miten se on niin paljon coolimpaa?

Yksi viime vuosien ilmiöistä on fomo, eli fear of missing out. Fomoa aiheuttaa erityisesti sosiaalinen media, josta saa helposti käsityksen, että kaikkien muiden elämä on valtavasti omaa elämää coolimpaa. Koska muut, ne tekevät manikyyrin, siivoavat asunnon, viettävät kiireetöntä aikaa puolison ja lasten kanssa, rakentavat talon ja kirjoittavat sivutoimisesti kirjan, kun sinä, öööö, hengaat. Lue lisää fomosta ja muiden coolista elämästä.

2 x ekopostaus

Vuosi 2018 muistetaan ilmastonmuutos-, merien mikromuovi- ja vaateteollisuusuutisista. Vuoden 2018 kruunasi pikamuodin valitseminen vuoden turhakkeeksi. Ehkä juuri ajankohtaisuutensa vuoksi suosituimpien postausten joukkoon nousivat vaateteollisuutta ja ekologista pukeutumista käsittelevä Miten olla trendin harjalla ja pelastaa maailma sekä ekokokeiluitani deodoranteista shampoottomuuteen kuvannut Kootut ekokokeiluni.

Nainen, tee neljä lasta isänmaalle ja lakkaa elämästä väärin

Kukaan ei varmasti missannut vuoden 2018 kiihkeää uutisointia syntyvyyden laskusta ja siitä, että meiltä loppuvat uudet veronmaksajat eli resurssit eli välineet yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen! Syntyvyyden laskuhan johtuu siitä, että naiset elävät väärin eivätkä osallistu synnytystalkoisiin ja siten pilaavat oikeastaan kaiken (toisin kuin Sipilä ja Rinne, jotka ovat jo hoitaneet osansa tässä lisääntymisessä, höhhöhhööö). Lue lisää väärin elävistä naisista täältä.

Vuoden parhaimmat lukukokemukset

Koska aloitin aikoinaan Kohtisuoran kirjablogina, haluan nostaa tähän muutamia vaikuttavia lukukokemuksia viime vuodelta. Ystävyydestä, kasvamisesta ja traumaattisista tapahtumista kertova Pieni elämä on väkevä ja vaikuttava teos, joka resonoi mielessä pitkään. Y-sukupolven ahdistusta riemastuttavasti käsittelevät Spleenish ja Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu kannattaa laittaa korvan taakse, kuten myös viehättävä suku- ja kasvukertomus Ghana ikuisesti.

Kiitos kun olit mukana viime vuoden ja ihanaa vuotta 2019!

Seuraa somessa, pysy kärryillä ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Luonnonkosmetiikan kuningaskuluttaja osa 1

luonnonkosmetiikkaLuettelin aiemmin koottuja ekokokeilujani, joita ovat olleet esimerkiksi shampoottomuus, vaatteissa pihistely ja biohajoavat pesuaineet. Näin ilmastokriisistä johtuvan maailmanlopun aattona on jälleen ajankohtaista pohtia kulutusvalintoja – koska kyllä, uskon edelleen, että yksittäisellä kuluttajalla on vaikutusvaltaa.

Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat kolme luonnonkosmetiikkatuotetta. Parhaimmillaan luonnonkosmetiikkatuote tekee hyvää keholle, mielelle ja luonnolle, huonoimmillaan se on tympeä, toimimaton ja kallis. Tässä yhteenveto kolmesta melko tuoreesta kokeilusta.

Santen kristallikivideodorantti

Kristallikivideodorantin teho perustuu luonnossa esiintyvään antibakteeriseen mineraalisuolaan. Kiveä käytetään kastelemalla se ja hieromalla sitä kainaloiden iholle.

+ Pitää kainalot kuivina ja toimii hyvin arkikäytössä. Erikoistapauksissa, kuten lentämisestä aiheutuvassa tuskanhiessä, se ei pidä.

+ Näyttää kauniilta.

+ Riittää tästä ikuisuuteen ja vähentää deodoranttipurkeista kertyvää jätekuormaa.

+ Alkoholiton, hajuton ja lisäaineeton.

+ Pakkauksessa on vähemmän muoviosia kuin tavallisessa roll on -deodoranttipakkauksessa.

– Painava, ja kuulemma menee pudotessaan tuhannen säpäleiksi.

– Teho perustuu alumiiniyhdisteeseen (potassium alum). Alumiinin turvallisuudesta deodoranteissa on ristiriitaista tietoa, mutta Ylen Kuningaskuluttajassa sille annettiin synninpäästö.

Ostettu Ruohonjuuresta, hinta 9,90 €. Hinta-laatusuhde jää plussalle.

Flow kosmetiikan shampoopala, kehäkukka

Saippuapohjainen shampoopala on tehty kasviöljyistä. Siinä ei ole säilöntäaineita, keinotekoisia haju- tai väriaineita saati mineraaliöljyjä. Shampoopalaa käytetään hieromalla sitä märkiin hiuksiin, vaahdottamalla ja pesemällä kuten tavallisesti.

+ Ei jätä jälkeensä muovipakkausta.

+ Jättää hiukset tuuheiksi.

+ + On ystävällinen päänahalle: palashampoon ansiosta monet hiuspohjalleni tyypilliset ongelmat, kuten kuivuus tai kutina, ovat helpottaneet. Tämä on minulle kahden plussan arvoinen plussa.

+ On auttanut pidentämään pesuväliä. Nykyään hiusten peseminen kahdesti viikossa riittää.

– Käyttöliittymä on hankala, ja en mielelläni raahaa shampoopalaa mukanani.

– Kuluu nopeasti.

– Jättää hiukset mattapintaisemmiksi kuin tavalliset kilpakumppaninsa.

– Totuttelu ottaa oman aikansa.

Ostettu Ruohonjuuresta, hinta 9,99 €. Hinta-laatusuhde jää inasen plussalle.

Weledan ihoöljy, laventeli

Ihoöljyn perustana on manteli- ja seesamöljyistä tehty seos, joka on hajustettu aidolla laventelilla. Laventelin tuoksu rentouttaa kehoa ja mieltä ja toimii erityisen hyvin iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

+ Miellyttävä ja hyvin imeytyvä koostumus.

+ Ihana ja rentouttava tuoksu.

+ Pakkauksena kaunis lasipullo, joka ei päädy muoviroskaksi.

+ Kosteuttaa ihoa tehokkaammin kuin kosteusvoide.

– Keksin vain yhden negatiivisen asian: jos öljyä sattuisi pudottamaan lattialle, on melko todennäköistä liukastua. Kaverin puolesta kerron.

Ostettu Stockmannilta, hinta n. 23 €. Tavallaan tuoksuva ihoöljy on turha luksustuote, mutta minulle se toimii sekä rentoutumiseen että ihonhoitoon. Hinta-laatusuhde siksi on täyttä plussaa.

Onko sinulla kosmetiikkavinkkejä? Kerro toki ❤

Pääkaupunkiseudun parhaat retkikohteet

nuuksioSuomesta tuli vuonna 2017 ensimmäinen maa, jossa liputetaan luonnon kunniaksi. Viime viikolla vietetyn luonnon päivän kunniaksi listasin suosikkiretkikohteeni pääkaupunkiseudulla. Hyviä ulkoiluilmoja on piisaa edelleen, ja tänä vuonna on edessä vielä Nuku yö ulkona -tapahtuma, jota vietetään lauantaina 8.9.2018. Tässäpä siis helposti saavutettavat retkihelmet – ei muuta kuin metsään (ja yöpymistä suunnittelemaan)!

Nuuksion kansallispuisto

Kansallispuisto pääkaupungin kyljessä on mahtava, ja maailman mittakaavassa harvinainen, juttu. Nuuksiosta löytyy ulkoilumahdollisuuksia moneen makuun: helppoja merkittyjä reittejä, vaativampaa maastoa, leirintäalueita sekä mahdollisuudet meloa, suppailla, pyöräillä tai ratsastaa.

Merkityistä reiteistä osa on esteettömiä, osa vaikeakulkuisempia, ja jokainen löytää niistä omille voimilleen sopivan. Reittimerkinnät ovat selkeitä ja polut sen verran leveiksi tallottuja, että surkeampikin suunnistaja pärjää varmasti.

Kuluneena kesänä tein Nuuksiossa uuden aluevaltauksen ja testasin suppailua. Ajattelin, että lempeä lampi on aloittelijalle merta armollisempi, ja niinhän se olikin. Sup-lautoja, kajakkeja ja kanootteja vuokrataan Haukkalammen rannalla, ja ympäristö sopii hyvin vasta-alkajalle.

Espoossa sijaitsevaan Nuuksioon pääsee helposti HSL:n busseilla tai autolla. Itse olen suosinut Siikaniemen puoleista bussilinjaa tai parkkipaikkaa rauhallisuuden vuoksi. Isompi pysäköintialue löytyy Haukkalammen läheltä, mutta tämä alue ruuhkautuu helposti. Tarkemmat saapumisohjeet  ja bussilinjat löydät täältä.nuuksio2

Luukin ulkolualue

Luukin ulkoilualue sijaitsee Pohjois-Espoossa, Vihdintien varressa. Luukissa on golfkenttä, asuntovaunualue, keittokatoksia ja useita merkittyjä ulkoilureittejä. Telttailumahdollisuutta ei ole.

Luukin maasto on Nuuksion tapaan kallioista ja runsaslampista. Lampia löytyy karuista erämäälammista reheviin suolampiin. Merkityt reitit ovat leveitä ja helppokulkuisia, ja niillä pärjää hyvin esimerkiksi lastenrattaiden kanssa.

Tänä kesänä erityisesti Kaitalampi nousi valtavaan arvoon. Kirkasvetinen kalliolampi kutsui uimaan lähes jokaisena kesäpäivänä, kun merivedet muistuttivat pinaattikeittoa ja helle jumitti kupuna Helsingin yllä.

Pysäköintialueet löytyvät Kaitalammen ja golfkentän läheisyydestä. Lisäksi perille pääsee Vihdintietä pitkin kulkevilla busseilla.kaitalampi

Uutela

Uutela sijaitsee Vuosaaressa, Aurinkolahden uimarannan laidalla. Alueen luonto on monimuotoista: kangasmetsää, kalliorantoja, pieniä, reheviä lehtoja. Uutelassa on ulkoilureittejä sekä luontopolkuja. Skatanniemestä löytyy myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoituksia.

Erityisesti kuumana kesäpäivänä Uutelan silokalliot ovat täydellisiä kesäpäivän paistatteluun tai piknikin viettämiseen.

Perille pääsee autolla, metrolla tai bussilla. Kesäisin hyvä vaihtoehto on myös mennä laivalla Hakaniemen torilta Vuosaareen, jossa laituri on aivan Aurinkolahden rannan vieressä.

Onko sinulla retkivinkkejä?

Näin otat kesäpäivistä kaiken irti

kallvikKesä vyöryi päälle niin nopeasti, että suurin osa ei ehtinyt pikajärjestää itselleen kesälomaa tai millään tavalla varautua vuodenajan äkilliseen vaihtumiseen. Moni tuijottelee nyt päivät pitkät kaihoisasti toimiston ikkunasta ulkona olevaa kesää ja miettii, miten siitä saisi edes murusen itselleen.

Minulle Suomen kesässä on läsnä aina pieni kauhu siitä, että se menee pois. Koska tahansa voi sataa rakeita tai tulla viileämpi jakso, jonka jälkeen ei enää lämpenekään. Siksi yritän repiä kauniista päivistä aivan kaiken irti, vaikka en olisi vielä kesälomallakaan.  Tähän tapaan:

Kävele työmatkat tai osa matkasta

Päivään tulee heti lisää tunteja, kun ulkoilemaan pääsee ensimmäiseksi aamulla tai suoraan töistä. Siksi kävelen usein työmatkani ja kuljen töissä repun kanssa. Se on paljon laukkua kätevämpi, ja sinne saa tungettua lenkkarit, vaihtopaidan ja kaikkea muutakin sälää, kuten meikäläisen tapauksessa vanhoja kuitteja ja jätskipapereita (eivät liity ulkoiluun). Minkä tyylikkyydessä häviää, sen ulkoilun määrässä voittaa.

Syö lounas ulkona

Heti kun aurinko vähän näyttäytyy, jokaisen lounaspaikan terassi on aivan varmasti täynnä sinua nopeammin paikalle ehtineitä lounastajia. Onneksi eväät ja niiden syöminen läheisessä puistossa on täysin pätevä, ja yleensä myös melko rentouttava, vaihtoehto.

Pidä etäpäivä puistossa tai parvekkeella

Läppäri, puhelin hotspotiksi ja hyvä puistonpenkki. Johan syntyy tekstiä tai juttuja ja asioita.

Ota vapaalla kaikki irti uimarannoista, puistoista, parvekkeestasi tai kaverisi äidin siirtolapuutarhapalstasta

Valoisalla ja lämpimällä jaksaa töiden jälkeen kummasti suunnata muualle kuin peiton alle Netflixin ääreen. Lisäksi kaupungeissa on ihan älyttömästi aarteita, joihin kannattaa tutustua. Esimerkiksi Helsingissä on juuri kukkaan puhjennut Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, Suomenlinna tai Kallahdenniemen uimaranta, jossa kahlattavaa riittää metrikaupalla – postauksen kuva on otettu sieltä.

Nuku vähemmän, koska kämpässäsi on kuitenkin niin kuuma, ettet saa unta

Mutta koska on valoisaa, lämmintä, lehtiä puissa ja muutenkin pelkkää kesää, se ei haittaa – jääpähän enemmän aikaa fiilistellä kesää ❤

Kootut ekokokeiluni

Muoviton maaliskuu herätti minut jälleen miettimään kulutustottumuksiani erityisesti siksi, että tunsin monta pistoa sydämessäni: kyllä, olen ostanut elämäni aikana ihan liian monta take away -kahvia, liian monta pullovettä ja liian monta muovikassia. Olen ostanut tekokuituisia vaatteita, syönyt lihaa ja tehnyt typeriä heräteostoksia.vaatekaappi2Vuosien varrella olen tehnyt myös mitä erinäisimpiä ekokokeiluja, joista osa on toiminut ja osa ei. Johtoajatuksenani on ollut, että meidän vastuullamme on jättää seuraaville sukupolville maailma, jossa on hyvä elää. Välillä tajuntaan hiipii kyyninen ajatus siitä, mitä merkitystä yhden ihmisen valinnoilla on. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että jokaisella valinnalla on merkitystä ja kuinka meille tarjottuihin tuotteisiin, kuten niihin pullovesiin, on hyvä suhtautua kriittisesti – ilman kriittisyyttä mikään ei ainakaan muutu.

Kokosinkin huviksi, hyödyksi ja inspiraationlähteeksi omia kulutuskokeilujani vuosien varrelta. Kuulisin myös mielelläni muiden kokemuksia ja ekologisia life hackeja – niillä kun parhaimmillaan voi parantaa sekä maailmaa että omaa oloaan.

Kookosöljy deodoranttina

Kookosöljyn toimivuudesta deodoranttina on huhuttu netissä jo joitakin vuosia. Tehon on arveltu perustuvan kookosöljyn antibakteerisiin ominaisuuksiin. Niinpä minäkin kokeilin deodorantin korvaamista kookosöljyllä erään kesäloman ajan. Valitettavasti se ei toiminut tarpeeksi hyvin, ja siirryin käyttämään normideodoranttia palatessani loman jälkeen töihin.

Otan mielelläni vastaan vinkkejä toimivista ja ekologisista deodoranteista. Tuntuu vähän hölmöltä hölvätä kainaloon kerros muoviin pakattuja myrkkyjä, mutta toistaiseksi en ole löytänyt toimivampaa ratkaisua: arvostan aika korkealle sen, että ihmiset eivät kaikkoa luotani nenäänsä pidellen.

Shampoottomuus- ja palasaippuakokeilut

Opiskeluaikoina kärsin todella pahasta atooppisesta ihottumasta, joka innoitti tekemään erilaisia kokeiluja kosmetiikan kanssa. Hiusten peseminen pelkällä vedellä tai vaihtoehtoisesti soodaliuoksella oli näistä yksi. Kokeilu teki todella hyvää päänahalle, ja kampaajakin kehui päänahan kuntoa erikseen.

Lopulta kuitenkin vastaan tuli tilaisuuksia, joihin halusin laittaa hiukseni vähän hienommin muotoilutuotteiden avulla. Hiuslaatuni on erityisen itsepäinen, ja muotoilutuotteet näissä tapauksissa ovat todella tarpeen. Muotoilutuotteiden käyttäminen ja niiden poistaminen johtivat hiljalleen takaisin shampoon käyttöön, mutta onnekseni pystyn pitämään pesuvälin aika pitkänä, joten shampoopulloja ei tarvitse ostella kovin usein.

Kun nykyinen shampoopullo kuluu loppuun, ajattelin siirtyä takaisin palasaippuaan, jota käytin jossain vaiheessa. Pakkauksettomuus on palasaippuan etu, mutta se on ollut myös sen haitta, enkä aikoinaan halunnut kuljettaa saippuapalaa mukanani esimerkiksi kuntosalille. #mukavuudenhalu

Pesupähkinät ja biohajoavat siivousaineet

Olen suosinut pyykinpesussa vuositolkulla pesupähkinöitä. Pesupähkinät sisältävät saponiinia, joka liukenee veteen ja toimii pesuaineliuoksena. Käytetyt pesupähkinät voi nakata biojätteen sekaan, joten kyseessä on täysin biohajoava vaihtoehto, joka ei turhaan kuormita vesistöjä.

Pesupähkinöiden tahranpoistokyky ei ole kovin hyvä, joten vaikeissa tahroissa tai todella likaisessa pyykissä olen käyttänyt lisäksi sappisaippuapalaa, jolla olen hangannut tahraa ennen vaatteen nakkaamista pesuun. Kaapeissani on varalla myös ”tavallista pesuainetta”, tosin ympäristöystävällistä sellaista.

Myös muissa siivousaineissa suosin ympäristöystävällisiä ja biohajoavia vaihtoehtoja. Ihan hyvin toimivat.

Laitteiden ja vaatteiden käyttäminen loppuun

Lapsuudenkodissani opetettiin, että uutta ei osteta ennen kuin vanha on rikki. Minulle tämä oppi on ollut todella arvokas, vaikka toisinaan se on tarkoittanut sitä, että minulla on ollut melkoisen noloja laitteita ja vaatteita.

Tässä kooste noloista esimerkeistä (toim. huom. enää ei nolota samoin kuin teininä):

Minulla oli vielä yläasteella c-kasettimalliset korvalappustereot, kun kaikilla muilla oli minidiscejä, cd-soittimia ja kehityksen huippuna mp3-soittimia. Äänittelin c-kasetteja hartaasti, ja se jos mikä opetti arvostamaan sekä huolella tehtyä soittolistaa että mahdollisuutta kuunnella musiikkia missä vain.

Käytin myös noloa kännykkää vuoteen 2015 saakka. Kyllähän te tiedätte nämä vanhat nokialaiset näppäinpuhelimet, jotka eivät hajoa sitten millään. Ja kun nokialainen ei hajonnut, ei minulla ollut tarpeeksi perusteltua tarvetta älypuhelimelle.

Aina välillä tuskailen myös sitä, että kaikilla muilla on tosi hienoja ja cooleja vaatteita. Sitten löydän itseni vaatekaupasta käymässä itseni kanssa väittelyä siitä, onko uusi paita tarpeellinen, kun ehjiä paitoja on ihan tarpeeksi kotona.

Kyllä minä silti vaatteita ostelen, älkää luulko mitään muuta! Ostaessani suosin luonnonmateriaaleja ja vaatteita, jotka vaikuttavat sellaisilta, että niillä on pitkä elinkaari. Mielestäni parasta vaatteissa on tarina, joka vaatteen ympärille vuosien varrella ehtii muodostua. Näistä tarinoista voisin kirjoittaakin ihan oman postauksen joskus.

Mitä ekovinkkejä sinulla on? Ilmianna parhaat ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM