29 oppimaani asiaa

Tänään minä täytän 29, ja sen kunniaksi ajattelin jakaa sitä kuuluisaa iän tuomaa viisautta kaikelle kansalle. Listan viimeinen kohta sateen jälkeisestä kirkkaasta illasta on minulle erityisen merkityksellinen: eilisen rankkasateen jälkeen olin korkealla Helsingin kattojen yllä, katsoin äkillisesti kirkastunutta taivasta ja ajattelin, että tähän hetkeen on tiivistyneenä kauneus, että tässä on hyvä.

Mutta sitten ne muutkin juttuset:

  1. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta,
  2. eikä ole asiaa, jota ei harjoittelemalla oppisi.
  3. Festareilla kannattaa käydä…
  4. …mutta bajamajan ovea ei kannata avata päin naamaa.
  5. Joskus väärän valitseminen on helpompaa kuin oikean
  6. ja rakkaus tulee kysymättä lupaa.
  7. Hanki vasara, ruuvimeisseli, jesaria ja palovaroitin,
  8. vaihda vuotavan hanan tiiviste
  9. ja soita putkimiehelle ajoissa (ei liity yllä olevaan kohtaan, toim. huom.).
  10. Reboottaa säännöllisesti puhelimesi, tietokoneesi ja itsesi,
  11. käy vaikka metsässä, jossa ei muuten voi viettää liikaa aikaa.
  12. Opettele sanomaan kiitos ja anteeksi,
  13. kerro ihmisille, että välität ja
  14. kutsu ihmisiä luoksesi kylään.29 oppimaani asiaa
  15. Mieti vaatteita ostaessasi sitä, kuinka helposti materiaali rypistyy,
  16. tiskaa tiskit heti
  17. ja vie biojäte ennemmin sen sijaan että veisit sen myöhemmin.
  18. Täydellistä ei olekaan.
  19. Eikä valmistakaan ole.
  20. Tärkeintä täällä on rakkaus,
  21. mutta armo on myös ihan hyvä juttu.
  22. Hanki kirkasvalolamppu ja pidä sitä päällä aamuisin, jos et itsesi, niin viherkasvejesi iloksi.
  23. Hanki viherkasveja.
  24. Älä luota pelkkään puhelimeen kun suunnistat,
  25. mutta uskalla kääntyä välillä odottamattomaan suuntaan.
  26. Usko, että saat ja ansaitset hyvää,
  27. kohtele muita hyvin
  28. ja luota elämään.
  29. Muista, että sateisimmankin aamun jälkeen voi tulla mitä kirkkain ilta.

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Kuvan otti Kasper Sauramo, kiitos!

Kolme megamokaani

Bongasin Juliaihmisen blogista megamokapostauksen, ja muistelin samalla lämmöllä Demin legendaarista megamoka-palstaa. Samalla aloin miettiä omia legendaarisia kämmejäni. Aika monet kämmeistäni ovat sangen pieniä, sellaisia, ettei niistä kovin paljon ole kirjoitettavaa. On bussin ovia päin kävelemistä, treffeillä oksentamista tai vääriä kenkävalintoja, sellaisia ohimeneviä sattumuksia, joita osuu kohdalle päivittäin.

Sitten yritin miettiä mokiani syvällisemmin. Mitkä mokat nousisivat top kolmoseen? Niiden pitäisi olla erityisen korventavia tai vaikuttavia: sellaisia, jotka ovat sillä hetkellä hävettäneet aivan älyttömästi tai sellaisia, jotka edelleen harmittavat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä jotain sellaisia siis:

En lähtenyt vaihtoon

Vaikka olenkin haaveillut ulkomailla asumisesta, jostain syystä en ikinä opiskeluaikana saanut sitä aikaiseksi. Aina oli muka jotain. Kandi, gradu, joku kurssi. Poikaystävä, kesätyöpaikka, kiva asunto, jokin triviaali syy.

Opiskeluaika tuli ja meni, enkä lähtenyt vaihtoon. Sitten tajusin karvaasti, että silloinhan olisi ollut kaikkein helpointa lähteä ulkomaille – ja minä se vaan olin tuhlannut opiskeluaikani nököttämällä Helsingissä erinäisissä Hoas-kämpissä sen sijaan, että olisin nököttänyt Erasmus-vaihdossa jossain coolissa ulkomaisessa paikassa. Paha virhe. Niin paha virhe. Edelleen risoo.

Arvioin väärin kosmisen yhteyden

Joskus viime vuosikymmenellä teini-iän syvissä pyörteissä olin todella ihastunut. Olin varma, että ihastukseni kohde oli myös ihastunut minuun – sen verran paljon me mielestäni vaihdoimme pitkiä katseita. Reippaana tyttönä selvitin pojan numeron ja pitkällisen harkinnan jälkeen tekstasin hänelle ja kysyin häntä kahville. Poika oli todella hämmentynyt, eikä heti edes keksinyt, kuka olen. Ok ei sit mitään.

Ilmeisesti olin ollutkin harhainen stalkkerimimmi, eikä mitään syvällistä, kosmista yhteyttä ollutkaan. Meinasin päivittäin kuolla häpeään noin puolen vuoden ajan. Onneksi en ole enää 15.

Horisin työhaastattelussa opintovapaasta

Kerran opiskeluaikoina kävin eräässä työhaastattelussa. Ilmeisesti olin alitajuisesti todella huolissani siitä, ehtisinkö työn ohella saattaa opinnot loppuun. Niinpä aloin sitten suulaana tyttönä kysellä mahdollisuuksista pitää opintovapaata ja onnistuin varmasti samalla antamaan vaikutelman, että en olisi kovin motivoitunut kyseiseen työhön. Tajusin mokani aika nopeasti, ja haastattelun loppuaika menikin sitä miettiessä ja typeryyksiä höpötellessä.

En saanut paikkaa.

No, sitten valmistuin ja sain muita paikkoja. Mutta kyllähän tuo silloin korpesi.

Millaisia megamokia sulla on?

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Kuva: Kasper Sauramo

Kolme asiaa, joista en luovu

Yksi internetin ehdottomasti hyviä puolia on vapaa tiedonvälitys. Kuten se, että kaiken maailman listat, haasteet ja meemit alkavat kiertää, monistua ja elää omaa elämäänsä. Kolmen asian listan bongasin Astu harhaan -blogista, ja tietenkin minä sekä y-sukupolven edustajana että somekansalaisena kannoin korteni kekoon.

Spotify

Minulla ja musiikilla on pitkä historia, joka alkoi jostain muskarin viisikielisen kanteleen rämpyttämisestä, eteni pianotunteihin ja jatkui kuorolaululla. Musiikin kuunteleminen on aina ollut olennainen osa tätä historiaa. Kuunteleminen puolestaan alkoi vinyylilevyistä ja c-kaseteista, jatkui cd-levyihin ja itse koostettuihin mixtapeihin ja jatkui digitaalisena (muistattekos sellaisia asioita kuin Winamp ja foobar?!)

Oli Sony Walkman (c-kasetilla!), sitten kannettava cd-soitin (kuinka epäkäytännöllistä) ja sitten mp3-soitin.

Sitten tuli Spotify.

Aamuja, työpäiviä, työmatkoja, lenkkejä, unettomia öitä ja kirjoittelusessioita olisi aika vaikea kuvitella ilman Spotifytä. Onneksi ei tarvitse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lukeminen

Sain oman kirjastokortin Vesilahden kirjastoon alle kouluikäisenä. Kirjasto oli minulle ajanviettopaikka, turvasatama ja loputon aarreaitta. Viisikkoja saattoi mennä kolme päivässä.

Nykyään harmittelen säännöllisesti sitä, että en ehdi tai jaksa lukea tarpeeksi. Sitten muistutan itseäni siitä, että lukeminen ei ole suorittamista. Luen kun luen, kyllä ne kirjat ja tarinat minua odottavat.

Kahvi

Opettelin juomaan kahvia vasta melko vanhana (siis ainakin 23-vuotiaana), enkä kofeiiniherkkänä tapauksena tarvitse sitä paljon. Silti siitä on tullut rutiini.

Kahvi tuo mieleeni vaikka minkälaisia tunnetiloja, kuten

viikonloput ja loma-aamut, joina juon kahvia sängyssä ja luen kirjaa tai tuijotan sarjoja katsomatta kelloa,

kirpeät syysaamut, jotka tuoksuvat luentojen alkamiselta ja joina voi lämmittää sormiaan kupin ympärillä,

festarit, joilla lisäenergia ei koskaan ole haitaksi,

ja kaikki ne aamut, päivät ja iltapäivät, jotka olen viettänyt juoden kahvia hyvässä seurassa.

Mistä sinä et luopuisi?

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Elämäni aakkoset

Kesälomamaanantain kunniaksi päätin tarttua blogeissa (esim. Mitä luimme kerran & Blurred Esquisse) kiertäneeseen aakkoshaasteeseen ja listata omat aakkoseni. Tässä niitä sitten olisi:

Avaruus. Haaveammattini oli lapsena astronautti, eikä haave ole mihinkään kadonnut. Nykyään runoissani kulkee mukana avaruuteen tai fysiikkaan liittyviä pohdintoja, ja tuskin sen lähemmäksi avaruutta pääsenkään.

Blogi. Aloitin bloggaamisen Livejournalissa vuosia sitten, silloin, kun koko some oli vielä 1.0 -versiossa. Kohtisuora on ensimmäinen julkinen blogini, ja kaikki, mitä se on mukanaan tuonut, on ollut äärimmäisen hienoa ja positiivista – kiitos siitä kuuluu kaikille siellä ruudun takana ❤

C-kasetit. Käsi ylös, kuka on tehnyt itse mixtapeja vielä yläasteella! Minä olen, koska mulla oli Sony Walkman, se kasettiversio tietty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Draamantaju. Nautin kirjallisuudessa ja muussa kerronnassa hyvin rakennetuista ja rytmitetyistä kohtauksista.

Eloisuus. Eloisat ja ilmeikkäät ihmiset vetoavat minuun, ja kehollisuus on minulle tärkeää. Taidan puhua enemmän kehollani ja käsilläni kuin suullani.

Festarit. Musiikki ja musiikkitapahtumat ovat suuri rakkauteni, ja olen osallistunut jonkin verran myös festareiden järjestelyyn – ihan vain rakkaudesta lajiin. Tänä vuonna lähdin pitkästä aikaa teltan kanssa festarireissuun.

Game of Thrones. Luulin, että en olisi niitä, jotka jäävät koukkuun. Olin väärässä. Nyt odotan jokaista jaksoa ja elän vaarallisesti, koska minulla on suosikkihahmo – yleensä kun suosikit, ja kaikki muutkin, tuppaavat kuolemaan.

Hidastaminen. Olen ennen ollut suorittaja, ja suorittanut koulussa, töissä ja harrastuksissa. Viime aikoina olen harjoitellut tietoisesti hidastamaan, kävelemään juoksemisen sijasta ja hyväksymään sen, että kaikkea ei voi tehdä nopeasti ja täydellisesti.

Introverttiys. Moni ei heti usko minun olevan introvertti. Seuranaiseudestani huolimatta tarvitsen paljon omaa aikaa, tilaa ja rauhaa, ja kuormitun sosiaalisissa tilanteissa helposti. Myers-Briggs -tyyppini on INFJ, eikä varmaan yllätä, että muut pitävät INFJ:tä usein ekstorverttinä.

Jää on suosikkielementtini, ja luistimen terän ääni sitä vasten on yksi parhaista äänistä.

Kirjallisuus on aina ollut minulle tärkeää. Lapsena vietin päiväkausia lukien, yliopisto-opinnot aloitin kirjallisuus pääaineenani, ja nykyisin lörpöttelen kirjallisuudesta silloin tällöin internetiin.

Laulaminen. Lapsena lauloin lapsikuorossa, sen jälkeen sekalaisemmissa kokoonpanoissa. Kuorolaulussa parasta on yhteys muiden ihmisten kanssa ja harmoniassa soivat äänet, joiden keskellä levätä.

Museot = niin mun juttu.

Niityt. Kukkia, kesä, luonto. Kolme mun juttua.

(Sonja) O.  kävi täällä. Sonja O. oli minulle aikoinaan tärkeä lukukokemus, ja vaikka kirja on päälle 30 vuotta vanha, se ei ole kadottanut ajankohtaisuuttaan tiettyjen teemojen osalta.

Piano. Aloitin pianotunnit ala-asteella, ja menuetteja, etydejä ja sonatiineja tuli tankattua useita vuosia. Tänä talvena ymmärsin myös ostaa vihdoin pianon sinkkuboksiini.

Queer. Haukkumasana, josta tulikin lopulta identiteettisana. Queer sanana kyseenalaistaa sukupuoleen ja suuntautumiseen liittyvät normit. Symppaan.

Rakkaus. Jos minulla puuttuisi rakkaus, mitä minulle jäisi? (Hei, se F INFJ:ssä tarkoittaa feelingiä!)

Sinä. Kaikki elämäni sinät, jotka koostuvat kavereista, ystävistä, perheenjäsenistä ja muista rakkaista. Ilman heitä en olisi minä, tällainen tai tässä.

Taide. Taide on minulle sekä inspiraation että rentoutumisen lähde. Jos lähden taidenäyttelyyn, saatan kuluttaa siellä tuntikausia. Jos lähden festareille tai konserttiin, saan siitä virtaa viikoiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uni. Olen aina ollut herkkäuninen. Stressaantuneena kärsin unettomuudesta, vieraissa paikoissa en ole koskaan saanut nukuttua. Yleisesti ottaen nukun hyvin, ja näen paljon unia.

Vaeltaminen. Vanha rakkauteni, joka syttyi hetki sitten uudelleen. Nyt en tiedä mitään parempaa kuin yön viettäminen metsässä.

X-sukupolvelta olen omaksunut c-kasetit ja osan musiikkimaustani. Ja ironian. Väittävät, että ovat keksineet sen.

Y-sukupolven edustajana olen varttunut internetissä, ja mielestäni lähes kaikkea voi tehdä ironisesti tai muuten vaan läpällä, koska #yolo!

Zen. Nykyään etsin rauhaa ja hiljaisuutta entistä enemmän. Parhaita keinoja zenin saavuttamiseen ovat metsässä käveleminen, joogaaminen, musisointi tai meditointi.

Å – Luovutan.

Äärettömyys. Äärettömyyden ajatus on kiehtonut ja kiusannut minua lapsesta asti. Ensin se liittyi avaruuspohdintoihin, nykyisin myös olemassaoloon ja sen tarkoitukseen. Äärettömyys on inspiroinut myös koruvalintojani, ja käytän usein sormusta, jossa on äärettömän symboli.

Örinä. Nuorempana minulla oli hevivaihe, ja Nightwishin lisäksi örinähevi oli kova juttu. Enää se ei ole.

 

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Ja sitten huomaat olevasi aikuinen

Yhtenä keväisenä ja valoisana aamuna havahduin miettimään, miten nyt voi olla kevät. Ihan vasta oli viime kevät, ihan vasta. Siitä ei tunnu olevan vuotta, vaikka siitä on. Samalla aloin miettiä, että ehkä aika käyttäytyy jotenkin eri tavalla. Viikot ja päivät tuntuvat nyt pieniltä ja ohimeneviltä yksiköiltä. Keskityn ennemmin kuukausiin, vuosiin, jopa vuosikymmeniin.

Ehkä olen tullut aikuiseksi.

Sitten aloin miettiä, mistä aikuisuuden huomaa, siis sen lisäksi, että aika kuluu eri tavalla kuin ennen. Ja sen lisäksi, että näytän valokuvissa erilaiselta ja että olen löytänyt itseltäni harmaita hiuksia. Sain aikaiseksi listan, koska minä olen sellainen, listaihminen.

Huomaat olevasi aikuinen, tai vanha sielu, kun:

  • Voit käyttää sanontoja silloin kun minä olin nuori tai viime vuosikymmenellä ilman merkittävää ironiaa. Koska no, sinä olit kypsässä iässä jo viime vuosikymmenellä. Hienointa on tietenkin se, että pystyt myös käyttämään ilmauksia viime vuosisadalla ja viime vuosituhannella.
  • Kun suunnittelet kavereidesi kanssa ensi kesän festareita, päätätte majoittua hotellissa sen sijaan, että tönöttäisitte kuraisella leirintäalueella neljä päivää juoden Magyaria hanapakkauksesta.
  • Siellä festareilla sinulla on muuten varaa ostaa juomasi anniskelualueelta sen sijaan, että yrittäisit salakuljettaa niitä.
  • Kun teet aamusmoothien, voit tehdä sen marjoista, jotka poimit viime kesänä itse. Tietenkin sinä kävit mustikassa. Ja sitten sinä leivoit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • Seuraat verenpainettasi.
  • Kun saat selville työpaikkasi kesätyöntekijän olevan yli kymmenen vuotta sinua nuorempi, mietit, elätkö ollenkaan todellisuudessa. Eivätkö ysärin loppupuolella syntyneet ole vielä päiväkodissa, häh?
  • Käytät Snapchattia ironisesti, koska innostasi huolimatta tiedät olevasi se nolo täti, joka on juuri keksinyt filtterit ja kakkaemojit. Haluat silti pysyä mukana maailman menossa.
  • Oikeasti et kyllä tajua hölkäsen pöläystä niistä nuorison sosiaalisista medioista. Kik? Vine? Jodel? Ask.fm?
  • Samalla haluat sanoa nuorisolle, että kyllä meilläkin oli aikoinaan niitä sosiaalisia medioita, kuten IRC, IRC-Galleria, tekstarit ja öö sellainen juttu, että soittelimme lankapuhelimilla toisillemme.
  • Lähes kaikilla tuttavapiirissäsi on yhtäkkiä jälkikasvua, aviopuoliso tai ex-aviopuoliso. Tai kaikki näistä.
  • Valitset kenkäsi käyttömukavuuden, et ulkonäön perusteella.
  • Menet viikonloppuisin aikaisin nukkumaan, koska haluat säilyttää unirytmisi. Tai sitten et edes jaksaisi valvoa.
  • Käytät sunnuntaiaamusi siihen, että päivittelet ajankulua, ikääsi ja maailman muuttumista. Olet silti omasta mielestäsi se cool täti, joka muistaa aina ottaa vitamiininsa.

Sata rikki eli minä numeroina

Tulin viime viikolla kirjoittaneeksi sadannen postaukseni tänne. Sen kunniaksi ajattelin pyöritellä vähän lisää numeroita ja tehdä numerohaasteen, jota olen viime aikoina bongaillut blogeista, esimerkiksi täältä.

Homma on melkoisen simppeli; kerron hieman itsestäni numeroiden avulla:

  • Olen syntynyt lokakuussa 1988, ja olen nyt 28-vuotias.
  • Kuorossa laulan usein kakkossopraanoa.
  • Olen 177 cm pitkä.
  • Minulla on kaksi sisarusta ja aika monta serkkua.
  • Olen asunut kymmenessä eri osoitteessa.
  • Nykyisen asuntoni numero on 10, ja siinä on 24,5 neliötä.
  • Kuljen paljon bussilla 502.
IMG_20161225_102336_836

Kädessäni on x-määrä jotain pallohommeleita

  • Ennätysvuoden 2008 aikana luin 60 romaania, mutta nykyään muutamasta kymmenestä kirjasta selviytyminen on saavutus. Vuoden 2015 lukuhaastekin on vielä inasen kesken.
  • Valmistuin yliopistosta kolme vuotta sitten.
  • Kengännumeroni on 39 tai 40.
  • Minulla on ollut viisi eri tyyppiä kämppiksenä. Ja nyt ei yhtäkään.
  • Kun pelasin salibandyä, pelinumeroni oli ensimmäisessä joukkueessani 5, toisessa 84.
  • Viiden salibandykauden aikana minulle kertyi yhteensä kuusi jäähyminuuttia.
  • Luistimeni on kokoa 260.
  • Yöpöydälläni on tällä hetkellä kolme kirjaa, yksi kahvikuppi ja yksi päiväkirja.
  • Kotonani on kolme instrumenttia: piano, kitara ja nokkahuilu.

Nuoren naisen ”opetuksia”

Ajattelin käyttää aikani hyödyksi ja jakaa elämänohjeitani, koska niitä on hiljalleen kertynyt vino pino. Ainakin lähes yhtä paljon kuin Dunhamin Lenalle.

DSC_0602

  • Ota kuvia baarien vessakirjoituksista ja kaiken maailman seinäkirjoituksista. Niitä voi myöhemmin käyttää kuvituksena tai perusteluna lähes mille vaan.
  • Kilauta aina kaverille! Aina. Ne kuuntelevat ja sanovat lopuksi, että mikä minä olen tuomitsemaan. Ja se on on todellista viisautta se. Muistakaa se aina: mikä sinä olet tuomitsemaan (paitsi jos kyseessä on esim. kansanmurha).
  • Monen ongelman syy löytyy peilistä.
  • Jos työhaastattelussa miespuolinen haastattelija katsoo päästä varpaisiin ja sanoo sinähän olet pitkä tyttö, ei kannata haikailla kyseisen työpaikan perään.
  • Älä syö krapulassa sushia, ainakaan puikoilla. Kädet tärisevät.
  • Hanki liikuntaharrastus, joka tuntuu hyvältä. Vaikka iltakävely joka tiistai, jos ei muuta.
  • Paras gradu (tai muu opinnäyte) on valmis gradu. Tekemällä siitä selviää.
  • Maanantai on hyvä päivä vetää kännit #self-help.
  • Käytä korvatulppia konserteissa.
  • On ihan ok muuttaa mieltään. Kuten Girlsin Shoshanna sanoo: I think it’s time to unchoose some of those choices.
  • Ja lopuksi ohje kaikille pikkukriminaaleille ja muille lintsareille: Jos kouluun pitää lukea Seitsemän veljestä tai Kalevala, älä lue tiivistelmää netissä, vaan lukaise hyvä ihminen Koirien Kalevala tai Seitsemän koiraveljestä. Niillä pärjää oikein hyvin. Hauskojakin ovat.