Linn Ullmann: Siunattu lapsi

Juhannuskirjani oli Linn Ullmannin romaani Siunattu lapsi (Et velsignet barn, 2005). Teos on kuin pohjoismainen kesä: viileä ja kaunis, rehevä ja karu, täynnä julmia pohjavirtoja. Siunattu lapsi on romaani muistamisesta ja unohtamisesta, lapsuudesta ja varttumisesta. Samalla se piirtää muotokuvan eräästä isästä ja hänen tyttäristään.

Niin, ne tyttäret: Isak Lövenstadilla on niitä kolme. Erika, Laura ja Molly. Erikan hän sai norjalaisen Elisabetin kanssa, mutta erosi tästä, kun Rosan, joka myöhemmin synnytti Lauran, raskaus oli jo liian pitkällä peiteltäväksi. Myöhemmin syntyi vielä Molly, väärinkäsitys, sanoi Isak laukkujaan pakkaavalle Rosalle. Rosa jäi, ja niin kolme sisarpuolta viettivät lapsuudenkesänsä karunkauniilla Hammarsön saarella yhdessä Rosan ja Isakin kanssa. Talvet Erika ja Molly asuivat omien äitiensä kanssa.

siunattu lapsi
Siunattu lapsi

Romaanin 2000-luvulle sijoittuva kehyskertomus saa alkunsa, kun Erika päättää lähteä Hammarsölle tapaamaan vanhentunutta isäänsä. Mukaan lähtevät myös Laura ja Molly, ja niin sisarpuolet ovat matkalla Hammarsölle ensimmäistä kertaa sitten 70-luvun lapsuudenkesien.

Kun Laura oli pienempi, hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että hänellä olisi ollut sisaruksia, sen enempää puolikkaita kuin kokonaisiakaan, pieniä tai isoja, siskoja tai veljiä, mutta sitten Erika tuli Hammarsölle ja kutsui hänen isäänsä isäksi.

Ensin tuli Erika, sitten tuli Molly.

Hammarsö näyttäytyy tyttärille erilaisena: Erika varttuu kesien aikana teini-ikäiseksi ja solmii ystävyyssuhteita saaren muiden nuorten kanssa. Nuorten väliset suhteet ovat julmia ja ailahtelevaisia: aina joku jätetään ulos porukasta, aina jotakuta rangaistaan. Keskimmäinen Laura on välillä mukana isosiskon kanssa, välillä tarkkailijana ja pieni Molly hahmottaa saarta lähinnä meren, metsäpolkujen, pelottavien karhujen ja lintujen kautta.

Isän oleminen rytmittää sisarten kesiä: päivästä on oltava tietyt hetket ulkona, jotta isä saa työrauhan. Pelottavasta isästä läíkkyy välillä odottamatonta hellyyttä, välillä tämän jyrähdyksiä saa säikkyä. Isak on persoonaltaan vahva ja työssään arvostettu mies, joka kuitenkin tarvitsee läpi elämänsä naisen järjestelemään kotia, laittamaan ruokaa, hoitamaan käytännön asioita, jolle kuitenkin sattuu mitä erikoisimpia vahinkoja ja väärinkäsityksiä naisten kanssa.

Sinä olet rakkauslapsi, hän sanoi Lauralle, sinä olet erityinen, ja vähitellen sanat alkoivat kuulostaa Lauran korvissa syytökseltä. Hän ei halunnut olla kaikkein rakastetuin lapsi. Hän ei ollut pieni ja suloinen ja hellyyttävä kuin Molly eikä pitkä ja kaunis ja koulunero kuin Erika. Hän ei osannut sanoa mielenkiinteoisia asioita, kun he istuivat sillä tavalla kahdestaan, kuoleva lintu välissään, eikä hänellä ollut minkäänlaista visiota, siitä hän oli melko varma, ei ainakaan sellaista, jolle Isak nyökkäisi hyväksyvästi ja sanoisi avian, Laura! Niin! Juuri niin! Olet fiksu tyttö, Laura!

Romaanin rakenne on pirstaleinen: tytärten nykyhetki kietoutuu menneisyyteen, lapsuusmuistoihin sekä niihin asioihin ja ihmisiin, jotka on tarkoituksella unohdettu. Kukaan sisarista ei halua sanoittaa sitä, miksi he eivät enää yhden kesän jälkeen palanneet Hammarsölle. Mielen reunoille painetut asiat liikkuvat kuitenkin pohjavirtoina nykyhetkessä, ja lapsuuden kokemukset tulevat pintaan tytärten nykyisissä ihmissuhteissa.

Siunattu lapsi on kerronnaltaan tarkkanäköinen, episodimainen ja monikulmainen. Se ei päästä lukijaansa helpolla, koska sen havainnot ihmisistä ja ihmisyydestä, luonnosta ja tunteista ovat niin tarkkanäköisiä ja ihon alle meneviä. Teoksen juonikaan ei ole selväpiirteinen tai helposti lähestyttävä, eikä lukukokemusta voi millään tavalla kuvailla helpoksi. Vaikuttavaksi kyllä, karuksi ja kauniiksi.

Siunattu lapsi jääkin resonoimaan mieleen pitkäksi aikaa kirjan sulkemisen jälkeen.

Linn Ullmann: Aarteemme kallis

Lukuhaasteeni etenee jälleen! Tällä kertaa se etenee Linn Ullmannin romaanin Aarteemme kallis (2011) voimin. Aarteemme kallis on upea kirja, joka ei päästä lukijaa helpolla: siinä on paljon hahmoja, rikottua kronologiaa, runollista kieltä, tekstiviestejä ja Facebook-profiileja – teos on siis lähes täydellinen nykyromaani.

Romaanin keskiössä on yksi perhe ja heidän lastenhoitajansa, 19-vuotias Mille. Ydinperheen muodostavat Siri ja Jon sekä heidän tyttärensä Alma ja Liv. Tummapiirteinen, ahdistunut esikoinen Alma ja aurinkoinen pikkusisko Liv. Lisäksi on Sirin äiti, alkoholisoitunut Jenny, tämän kumppani Irma sekä lukuisat muut sukulaiset, naapurit ja tuttavat.

Ja tietenkin Mille, kaunis nuori Mille, joka palkataan kesäksi hoitamaan Liviä ja Almaa. Mille, jonka katoaminen ja murha mainitaan jo takakannessa, siksi mainitsen sen tässäkin. Hänen katoamisensa jälkeen perheen arkeen tulee säröjä. Jon kirjoittaa vuosikausia samaa romaania, Alma leikkaa opettajaltaan palmikon ja Jenny juo yhä enemmän.

DSC_0463

Yksi teoksen kantava teema on ruumiillisuus, erityisesti naisen ruumis. Jennyn keho vanhenee ja rapistuu, Sirin selkä on vino, Mille on nuoruuden ja kauneuden ruumiillistuma, Alma väkivaltainen. Eri-ikäisten naisten ja kehojen kautta käydään läpi elämän koko kirjo. Miehet säestävät taustalla: naapuruston pikkupojat piilottavat ja löytävät aarteita, Jon kipuilee kirjoittamisen kanssa, haaveilee Millestä ja pettää vaimoaan, KB:ksi kutsuttu poika raiskaa ja tappaa.

Kirja ei ole helppo eikä kevyt, kaunis se on kielensä vuoksi. Kauniiseen kieleen on kirjoitettu väkivaltaisia säröjä, rumia ja töksähtäviä sanoja. Se ehkä tekee kokonaisuudesta niin hallitun ja vaikuttavan. Rankoista tapahtumistaan huolimatta teokseen mahtuu myös huumoria, välillä hyvin mustaa sellaista.

Pohjimmiltaan kirja kertoo ihmisistä, jotka kulkevat toistensa ohi, katoavat arkeen tai metsään. Ja kertomisen Ullmann tekee erittäin vakuuttavasti. Suosittelen!