Omistusasunto, se todella sekoittaa mun pään

asunto
Kuva: Nathan Fertig / Unsplash

Paljastin viime postauksessa päättäneeni mittavan säästöurakkani asunnon ostamiseen. Joillekin ihmisille asunnon ostaminen on varmasti melko yksinkertainen juttu: löydetään kiva asunto, ostetaan se, muutetaan sisään ja ollaan onnellisia.

Minulle ei. Minusta se on tehnyt jalkalista-viherkasvi-designsohva-ei-reikiä-minun-hienoihin-seiniini-VOI-MINUN-PARKETTIANI-hullun. Se on tehnyt minusta jotain, mitä en ole ennen ollut tai edes osannut kuvitella olevani.

Suhtautumiseni asumiseen on ollut aina rento. (Paino aikamuodolla ON OLLUT.) Olen muuttanut paljon, asunut kimppakämpissä, pikkuyksiöissä ja muutamassa oikeassakin kodissa. Vuokra-asumistani on määrittänyt aina tietoisuus sen väliaikaisuudesta ja siitä, että tämän asunnon murheet ovat jonkun muun murheita, ja että tätä asuntoa ei kannata niin vimpan päälle laittaa, koska en ole tässä kauaa.

Kaikki muuttui siinä vaiheessa, kun sain nimeni osakasluetteloon ja hirveän pankkilainan.

Yhtäkkiä tuntuu, kuin olisin kehittänyt jonkin ylimääräisen aistin, joka on vain omistusasujilla tai ihmisillä, joilla on poikkeuksellinen erityislahjakkuus sisustamiseen, kodinhoitoon tai muuhun sellaiseen esteettiseen. Huomaan jalkalistoja, epätäydellisiä kohtia, paikan, jossa maali repsottaa. Pohdin lattianhoitoa, toimivaa sisustusta, parvekekukkia, kylpyhuoneen saumoja, kylpyhuoneen vanhaa ovea ja kohta varmaan taloyhtiömme lukuisia istutuksia tai hiekoitusta talvella.

Yhtäkkiä mieleni pyörittää listaa, jonka kaltaista viattomat aivojeni sopukat eivät ole koskaan voineet kuvitellakaan. Sillä listalla kieppuvat iloisessa sekamelskassa sohvat, ruokapöydät, kenkäkaapit, seiniin porattavat asiat, sälekaihtimet ja ruokaohjeet, koska nyt minulla on keittiö eikä jotain kaurismäkeläistä koppia, jossa ei ole liesituuletinta, tilaa tai mitään modernia teknologiaa kahvinkeittimen lisäksi.

Yhtäkkiä murehdin asioita, joita en koskaan ennen ollut murehtinut näin vakavissani: vesivahinkoa, korkojen nousua, asunnon arvon romahtamista tai tulipaloa. Välillä mietin, teinkö elämäni suurimman virheen ostamalla asunnon yksin Helsingistä, tuosta itse beelsebubin hallitsemasta kalliiden neliöhintojen ja hupenevan rakennusmaan luvatusta maasta. Pohdin, miksi en vain jäänyt huolettomaksi vuokra-asujaksi, kun olen tällainen y-sukupolvea edustava epävarmuudesta kärsijä muutenkin.

Sitten ystäväni osti asunnon samalta kadulta. Ensimmäistä kertaa uudessa asunnossaan käytyään hän lähetti viestin: ”Olen tehnyt kauhean virheen.”

Minua nauratti tuo yhtäläinen kauhuntunne, joka ilmeisesti aina kohtaa ihmisen, kun elämänvaihe on uusi. Hän ei tehnyt virhettä. Enkä minä. Uuteen kestää vain tottua, mutta siihen tottuu. Siitä tulee normaalia. Lopulta siitä tulee koti.

Lue myös:

FACEBOOK      BLOGLOVIN      INSTAGRAM

Kokeilin tipatonta tammikuuta – miten meni noin niinku omasta mielestä?

tipaton-tammikuu
Kuva: Scott Warman / Unsplash

Sain loppuvuodesta villin idean, että voisin kokeilla tipatonta tammikuuta. Nyt 75 % lukijoista ajattelee, että olen eeppinen ongelmakäyttäjä, joka kiertää Kallion baareja monta kertaa viikossa, kusee keskelle katua, könyää taksilla himaan ja kiskoo muutaman loiventavan ennen töihin menoa odottaakseen siellä koko päivän iltaa, jolloin pääsee vetämään uudestaan.

Sellaisesta ongelmakäytöstä ei ollut kyse. Kyse oli havainnosta, että tissuttelusta on tullut hyvin luontainen osa sosiaalista kanssakäymistä: Kun mennään afterworkeille, juodaan yhdet. Kun käydään keikalla, juodaan yhdet. Kun mennään syömään, juodaan yhdet. Kun juhlitaan jotain, juodaan yhdet. Kun tavataan ystäviä, juodaan yhdet. Kun on ollut rankka työviikko, juodaan yhdet.

Yksien juominen ei ole paljon, mutta se on tarpeetonta. Alkoholi on alkoholia, oli se sitten rajoitettu erä ybercoolia pienpanimo-olutta tai lasillinen laadukasta viiniä. Se on samaa alkoholia kuin Magyar, Gambina tai Valdemar, ja niitä kukaan ei pidä cooleina juomina. Paitsi ehkä ironisesti. (On minustakin Ilosaarirockissa otettu valokuva, jossa halaan Magyar-hanapakkausta, mutta se on kyllä aivan toinen tarina se.)

Siksi päätin altistaa itseni kuukauden kestävälle ihmiskokeelle. Miten se sitten meni?

Heti tammikuun alussa jouduin tiukkaan tilanteeseen: afterworkeille. Muut joivat olutta, minä join teetä. Sanoin, että en oo raskaana vaan tipattomalla. Tuntui vähän tylsältä ja tuntui siltä, että pitää perustella, miksi en juo sitä yhtä.

Joten minä perustelin, ja perusteleminen tuntui määrittelevän koko kuukautta. Vaikka sehän oli aivan hassua. Ongelma ja tarve perustelulle olivat täysin oman pääni sisällä.

Tammikuun aikana olin myös kahdesti syömässä siten, että muu pöytäseurue kiskoi alkudrinkit, ruokaviinin ja ehkä jotain jälkkäriksi. Minä, jälleen, en ole raskaana, mutta. Sitten kävin yhdellä keikalla, jolla join limsaa. Sitten olin perjantai-iltana ystävälläni, hän joi olutta, minä teetä.

Join tammikuussa enemmän teetä kuin koko viime vuonna yhteensä. Sen avulla selvisin tipattomasta, jonka ainoa vaikea asia oli, että koin tarpeelliseksi selittää valintaani. Yksien juomisesta on tullut niin luontainen osa kulttuuria, että kun sen yhden skippaa, tuntee itsensä heti selitysvelvolliseksi, vaikka eihän se niin ole. Ketään ei oikeasti kiinnosta, paitsi ehkä silloin, jos vedät niin pahat kännit, että oksennat ystäväsi merkkilaukkuun.

Sen yhden, sen voi joko juoda tai jättää väliin. Valinta on aina oma. Tänään minä ajattelin juoda ensimmäisen yhden tänä vuonna.

Mikä on sinun ja kaveripiirisi suhde alkoholiin?

FACEBOOK      BLOGLOVIN      INSTAGRAM

Iso seuraajamäärä on turha mittari – miksi sillä on meille väliä?

eukalyptus
Kuva: Tim Wright / Unsplash

Netta kirjoitti joulukuussa hyvän tekstin eräästä somen lieveilmiöstä: ostetuista seuraajista. Siitä, että somettaja ostaa rahalla feikkikavereita, tykkääjiä tai seuraajia. Ajatus tuntuu absurdilta, mutta se on yhtä totta kuin se, että Teuvo Hakkarainen on kansanedustaja.

Tykkäysten ja seuraajien haaliminen on aika inhimillistä. Me ajattelemme ehkä, että mitä enemmän seuraajia tai tykkäyksiä on, sen pidetympiä, arvokkaampia ja parempia ihmisiä me olemme. Tykkääjä- ja seuraajamäärästä on tullut valheellinen tapa mitata omaa sosiaalista arvoaan, vaikka mittarina se kumisee tyhjyyttään. Somesta saadut reaktiot näkyvät myös vahvasti aivoissa. Siksi ostetut seuraajat saattavat houkutella.

Sisällöntuottajia ostetut seuraajat voivat houkutella taloudellisen hyödyn vuoksi, koska suuri seuraajamäärä poikii mukanaan kaupallisia yhteistöitä. Tilaajan kannalta niiden todellinen hyöty jää laihaksi, kun viesti ei tavoita oikeaa kohderyhmää. Koska kohderyhmä ei ole aito.

Seuraajien ostaminen voi tuntua viattomalta ja helpolta: kuka tahansa voi hankkia vain muutamalla klikkauksella ja vain muutamalla kympillä satoja tai tuhansia seuraajia lisää. Feikkiseuraajia ei oikeasti kiinnosta mikään, mitä teet, feikkiseuraajat eivät ole ystäviäsi. Yksinkertaisimmillaan ostetut tykkääjät ovat botteja.

Somealustojen havaitessa botit yhä paremmin, on ostettujen tykkäysten liiketoimintalogiikkaa ollut pakko muuttaa. Nyt tykkäyksiä tehtailevat oikeat ihmiset, jotka klikkailevat länsimaisia someprofiileita nälkäpalkalla ja huonoissa työoloissa.

Kyllä, aiemmin me nautimme halvoista Bangladeshissa tehdyistä t-paidoista, nykyään halvoista samassa paikassa tehtailluista tykkäyksistä. On uskomaton ajatus, että yksi paskatyön muoto on klikkailla tykkäyksiä Instagramiin.

Jokaisen vaikuttajamarkkinointia tekevän yrityksen on hyvä tietää, että sometykkääjien määrää kutsutaan myös vanity metricsiksi – turhamaiseksi mittariksi, joka näyttää hyvältä paperilla, mutta ei kerro markkinointiponnisteluiden onnistumisesta, viestin tavoitettavuudesta tai yleisön sitoutumisesta yhtään mitään.

Jokaisen ihmisen on hyvä tietää, että merkittävät ihmissuhteet ovat oikeassa maailmassa ja että merkityksellinen vuorovaikutus vaihtaa ajatuksia pelkkien tykkäysklikkien sijasta. Isolla seuraajamäärällä ei ole mitään muuta merkitystä kuin valheellinen egoboosti.

Juuh, tämä oli jälleen kerran sarjastamme Saila valittaa somesta somessa. Muut sarjan osat:

FACEBOOK      BLOGLOVIN      INSTAGRAM

8 kertaa tuuheampi statement-teksti kosteusköyhästä ihosta ja muista kosmetiikan kukkasista

kosmetiikka
Kuva: ika dam / Unsplash

Olen syksyllä miettinyt aika paljon kuluttamista, yhtenä sen osana kosmetiikkaa. Kosmetiikka on siitä jännittävää, että se saa olon tuntumaan mukavalta ja huolitellulta, vaikka sen todellinen vaikutus ulkonäköön saattaa jäädä aika laihaksi – ainakin jos vertaa siihen, että kosmetiikkamainoksissa luvataan aina noin 80 % kauniimpaa, tuuheampaa ja kirkkaampaa ulkonäköä.

Vuosien varrella minua ovat kosmetiikassa huvittaneet mainosten yliampuvat lupaukset, sävyjen nimet ja numerot sekä se, että kosmetiikkatuotteita löytyy ihan joka lähtöön – joku on aivan varmasti kehittänyt rasvan nenäkarvoillekin.

Eräänä aamuna pohdin hartaasti, mihin kaikkia erilaisia rasvoja tarvitaan. Siis jalkarasvaa, käsirasvaa, vartalovoidetta, päivävoidetta, yövoidetta, jotain normaalia kosteusvoidetta, silmänympärysvoidetta, huulivoidetta, silmänalusvoidetta, kynsinauhavoidetta, seerumeita, tippoja, tehokosteuttajia ja öljyjä? Onko niiden erona  markkinointi, vai onko niillä jokin oikea tarkoitus?

Nyt joku tulee varmasti naljailemaan, että no, katsoisit silmäpussejasi ja aknearpiasi ennen kuin kerrot koko maailmalle, että et tiedä ihonhoitotuotteiden eroista ja tarkoituksesta. No, olen elämäni aikana testannut jos jonkinlaista naamiota, tehohoitoa ja rasvaa, ja lopputulos on ollut aina jotakuinkin sama kuin se, että hölväisin naamaani pelkkää Erioilia. Joko naamani on vääränlainen kosmetiikalle tai sitten ihon kuntoon vaikuttavat muut seikat kuin se, satuinko levittämään sille sata euroa maksanutta etanan limaa ja yksisarvisjauhetta sisältävää selektiivistä ökykreemiä vai jotakin halpistököttiä.

Kosmetiikkamaailmassa myös sanojen merkitykset venyvät helposti. Kuiva ja kosteusköyhä ovat yhtäkkiä eri asioita, vaikka sanatasolla ne tarkoittavat samaa – tai oikeastaan kosteusköyhä on vain huonompaa suomen kieltä oleva sana kuivalle. Hiukset voivat olla kuivat ja rasittuneet – ihan kuin ne kantaisivat koko maailman painoa ja rasittuisivat sitä kannatellessaan.

Muitakin kielikukkasia löytyy: kaikki on yhtäkkiä statement. On statement-meikki, statement-asuste ja statement-neule. Statementin merkitys ei ole aivan täysin avautunut, mutta havaintojeni mukaan kyse on näyttävästä tai huomiota kiinnittävästä asiasta, ja statement on katu-uskottava sana sille – ehkä se lisätään kohta Kielitoimiston sanakirjaan.

Sanojen ja rasvojen lisäksi ehdottomia suosikkejani ovat tieteelliset väittämät, kuten 8 kertaa tuuheammat ripset, 90 % kosteammat hiukset ja 38 % tuuheammat hiukset. Miten nämä on tutkittu? Mistä lähtötilanteesta? Voin vakuuttaa, että en ole itse koskaan kokenut saavani hiuksiani näyttämään yhtään enempää kuin 20 % tuuheammilta, mutta osallistun kyllä mielelläni tutkimukseen, jossa voin tuuhentaa niitä 38 %.

Yliampuvimmat väittämät jalostuvat käsittämättömiksi lauseiksi, kuten ihosolujen biologian 20-vuotisen tutkimuksen inspiroima. Öö, ok. Ottakaa rahani heti. Itsehän olen tutkinut omia ihosolujani noin 30 vuotta, ja todennut, että eivätpä ne juuri muutu, paitsi että vähän rypistyvät ja hankkivat ylleen lisää luomia.

Luulen, että teen sen väärin.

Mikä sinua mietityttää kosmetiikassa?

Näin pelastat maailman syömällä

brooke-lark-289769-unsplash
Kuva: Brooke Lark / Unsplash

Paasasin tovi sitten vaatekaapin ja maailman pelastamisesta. Vaatekaapin lisäksi maailmanpelastustalkoisiin voi käydä jääkaappinsa avulla. Jos olet tuntenut syyllisyyttä siitä, että et ole ruokasi itse viljelevä fennovegaani, voit lievittää syyllisyydentuntoasi tekemällä muita tekoja – esimerkiksi minimoimalla hävikkiä.

Tässä kootut vinkkini maailman pelastamiseen jääkaapin avulla.

Älä heitä ruokaa roskiin

Ylen artikkelin mukaan suomalainen heittää roskiin keskimäärin 20 – 25 kiloa syömäkelpoista ruokaa vuodessa. Se on valtava määrä, ja siksi hävikin minimointi on iso ekoteko. Onneksi sitä voi minimoida monella tavalla.

Vaatteiden tavoin ruoan kanssa listan pitäminen kannattaa. Valokuva jääkaapista tai huolella laadittu kauppalista jeesaa hankinnoissa. Kun ei osta turhaa, ei heitä rahaa ja ruokaa roskiin.

Päiväysmerkintöjen kanssa voi olla rento. Parasta ennen on vain suositus. Vähän nahistuneen porkkanan voi raastaa sämpylätaikinan sekaan ja vähän mustuneen banaanin käyttää lettu- tai leipätaikinaan. Oma bravuurini ovat epämääräiset hävikkisämpylät, joissa taikinan sekaan eksyy kaikkea puurontähteistä porkkanoihin ja joita sitten mussutetaan puolet seuraavasta viikosta kotona ja töissä.

Olenko jo maininnut, että arkeni on pullollaan glamouria? No, tästä viimeistään tajusitte sen.

Suosi kotimaista ja syö sesongin mukaan

Kotimaisessa ruoassa on ulkomaiseen verrattuna yksi etu: sen kuljetusmatkat ovat paljon lyhyempiä. Mikä tahansa kotimainen ruoka milloin tahansa ei ole järkevää, vaan syömisessä kannattaa seurata sesonkeja.

Tuoreet tomaatit vaativat talvella joko kuljetusta ulkomailta tai kasvihuoneviljelyä, ja kumpikaan näistä ei ole kovin ympäristöystävällinen valinta. Siksi talvikaudella on hyvä suosia juureksia ja pakastemarjoja, kesäkaudella vihanneksia. Esimerkiksi Satokausikalenteri antaa nimensä mukaisesti vinkkejä siihen, millaista satoa ruokakaupasta kannattaa milloinkin korjata.

Hyödynnä jo syntynyt hävikki

Etkö jaksa kokata? Tekeekö mieli hakea noutoruokaa tai tilata Woltista?

Ymmärrän. Niin minunkin tekee.

ResQ:n avulla voit ostaa ravintoloiden ja kauppojen hävikkiruokaa ja samalla pelastaa ne joutumasta roskikseen. Konsepti on simppeli: lataa appi, selaa myyntiin asetettua ruokaa tai annoksia, maksa ruoka sovelluksessa ja käy noutamassa. Tällä hetkellä ResQ toimii yli 30 suomalaisessa kaupungissa.

Vähennä pakkausmateriaaleja

Joskus sitä oikein ihmettelee, miksi yksinkertaisten asioiden keksimiseen menee valtavan kauan. Esimerkkinä kauppojen hedelmäpussit, joiden rinnalle on tullut vasta viime vuosina biohajoavia ja kestoja versioita. Valitse siis ne.

Luovu take away -kahvimukeista ja hanki termosmuki, jota voit käyttää uudelleen. Mieti ruokaa ostaessasi, miten se on pakattu – voitko valita vähemmän pakatun vaihtoehdon? Ota ruokakauppaan mukaan kangaskassi. Jos mahdollista, suosi isoja pakkauskokoja.

Panosta kasvisruokaan

Sanon heti alkuun, että en ole kasvissyöjä. Yritin sitä joskus, mutta lukuisten ruoka-aineallergioideni vuoksi siitä tuli liian hankalaa. Yritän ajatella ruokaa sekä-ettäjoko-tain sijasta, ja jo muutaman kasvisruokapäivän pitäminen viikossa on parempi kuin ei mitään.

Fanitan keittiössä ylipäätään kotimaisia juureksia ja harrastan kasvissosekeittoja. Juurekset ja kasvissosekeitot ovat muuten myös askel kohti glamourlaiffia, koska niistä tykkää asuntosäästötilikin. Kannattaa kokeilla!

Semmoset glamourvinkit mulla tällä kertaa. Mitä vinkkejä sinulla on? ❤

Luonnonkosmetiikan kuningaskuluttaja osa 1

luonnonkosmetiikkaLuettelin aiemmin koottuja ekokokeilujani, joita ovat olleet esimerkiksi shampoottomuus, vaatteissa pihistely ja biohajoavat pesuaineet. Näin ilmastokriisistä johtuvan maailmanlopun aattona on jälleen ajankohtaista pohtia kulutusvalintoja – koska kyllä, uskon edelleen, että yksittäisellä kuluttajalla on vaikutusvaltaa.

Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat kolme luonnonkosmetiikkatuotetta. Parhaimmillaan luonnonkosmetiikkatuote tekee hyvää keholle, mielelle ja luonnolle, huonoimmillaan se on tympeä, toimimaton ja kallis. Tässä yhteenveto kolmesta melko tuoreesta kokeilusta.

Santen kristallikivideodorantti

Kristallikivideodorantin teho perustuu luonnossa esiintyvään antibakteeriseen mineraalisuolaan. Kiveä käytetään kastelemalla se ja hieromalla sitä kainaloiden iholle.

+ Pitää kainalot kuivina ja toimii hyvin arkikäytössä. Erikoistapauksissa, kuten lentämisestä aiheutuvassa tuskanhiessä, se ei pidä.

+ Näyttää kauniilta.

+ Riittää tästä ikuisuuteen ja vähentää deodoranttipurkeista kertyvää jätekuormaa.

+ Alkoholiton, hajuton ja lisäaineeton.

+ Pakkauksessa on vähemmän muoviosia kuin tavallisessa roll on -deodoranttipakkauksessa.

– Painava, ja kuulemma menee pudotessaan tuhannen säpäleiksi.

– Teho perustuu alumiiniyhdisteeseen (potassium alum). Alumiinin turvallisuudesta deodoranteissa on ristiriitaista tietoa, mutta Ylen Kuningaskuluttajassa sille annettiin synninpäästö.

Ostettu Ruohonjuuresta, hinta 9,90 €. Hinta-laatusuhde jää plussalle.

Flow kosmetiikan shampoopala, kehäkukka

Saippuapohjainen shampoopala on tehty kasviöljyistä. Siinä ei ole säilöntäaineita, keinotekoisia haju- tai väriaineita saati mineraaliöljyjä. Shampoopalaa käytetään hieromalla sitä märkiin hiuksiin, vaahdottamalla ja pesemällä kuten tavallisesti.

+ Ei jätä jälkeensä muovipakkausta.

+ Jättää hiukset tuuheiksi.

+ + On ystävällinen päänahalle: palashampoon ansiosta monet hiuspohjalleni tyypilliset ongelmat, kuten kuivuus tai kutina, ovat helpottaneet. Tämä on minulle kahden plussan arvoinen plussa.

+ On auttanut pidentämään pesuväliä. Nykyään hiusten peseminen kahdesti viikossa riittää.

– Käyttöliittymä on hankala, ja en mielelläni raahaa shampoopalaa mukanani.

– Kuluu nopeasti.

– Jättää hiukset mattapintaisemmiksi kuin tavalliset kilpakumppaninsa.

– Totuttelu ottaa oman aikansa.

Ostettu Ruohonjuuresta, hinta 9,99 €. Hinta-laatusuhde jää inasen plussalle.

Weledan ihoöljy, laventeli

Ihoöljyn perustana on manteli- ja seesamöljyistä tehty seos, joka on hajustettu aidolla laventelilla. Laventelin tuoksu rentouttaa kehoa ja mieltä ja toimii erityisen hyvin iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

+ Miellyttävä ja hyvin imeytyvä koostumus.

+ Ihana ja rentouttava tuoksu.

+ Pakkauksena kaunis lasipullo, joka ei päädy muoviroskaksi.

+ Kosteuttaa ihoa tehokkaammin kuin kosteusvoide.

– Keksin vain yhden negatiivisen asian: jos öljyä sattuisi pudottamaan lattialle, on melko todennäköistä liukastua. Kaverin puolesta kerron.

Ostettu Stockmannilta, hinta n. 23 €. Tavallaan tuoksuva ihoöljy on turha luksustuote, mutta minulle se toimii sekä rentoutumiseen että ihonhoitoon. Hinta-laatusuhde siksi on täyttä plussaa.

Onko sinulla kosmetiikkavinkkejä? Kerro toki ❤

Miten olla trendin harjalla ja pelastaa maailma?

mel-poole-639611-unsplash
Kuva: Mel Poole / Unsplash

Vaateteollisuus saastuttaa maata, merta ja ilmaa. Hetki sitten Yle uutisoi sen saastuttavan enemmän kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä. Saasteita aiheutuu esimerkiksi puuvillan viljelystä, meriin huuhtoutuvista mikromuoveista ja logistiikasta. Vaatteista tulee pikamuotiajattelun ja heikon laadun vuoksi nopeasti jätettä, ja yli 70 % niistä päätyy kaatopaikoille tai poltettaviksi.

Vaikka uutinen on lohduton, sen lopussa heitetään ilmoille toiveikas ajatus siitä, että kestävä vaatekulutus nousee tulevaisuudessa trendiksi siinä missä kasvissyönti. Koska pääsen kerrankin olemaan trendin harjalla, listaan nyt omat vinkkini kestävään vaatekulutukseen.

Kiinnitä huomiota materiaaliin

Suosi vaateostoksilla luonnonmateriaaleja, kuten pellavaa, silkkiä ja villaa. Ne hengittävät ja pysyvät siisteinä keinokuituisia pidempään. Siinä missä akryylineule nukkaantuu ja muuttuu nopeasti tunkkaiseksi, villaneule pysyy siistinä ja raikastuu ulkoilmassa.

Pidä huolta

Hyvä huolenpito pätee itsesi ja läheistesi lisäksi myös vaatteisiin, kenkiin ja laukkuihin. Oikealla pesulämpötilalla ja tahrojen käsittelyllä pääsee jo pitkälle, ja pesupussin avulla vaate pysyy siistinä pidempään. Vaateharja ja silitysrauta jeesaavat viimeistelyssä, ja vaikka silittäminen onkin välillä pitkäpiimäistä puuhaa, ryhdikäs ja freesi lopputulos palkitsee.

Luonnonmateriaalien ja farkkujen kanssa ratkaisee tuuletustaito – siis se, että roudaa kamat parvekkeelle pesukoneen sijasta. Vaate raikastuu, käyttöikä pitenee. Nahkakengät ja laukut tykkäävät rasvasta, kenkälankista ja suojasuihkeesta.

Pidä listaa

Älä osta turhia asioita, jotka päätyvät jätteeksi ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Panosta laatuun ja tavaroihin ja vaatteisiin, joita tarvitset aidosti. Itse pidän listaa vaatehankinnoista, ja pohdin uusia ostoksia sitä vasten. Ajattelen, että vaatteen pitää olla todella hyvä, jotta sen viitsii ostaa.

Hanki vaatteita ja asusteita käytettyinä

Voisin olla parempikin kirpputorihai, koska kärsimättömänä luonteena menetän kiinnostukseni melko nopeasti. Silti pyrin metsästämään esimerkiksi takkeja ja laukkuja käytettyinä. Osa vaatteistani ja asusteistani, kuten villahuivi, kynähame ja pari laukkua, ovat perittyjä. Ikää niillä on yli 20 vuotta, ja edelleen toimivat. Hyviä kirpparivinkkejä löydät Jennan Kirpputorilta kotoisin -blogista.

Lainaa

Yksiä juhlia varten ei välttämättä tarvitse ostaa uutta mekkoa. Jos kaverin vaatekaapilta ei löydy sopivaa hepenettä, toimii kaupungeissa myös vaatelainaamoja, joista päällepantavaa voi lainata. Näitä ovat esimerkiksi Helsingissä, Järvenpäässä, Tampereella ja Turussa toimiva Vaatepuu sekä Helsingissä toimiva Vaaterekki.

+Vältä verkkokauppoja aamuyön tunteina

Mikään ei ole helpompaa kuin verkko-ostaminen. Sitä kannattaa kuitenkin vältellä tunnekuohuissa, aamuyön tunteina tai muissa tilanteissa, joissa on altis tekemään hutiostoja. Omiin hutiostoihini lukeutuvat kirsikkakuvioinen, liian lyhyt mekko, pari kukkapaitaa ja vekkihame. Onneksi virheistä kuitenkin oppii. Yleensä.

Lue myös:

Kootut ekokokeiluni

Täydellistä vaatevarastoa metsästämässä