5 x kotimaiset kirjasuosikit

Välillä uusien kirjojen lukemisen sijaan tekee hyvää muistella vanhoja. Moni kirja kestää useamman lukukerran ja herättää eläviä muistoja mieleen – muistan vieläkin, kuinka intensiivisesti luin Täällä Pohjantähden alla -sarjan kakkososaa ja samalla menetin sen sisällissota- ja vankileirikuvausten takia yöuneni.

Oliko se vaikuttavaa kirjallisuutta? Kyllä vain. Joten, Täällä Pohjantähden alla ja muut vaikuttavat kotimaiset, olkaatten hyvät:

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

Täällä Pohjantähden alla on aina ollut minulle se suurin suomalainen teos, jonka pariin myös palaan säännöllisesti. Se on sekä laadukas historiallinen romaani että tarkka ihmiskuvaus. Samalla se kertoo minulle omasta taustastani. Olen varttunut hämäläisellä maaseudulla, ja niin vaan moni asia romaanisarjan maailmassa tuntuu vieläkin kovin tutulta.5 kotimaista kirjaaLeena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Säädyllinen ainesosa oli parhaita vuonna 2016 lukemiani kirjoja. Se kuvaa vivahteikkaasti ja hienopiirteisesti sotien jälkeistä Suomea ja naisia sukupuoliroolien puristuksessa. Säädyllinen ainesosa jatkaa töölöläisten perhedraamojen kaanonia. Niiden äiti on Helvi Hämäläisen romaani Säädyllinen murhenäytelmä – ei huono kirja sekään.

Hannu Raittila: Ei minulta mitään puutu

Ei minulta mitään puutu käsittelee jatkuvan kasvun mahdottomuutta massiivisiksi paisuvien suviseurojen kautta. Kaikkien aikojen suurimpien suviseurojen keskelle rakentuu paitsi jättisuuri teltta, myös kokonainen pienoisyhteiskunta erilaisine ihmiskohtaloineen. Ironiastaan ja vedenpaisumuskertomuksestaan huolimatta teoksessa on myös lempeyttä.

Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö

Monika Fagerholm taitaa sekä mystisen ja kiehtovan kielen että tarkkanäköisen naiskuvauksen. Amerikkalainen tyttö on kerroksellinen romaani paitsi eräältä  pikkupaikkakunnalta kuolleena löytyneestä amerikkalaisesta tytöstä että seudun muista tytöistä ja naisista kohtaloineen ja kasvukipuineen. Kirjan arvoituksellinen tunnelma jää resonoimaan mieleen pitkäksi aikaa.

Tove Jansson: Mikä tahansa Muumikirja

Minä olen monen ysärilapsen tavoin kasvanut Muumien parissa. Ensin oli tv-sarjat, elokuva ja sitten lopulta vähän vanhempana itse kirjat. Muumikirjat jaksavat viehättää kerta toisensa jälkeen, ja ne tarjoavat ajateltavaa isommalle ja pienemmälle lukijalle.  Taikatalvesta voit lukea kirjoituksen täältä.

Mitä kotimaisia suosikkeja sinulla on?

Seuraa blogia:

FACEBOOK      BLOGLOVIN      INSTAGRAM

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Töölössä tapahtuu jälleen! Tuo akateemisten ja säädyllisten kaupunginosa on toiminut näyttämönä niin Helvi Hämäläisen klassikossa Säädyllinen murhenäytelmä kuin vaikkapa Riikka Pulkkisenkin romaaneissa. Parkkisen teoksessa Säädyllinen ainesosa (2016) liikutaan 50-luvun porvarillisessa Töölössä, jonne päähenkilö Saara muuttaa maalta miehensä Juhanin ja poikansa Eliaksen kanssa.

Opintonsa keskeyttänyt Saara hoitaa lastaan ja kotiaan, ympärillä velloo sodasta toipuvan Euroopan uusi alku. Juhlia pidetään, töissä käydään, arkea pyöritetään, mutta silti pinnan alla on jotakin muuta. Skandaaleja, vakoojia, kiellettyjä rakkaussuhteita. Rooleja, joita on vaikea pitää yllä. Saara tärkkää, puunaa, siivoaa ja kokkaa, lukee naistenlehdistä vinkkejä vaimouteen ja tuntee itsensä silti huijariksi. Naapurissa asuva kirjallisuudenkääntäjä Elisabet järjestää hienoja juhlia ja näyttää tuntevan kaikki, mutta silti kukaan ei tunnu tuntevan Elisabetiä:

Jotkut sanovat, että hän on ranskalainen perijätär, joka on joutunut palaamaan skandaalin takia Suomeen. Toiset että hän rikastui mustassa pörssissä ja pistää nyt rahoja sileäksi. Titta väittää että hänellä on suhde Kekkosen kanssa ja tämä elättää häntä. – – Itse veikkaan että hän on neuvostovakooja. Tai sitten Stasin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saara ystävystyy Elisabetin kanssa, ja naisten välinen suhde syvenee. Teoksen nykyhetken rinnalla kulkee Elisabetin lähettämistä kirjeistä koostuva kertomus ja takaumien kautta Saaran oma menneisyys, hänen opiskeluaikainen rakkaussuhteensa naiseen. Saaran seksuaalisuutta ja rakkaussuhteita kuvataan hienovaraisesti, naisten välinen rakkaus väreilee pinnan alla, piilossa normatiivisen ja ydinperhekeskeisen arjen alla.

Oli ollut aikoja, jolloin Saaran oli pelastanut vain se että hän näytti mahdollisimman normaalilta. Käyttäytyi niin kuin hänen odotettiin käyttäytyvän. Vastasi kysymyksiin niin kuin hänen odotettiin vastaavan. Ilman sitä taitoa Saara ei olisi tässä, ei nuori vaimo ja äiti. Ilman kykyä heittäytyä suloiseksi ja harmittomaksi hänellä ei olisi edes likaista patjaa.

Perheet ja ihmiset eivät aina ole sitä, miltä näyttävät, mutta myös ruoka ja kirjallisuus kantavat mukanaan salattuja viestejä. Kirjallisuus näyttäytyy mielipiteenmuokkauksen osana ja kustannusmaailmassa muhii yhtä jos toista: teos alkaa kustantamon järjestämien juhlien kuvauksella, ja sekä Elisabet että lopulta Saarakin työskentelevät kirjallisuuden parissa. Ruoka ja sen raaka-aineet näyttelevät tärkeää osaa niin juhlissa kuin viesteissäkin.

Hienojen raaka-aineiden, säädyllisten perheiden ja huolella toimitetun kirjallisuuden alapuolella kuplii salaisuuksia ja säädyttömyyksiä. Kuka lopulta oli kukin ja kuka rakasti ketä?

Säädyllinen ainesosa on huikeimpia tänä vuonna lukemiani kirjoja! Se on tarkkanäköinen, vivahteikas ja hienopiirteinen kuvatessaan naisia sukupuoliroolien puristuksessa ja sodan jälkeen rakentuvaa Eurooppaa poliittisessa ristiaallokossa. Parkkinen kuvailee oivaltavasti niin ruokien, vaatteiden kuin tunteidenkin yksityiskohtia ja koostaa näistä raaka-aineista oikein säädyllisen keitoksen, jota ei malta laskea käsistään.

Vahva suositus!

Ps. toisenlainen mielipide löytyy Lauran blogista täältä!