Musiikkivuosi 2017 kertoo, mistä minä puhun treffeillä

Olen sillä tavalla nostalginen tyyppi, että olen aina fiilistellyt Spotifyn vuosikoosteita. Tälläkin kertaa syöksyin sen pariin innolla. Koosteesta kun paljastuu tunnelmakuvia, nolouksia ja muistoja hetkistä, jotka on jo unohtanut.

Kärkipaikkaa piti itseoikeutetusti Nick Cave & The Bad Seeds. Minun ja Nick Caven historia on sellainen, että olen kuunnellut Nick Cavea silloin, kun kirjoitin gradua, silloin, kun vielä reissasin säännöllisesti jäähalleille ja silloin, kun kävelin töihin alkusyksyn aamuina. Kesällä tulin myös todistaneeksi, että Nick Cave on sangen kantava keskustelunaihe treffeillä.

Btw, meikäläisen top 3 -keskustelunaiheet treffeillä:

  • Musiikki, mutta ei mikään nolo musiikki (esim. Waldo’s People, jota jostain oudosta syystä löytyi listaltani…)
  • Mä en yleensä puhu töistä vapaalla, mutta… [insert 20 min selitystä töistä here]
  • Mä en yleensä jauha jatkuvasti mun harrastuksista, mutta kuorolaulussa vasta on sitä jotain, me ollaan laulettu sellaista tosi kivaa kolmiäänistä sovitusta Ultra Bran Villiviinistä…

spotify-2017-wrappedGame of Thronesin tunnari paljastuu kärkikappaleeksi – ei siksi, että fanittaisin Game of Thronesia jotenkin liikaa, vaan siksi, että kuuntelin sen joka aamu ennen töitä. Jotkut psyykkaa itsensä uuteen päivään isolla lattella, meikäläinen Game of Thronesin soundtrackilla.

Entä miksi listalla on juuri Vilma Alina? No minäpä aloin sovittaa hienoa yhteiskunnallis-romanttista tutkielmaa, eli Juha 88:a, pianoballadiksi. Muitakin lauluja tuli laulettua mukana, ja ylipäätään suomalaisen popin suuri edustus johtuu tästä kanssamusisoinnista.

Lorden Melodrama oli kovassa soitossa heti ilmestyttyään. Lorden Writer in the Dark soi ihan sattumalta taustalla varsinaisessa Writer in the Dark -hetkessä (sellaisessa, jonka jälkeen itket silmät päästäsi ja saat hikan). Jälkikäteen messusin kavereilleni, että Lorde on MELKEIN 10 VUOTTA NUOREMPI KUIN ME, MITEN SILLÄ VOI OLLA JO TUNTEITA (itsellänihän ei yhtään ole).

Sitten listalta löytyy sellaisia hetken väläyksiä, kuten Yön Joutsenlaulu, joka soi taustalla väsäillessäni kaverilleni aiheeseen liittyvää synttärikorttia, BeeGeesin Tragedy, jonka totesimme toisen kaverini kanssa mainioksi autoilubiisiksi ja Leevi and the Leavingsin Pohjois-Karjala, joka kaikui Joensuun kesäyössä.

Mitä sinä kuuntelit vuonna 2017?

 

3 x tunnustukset

La La Lilja -blogin Piia oli tarttunut kolmen tunnustuksen haasteeseen. Sen innoittamana ajattelin nyt itsekin lörpötellä kaikki suuret salaisuuteni lempitavaroistani ja oudoista tavoistani julkisuuteen.

Härifrån tvättas siis och samma på finska:

3 x PAHA TAPA

Tiskaamattomuus

Minulla pieni tiskipöytä ja vielä pienempi tiskiallas, ja siksi tiheä tiskaaminen olisi ihan fiksua. Jostain kummallisesta syystä tiskaaminen nappaa melko harvoin, ja kupit ja lautaset kertyvät kiikkeriksi pinoiksi keittiön vähille tasoille. Se haittaa melkoisesti keittiöni muuten niin tyylikästä vaikutelmaa.

Lehtien kommenttipalstojen lukeminen

Hesarin kommenttiketjujen lukemisessa ei ole mitään järkeä. Kuitenkin jämähdän lukemaan niitä ihan liian usein, ja scrollaan alaspäin miettien, voiko vastaan tulla enää typerämpää kommenttia.

Yleensä aina tulee, ja siitä ei todellakaan tule parempi mieli.

Kynsinauhojen nyppiminen

Olen atoopikko, eikä minulla ole koskaan ollut kovinkaan hyväkuntoisia kynsinauhoja tai ihoa muutenkaan. Asiaa ei paranna taipumukseni nyppiä kynsinauhoja.

suklaa

3 x OUTO TAPA

Suklaan syöminen aamupalaksi

Joo, tykkään syödä suklaata aamupalaksi.

Viesteihin vastailu keskellä yötä

Heräilen usein öisin ja katson kelloa puhelimestani. Aika usein alan unenpöpperössä myös vastailla viesteihin, enkä aamulla muista ollenkaan, mitä olen kirjoitellut. Erityisesti Snapchatissä tämä tuottaa ongelmia, koska minulla ei ole mitään mahdollisuutta lukea, mitä olen puoliunessa hölissyt.

Keinuminen

Jos jossain on keinu, on aika varmaa, että olen pian keinumassa.

3 x PARASTA PEILIKUVASSA

Pitkät jalat

Arvatkaapa vaan, oliko nuorempana kivaa olla se pisin, joka oli aina myös poikia pidempi. Tunsin itseni kirahviksi, norsuksi ja jättiläiseksi melko pitkään. Sitten se meni ohi. Minusta tuli se pitkä tyttö. Pitkät jalat ovat ihan jees.

Pyöreät kasvot

Kasvojeni pyöreys ja leukaperieni vahvuus ovat juuri ne kauneusvirheet, jotka tekevät kasvoistani minun kasvoni.

Pisamat

Pisamat kertovat keväästä, pisamat ovat yhtä kuin toivo.

3 x PARAS PAIKKA, JOSSA OLEN KÄYNYT

Pietari

Pietari on mahtava. Siinä on jotain eurooppalaista, jotain venäläistä, jotain neuvostoliittolaista. Ja rakennukset, ne ovat upeita (paitsi esikaupunkialueilla).

Käsivarren Lappi

Tunturissa tuntee itsensä aika pieneksi, ja silloin on mittakaava kohdallaan.

Nuuksio

Nuuksio ei ole mitenkään eksoottinen, eikä se ole edes Suomen paras kansallispuisto. Nuuksio on kuitenkin se, johon minulla on vain lyhyt bussimatka ja josta on tullut minulle rakas.

Nuuksio3 x PAIKKAA, JOHON HALUAN

Islanti

Vielä joskus minä menen ja pulahdan kuumaan lähteeseen.

Johonkin päin Siperiaa

Haaveenani on pitkään ollut rykäistä se kuuluisa Trans-Siperian junamatka, ja käväistä samalla muutamilla suomalais-ugrilaisilla seuduilla.

Avaruus

Minulle sanottiin kerran, että sä oot niitä tyyppejä, joille tää maailma ei vaan riitä. Ja se on kyllä ihan totta. Jos avaruuteen pääsisi turistiluokassa kohtuuhintaan, olisin ensimmäisenä menossa.

3 x ENITEN ÄRSYTTÄÄ

Ihmiset, jotka tukkivat kulkuväylät

Tungokset ärsyttävät aina, mutta vielä enemmän ärsyttävät tyypit, jotka jäävät palloilemaan, tonkimaan laukkujaan ja vaihtamaan kuulumisiaan oviaukkoihin, liukuportaiden päähän tai muille kulkuväylille.

Kännykän akku

Ihminen on käynyt kuussa. Ihminen on keksinyt sukellusveneen ja rokotteet ja ydinpommin. Mutta ihminen ei ole keksinyt älypuhelimen akkua, jota ei tarvitsisi olla lataamassa ihan koko ajan.

Verkkosivujen mainokset

En tiedä mitään ärsyttävämpää kuin koko sivun peittävä mainos, joka hyppää silmille heti, kun etusivu on latautunut. #einäin

3 x PARASTA MAAILMASSA

Rakkaus

Musiikki

Musiikki on minulle mitä suurin ilo ja mitä suurin lohtu. Yksi hienoimpia asioita on kuulla, kuinka oma ääni soi osana muiden ääniä kuorossa.

Kevät

Kun päivistä tulee pidempiä ja valoisampia, myös minä herään eloon. Jokaisena vuonna jaksan olla iloinen silmuista, vihertyvästä nurmikosta ja sulavesistä, vaikka jokainen uusi keväthän tarkoittaa myös sitä, että olen jälleen hieman vanhempi.

orkidea3 x LEMPITAVARA

Piano

Minä olisin valinnut jonkin toisen instrumentin (rummut), mutta jotenkin tuntuu, että piano valitsi minut (vanhempieni suosiollisella avustuksella). Hyvä tästä liitosta lopulta tuli.

Viherkasvit

Mä tykkään mun viherkasveista ja mun viherkasvit tykkää musta.

Puhelin

Kuuntelen puhelimesta musiikkia, kirjoitan sinne mieleen tulevat ideat ja tekstikatkelmat. Pidän sen avulla yhteyttä ystäviini, nauhoitan siihen stemmat tai muut musiikkijutut. Se herättää minut aamuisin ja muistuttaa asioista. Niin, ja se on keltainen.

3 x LEMPIVAATE

Merinovillapaita

Mukava, hengittävä ja lämmin. Vähän kuten hyvä ihmissuhdekin.

Jumppatrikoot

Kerran urheilija, aina urheilija. Tai kerran mukavuudenhaluinen, aina mukavuudenhaluinen. Valitse näistä sitten.

Mustat farkut

Mustat farkut eivät petä koskaan. Niitä on helppo yhdistellä, ja niistä saa iisisti pohjan tyylikkäälle tai rennolle asukokonaisuudelle. Pelkkää voittoa siis.

Voi yksinäisen kurkun viedä marraskuu

Eräänä marraskuisena iltana minä kävin kaupassa ja hukkasin ostokseni. Yleensä en ikinä kadota mitään. En unohda mitään, en hukkaa mitään, en jätä pipoa työpaikan hattuhyllylle tai avaimia kotiin.

Mutta sitten tuli se sateinen ilta, jona minä hukkasin kurkun. Arviolta kolmasosa lukijoista naureskelee nyt itsekseen ja ajattelee JOTAKIN KAKSIMIELISTÄ! NAINEN HUKKASI KURKUN! HAHHAH! Ikävä tuottaa pettymys, sillä tässä tarinassa ei ole mitään tuollaista riemukasta – pelkkää murhetta ja hämmennystä vain.

Miten kaikki sitten sai alkunsa?

voi yksinäisen kurkun viedä marraskuu
Eipä ollut kurkkua kuvattavaksi

No, kyseessähän oli aivan tavallinen torstai, jona marssin kuoroharjoitusten jälkeen kauppaan ostaakseni aineksia seuraavan päivän lounassalaattiin. Kurkku ei mahtunut laukkuuni, joten kaverini kantoi sitä. Hän ojensi sen minulle suurieleisesti repliikillä kurkkunne, madam ennen kuin hyppäsin toisen kaverini autoon.

Havaintoni kovan onnen vihanneksesta päättyvät tähän.

Kun tulin kotiin, purin ostokset, mutta en löytänyt kurkkua mistään. En eteisestä, rappukäytävästä, jääkaapistani tai laukustani.

Sen on pakko olla autossa, ajattelin ja usutin minua auliisti kyydinneen kaverini sateiseen syysiltaan tarkistamaan tilannetta.

Kurkku ei ollut autossa. Se ei ollut missään.

En ole hetkeen ollut yhtä hämmentynyt mistään – olin aivan varma, että kurkku oli mukanani vielä, kun poistuin autosta. Ehkä se oli, ehkä se ei ollut. Ehkä se söi itsensä tai ehkä se putosi ja vieri läheiseen puistoon.

Todennäköisesti se tulee vastaan jonakin keväisenä päivänä, silloin kun kadut ovat jo kuivia.

Tarinan opetus?

Marraskuusta ei selviä ilman kolhuja. Pitäkää vihanneksistanne ja kavereistanne huolta.

Kiitollisuuspuhetta & arvontavoittaja

Aina välillä tekee hyvää havahtua siihen, mistä kaikesta voi olla kiitollinen. Joskus ne havahdukset tulevat ihan spontaanisti – vaikka silloin, kun kävelee kotiin ja yhtäkkiä vaan tajuaa, että elämä on oikeastaan aika siistiä.

Joskus kiitollisuudenaiheita kannattaa miettiä myös tietoisesti: mitä enemmän niitä itse ajattelee, sitä enemmän mieli niihin automaattisesti havahtuu.

Minulla on paljon peruskiitollisuudenaiheita, kuten kiva koti, kiinnostavia työkuvioita ja mahtava kaveripiiri. Sitten on niitä hassumpia ja triviaalimpia juttuja, kuten:

  • Löysin vihdoin istuvat ja kaikilla muillakin tavoilla sopivat mustat farkut! Tähän voisi sanoa, että HALLELUJA. Simppeli vaatekaappilistani täydentyi puuttuneilla pöyksyillä, simppeli mieleni ilahtui päällepantavasta.
  • Auringonlaskut ja -nousut ovat olleet aikas makeita.

kiitollisuuspuhetta

  • Asuntoni patterit alkoivat viimein lämmetä – nyt kaikki on lämmintä, mukavaa, pörröistä ja sanoinko jo, että lämmintä? ❤
  • Olen löytänyt uunilohelle täydellisen paistolämpötilan ja -ajan.
  • Pyykinpesuaineeni tuoksuu hyvältä – ei liian voimakkaalta tai muuten ärsyttävältä, ainoastaan miedolta ja hyvältä.
  • En ole pitkään aikaan kompuroinut portaissa.

Kiitos myös kaikille viime viikolla pyörineeseen kirjaintauluarvontaan osallistuneille – teitä oli ihan mahtava määrä! Arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä tyttis – saat pian sähköpostia!

Mistä sinä olet kiitollinen?

Seuraa blogia ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

29 oppimaani asiaa

Tänään minä täytän 29, ja sen kunniaksi ajattelin jakaa sitä kuuluisaa iän tuomaa viisautta kaikelle kansalle. Listan viimeinen kohta sateen jälkeisestä kirkkaasta illasta on minulle erityisen merkityksellinen: eilisen rankkasateen jälkeen olin korkealla Helsingin kattojen yllä, katsoin äkillisesti kirkastunutta taivasta ja ajattelin, että tähän hetkeen on tiivistyneenä kauneus, että tässä on hyvä.

Mutta sitten ne muutkin juttuset:

  1. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta,
  2. eikä ole asiaa, jota ei harjoittelemalla oppisi.
  3. Festareilla kannattaa käydä…
  4. …mutta bajamajan ovea ei kannata avata päin naamaa.
  5. Joskus väärän valitseminen on helpompaa kuin oikean
  6. ja rakkaus tulee kysymättä lupaa.
  7. Hanki vasara, ruuvimeisseli, jesaria ja palovaroitin,
  8. vaihda vuotavan hanan tiiviste
  9. ja soita putkimiehelle ajoissa (ei liity yllä olevaan kohtaan, toim. huom.).
  10. Reboottaa säännöllisesti puhelimesi, tietokoneesi ja itsesi,
  11. käy vaikka metsässä, jossa ei muuten voi viettää liikaa aikaa.
  12. Opettele sanomaan kiitos ja anteeksi,
  13. kerro ihmisille, että välität ja
  14. kutsu ihmisiä luoksesi kylään.
  15. Mieti vaatteita ostaessasi sitä, kuinka helposti materiaali rypistyy,
  16. tiskaa tiskit heti
  17. ja vie biojäte ennemmin sen sijaan että veisit sen myöhemmin.
  18. Täydellistä ei olekaan.
  19. Eikä valmistakaan ole.
  20. Tärkeintä täällä on rakkaus,
  21. mutta armo on myös ihan hyvä juttu.
  22. Hanki kirkasvalolamppu ja pidä sitä päällä aamuisin, jos et itsesi, niin viherkasvejesi iloksi.
  23. Hanki viherkasveja.
  24. Älä luota pelkkään puhelimeen kun suunnistat,
  25. mutta uskalla kääntyä välillä odottamattomaan suuntaan.
  26. Usko, että saat ja ansaitset hyvää,
  27. kohtele muita hyvin
  28. ja luota elämään.
  29. Muista, että sateisimmankin aamun jälkeen voi tulla mitä kirkkain ilta.

Keskeneräisyyksiä

keskeneräisyyksiä

On ollut melko avartavaa tajuta muutamia asioita, kuten

että mikään ei ole koskaan valmista tai täydellistä

että elämä on pitkälti keskeneräisyyden sietämistä.

Esimerkiksi siten, että kun tukka on hyvin, leuassa on finni tai kun naama on hyvin, tukka ei ole. Tai että taulujen ripustamiseen muuton jälkeen saattaa kestää reilu vuosi.

Elämässä jokin asia on aina kesken. Pesuohjelma, opinnot, työprojekti, jokin muu projekti. Ja kun yhden asian saa valmiiksi, kesken on jo jokin seuraava.

Mutta keskeneräisyys on elämää itseään, ja oikeastaan melko lohdullista. Jos kaikki olisi valmista, ei olisi mitään, mitä odottaa. Jos keskeneräisyys ei riittäisi, mikään ei riittäisi. Tahrat ja rypyt ja finnit ja pyykit ja surut ja kompuroinnit kuuluvat elämään samoin kuin vastasilitetyt paidat, käteen tarttuvat kädet, onnenhetket ja puhtaat ikkunat.

Sen tajuaa esimerkiksi silloin,

kun pyyhkii juhlia seuraavana iltana lattialta viinitahroja ja ajattelee, että

hitto nää viinitahrat on mahtavia,

että ne oikeastaan voisivat kuulua tähän.

Ihanaa alkavaa ja keskeneräistä viikkoa ❤ Ja lokakuuta. Ajatella, että nyt se taas on.

Seuraa blogia:

FACEBOOK      BLOGLOVIN      INSTAGRAM

Pikkuvanhuus iskee flunssassa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime viikolla se iski, hirvittävä syysflunssa. Siitä kärsiessäni olen nukkunut huonosti, nähnyt levottomia unia, niistänyt taukoamatta ja tuijottanut maratonina milloin mitäkin.

Sitten eksyin katsomaan Girlsiä uusintana. Ja Girlsistä se sitten tuli mieleen, aika. Ei vain siksi, että suosikkihahmollani Jessalla on hysteerinen näkemys ajan kerroksellisuudesta (So we’ve already died, but not yet been born), vaan siksi, että minä olen katsonut Girlsiä eri asunnoissa ja eri elämänvaiheissa.

Ensin tuli mieleen, että aika kuluu. Sen jälkeen se, että joskus tulee se hetki, kun sen kuluminen ei enää haittaa. Kuten nyt.

Olen katsonut ensimmäiset Girls-jaksot silloin, kun asuin vielä kimppakämpässä. Silloin, kun vietin vielä säännöllisesti aikaa nyt jo kaukaisessa kaupungissa. Ihmiset vaihtuivat, osoitteet vaihtuivat. Takana oli kandi, edessä gradu ja paljon huolta siitä, mitä minusta tulee isona.

Muistelen lämmöllä festarireissuja, juhlia, arkipäivien päiväkännejä ja Nintendo-turnauksia. Yliopistolla notkumista, kummallisia kesätöitä, tekstiviestejä – niitä ei kukaan enää lähetä. Muistelen lämmöllä, mutta en ottaisi takaisin sitä aikaa.

En ottaisi takaisin tenttejä, epävarmuutta, Hoas-kämppiä tai edes sitä, että olisin 22.

Viime viikolla ystäväni tokaisi teini-ikäisten laumaa katsoessaan, että onneksi en ole enää teini. Niinpä, minä sanoin. Joskus kaipasin sitä aikaa, mutta en enää.

Ja nyt me olemme siinä hetkessä, jolloin iällä ei niin paljon ole enää merkitystä. On vain elämää, päiviä ja hyviä vuosia.

Ps. Vihaan silti flunssaa.

Seuraa blogia:

FACEBOOK      BLOGLOVIN      INSTAGRAM

Kolme asiaa, joista en luovu

Yksi internetin ehdottomasti hyviä puolia on vapaa tiedonvälitys. Kuten se, että kaiken maailman listat, haasteet ja meemit alkavat kiertää, monistua ja elää omaa elämäänsä. Kolmen asian listan bongasin Astu harhaan -blogista, ja tietenkin minä sekä y-sukupolven edustajana että somekansalaisena kannoin korteni kekoon.

Spotify

Minulla ja musiikilla on pitkä historia, joka alkoi jostain muskarin viisikielisen kanteleen rämpyttämisestä, eteni pianotunteihin ja jatkui kuorolaululla. Musiikin kuunteleminen on aina ollut olennainen osa tätä historiaa. Kuunteleminen puolestaan alkoi vinyylilevyistä ja c-kaseteista, jatkui cd-levyihin ja itse koostettuihin mixtapeihin ja jatkui digitaalisena (muistattekos sellaisia asioita kuin Winamp ja foobar?!)

Oli Sony Walkman (c-kasetilla!), sitten kannettava cd-soitin (kuinka epäkäytännöllistä) ja sitten mp3-soitin.

Sitten tuli Spotify.

Aamuja, työpäiviä, työmatkoja, lenkkejä, unettomia öitä ja kirjoittelusessioita olisi aika vaikea kuvitella ilman Spotifytä. Onneksi ei tarvitse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lukeminen

Sain oman kirjastokortin Vesilahden kirjastoon alle kouluikäisenä. Kirjasto oli minulle ajanviettopaikka, turvasatama ja loputon aarreaitta. Viisikkoja saattoi mennä kolme päivässä.

Nykyään harmittelen säännöllisesti sitä, että en ehdi tai jaksa lukea tarpeeksi. Sitten muistutan itseäni siitä, että lukeminen ei ole suorittamista. Luen kun luen, kyllä ne kirjat ja tarinat minua odottavat.

Kahvi

Opettelin juomaan kahvia vasta melko vanhana (siis ainakin 23-vuotiaana), enkä kofeiiniherkkänä tapauksena tarvitse sitä paljon. Silti siitä on tullut rutiini.

Kahvi tuo mieleeni vaikka minkälaisia tunnetiloja, kuten

viikonloput ja loma-aamut, joina juon kahvia sängyssä ja luen kirjaa tai tuijotan sarjoja katsomatta kelloa,

kirpeät syysaamut, jotka tuoksuvat luentojen alkamiselta ja joina voi lämmittää sormiaan kupin ympärillä,

festarit, joilla lisäenergia ei koskaan ole haitaksi,

ja kaikki ne aamut, päivät ja iltapäivät, jotka olen viettänyt juoden kahvia hyvässä seurassa.

Mistä sinä et luopuisi?

Seuraa blogia:

FACEBOOK      BLOGLOVIN      INSTAGRAM

Mietteitä myöhäiskesässä

Eilisilta oli sellainen täydellinen myöhäiskesän ilta – kyllä, minä käytän sanaa myöhäiskesä enkä alkusyksy. Sellainen, jona ilta-aurinko viipyilee, ratikkamatka kotiin on kiireetön. Sellainen, jona on aikaa pohtia triviaaleja asioita, koska kyllä, niiden pohtiminen on välillä paljon kiehtovampaa kuin elämän tarkoituksen miettiminen.

Ja sitten minä mietin esimerkiksi, että

  • milloin tukka on long bob ja milloin puolipitkä?
  • missä vaiheessa tyttö- ja poikaystäviä aletaankin kutsua nais- ja miesystäviksi?
  • miksi joinain aamuina piristyy yhdestä kahvikupillisesta, joinain ei kymmenestäkään?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • miksi hyvännäköiset kengät ovat usein niin kamalat jalassa?
  • miksi välillä on niin vaikeaa tehdä päätöksiä?
  • miksi silkkipaidat ovat parasta päällepuettavaa mutta hirveintä puhdistettavaa?
  • miksi joskus tuntuu hyvältä idealta kuunnella E-Typeä?
  • miksi pian sen jälkeen tuntuu siltä, että ei enää ikinä pysty kuuntelemaan mitään?
  • miksi alkukesä kierähtää niin nopeasti täydeksi?
  • miksi välillä kaipaa silmälaseja, vaikka niistä niin vaivalla hankkiutui eroon?
  • miksi aina ei voi olla hitaita aamuja ja kahvia sängyssä?

Viimeiseen minä osaan vastata: siksi, että jos niitä olisi aina, ne eivät tuntuisi miltään.

Ihanaa viikonloppua! ❤

Seuraa blogia:

FACEBOOK      BLOGLOVIN      INSTAGRAM

Onnensiruja

onnensiruja

Joskus tulee kirkkaita hetkiä,

esimerkiksi silloin kun pesee perjantai-iltana ikkunoita, juo kuohuviiniä ja kuuntelee Nick Cavea,

hetkiä, joina oivaltaa

että tämä on minun kotini ja olen täällä tosi onnellinen

että elämääni on asettunut juuri sellaisia ihmisiä kuin pitääkin

että tämä on minun kaupunginosani, vaikka olikin tosi outoa muuttaa pois niistä Pitkänsillan takaisista kaupunginosista.

Sitten alkaa miettiä kaikkea muutakin hyvää, kuten

että luistelu pitkän tauon jälkeen tuntuu keveältä kuin hengitys

että sade näyttää kauniilta kirkkaiden lasien takaa, vaikka se heti täplittääkin ne

(mutta sellaista elämä on, epätäydellisyyden sietämistä ja sitä, että yleensä jokin menee pieleen, kunnes se taas korjaantuu)

että minulla on ihmisiä, joiden kanssa juoda skumppaa ilman syytä

että on hitaita aamuja

ja että tykkään mollivoittoisista biiseistä, jotka päättyvät duurisointuun.

onnensiruja2

Se duurisointu, se yleensä tulee. Ennemmin tai myöhemmin se peittää alleen muun.