Joulusiivoukset, jotka räjäyttävät tajuntasi

joulusiivous
Kuva: Annie Spratt / Unsplash

Tänä vuonna rullannut joulukuu on ollut minulle elämäni kiireisin töiden, harrastusten ja elämäni ihmisten vuoksi. Tänään olen viettänyt paitsi talvipäivänseisausta myös ensimmäistä bookkaamatonta päivää ja tyhjää koti-iltaa aikoihin. Luonnollisesti siinä vaiheessa mieleeni hiipi tuo joulumurheiden klassikko, siivous. Koska liputan enemmän relaamisen kuin sykkimisen puolesta, päätin siivoamisen sijasta analysoida siivoustyyppejä äärimmäisen akateemisesti.

Tässä siis siivousten tieteellinen luokittelu, olkaa niin hyvät:

”Minä hinkkaan kylpyhuoneen saumat hammasharjalla ja siivoan pattereiden takaa, koska siellä on ällöä” -siivous

Tätä tehosiivousta kutsutaan myös joulusiivousten kruununjalokiveksi. Se alkaa tomerasti, kun ajattelet, mitä törkypesäkkeitä asunnossasi on. Kartoitat likaisia paikkoja ja huomaat asiat eri tavalla kuin ennen. Keksit, että lampunvarjostimet ovat pölyisiä, että lämmityspattereiden takaa ei ole siivottu koskaan, että hattuhylly pitäisi jynssätä ja että pölyt pitäisi pyyhkiä myös kiuaskivistä.

Hiljalleen siivous muuttuu kohti hikistä epätoivoa ja tunnetta siitä, että et saa mitään valmiiksi. Mutta kynsinauhat, ne menevät rikki. Ja ehkä perhesuhteet.

”Minä laitan nämä jutut pois näkyvistä” -siivous

Juttujen ja asioiden siirtäminen johonkin muualle on helppo tapa siivota kaaosta väliaikaisesti ja samalla aiheuttaa sitä lisää tulevaisuuteen. Nimensä mukaisesti tässä siivouksen alatyypissä tunget asiat pois näkyviltä esimerkiksi muovikasseihin, jotka viet vintille. Johtoajatuksena on ”kyllä minä muistan, että laitoin siihen yhteen kassiin puukon, talvitakin, hajuvesipakkauksen ja ylimääräisen juustohöylän”.

Voin kertoa, että et varmasti muista.

”Minä heitän turhat tavarat roskiin, koska sitten on raikasta ja avaraa” -siivous

Konmari-tyyppinen karsimissiivous saa alkunsa siitä, että olet tuntenut olosi tunkkaiseksi ja sellaiseksi, että jokin muutos pitäisi tehdä. Lopulta valaistut ja ymmärrät, että vanhat, rikkinäiset ja tarpeettomat tavarat häiritsevät oloasi ja ajatuksiasi ja estävät sinua tulemasta ihmiseksi, joka sinusta pitäisi tulla.

Valaistumisen johdosta aloitat vimmaisen karsimisen ja heivaat farkut, t-paidat, juustohöylät, muovikipot ja kosteusvoiteet. Ihailet tyhjää ja avaraa asuntoasi ja annat mielesi levätä. Mielenrauhasi loppuu siinä vaiheessa, kun tajuat heittäneesi viinipullonavaajasi pois, koska se ei ilmennä uutta, terveellistä sinua. Lähdet kauppaan ja ostat kaikki tarvitsemasi tavarat uudelleen.

Digiklassikko eli Facebook-kaverilistan siivous

Siivous ei aina ole tavaroiden raivaamista ja tahrojen jynssäämistä, vaan nykyään voit tehdä kaikenlaisia digisiivouksia, kuten appien tai kaverilistan siivouksia. Ainoa oikea tapa siivota Faceook-kaverilistaa on ilmoittaa siitä dramaattisella statuspäivityksellä, jossa uhkaat poistaa kavereista jokaisen, joka ei viiden minuutin sisällä kommentoi päivitystäsi.

Kun lista on tällä metodilla siivottu täysin, voitkin aloittaa uuden vuoden lähettämällä ihmisille kaveripyyntöjä.

Puhelimen yhteystietolistan siivous

Digiaikana myös puhelimen yhteystiedoissa saattaa roikkua kaikenlaisia menneisyyden haamuja. Exiä, ikäviä Tinderistä tarttuneita viestittelykumppaneita tai vanhoja pomoja, joille haluat antaa välitöntä palautetta aamuyöllä taksijonossa. Ongelmaan on onneksi yksinkertainen ratkaisu: ei yhteystietoja, ei huolia.

Yksittäisen deletoimisen lisäksi yhteystietojen hävittäminen onnistuu tosi hyvin myös niin, että tuhoat puhelimesi etkä ole muistanut synkata yhteystietoja pilveen. Koska et synkkaa mitään pilveen. Koska tietoturva.

Elämäntapojen siivous ja uutena, parempana sinänä eläminen

Kaikkien siivouksien klassikko on vanha kunnon elämäntaparemontti. Sen seurauksena juot kolmen päivän ajan pelkkää vihermehua ja joogaat samalla kun kuuntelet meditointiappia, hoet voimalauseita, visioit tulevaisuuttasi ja heräät joka aamu viideltä aloittamaan uutta, parempaa elämääsi.

Sitten alatkin olla niin heikko ja pahoinvoiva, että tilaat Woltista pizzan, nepalilaista ja puolentoista litran pullon Pepsiä ja jatkat elämääsi kuten ennenkin.

Rauhallista joulua ❤ Se saapuu, vaikka et siivoaisi tai pingottaisi yhtään, ja sen aikana on täysin ok maata sohvalla ja juoda viiniä. Niin aion tehdä itse.

Kootut ekokokeiluni

Muoviton maaliskuu herätti minut jälleen miettimään kulutustottumuksiani erityisesti siksi, että tunsin monta pistoa sydämessäni: kyllä, olen ostanut elämäni aikana ihan liian monta take away -kahvia, liian monta pullovettä ja liian monta muovikassia. Olen ostanut tekokuituisia vaatteita, syönyt lihaa ja tehnyt typeriä heräteostoksia.vaatekaappi2Vuosien varrella olen tehnyt myös mitä erinäisimpiä ekokokeiluja, joista osa on toiminut ja osa ei. Johtoajatuksenani on ollut, että meidän vastuullamme on jättää seuraaville sukupolville maailma, jossa on hyvä elää. Välillä tajuntaan hiipii kyyninen ajatus siitä, mitä merkitystä yhden ihmisen valinnoilla on. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että jokaisella valinnalla on merkitystä ja kuinka meille tarjottuihin tuotteisiin, kuten niihin pullovesiin, on hyvä suhtautua kriittisesti – ilman kriittisyyttä mikään ei ainakaan muutu.

Kokosinkin huviksi, hyödyksi ja inspiraationlähteeksi omia kulutuskokeilujani vuosien varrelta. Kuulisin myös mielelläni muiden kokemuksia ja ekologisia life hackeja – niillä kun parhaimmillaan voi parantaa sekä maailmaa että omaa oloaan.

Kookosöljy deodoranttina

Kookosöljyn toimivuudesta deodoranttina on huhuttu netissä jo joitakin vuosia. Tehon on arveltu perustuvan kookosöljyn antibakteerisiin ominaisuuksiin. Niinpä minäkin kokeilin deodorantin korvaamista kookosöljyllä erään kesäloman ajan. Valitettavasti se ei toiminut tarpeeksi hyvin, ja siirryin käyttämään normideodoranttia palatessani loman jälkeen töihin.

Otan mielelläni vastaan vinkkejä toimivista ja ekologisista deodoranteista. Tuntuu vähän hölmöltä hölvätä kainaloon kerros muoviin pakattuja myrkkyjä, mutta toistaiseksi en ole löytänyt toimivampaa ratkaisua: arvostan aika korkealle sen, että ihmiset eivät kaikkoa luotani nenäänsä pidellen.

Shampoottomuus- ja palasaippuakokeilut

Opiskeluaikoina kärsin todella pahasta atooppisesta ihottumasta, joka innoitti tekemään erilaisia kokeiluja kosmetiikan kanssa. Hiusten peseminen pelkällä vedellä tai vaihtoehtoisesti soodaliuoksella oli näistä yksi. Kokeilu teki todella hyvää päänahalle, ja kampaajakin kehui päänahan kuntoa erikseen.

Lopulta kuitenkin vastaan tuli tilaisuuksia, joihin halusin laittaa hiukseni vähän hienommin muotoilutuotteiden avulla. Hiuslaatuni on erityisen itsepäinen, ja muotoilutuotteet näissä tapauksissa ovat todella tarpeen. Muotoilutuotteiden käyttäminen ja niiden poistaminen johtivat hiljalleen takaisin shampoon käyttöön, mutta onnekseni pystyn pitämään pesuvälin aika pitkänä, joten shampoopulloja ei tarvitse ostella kovin usein.

Kun nykyinen shampoopullo kuluu loppuun, ajattelin siirtyä takaisin palasaippuaan, jota käytin jossain vaiheessa. Pakkauksettomuus on palasaippuan etu, mutta se on ollut myös sen haitta, enkä aikoinaan halunnut kuljettaa saippuapalaa mukanani esimerkiksi kuntosalille. #mukavuudenhalu

Pesupähkinät ja biohajoavat siivousaineet

Olen suosinut pyykinpesussa vuositolkulla pesupähkinöitä. Pesupähkinät sisältävät saponiinia, joka liukenee veteen ja toimii pesuaineliuoksena. Käytetyt pesupähkinät voi nakata biojätteen sekaan, joten kyseessä on täysin biohajoava vaihtoehto, joka ei turhaan kuormita vesistöjä.

Pesupähkinöiden tahranpoistokyky ei ole kovin hyvä, joten vaikeissa tahroissa tai todella likaisessa pyykissä olen käyttänyt lisäksi sappisaippuapalaa, jolla olen hangannut tahraa ennen vaatteen nakkaamista pesuun. Kaapeissani on varalla myös ”tavallista pesuainetta”, tosin ympäristöystävällistä sellaista.

Myös muissa siivousaineissa suosin ympäristöystävällisiä ja biohajoavia vaihtoehtoja. Ihan hyvin toimivat.

Laitteiden ja vaatteiden käyttäminen loppuun

Lapsuudenkodissani opetettiin, että uutta ei osteta ennen kuin vanha on rikki. Minulle tämä oppi on ollut todella arvokas, vaikka toisinaan se on tarkoittanut sitä, että minulla on ollut melkoisen noloja laitteita ja vaatteita.

Tässä kooste noloista esimerkeistä (toim. huom. enää ei nolota samoin kuin teininä):

Minulla oli vielä yläasteella c-kasettimalliset korvalappustereot, kun kaikilla muilla oli minidiscejä, cd-soittimia ja kehityksen huippuna mp3-soittimia. Äänittelin c-kasetteja hartaasti, ja se jos mikä opetti arvostamaan sekä huolella tehtyä soittolistaa että mahdollisuutta kuunnella musiikkia missä vain.

Käytin myös noloa kännykkää vuoteen 2015 saakka. Kyllähän te tiedätte nämä vanhat nokialaiset näppäinpuhelimet, jotka eivät hajoa sitten millään. Ja kun nokialainen ei hajonnut, ei minulla ollut tarpeeksi perusteltua tarvetta älypuhelimelle.

Aina välillä tuskailen myös sitä, että kaikilla muilla on tosi hienoja ja cooleja vaatteita. Sitten löydän itseni vaatekaupasta käymässä itseni kanssa väittelyä siitä, onko uusi paita tarpeellinen, kun ehjiä paitoja on ihan tarpeeksi kotona.

Kyllä minä silti vaatteita ostelen, älkää luulko mitään muuta! Ostaessani suosin luonnonmateriaaleja ja vaatteita, jotka vaikuttavat sellaisilta, että niillä on pitkä elinkaari. Mielestäni parasta vaatteissa on tarina, joka vaatteen ympärille vuosien varrella ehtii muodostua. Näistä tarinoista voisin kirjoittaakin ihan oman postauksen joskus.

Mitä ekovinkkejä sinulla on? Ilmianna parhaat ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Syysarvonta

Alkukesän valoisina iltoina olen aina valmis seikkailuihin ja kaikkeen uuteen, syksyllä hiljennyn kotiin rakentamaan itselleni viihtyisää hyvän fiiliksen syysluolaa.

Syysluolassa haluan tehdä vain rentoja juttuja, kuten torkkua ja sisustaa kodista mukavan, kasata sinne hyviä kirjoja, jotain piristystä lokakuun syvenevää hämärää vastaan.

syysarvonta

siksi minä muuten juon aamukahvin sängyssä ja poltan tuoksukynttilää, syön suklaata ja laulelen viherkasveilleni

tai sitten minä kirjoittelen seinille, koska kirjoittaminen, se on minun juttuni

Eikä kirjoittamisen tarvitse olla aina kaunokirjallista, se voi olla puhtaasti sisustuselementti tai vaikka muistilista.

Sitä varten on kirjaintaulu, ja sellaisen saan ilokseni myös arpoa teille.

syysarvonta2

Miten sitten voit voittaa kirjaintaulun itsellesi?

Helposti: jätä kommentti tähän postaukseen ja kerro vaikka, mihin kirjaintaulua käyttäisit. Arvon yhden kirjaintaulun kaikkien kommentoineiden kesken.

Sovitaan vaikka niin, että osallistumisaika päättyy tämän viikon lopussa: aikaa osallistumiseen on siis 22.10. klo 23.59 asti!

Julkaisen voittajan blogissani ja otan yhteyttä voittajaan henkilökohtaisesti – jätäthän siis kommentin yhteyteen toimivan sähköpostiosoitteen: älä huoli, sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ei muuta kuin onnea arvontaan ❤

Kirjaintaulu on saatu CoolStuffilta, ja arvonta toteutetaan yhteistyössä CoolStuffin kanssa.

Seuraa blogia:

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Keskeneräisyyksiä

On ollut melko avartavaa tajuta muutamia asioita, kuten

että mikään ei ole koskaan valmista tai täydellistä

että elämä on pitkälti keskeneräisyyden sietämistä.

Esimerkiksi siten, että kun tukka on hyvin, leuassa on finni tai kun naama on hyvin, tukka ei ole. Tai että taulujen ripustamiseen muuton jälkeen saattaa kestää reilu vuosi.

Elämässä jokin asia on aina kesken. Pesuohjelma, opinnot, työprojekti, jokin muu projekti. Ja kun yhden asian saa valmiiksi, kesken on jo jokin seuraava.

keskeneräisyyksiä

Mutta keskeneräisyys on elämää itseään, ja oikeastaan melko lohdullista. Jos kaikki olisi valmista, ei olisi mitään, mitä odottaa. Jos keskeneräisyys ei riittäisi, mikään ei riittäisi. Tahrat ja rypyt ja finnit ja pyykit ja surut ja kompuroinnit kuuluvat elämään samoin kuin vastasilitetyt paidat, käteen tarttuvat kädet, onnenhetket ja puhtaat ikkunat.

Sen tajuaa esimerkiksi silloin,

kun pyyhkii juhlia seuraavana iltana lattialta viinitahroja ja ajattelee, että

hitto nää viinitahrat on mahtavia,

että ne oikeastaan voisivat kuulua tähän.

Ihanaa alkavaa ja keskeneräistä viikkoa ❤ Ja lokakuuta. Ajatella, että nyt se taas on.

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Pikkuvanhuus iskee flunssassa

Viime viikolla se iski, hirvittävä syysflunssa. Siitä kärsiessäni olen nukkunut huonosti, nähnyt levottomia unia, niistänyt taukoamatta ja tuijottanut maratonina milloin mitäkin.

Sitten eksyin katsomaan Girlsiä uusintana. Ja Girlsistä se sitten tuli mieleen, aika. Ei vain siksi, että suosikkihahmollani Jessalla on hysteerinen näkemys ajan kerroksellisuudesta (So we’ve already died, but not yet been born), vaan siksi, että minä olen katsonut Girlsiä eri asunnoissa ja eri elämänvaiheissa.

Ensin tuli mieleen, että aika kuluu. Sen jälkeen se, että joskus tulee se hetki, kun sen kuluminen ei enää haittaa. Kuten nyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen katsonut ensimmäiset Girls-jaksot silloin, kun asuin vielä kimppakämpässä. Silloin, kun vietin vielä säännöllisesti aikaa nyt jo kaukaisessa kaupungissa. Ihmiset vaihtuivat, osoitteet vaihtuivat. Takana oli kandi, edessä gradu ja paljon huolta siitä, mitä minusta tulee isona.

Muistelen lämmöllä festarireissuja, juhlia, arkipäivien päiväkännejä ja Nintendo-turnauksia. Yliopistolla notkumista, kummallisia kesätöitä, tekstiviestejä – niitä ei kukaan enää lähetä. Muistelen lämmöllä, mutta en ottaisi takaisin sitä aikaa.

En ottaisi takaisin tenttejä, epävarmuutta, Hoas-kämppiä tai edes sitä, että olisin 22.

Viime viikolla ystäväni tokaisi teini-ikäisten laumaa katsoessaan, että onneksi en ole enää teini. Niinpä, minä sanoin. Joskus kaipasin sitä aikaa, mutta en enää.

Ja nyt me olemme siinä hetkessä, jolloin iällä ei niin paljon ole enää merkitystä. On vain elämää, päiviä ja hyviä vuosia.

Ps. Vihaan silti flunssaa.

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Miltä eroaminen tuntuu?

Tähän ikään mennessä ehtii kokea kaikenlaista. Iloja, suruja, hyvää ja pahaa. Kompastumisia ja kipuamisia. Suruissa ja kompuroinneissa on onneksi kaksi hyvääkin juttua: ne menevät lopulta ohi ja niistä saattaa oppiakin jotain.

Yksi näistä suruista on ero. Se tuntuu lamaannuttavalta ja omituiselta tyhjiöltä, joka nielaisee kaiken normaalin. Surun käsittelyn lisäksi myös identiteettiään joutuu käsittelemään: me-puhe muuttuu minäpuheeksi, monikko yksiköksi. Asuinpaikka menee uusiksi. Kaveripiiri menee uusiksi. Kaikki, mitä tulevaisuudessa olisi ollut, katoaa.

Ei ole lähitulevaisuutta, kuten yhteisen tutun häitä tai kesälomamatkaa, ei ole pitkän aikavälin tulevaisuutta, kuten yhteistä lasta. Ei ole sitä tukea ja turvaa, johon on tottunut, ei edes sohvaa.

Sitten sitä viettää unettomia öitä pohtien, mikä meni vikaan, mitä olisi voinut tehdä paremmin ja että löydänkö enää koskaan edes ketään, pitäiskö hankkia kissa tai lähteä maailmanympärimatkalle? Aamulla herää silmät turvonneina, työmatkalla kuuntelee Vilma Alinan Hullut asuu Kallios -biisiä.

On kuitenkin yksi mutta: kun yksi tulevaisuus katoaa, syntyy toinen.

Kun jokin loppuu, se aloittaa samalla jonkin uuden, ajan jälkeen. Elämään alkaa kertyä juttuja ja asioita. Uusi koti, ystäviä, uudenlaisia suunnitelmia. Uusia harrastuksia, uudenlaisia ajatuksia. Tulevaisuus hahmottuukin erilaisten mahdollisuuksien avaruutena. Sellaiset asiat, jotka sitoivat ennen, eivät enää sido: tiettyyn kaupunkiin tai maahan ei ole pakko jäädä.

Sitten tulee niitä uusia asioita rytinällä. Suru väistyy. Jonakin päivänä saattaa käydä treffeillä, joilla puhuttavaa riittää niin paljon, että havahdutte vasta seitsemän tunnin kuluttua. Tai jonakin päivänä saattaa ostaa lentolipun tai asunnon, tai sitten vain katsoa auringonlaskua ajatellen, kuinka kaunis se on.

Lopulta tulee levollisuus ja ymmärrys: Minä olen tässä hetkessä, jossa kaikki on hyvin, ja tulevaisuudessa on edessä vaikka mitä hyvää. Elämään voi luottaa, siihen voi aina luottaa. Sitten on vielä se viisaus, jonka Anna tokaisi: mikään oikea ei koskaan mene ohi. Väärät menee, ja niin on hyvä. ❤

Niin on hyvä. Tässä on hyvä.

Lue myös:

Aikuisuus: uhka vai mahdollisuus?

Näin muutat sinkkuboksiin

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Aikuisuus: uhka vai mahdollisuus?

Nuorena ei jaksa odottaa sitä, että tulee aikuiseksi. Että voisi muuttaa omaan kotiin, käydä baareissa ja olla muutenkin no, aikuinen. Parikymppisenä maailma on avoinna ja täynnä mahdollisuuksia, kunnes aikuisen elämän aloittaminen ja omilleen muuttaminen lyö kasvoille erinäisten rasitteiden muodossa.

Esimerkkejä aikuisuuden mukanaan tuomista rasitteista:

  • Koti: asunnossasi on aina jotain rempallaan. Saat olla jatkuvasti vaihtamassa suodattimia tai tiivisteitä tai lamppuja tai pattereita tai sulakkeita, kiristelemässä ruuveja, availemassa tukkeutuneita viemäreitä ja tyhjentämässä lattiakaivoja.
  • Paperityöt: veroilmoituksen lisäksi joudut täyttämään hakemuksia ja lomakkeita, selvittelemään vakuutus- ja pankkiasioita, kilpailuttamaan asuntolainoja ja lukemaan vuokrasopimuksen ehtoja suurennuslasin kanssa.

aikuisuus uhka vai mahdollisuus

  • Lyhyet kesälomat: yhtäkkiä kolmen viikon yhtenäinen kesäloma tuntuu luksukselta, vaikka eihän siitä voi olla niin montaa vuotta, kun kesäloma kesti kuukausia.
  • Ura: kohtaat sellaisia juttuja kuin työnhaku, urakehitys, ammatillinen itsetunto ja kouluttautuminen. Peruskoulussa uraa varten valmennetaan sillä tavalla, että mennään internetiin tekemään se mollin avotesti, joka sitten kertoo, mikä sinusta tulee isona.
  • Perheen perustaminen: joudut miettimään sellaisia asioita kuin että onko nyt oikea hetki, olenko minä ihmisenä valmis, meneekö minulla taloudellisesti tarpeeksi hyvin ja mikä on paras synnytystapa. Näiden asioiden pohtimisesta et välttämättä tule yhtään viisaammaksi.
  • Odottamattomuus: joudut sopeutumaan siihen, että kaikesta suunnittelusta huolimatta asiat tapahtuvat joskus yllättäen, joskus eivät sitten millään.
  • Perheen perustamisen jälkeiset rasitteet: ensin jälkikasvusi valvottaa sinua, ja teini-ikään ehdittyään kuluttaa kaiken lämpimän veden käydessään suihkussa.
  • Oppiminen: opit, että elämässä on paljon harmaan sävyjä, ei pelkkää mustaa tai valkoista. Opit valitsemaan taistelusi ja hyväksymään kompromisseja ja epätäydellisyyttä.

Rasitteistaan huolimatta aikuisuus on silti melko ok elämänvaihe. Aikuisuuden myötä ihmisestä tulee melko näppärä korjaamaan asuntonsa pikkuvikoja tai vaihtoehtoisesti näppärä soittamaan jollekulle, joka osaa ne korjata.

Sitä aikuisuus kiteytettynä onkin: jatkuvaa vikojen korjaamista tai vaihtoehtoisesti niiden hyväksymistä ja jättämistä taa.