8 kertaa tuuheampi statement-teksti kosteusköyhästä ihosta ja muista kosmetiikan kukkasista

kosmetiikka
Kuva: ika dam / Unsplash

Olen syksyllä miettinyt aika paljon kuluttamista, yhtenä sen osana kosmetiikkaa. Kosmetiikka on siitä jännittävää, että se saa olon tuntumaan mukavalta ja huolitellulta, vaikka sen todellinen vaikutus ulkonäköön saattaa jäädä aika laihaksi – ainakin jos vertaa siihen, että kosmetiikkamainoksissa luvataan aina noin 80 % kauniimpaa, tuuheampaa ja kirkkaampaa ulkonäköä.

Vuosien varrella minua ovat kosmetiikassa huvittaneet mainosten yliampuvat lupaukset, sävyjen nimet ja numerot sekä se, että kosmetiikkatuotteita löytyy ihan joka lähtöön – joku on aivan varmasti kehittänyt rasvan nenäkarvoillekin.

Eräänä aamuna pohdin hartaasti, mihin kaikkia erilaisia rasvoja tarvitaan. Siis jalkarasvaa, käsirasvaa, vartalovoidetta, päivävoidetta, yövoidetta, jotain normaalia kosteusvoidetta, silmänympärysvoidetta, huulivoidetta, silmänalusvoidetta, kynsinauhavoidetta, seerumeita, tippoja, tehokosteuttajia ja öljyjä? Onko niiden erona  markkinointi, vai onko niillä jokin oikea tarkoitus?

Nyt joku tulee varmasti naljailemaan, että no, katsoisit silmäpussejasi ja aknearpiasi ennen kuin kerrot koko maailmalle, että et tiedä ihonhoitotuotteiden eroista ja tarkoituksesta. No, olen elämäni aikana testannut jos jonkinlaista naamiota, tehohoitoa ja rasvaa, ja lopputulos on ollut aina jotakuinkin sama kuin se, että hölväisin naamaani pelkkää Erioilia. Joko naamani on vääränlainen kosmetiikalle tai sitten ihon kuntoon vaikuttavat muut seikat kuin se, satuinko levittämään sille sata euroa maksanutta etanan limaa ja yksisarvisjauhetta sisältävää selektiivistä ökykreemiä vai jotakin halpistököttiä.

Kosmetiikkamaailmassa myös sanojen merkitykset venyvät helposti. Kuiva ja kosteusköyhä ovat yhtäkkiä eri asioita, vaikka sanatasolla ne tarkoittavat samaa – tai oikeastaan kosteusköyhä on vain huonompaa suomen kieltä oleva sana kuivalle. Hiukset voivat olla kuivat ja rasittuneet – ihan kuin ne kantaisivat koko maailman painoa ja rasittuisivat sitä kannatellessaan.

Muitakin kielikukkasia löytyy: kaikki on yhtäkkiä statement. On statement-meikki, statement-asuste ja statement-neule. Statementin merkitys ei ole aivan täysin avautunut, mutta havaintojeni mukaan kyse on näyttävästä tai huomiota kiinnittävästä asiasta, ja statement on katu-uskottava sana sille – ehkä se lisätään kohta Kielitoimiston sanakirjaan.

Sanojen ja rasvojen lisäksi ehdottomia suosikkejani ovat tieteelliset väittämät, kuten 8 kertaa tuuheammat ripset, 90 % kosteammat hiukset ja 38 % tuuheammat hiukset. Miten nämä on tutkittu? Mistä lähtötilanteesta? Voin vakuuttaa, että en ole itse koskaan kokenut saavani hiuksiani näyttämään yhtään enempää kuin 20 % tuuheammilta, mutta osallistun kyllä mielelläni tutkimukseen, jossa voin tuuhentaa niitä 38 %.

Yliampuvimmat väittämät jalostuvat käsittämättömiksi lauseiksi, kuten ihosolujen biologian 20-vuotisen tutkimuksen inspiroima. Öö, ok. Ottakaa rahani heti. Itsehän olen tutkinut omia ihosolujani noin 30 vuotta, ja todennut, että eivätpä ne juuri muutu, paitsi että vähän rypistyvät ja hankkivat ylleen lisää luomia.

Luulen, että teen sen väärin.

Mikä sinua mietityttää kosmetiikassa?

Luonnonkosmetiikan kuningaskuluttaja osa 1

luonnonkosmetiikkaLuettelin aiemmin koottuja ekokokeilujani, joita ovat olleet esimerkiksi shampoottomuus, vaatteissa pihistely ja biohajoavat pesuaineet. Näin ilmastokriisistä johtuvan maailmanlopun aattona on jälleen ajankohtaista pohtia kulutusvalintoja – koska kyllä, uskon edelleen, että yksittäisellä kuluttajalla on vaikutusvaltaa.

Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat kolme luonnonkosmetiikkatuotetta. Parhaimmillaan luonnonkosmetiikkatuote tekee hyvää keholle, mielelle ja luonnolle, huonoimmillaan se on tympeä, toimimaton ja kallis. Tässä yhteenveto kolmesta melko tuoreesta kokeilusta.

Santen kristallikivideodorantti

Kristallikivideodorantin teho perustuu luonnossa esiintyvään antibakteeriseen mineraalisuolaan. Kiveä käytetään kastelemalla se ja hieromalla sitä kainaloiden iholle.

+ Pitää kainalot kuivina ja toimii hyvin arkikäytössä. Erikoistapauksissa, kuten lentämisestä aiheutuvassa tuskanhiessä, se ei pidä.

+ Näyttää kauniilta.

+ Riittää tästä ikuisuuteen ja vähentää deodoranttipurkeista kertyvää jätekuormaa.

+ Alkoholiton, hajuton ja lisäaineeton.

+ Pakkauksessa on vähemmän muoviosia kuin tavallisessa roll on -deodoranttipakkauksessa.

– Painava, ja kuulemma menee pudotessaan tuhannen säpäleiksi.

– Teho perustuu alumiiniyhdisteeseen (potassium alum). Alumiinin turvallisuudesta deodoranteissa on ristiriitaista tietoa, mutta Ylen Kuningaskuluttajassa sille annettiin synninpäästö.

Ostettu Ruohonjuuresta, hinta 9,90 €. Hinta-laatusuhde jää plussalle.

Flow kosmetiikan shampoopala, kehäkukka

Saippuapohjainen shampoopala on tehty kasviöljyistä. Siinä ei ole säilöntäaineita, keinotekoisia haju- tai väriaineita saati mineraaliöljyjä. Shampoopalaa käytetään hieromalla sitä märkiin hiuksiin, vaahdottamalla ja pesemällä kuten tavallisesti.

+ Ei jätä jälkeensä muovipakkausta.

+ Jättää hiukset tuuheiksi.

+ + On ystävällinen päänahalle: palashampoon ansiosta monet hiuspohjalleni tyypilliset ongelmat, kuten kuivuus tai kutina, ovat helpottaneet. Tämä on minulle kahden plussan arvoinen plussa.

+ On auttanut pidentämään pesuväliä. Nykyään hiusten peseminen kahdesti viikossa riittää.

– Käyttöliittymä on hankala, ja en mielelläni raahaa shampoopalaa mukanani.

– Kuluu nopeasti.

– Jättää hiukset mattapintaisemmiksi kuin tavalliset kilpakumppaninsa.

– Totuttelu ottaa oman aikansa.

Ostettu Ruohonjuuresta, hinta 9,99 €. Hinta-laatusuhde jää inasen plussalle.

Weledan ihoöljy, laventeli

Ihoöljyn perustana on manteli- ja seesamöljyistä tehty seos, joka on hajustettu aidolla laventelilla. Laventelin tuoksu rentouttaa kehoa ja mieltä ja toimii erityisen hyvin iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

+ Miellyttävä ja hyvin imeytyvä koostumus.

+ Ihana ja rentouttava tuoksu.

+ Pakkauksena kaunis lasipullo, joka ei päädy muoviroskaksi.

+ Kosteuttaa ihoa tehokkaammin kuin kosteusvoide.

– Keksin vain yhden negatiivisen asian: jos öljyä sattuisi pudottamaan lattialle, on melko todennäköistä liukastua. Kaverin puolesta kerron.

Ostettu Stockmannilta, hinta n. 23 €. Tavallaan tuoksuva ihoöljy on turha luksustuote, mutta minulle se toimii sekä rentoutumiseen että ihonhoitoon. Hinta-laatusuhde siksi on täyttä plussaa.

Onko sinulla kosmetiikkavinkkejä? Kerro toki ❤

Kootut ekokokeiluni

Muoviton maaliskuu herätti minut jälleen miettimään kulutustottumuksiani erityisesti siksi, että tunsin monta pistoa sydämessäni: kyllä, olen ostanut elämäni aikana ihan liian monta take away -kahvia, liian monta pullovettä ja liian monta muovikassia. Olen ostanut tekokuituisia vaatteita, syönyt lihaa ja tehnyt typeriä heräteostoksia.vaatekaappi2Vuosien varrella olen tehnyt myös mitä erinäisimpiä ekokokeiluja, joista osa on toiminut ja osa ei. Johtoajatuksenani on ollut, että meidän vastuullamme on jättää seuraaville sukupolville maailma, jossa on hyvä elää. Välillä tajuntaan hiipii kyyninen ajatus siitä, mitä merkitystä yhden ihmisen valinnoilla on. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että jokaisella valinnalla on merkitystä ja kuinka meille tarjottuihin tuotteisiin, kuten niihin pullovesiin, on hyvä suhtautua kriittisesti – ilman kriittisyyttä mikään ei ainakaan muutu.

Kokosinkin huviksi, hyödyksi ja inspiraationlähteeksi omia kulutuskokeilujani vuosien varrelta. Kuulisin myös mielelläni muiden kokemuksia ja ekologisia life hackeja – niillä kun parhaimmillaan voi parantaa sekä maailmaa että omaa oloaan.

Kookosöljy deodoranttina

Kookosöljyn toimivuudesta deodoranttina on huhuttu netissä jo joitakin vuosia. Tehon on arveltu perustuvan kookosöljyn antibakteerisiin ominaisuuksiin. Niinpä minäkin kokeilin deodorantin korvaamista kookosöljyllä erään kesäloman ajan. Valitettavasti se ei toiminut tarpeeksi hyvin, ja siirryin käyttämään normideodoranttia palatessani loman jälkeen töihin.

Otan mielelläni vastaan vinkkejä toimivista ja ekologisista deodoranteista. Tuntuu vähän hölmöltä hölvätä kainaloon kerros muoviin pakattuja myrkkyjä, mutta toistaiseksi en ole löytänyt toimivampaa ratkaisua: arvostan aika korkealle sen, että ihmiset eivät kaikkoa luotani nenäänsä pidellen.

Shampoottomuus- ja palasaippuakokeilut

Opiskeluaikoina kärsin todella pahasta atooppisesta ihottumasta, joka innoitti tekemään erilaisia kokeiluja kosmetiikan kanssa. Hiusten peseminen pelkällä vedellä tai vaihtoehtoisesti soodaliuoksella oli näistä yksi. Kokeilu teki todella hyvää päänahalle, ja kampaajakin kehui päänahan kuntoa erikseen.

Lopulta kuitenkin vastaan tuli tilaisuuksia, joihin halusin laittaa hiukseni vähän hienommin muotoilutuotteiden avulla. Hiuslaatuni on erityisen itsepäinen, ja muotoilutuotteet näissä tapauksissa ovat todella tarpeen. Muotoilutuotteiden käyttäminen ja niiden poistaminen johtivat hiljalleen takaisin shampoon käyttöön, mutta onnekseni pystyn pitämään pesuvälin aika pitkänä, joten shampoopulloja ei tarvitse ostella kovin usein.

Kun nykyinen shampoopullo kuluu loppuun, ajattelin siirtyä takaisin palasaippuaan, jota käytin jossain vaiheessa. Pakkauksettomuus on palasaippuan etu, mutta se on ollut myös sen haitta, enkä aikoinaan halunnut kuljettaa saippuapalaa mukanani esimerkiksi kuntosalille. #mukavuudenhalu

Pesupähkinät ja biohajoavat siivousaineet

Olen suosinut pyykinpesussa vuositolkulla pesupähkinöitä. Pesupähkinät sisältävät saponiinia, joka liukenee veteen ja toimii pesuaineliuoksena. Käytetyt pesupähkinät voi nakata biojätteen sekaan, joten kyseessä on täysin biohajoava vaihtoehto, joka ei turhaan kuormita vesistöjä.

Pesupähkinöiden tahranpoistokyky ei ole kovin hyvä, joten vaikeissa tahroissa tai todella likaisessa pyykissä olen käyttänyt lisäksi sappisaippuapalaa, jolla olen hangannut tahraa ennen vaatteen nakkaamista pesuun. Kaapeissani on varalla myös ”tavallista pesuainetta”, tosin ympäristöystävällistä sellaista.

Myös muissa siivousaineissa suosin ympäristöystävällisiä ja biohajoavia vaihtoehtoja. Ihan hyvin toimivat.

Laitteiden ja vaatteiden käyttäminen loppuun

Lapsuudenkodissani opetettiin, että uutta ei osteta ennen kuin vanha on rikki. Minulle tämä oppi on ollut todella arvokas, vaikka toisinaan se on tarkoittanut sitä, että minulla on ollut melkoisen noloja laitteita ja vaatteita.

Tässä kooste noloista esimerkeistä (toim. huom. enää ei nolota samoin kuin teininä):

Minulla oli vielä yläasteella c-kasettimalliset korvalappustereot, kun kaikilla muilla oli minidiscejä, cd-soittimia ja kehityksen huippuna mp3-soittimia. Äänittelin c-kasetteja hartaasti, ja se jos mikä opetti arvostamaan sekä huolella tehtyä soittolistaa että mahdollisuutta kuunnella musiikkia missä vain.

Käytin myös noloa kännykkää vuoteen 2015 saakka. Kyllähän te tiedätte nämä vanhat nokialaiset näppäinpuhelimet, jotka eivät hajoa sitten millään. Ja kun nokialainen ei hajonnut, ei minulla ollut tarpeeksi perusteltua tarvetta älypuhelimelle.

Aina välillä tuskailen myös sitä, että kaikilla muilla on tosi hienoja ja cooleja vaatteita. Sitten löydän itseni vaatekaupasta käymässä itseni kanssa väittelyä siitä, onko uusi paita tarpeellinen, kun ehjiä paitoja on ihan tarpeeksi kotona.

Kyllä minä silti vaatteita ostelen, älkää luulko mitään muuta! Ostaessani suosin luonnonmateriaaleja ja vaatteita, jotka vaikuttavat sellaisilta, että niillä on pitkä elinkaari. Mielestäni parasta vaatteissa on tarina, joka vaatteen ympärille vuosien varrella ehtii muodostua. Näistä tarinoista voisin kirjoittaakin ihan oman postauksen joskus.

Mitä ekovinkkejä sinulla on? Ilmianna parhaat ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM