Veera Salmi: Kaikki kevään merkit

Veera Salmen romaani Kaikki kevään merkit (2014) tarttui käteeni kuin vahingossa. Tein valinnan ehkä kannen perusteella, ehkä uuden kirjalijatuttavuuden. Ja kansi onkin ihana, ja niin kovin tähän vuodenaikaan sopiva!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki kevään merkit kertoo naissukupolvista, jotka puhuvat kukille ihmisten sijasta. Tapahtumien keskiössä ovat Marien kaksostyttöjen Märtan ja Marian syntymäpäiväjuhlat. Juhlimaan saapuvat kaikki suvun tärkeät henkilöt: Marien äiti Margareetta, Greta-isotäti, Ester-neiti ja yleismies Nyyperi.

Tyttöjen syntymäpäiväjuhla kulkee eteenpäin tunti tunnilta. Kerronta ei kuitenkaan ole lineaarista, vaan välissä on lukuisia takaumia. Takaumissa äänessä on välillä Marie, välillä Margareetta-mamma, välillä Ester.

Kertojien runsaus sekä kertojaäänien ja nimien samankaltaisuus tekevät teoksesta vaikean seurata. Luvuissa hypitään vuosikymmeneltä toiselle, yhden naisen muistoista toisen naisen muistoihin, salaisuuksista toisiin.

Miehet, isät, ovat kaikki kadonneet kuka mihinkin: taivaaseen, Norjaan, Thaimaahan. Ja Marie on varttunut hiljaisen mammansa kanssa natisevassa puutalossa, molemmat omissa maailmoissaan.

Kertojat jättävät paljon sanomatta. Tärkeämpää tuntuu olevan se, mitä ei sanota. Paljon jää lukijan pääteltäväksi.

Kirjan teksti ja kielikuvat menevät ihon alle, ahdistavat. Lukeminen oli tahmeaa, ehkä hahmojen ahdistuneisuudesta ja sulkeutuneisuudesta johtuen, ehkä vaikeaselkoisuuden takia. Pitkään aikaan en ole ollut näin helpottunut siitä, että sain kirjan viimeisenkin sivun luettua.

Zadie Smith: Risteymiä

Zadie Smithin teos Risteymiä (2012) on huumaava, kunnianhimoinen ja haasteellinen kirja. Teoksen näyttämönä on monikulttuurinen Luoteis-Lontoo, jonka lähiöissä Leah, Natalie, Felix ja Nathan risteilevät.

Kirjan kronologia on rikkonainen, ja hahmojen henkilöhistoriat hahmottuvat tajunnanvirtamaisten episodien kautta. Samassa lähiössä varttuneiden hahmojen elämä kehittyy eri suuntiin. Yksi päätyy kadulle, yksi kaupungin vuokra-asuntoon. Tummaihoinen, työväenluokkainen Natalie opiskelee juristiksi, painiskelee opintolainan ja muuttuvan sosiaalisen ympäristön kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Smith kirjoittaa tarkkoja ja lakonisia havaintoja ihmisistä ja yhteiskuntaluokista. Esimerkkinä tästä käy vaikka katkelma, joka liittyy Natalien esikoisen syntymään:

”Ihmiset tarjosivat neuvoja. Caldwellin väki katsoi, että kaikki menisi hyvin, kunhan lasta ei suorastaan paiskattaisi alas portaikkoon. Ei-caldwellilaiset katsoivat, ettei mikään menisi hyvin, ellei kaikkea tehtäisi ehdottomasti oikein, eikä sittenkään olisi mitään takeita.”

Risteymiä kuvaa tarkkanäköisesti ihmisyyttä, omasta taustasta irtautumista ja erilaisia perspektiivejä: kuinka toisaalla uskotaan yksilön mahdollisuuteen tehdä valintoja, kuinka toisaalla ei tehdä valintoja vaan ainoastaan siedetään.

Risteymiä kuvaa myös Lontoota, ja sen kuvaus on eläväistä ja kunnianhimoista. Siitä saisi vielä enemmän irti, jos tuntisi Lontoon ja sen lähiöt tarkemmin. Minulta ainakin jäi osa vivahteista ymmärtämättä.

Smith ei päästä lukijaa helpolla. Hahmoja on paljon, rakenne on rikkonainen. Ehkä kokonaiskuva onkin tarkoitus muodostaa yhden totuuden sijaan hetkistä ja episodeista, erilaisista näkökulmista. Kuten elämäkin.

Juhani Aho: Yksin

Valitsin Juhani Ahon vuonna 1890 julkaistun Yksin-teoksen kirjastosta kahdesta syystä. Ensimmäinen oli klassikonkaipuu, toinen ajatus lukuhaasteen edistämisestä. Helmet-kirjasto kun listaa ohuiden kirjojen maraton -sivulla, että Yksin kuuluu nopealukuisten kohdalle.

Niin se todella kuului. Muutamassa tunnissa kirja on lukaistu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksin kuvaa kyynistynyttä, keski-ikäistyvää miestä, joka lähtee Suomesta Pariisiin. Taakse jää ystäväperhe, ja erityisesti perheen juuri aikuistunut Anna-tytär, johon päähenkilö on toivottomasti rakastunut.

Kertoja haaveilee Annasta niin Suomessa kuin Pariisissakin, mutta joutuu pettymään rakkaudessaan.

Yksin on täynnä päähenkilön sisäistä monologia, havaintoja, tarkkailua ja ympäristön kuvausta. Helsingin ja Pariisin kuvaukset viehättävät, kielikuvat ovat osuvia. Kaupungin sykkeen keskellä kertoja tuntee itsensä yksinäiseksi, ja lopulta päätyy tietenkin bordelliin.

Tietenkin. Koska dekadenssi. (Nykylukijaa moinen ei kuitenkaan kovin paljon hätkähdytä.)

Parasta antia olivat painokseen liitetyt aikalaiskritiikit:

”Tähän aikaan, jolloin paljon uusia kirjoja ilmestyy ja kirjan nimestä, jopa vaikka puolet sisällöstäkin lukisi, ei voi arvata mitä saastaa loppu saattaa sisältää, olisi hyvä että jo nimilehdellä ilmoitettaisiin että sisällös on pornografillista laatua. Silloin ei ainakaan tietämättänsä rahojansa tuhlaisi.” (Uusi Suometar 27.11.1890)

Yksin ei ole parasta Ahoa, mutta se sopii nopeaksi tunnelmapalaksi.

 

Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi

Olen jälleen tehnyt löytöjä taloyhtiömme kierrätyshyllystä. Tällä kertaa löysin ja lukaisin Marina Lewyckan esikoisteoksen Traktorien lyhyt historia ukrainaksi (2005).

Traktorien lyhyt historia ukrainaksi on tragikoominen romaani perheestä, vanhuudesta ja Euroopan historiasta. Nasevan ja huvittavan, nykyisyyteen sijoittuvan tarinankerronnan rinnalla kulkee tummempia sävyjä menneisyydestä. Koomisiin tapahtumiin yhdistetään sukuhistoriaa, johon sisältyy mm. maatalouden kollektivisointi ja nälänhätä Ukrainassa, toinen maailmansota ja pakolaisuus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teoksen alussa leskeksi jäänyt, hieman vanhuudenhöperö 84-vuotias Nikolai ilmoittaa perheelleen menevänsä uusiin naimisiin kolmekymppisen ukrainalaisen Valentinan kanssa. Uhkea peroksidiblondi Valentina haluaa toteuttaa unelmansa länsimaisesta, ylellisestä elämästä ja saa Nikolain tyttäret Veran ja Nadjan kauhistumaan. Aikoja sitten välinsä katkaisseet Vera ja Nadja yhdistävät voimansa hankkiakseen avioeron, mutta Nikolain pään kääntäminen osoittautuu työlääksi tehtäväksi.

Valentinan ja Nikolain suhteesta ei puutu komiikkaa. Valentina vaatii yhden auton, sitten toisen. Hän vaatii uuden imurin ja uuden lieden. Nikolai venyttää eläkettään ja ostaa, kipakka Valentina sipsuttaa ympäriinsä piikkikoroissaan ja sättii miestään.

Samaan aikaan Vera ja Nadja tekevät kaikkensa liiton rikkomiseksi. He palkkaavat yksityisetsivän ja asianajajan. Valentina pilkkaa Nadjaa ja Veraa kateellisiksi, tissittömiksi ämmänärmäteiksi. Nikolaita kiinnostavat vain vaimonsa suuret rinnat ja traktorit.

Romaanissa kuljetetaan rinnakkain kolmea tarinaa: Nikolain ja Valentinan absurdia avioliittoa, Ukrainan historiaa Nikolain kirjoittaman suurteoksen Traktorien lyhyt historia ukrainaksi kautta sekä sukuhistoriaa. Veran ja Nadjan välirikollekin löytyy syitä: ennen toista maailmansotaa nälänhädän repimässä Ukrainassa syntynyt Vera on varttunut erilaisessa maailmassa kuin rauhan aikana Englannissa syntynyt Nadja. Naisten erilaiset kokemukset ovat muokanneet heidän valintojaan ja elämänasennettaan, tehneet toisen ymmärtämisestä vaikeaa.

Tilannekomiikastaan huolimatta Traktorien lyhyt historia ukrainaksi on vakava romaani. Hauskan, dialogivetoisen ja värikkäitä haukkumasanoja sisältävän kerronnan takana on synkempiä tarinoita. Aikaisemmin hehkuttamani Petropoliksen kaltaisesta mestariteoksesta ei ole kyse, mutta kelpo luettavaa Traktorien lyhyt historia ukrainaksi kuitenkin on!

Anya Ulinich: Petropolis

Joskus törmää aarteisiin, kun niihin vähiten uskoo törmäävänsä. Minä törmäsin tähän aarteeseen jätehuoneessamme viedessäni sinne roskia. Anya Ulinichin huikea esikoisteos Petropolis nökötti kierrätyshyllyssämme odottamassa, että joku tarttuisi siihen. Ja minä tartuin, tartuin, liikutuin ja pakahduin.

Teoksen sankaritar on Sasha Goldberg, tummaihoinen juutalaistyttö, joka varttuu mallikaupungissa nimeltä Asbesti 2. Asbesti 2 sijaitsee Siperiassa, jossa juodaan vodkaa, syödään suolakurkkuja ja kuollaan nuorina. Sashan epäonneksi kaikki Asbesti 2:ssa ovat vaaleita ja suoratukkaisia, eivät hänenkaltaisiaan tummaihoisia kiharapäitä.

Sasha ei sovi joukkoon koulussa. Hän ei sovi myöskään taitoluisteluun, voimisteluun tai viulutunneille, joille hänen äitinsä Lubov yrittää häntä epätoivoisesti sijoittaa. Sen sijaan Sasha rakastuu työttömään, alkoholisoituneeseen taiteilijaan, tulee raskaaksi ja karkaa teini-ikäisenä Arizonaan postimyyntimorsiameksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos Asbesti 2:ssa asiat saivat absurdeja käänteitä, eivät absurdit tapahtumat ainakaan vähene Yhdysvalloissa. Sasha kyllästyy postimyyntivaimon osaan, livistää mieheltään ja lähtee etsimään vuosia sitten Yhdysvaltoihin loikannutta isäänsä. Matkansa varrella Sasha päätyy ensin rikkaan juutalaisperheen kartanoon hyväntekeväisyyskohteeksi, tai lemmikiksi, ja vihdoin isänsä luo Brooklyniin.

Lopulta Sasha saa oleskeluluvan, työpaikan ja oman asunnon. Vuodet vierivät, 1990-luku käy loppuaan, Asbesti 2 kaukana Siperiassa kuihtuu ja köyhtyy entisestään.

Ja Sasha aikuistuu.

Petropolis on huima satiiri, jossa yhteiskunnat näyttävät mielipuolisilta ja ihmishahmot kaikessa järjettömyydessään syvästi inhimillisiltä. Teos on kehitysromaani, jossa käsitellään suuria teemoja: rasismia, toiseutta, ulkopuolisuutta ja luokkayhteiskuntaa. Rakkautta ja äitiyttä. Aikuiseksi kasvamista, maahanmuuttajuutta ja Neuvostoliiton jälkeistä aikaa. Elämää.

Ulinichin huumori on mustaa ja terävää, ihmiskuvaus tarkkaa ja oivaltavaa. Hän on kirjoittanut teoksen, joka on sekä hysteerisen hauska että syvästi koskettava. Petropolista ei malta laskea käsistään, ja kun sen lopulta laskee, on syvästi liikuttunut ja vaikuttunut.

Jos näin hienoa kirjallisuutta voisi lukea päivittäin, ei tarvitsisi paljon muuta.

David Nicholls: Sinä päivänä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lukaisin työmatkoilla välipalana David Nichollsin kirjan Sinä päivänä (2009). Tarina on varmasti monelle tuttu kirjan pohjalta tehdystä elokuvastakin.

Romaanissa kuvataan työväenluokkaisen Emman ja varakkaasta perheestä tulevan Dexterin suhdetta kahdenkymmenen vuoden ajan, valmistujaispäivästä keski-ikäisyyteen. Huolettomat yliopistovuodet muuttuvat rosoiseksi varhaisaikuisuudeksi ja seestyväksi keski-iäksi. Samalla hahmojen ystävyys, ja rakkaus, aaltoilevat vuosien mukana.

Yksi kantava teema on hahmojen luokkaero. Työväenluokkainen Emma asuu huonokuntoisissa asunnoissa ja kärvistelee töissä meksikolaisessa ravintolassa, kun taas Dexter matkustelee ympäri maailmaa juhlimassa. Dexter haluaa elää elämäänsä tyylikkäästi ja täysillä, kun taas Emma haluaisi tehdä jotain tärkeää ja yhteiskunnallisesti merkittävää.

Vuosien vieriessä molempien elämät, ja heidän keskinäinen suhteensa, kehittyvät ja tyyntyvät.

Sinä päivänä on dialogivetoinen ja helppolukuinen, ehkä kevytkin. Tekstistä huomaa, että Nicholls on työskennellyt käsikirjoittajana. Hahmojen vuoropuhelu on hauskaa ja sujuvaa, tarinan ja lukujen kaaret on rakennettu tarkasti.

Vaikka teosta voisi ajatella viihteenä, mahtuu rivien väliin hienoa hahmonkehitystä ja ihmiskuvausta. Hahmot kasvavat radikaaleista, älykästä yhteiskunnallista teatteria tekevistä opiskelijoista keskiluokkaisiksi omistusasujiksi. Kirjassa on monia tarkkanäköisiä havaintoja taideopiskelijoista, media-alasta ja ihmissuhteista. Monesti näille havainnoille naurahtaa ääneen tai nyökkää hyväksyvästi – ”aivan, juuri tällaista oli olla yliopistossa ja opiskella kirjallisuutta.”

Sinä päivänä on viihdyttävä ja taitavasti rakennettu kokonaisuus, johon kannattaa tutustua lähemmin!

 

Seuraa blogia:

FACEBOOK      BLOGLOVIN      INSTAGRAM