Luonnonkosmetiikan kuningaskuluttaja osa 1

luonnonkosmetiikkaLuettelin aiemmin koottuja ekokokeilujani, joita ovat olleet esimerkiksi shampoottomuus, vaatteissa pihistely ja biohajoavat pesuaineet. Näin ilmastokriisistä johtuvan maailmanlopun aattona on jälleen ajankohtaista pohtia kulutusvalintoja – koska kyllä, uskon edelleen, että yksittäisellä kuluttajalla on vaikutusvaltaa.

Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat kolme luonnonkosmetiikkatuotetta. Parhaimmillaan luonnonkosmetiikkatuote tekee hyvää keholle, mielelle ja luonnolle, huonoimmillaan se on tympeä, toimimaton ja kallis. Tässä yhteenveto kolmesta melko tuoreesta kokeilusta.

Santen kristallikivideodorantti

Kristallikivideodorantin teho perustuu luonnossa esiintyvään antibakteeriseen mineraalisuolaan. Kiveä käytetään kastelemalla se ja hieromalla sitä kainaloiden iholle.

+ Pitää kainalot kuivina ja toimii hyvin arkikäytössä. Erikoistapauksissa, kuten lentämisestä aiheutuvassa tuskanhiessä, se ei pidä.

+ Näyttää kauniilta.

+ Riittää tästä ikuisuuteen ja vähentää deodoranttipurkeista kertyvää jätekuormaa.

+ Alkoholiton, hajuton ja lisäaineeton.

+ Pakkauksessa on vähemmän muoviosia kuin tavallisessa roll on -deodoranttipakkauksessa.

– Painava, ja kuulemma menee pudotessaan tuhannen säpäleiksi.

– Teho perustuu alumiiniyhdisteeseen (potassium alum). Alumiinin turvallisuudesta deodoranteissa on ristiriitaista tietoa, mutta Ylen Kuningaskuluttajassa sille annettiin synninpäästö.

Ostettu Ruohonjuuresta, hinta 9,90 €. Hinta-laatusuhde jää plussalle.

Flow kosmetiikan shampoopala, kehäkukka

Saippuapohjainen shampoopala on tehty kasviöljyistä. Siinä ei ole säilöntäaineita, keinotekoisia haju- tai väriaineita saati mineraaliöljyjä. Shampoopalaa käytetään hieromalla sitä märkiin hiuksiin, vaahdottamalla ja pesemällä kuten tavallisesti.

+ Ei jätä jälkeensä muovipakkausta.

+ Jättää hiukset tuuheiksi.

+ + On ystävällinen päänahalle: palashampoon ansiosta monet hiuspohjalleni tyypilliset ongelmat, kuten kuivuus tai kutina, ovat helpottaneet. Tämä on minulle kahden plussan arvoinen plussa.

+ On auttanut pidentämään pesuväliä. Nykyään hiusten peseminen kahdesti viikossa riittää.

– Käyttöliittymä on hankala, ja en mielelläni raahaa shampoopalaa mukanani.

– Kuluu nopeasti.

– Jättää hiukset mattapintaisemmiksi kuin tavalliset kilpakumppaninsa.

– Totuttelu ottaa oman aikansa.

Ostettu Ruohonjuuresta, hinta 9,99 €. Hinta-laatusuhde jää inasen plussalle.

Weledan ihoöljy, laventeli

Ihoöljyn perustana on manteli- ja seesamöljyistä tehty seos, joka on hajustettu aidolla laventelilla. Laventelin tuoksu rentouttaa kehoa ja mieltä ja toimii erityisen hyvin iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

+ Miellyttävä ja hyvin imeytyvä koostumus.

+ Ihana ja rentouttava tuoksu.

+ Pakkauksena kaunis lasipullo, joka ei päädy muoviroskaksi.

+ Kosteuttaa ihoa tehokkaammin kuin kosteusvoide.

– Keksin vain yhden negatiivisen asian: jos öljyä sattuisi pudottamaan lattialle, on melko todennäköistä liukastua. Kaverin puolesta kerron.

Ostettu Stockmannilta, hinta n. 23 €. Tavallaan tuoksuva ihoöljy on turha luksustuote, mutta minulle se toimii sekä rentoutumiseen että ihonhoitoon. Hinta-laatusuhde siksi on täyttä plussaa.

Onko sinulla kosmetiikkavinkkejä? Kerro toki ❤

Lamatukka

Kun minä olin lapsi, joskus 1990-luvulla, oli lama.

Siellä, missä minä asuin, oli paljon kotiäitejä. Silloin oli kai vauvabuumi, ja oli parempi olla kotiäiti kuin työtön.

Ulkona oli aina lapsia, ja syötiin paljon perunaa. Kukaan ei ollut päiväkodissa.

Silloin tehtiin paljon itse. Ruuat, vaatteet, kampaukset. Minulla on vieläkin äitini itse ompelemia vaatteita. Kuten kuvien hame.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja ne kampaukset. Muistaakseni hiusmuoti oli tällaista: kampaajalla käytiin kerran vuodessa leikkauttamassa jokin malli tai ottamassa permanentti. Sen jälkeen sen annettiin kasvaa yli. Vaihtoehtoisesti tukka leikattiin itse keittiösaksilla. Valveutuneimmilla kotipartureilla, kuten tädilläni, oli hiustenleikkuusakset.

Minä kävin ensimmäistä kertaa parturissa vasta abivuonna, kun 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli jo pitkällä.

Sitä ennen tukkaani leikkasivat äiti, täti tai kaverit. Usein se vain oli. Kuten minäkin.

Maaliskuun alussa kyllästyin hiuksiini, niihin kuiviin, ylikasvaneisiin pituuksiin. Tartuin saksiin ja nyrhin, leikkelin ja nitkutin. Lopputulos on kuin lapsuuteni lamatukat. Kotikutoinen ja varmaankin ruma, mutta viihdyn siinä. Sellaiseen minä olen tottunut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten Roisin Murphy virkkoi: ”Leikkasin ruman tukan, koska halusin näyttää, että minulla on munaa tehdä niin.”