Eilisilta oli sellainen täydellinen myöhäiskesän ilta – kyllä, minä käytän sanaa myöhäiskesä enkä alkusyksy. Sellainen, jona ilta-aurinko viipyilee, ratikkamatka kotiin on kiireetön. Sellainen, jona on aikaa pohtia triviaaleja asioita, koska kyllä, niiden pohtiminen on välillä paljon kiehtovampaa kuin elämän tarkoituksen miettiminen.
Ja sitten minä mietin esimerkiksi, että
- milloin tukka on long bob ja milloin puolipitkä?
- missä vaiheessa tyttö- ja poikaystäviä aletaankin kutsua nais- ja miesystäviksi?
- miksi joinain aamuina piristyy yhdestä kahvikupillisesta, joinain ei kymmenestäkään?
- miksi hyvännäköiset kengät ovat usein niin kamalat jalassa?
- miksi välillä on niin vaikeaa tehdä päätöksiä?
- miksi silkkipaidat ovat parasta päällepuettavaa mutta hirveintä puhdistettavaa?
- miksi joskus tuntuu hyvältä idealta kuunnella E-Typeä?
- miksi pian sen jälkeen tuntuu siltä, että ei enää ikinä pysty kuuntelemaan mitään?
- miksi alkukesä kierähtää niin nopeasti täydeksi?
- miksi välillä kaipaa silmälaseja, vaikka niistä niin vaivalla hankkiutui eroon?
- miksi aina ei voi olla hitaita aamuja ja kahvia sängyssä?
Viimeiseen minä osaan vastata: siksi, että jos niitä olisi aina, ne eivät tuntuisi miltään.
Ihanaa viikonloppua! ❤
Seuraa blogia: