Kootut ekokokeiluni

Muoviton maaliskuu herätti minut jälleen miettimään kulutustottumuksiani erityisesti siksi, että tunsin monta pistoa sydämessäni: kyllä, olen ostanut elämäni aikana ihan liian monta take away -kahvia, liian monta pullovettä ja liian monta muovikassia. Olen ostanut tekokuituisia vaatteita, syönyt lihaa ja tehnyt typeriä heräteostoksia.vaatekaappi2Vuosien varrella olen tehnyt myös mitä erinäisimpiä ekokokeiluja, joista osa on toiminut ja osa ei. Johtoajatuksenani on ollut, että meidän vastuullamme on jättää seuraaville sukupolville maailma, jossa on hyvä elää. Välillä tajuntaan hiipii kyyninen ajatus siitä, mitä merkitystä yhden ihmisen valinnoilla on. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että jokaisella valinnalla on merkitystä ja kuinka meille tarjottuihin tuotteisiin, kuten niihin pullovesiin, on hyvä suhtautua kriittisesti – ilman kriittisyyttä mikään ei ainakaan muutu.

Kokosinkin huviksi, hyödyksi ja inspiraationlähteeksi omia kulutuskokeilujani vuosien varrelta. Kuulisin myös mielelläni muiden kokemuksia ja ekologisia life hackeja – niillä kun parhaimmillaan voi parantaa sekä maailmaa että omaa oloaan.

Kookosöljy deodoranttina

Kookosöljyn toimivuudesta deodoranttina on huhuttu netissä jo joitakin vuosia. Tehon on arveltu perustuvan kookosöljyn antibakteerisiin ominaisuuksiin. Niinpä minäkin kokeilin deodorantin korvaamista kookosöljyllä erään kesäloman ajan. Valitettavasti se ei toiminut tarpeeksi hyvin, ja siirryin käyttämään normideodoranttia palatessani loman jälkeen töihin.

Otan mielelläni vastaan vinkkejä toimivista ja ekologisista deodoranteista. Tuntuu vähän hölmöltä hölvätä kainaloon kerros muoviin pakattuja myrkkyjä, mutta toistaiseksi en ole löytänyt toimivampaa ratkaisua: arvostan aika korkealle sen, että ihmiset eivät kaikkoa luotani nenäänsä pidellen.

Shampoottomuus- ja palasaippuakokeilut

Opiskeluaikoina kärsin todella pahasta atooppisesta ihottumasta, joka innoitti tekemään erilaisia kokeiluja kosmetiikan kanssa. Hiusten peseminen pelkällä vedellä tai vaihtoehtoisesti soodaliuoksella oli näistä yksi. Kokeilu teki todella hyvää päänahalle, ja kampaajakin kehui päänahan kuntoa erikseen.

Lopulta kuitenkin vastaan tuli tilaisuuksia, joihin halusin laittaa hiukseni vähän hienommin muotoilutuotteiden avulla. Hiuslaatuni on erityisen itsepäinen, ja muotoilutuotteet näissä tapauksissa ovat todella tarpeen. Muotoilutuotteiden käyttäminen ja niiden poistaminen johtivat hiljalleen takaisin shampoon käyttöön, mutta onnekseni pystyn pitämään pesuvälin aika pitkänä, joten shampoopulloja ei tarvitse ostella kovin usein.

Kun nykyinen shampoopullo kuluu loppuun, ajattelin siirtyä takaisin palasaippuaan, jota käytin jossain vaiheessa. Pakkauksettomuus on palasaippuan etu, mutta se on ollut myös sen haitta, enkä aikoinaan halunnut kuljettaa saippuapalaa mukanani esimerkiksi kuntosalille. #mukavuudenhalu

Pesupähkinät ja biohajoavat siivousaineet

Olen suosinut pyykinpesussa vuositolkulla pesupähkinöitä. Pesupähkinät sisältävät saponiinia, joka liukenee veteen ja toimii pesuaineliuoksena. Käytetyt pesupähkinät voi nakata biojätteen sekaan, joten kyseessä on täysin biohajoava vaihtoehto, joka ei turhaan kuormita vesistöjä.

Pesupähkinöiden tahranpoistokyky ei ole kovin hyvä, joten vaikeissa tahroissa tai todella likaisessa pyykissä olen käyttänyt lisäksi sappisaippuapalaa, jolla olen hangannut tahraa ennen vaatteen nakkaamista pesuun. Kaapeissani on varalla myös ”tavallista pesuainetta”, tosin ympäristöystävällistä sellaista.

Myös muissa siivousaineissa suosin ympäristöystävällisiä ja biohajoavia vaihtoehtoja. Ihan hyvin toimivat.

Laitteiden ja vaatteiden käyttäminen loppuun

Lapsuudenkodissani opetettiin, että uutta ei osteta ennen kuin vanha on rikki. Minulle tämä oppi on ollut todella arvokas, vaikka toisinaan se on tarkoittanut sitä, että minulla on ollut melkoisen noloja laitteita ja vaatteita.

Tässä kooste noloista esimerkeistä (toim. huom. enää ei nolota samoin kuin teininä):

Minulla oli vielä yläasteella c-kasettimalliset korvalappustereot, kun kaikilla muilla oli minidiscejä, cd-soittimia ja kehityksen huippuna mp3-soittimia. Äänittelin c-kasetteja hartaasti, ja se jos mikä opetti arvostamaan sekä huolella tehtyä soittolistaa että mahdollisuutta kuunnella musiikkia missä vain.

Käytin myös noloa kännykkää vuoteen 2015 saakka. Kyllähän te tiedätte nämä vanhat nokialaiset näppäinpuhelimet, jotka eivät hajoa sitten millään. Ja kun nokialainen ei hajonnut, ei minulla ollut tarpeeksi perusteltua tarvetta älypuhelimelle.

Aina välillä tuskailen myös sitä, että kaikilla muilla on tosi hienoja ja cooleja vaatteita. Sitten löydän itseni vaatekaupasta käymässä itseni kanssa väittelyä siitä, onko uusi paita tarpeellinen, kun ehjiä paitoja on ihan tarpeeksi kotona.

Kyllä minä silti vaatteita ostelen, älkää luulko mitään muuta! Ostaessani suosin luonnonmateriaaleja ja vaatteita, jotka vaikuttavat sellaisilta, että niillä on pitkä elinkaari. Mielestäni parasta vaatteissa on tarina, joka vaatteen ympärille vuosien varrella ehtii muodostua. Näistä tarinoista voisin kirjoittaakin ihan oman postauksen joskus.

Mitä ekovinkkejä sinulla on? Ilmianna parhaat ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Kaikki parittomat koruni

Eräänä lauantaina lähdin juhliin, ja molemmissa korvissani oli roikkuvat korut. Kun tulin kotiin, toista korua ei enää ollut.

Minua harmitti vietävästi. Korut olivat uudet ja käytin niitä ensimmäistä kertaa. Mutta korun kadottaminen, se ei ollut mitenkään ainutkertaista.kaikki-parittomat-koruniLaukkujeni pohjalla pyörii koruja ilman paria tai taustoja ilman korua. Parittomia koruja on laatikoissa ja taskunpohjalla. Yhden löysin juuri sänkyni alta.

Korvikset eivät vain pysy mukanani. Niitä tarttuu kaulahuiviini ja katoaa. Lentelee ympäriinsä, kun vedän paidan pääni yli, katoaa kilisten imuriin. Parittomuudesta on tullut normaali olotila.

Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen olento, ja minä, minä olen sopeutunut näihin parittomiin. Korvissani on nimittäin viisi reikää. Niiden ansiosta ryhmästä parittomia koruja tulee korvissani ihan kelvollinen kokonaisuus.

Ihan kuin niin olisi tarkoitettukin.

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Paitoja ja muita lahjoja

Käväisin lauantaina Korjaamon joulumarkkinoilla. Tuollaiset markkinat ovat aina vähän vaarallisia lompakolle – mukaan tarttuu aina jotakin pientä kivaaEn voi paljastaa kaikkia ostoksiani, koska ne ovat menossa pakettiin. Yhden löydön aion kuitenkin paljastaa: se on t-paita. Miksi minä sellaisen ostin ja miksi se on erityinen?

Blogistani saattanut paistaa läpi se, että vakiovarusteisiini kuuluvat mustat farkut ja musta, harmaa tai valkoinen yläosa. No, sitten minä näin myyjäisissä valkoisen paidan mustalla printillä. Pakkohan siihen oli pysähtyä. Kyseessä ei ollut mikä tahansa paita, vaan ONES-paita.ones-paita-1ONES-paitojen printit ovat piirtäneet brasilialaiset slummilapset, ja taiteilijat ja heidän lähipiirinsä saavat 10 % jokaisen myydyn paidan verottomasta hinnasta. Paidan ostamalla ostat siis samalla jollekulle toiselle ruokaa tai vaikka hammasharjan. Mukaasi saat lapun, joka kertoo paitasi taiteilijasta. Minun paitani on kuvittanut Danilo.

Paidat on tehty luomupuuvillasta, ja niiden tuotannossa on kiinnitetty huomiota ympäristöön ja hiilijalanjälkeen. Voit lukea lisää täältä.

Ostin paidan itselleni, mutta mielestäni se olisi myös aika makea lahjavinkki.

ones-paita-2

Joululahjoihin liittyen – haluaisitko sinä ilahduttaa lahjallasi jotakuta tuntematonta?

Pääkaupunkiseudun seurakuntien Rakenna joulupuu -keräyksellä kerätään joululahjoja vähävaraisten perheiden lapsille, vanhuksille ja yksinäisille. Helsingin seurakuntien keräyspisteet löydät täältäLahjoituksia voit tehdä myös esimerkiksi Hope ry:n kautta.

Tämän myötä haluan vähän juhlia sitä, että marraskuu alkaa olla selätetty – vaikka hetken saattoikin vaikuttaa, että se ei loppuisi koskaan.

Vaatekaappikuulumisia

Kirjoitin aiemmin vaatefilosofiastani ja pyrkimyksestäni kohti toimivaa vaatevarastoa, sellaista, jossa ei olisi mitään ylimääräistä. Sellaista, jota karsitaan, hoivataan ja täydennetään harkiten.

Kävin alennusmyynneissä hieman täydentämässä: mukaani tarttui yksi villainen neule ja kaksi pellavapaitaa. Simppelit löydöt simppelille naiselle.

pellavapaidat

Minulle täydentäminen edellyttää myös luopumista. Niinpä luovuin kahdesta paidasta: toisesta, joka ei koskaan ollut ominta minua, toisesta, joka oli heikkolaatuinen alennuslöytö vuosien takaa – ajatella, että se oli kuitenkin pyörinyt mukanani vuosikaudet.

Aika monet näistä heikkolaatuisista ja kulahtaneista vaatteista kuuluvat mitä jos -kategoriaan. Mitä jos joku päivä jaksankin korjata tuon? Mitä jos joku päivä kaipaan tuota? Mitä jos? Mutta aika harvoin tulen lunastaneeksi mitä jos -ajatukseni keinokuituisten hutiostosten osalta.

Tarkoituksena on, että huteja ei enää tule. Siksi minulla on ostoslista vaatteille.

pellavapaidat ja villapaita

Mitä ostoslistalla on pellavapaitojen ja neuleen lisäksi?

  • Nahkatakki
  • Mustat farkut
  • Valkoinen silkkipusero
  • Laadukas collegepaita

Siinä ne. Simppeli lista simppelille naiselle.

Täydellistä vaatevarastoa metsästämässä

Olen aina ajatellut, että minä en ole sillä tavalla tyyli-ihminen kuin moni muu. Että en oikein seuraa trendejä tai pohdi, mitä laitan päälleni. Olen kuitenkin ollut täysin väärässä. Minä ajattelen vaatekaappiani melko paljonkin, ja minulla ja vaatekaapin ajattelemisella on pitkä historia. Kirjoitin aiemmin ajasta, jolloin kaikilla oli itse leikatut hiukset ja äidit olivat kotiäiteinä. Siihen aikaan meillä myös ommeltiin paljon vaatteita itse. Päälle laitettiin sitä, mitä sattui olemaan, ei sitä, mikä oli tyylikästä.

Olin tottunut melko vähään teini-ikäisenäkin. Vaatteiden halpatuotanto ahdisti ja halusin ostaa mahdollisimman paljon vaatteita kirpparilta. Mutta olihan se nyt vaikeaa: minä olen nimittäin aika pitkä. Tuntui, että sopivaa ei löydy koskaan, enkä ole kovinkaan kärsivällinen penkoja.

Niinpä lopulta oli vain helpompaa ostaa vaatteita ketjuliikkeistä, vaikka se harmittikin. Siinä muuten harmitti moni asia: vaatteiden laatu, oma huono omatunto, sovittaminen, sen sellainen. Mutta helppoa se oli, ja helppoa se on edelleen.

Olen kehittänyt omanlaisen vaatefilosofian useiden muuttojen ja lapsuudenkokemusten perusteella. Jos jossain olen hyvä, niin tavaran karsimisessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ikuisuusvaatteet: silkkipaita ja pellavapaita

Vaatefilosofiaani kuuluvat seuraavat kohdat:

  1. Karsi säännöllisesti. Yleensä käyn vaatekaappini läpi muutaman kerran vuodessa ja laitan kiertoon sellaiset vaatteet, joita en ole käyttänyt tai jotka eivät miellytä silmää. Lisäksi olen asettanut itselleni ehdon, että uutta vaatetta ei saa ostaa, ellei laita jotain kiertoon sen tilalta.
  2. Kiinnitä huomiota materiaaleihin: Gina Tricot’n pellavakauluspaita on kestänyt minulla ikuisuuden, samoin Cosin ja Bikbokin silkkipaidat. T-paidat haluan täysin puuvillaisina, neuleet villaisina. Ketjuliikkeestä ostamisen tuskaa helpottaa edes vähän, jos vaatteen käyttöikä on pitkä.
  3. Säästä vanhaa: usein parasta vaatteessa on tarina. Minulla on esimerkiksi käytössä äitini itselleen ompelema kynähame ja vuosikymmeniä vanha villahuivi, joka näyttää edelleen kuin uudelta. Parasta vaatteessa onkin, jos se kestää sukupolvelta toiselle.
  4. Korjaa ja tuunaa: ei muuta kuin sakset, neula ja lankaa kouraan. Tai vaihtoehtoisesti rytkyt kauniiden pyyntöjen kera jollekin ystävälle, joka on käsitöissä lyömätön.
  5. Pidä ostoslistaa: minulla on hankintalista vaatteita varten. Listalla on mm. mustat farkut, valkoinen silkkipusero ja laadukas nahkatakki. Lista sekä suitsii hutiostoksia että auttaa pohtimaan, sopiiko uusi hankinta varmasti nykyiseen garderobiin.

Ajattelin tämän vuoden aikana jalostaa vaatefilosofiaani vielä paremmaksi: miten mahtavaa olisikaan, jos vaatekaapissa ei olisi mitään ylimääräistä ja jos jokainen vaatekappale sopisi yhteen muiden kanssa. Postaussarjaa, ja täydellistä vaatekaappia, pukkaa siis, ainakin mielikuvissa. Pysykäähän kuulolla 🙂

Lamatukka

Kun minä olin lapsi, joskus 1990-luvulla, oli lama.

Siellä, missä minä asuin, oli paljon kotiäitejä. Silloin oli kai vauvabuumi, ja oli parempi olla kotiäiti kuin työtön.

Ulkona oli aina lapsia, ja syötiin paljon perunaa. Kukaan ei ollut päiväkodissa.

Silloin tehtiin paljon itse. Ruuat, vaatteet, kampaukset. Minulla on vieläkin äitini itse ompelemia vaatteita. Kuten kuvien hame.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja ne kampaukset. Muistaakseni hiusmuoti oli tällaista: kampaajalla käytiin kerran vuodessa leikkauttamassa jokin malli tai ottamassa permanentti. Sen jälkeen sen annettiin kasvaa yli. Vaihtoehtoisesti tukka leikattiin itse keittiösaksilla. Valveutuneimmilla kotipartureilla, kuten tädilläni, oli hiustenleikkuusakset.

Minä kävin ensimmäistä kertaa parturissa vasta abivuonna, kun 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli jo pitkällä.

Sitä ennen tukkaani leikkasivat äiti, täti tai kaverit. Usein se vain oli. Kuten minäkin.

Maaliskuun alussa kyllästyin hiuksiini, niihin kuiviin, ylikasvaneisiin pituuksiin. Tartuin saksiin ja nyrhin, leikkelin ja nitkutin. Lopputulos on kuin lapsuuteni lamatukat. Kotikutoinen ja varmaankin ruma, mutta viihdyn siinä. Sellaiseen minä olen tottunut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten Roisin Murphy virkkoi: ”Leikkasin ruman tukan, koska halusin näyttää, että minulla on munaa tehdä niin.”

Aurinkoista kukkakuosin päivää!

Uskokaa tai älkää, kukkakuosillekin on omistettu oma päivä!

Tänään on myös Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä.  Koska olen jo kirjoittanut äidinkielestä, valitsin tälle postaukselle paljon seksikkäämmän aiheen.

Koska katsokaa nyt: onko maailmassa mitään hienompaa kuin kukkakuosi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kukkakuosi on myös katsaus omaan pukeutumishistoriaani. Lukiossa ei ollut mitään hienompaa kuin keräillä päälleen kaikkea epämääräistä: kukkakuosisia paitoja, värikkäitä säärystimiä ja pitkiä hameita, jotka näyttivät mummon vanhoilta verhoilta.

Vielä yliopiston alkuvuosinakin päälle eksyi mitä kummallisimpia vaateyhdistelmiä. Käsittämättömiä värejä, omituisia kirpputorivaatteita ja kukkamekkoja.

Pari vuotta sitten muutin pois Hoas-yksiöstäni. Samalla karsin tavaramäärääni runsaalla kädellä. Nykyään omistan enää kaksi kukkakuosillista vaatetta. Ja se on hyvä.

Siirtyminen hillitympään pukeutumistyyliin on varmaankin aikuistumisriitti. Nyt haluan, että vaatteeni kestävät sekä aikaa että kulutusta ja että niitä on helppo yhdistellä. Haluan, että niitä ei ole liikaa ja että jokainen vaate kaapissani olisi lempivaate. Hiljalleen olen vaihtanut tekokuituja villaan, puuvillaan ja silkkiin, värikkäitä kuoseja hillittyihin väreihin.

Muutama värikäs tehoste kaapissani on silti säilynyt. Ja sekin on hyvä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA