Ian McEwan: Lauantai

Kirjoittelin jo aikaisemmin lukemisesta ja lukuhaasteesta. Viimeksi sain loppuun Ian McEwanin Lauantain. Se saa kunnian täyttää lukuhaasteen kohdan 6: kirja, jonka nimi on yksi sana.

Lauantai kuvaa nimensä mukaisesti yhtä päivää. Yksinkertaisesta otsikostaan huolimatta teos on hyvin monitasoinen, ja siinä punotaan yhteen maailmankirjallisuutta, päähenkilön perhehistoriaa, luokkaeroja ja kansainvälistä politiikkaa.

Kirjan päähenkilö Henry Perowne viettää mukavaa keskiluokkaista elämää Lontoossa. Hän työskentelee neurokirurgina ja asuu upeassa perintötalossa, johon koko perheen on tarkoitus kokoontua illalliselle. Heti kotioven ulkopuolella odottaa kuitenkin toinen todellisuus: ”- – yksi nuori nainen Pariisissa pakkaa viikonloppumatkaa varten kassiinsa ensimmäisen runokokoelmansa koevedosta ennen kuin nousee junaan ja matkustaa lapsuudenkotiinsa Lontooseen, ja toinen samanikäinen nuori nainen kävelee mankuvan pojan käsipuolessa kohti hetken kemiallista autuutta, joka niittaa hänet kurjuuteen yhtä tiukasti kuin opiaatti kiinnittyy musiinireseptoreihinsa.”

rsz_dsc_0068

Erilaiset sattumukset horjuttavat squashille, kokkaamiselle ja perheelle pyhitettyä päivää. Varhain aamulla palava lentokone häiritsee Perownen unta. Irakin sodan vastainen mielenosoitus puolestaan ohjaa päähenkilön kiertotielle ja samalla vastakkain pikkurikollisten kanssa. Lopulta eriarvoisuus ja politiikka tunkeutuvat myös Perownen kristallikruunuin valaistuun kotiin.

McEwanin teksti on sujuvaa, helppolukuistakin. Teemat ovat kuitenkin isoja ja raskaita; ehkä pienelle karsimiselle olisi ollut sijaa. Kokonaisuutena romaani on kuitenkin hieno ja syvällinen. Suosittelen sitä niin viikonlopun teehetkiin kuin bussimatkoillekin.

Kirjan vuoden lukuhaaste

Olin aina lukija. Nuorempana keskittymiskykyni oli huimaava. Luin, vaikka joku olisi katsonut telkkaria vieressä. Luin treenimatkoilla autossa. Luin odottaessani, matkustaessani ja silloin, kun olisi pitänyt nukkua. Rakkaus lukemiseen johdatti opiskelemaan kirjallisuutta yliopistoon, vaikka lopulta kiinnostuinkin enemmän kielentutkimuksesta ja sosiologiasta.

Hiljalleen minun ja kaunokirjallisuuden väliin tuli muutakin kuin vaihtunut pääaine. Liikuntaharrastuksia, tenttikirjoja, töitä, ihmissuhteita. Matkapahoinvointia ja halua tehdä muutakin kuin tuijottaa tekstiä kaiket päivät. Lukurutiini katosi johonkin kiireiden sekaan. Luin säännöllisen sijaan satunnaisesti. Välillä en jaksanut lukea aloittamaani kirjaa loppuun, mikä joskus ennen oli sekä mahdoton ajatus että melko suuri synti.

Aion kuitenkin tehdä itsestäni uudelleen lukijan. Sellaisen, joka lukee vuodessa useamman kuin muutaman kaunokirjallisen teoksen. Rakkauteni kirjallisuutta, sanoja ja hyviä tarinoita kohtaan ei ole kadonnut mihinkään, ainoastaan tapa lukea iltaisin tai ratikassa on kärsinyt.

rsz_img_20150204_122241

Siksi otan innolla vastaan kirjan vuoden lukuhaasteen. En ole varma, ehdinkö täyttää haasteen 50 kohtaa vuodessa, mutta jossain vaiheessa varmasti.

Lukemisen lisäksi kirjoittelen tähän blogiin muustakin. Liikunnasta, hyvinvoinnista, pienistä oivalluksista ja musiikista. Aloitin kuitenkin lukemisella, koska olen ollut niin innoissani lukuhaasteesta ja siitä, että olen jälleen lukenut iltaisin jotain muutakin kuin pikaviestejä, nettifoorumeita tai kosteusvoiteiden pakkausselosteita. Vaikka eihän niissäkään mitään vikaa ole.