#vainkehojutut2

Joskus kehonsa rajoitteet on vaikea hyväksyä. Ainakin, jos on tottunut liikkumaan suorittamalla, jos on tottunut siihen, että hyvä suoritus ei riitä. Että vain paras suoritus riittää, ja sekin vain pienen hetken.

Koska aina voi vähän parantaa.

Parhautta metsästävälle käy melko helposti niin, että kehosta tulee jäykkä ja väsynyt. Että uupumus kertautuu. Että liikunnasta tuleekin velvoite, juttu, jota tekee pakosta eikä siksi, että siitä tulisi hyvä olo tai että olisi kiva oppia jotain uutta.

Sen jälkeen keho lopulta tilttaa. Treenit jäävät. Keho ja mieli jumittuvat, pysähtyvät negatiiviseen asentoon.

DSC_0064 (2)Välillä tarvitaan ystäviä. Sellaisia, jotka näyttävät, että toisellakin tavalla voi liikkua. Rennosti kuin jokin eläin. Katsoa, kuinka ne liikkuvat ja venyttelevät. Todeta, kuinka niitä ei kiinnosta pätkääkään, miltä ne näyttävät tai miten ne ovat.

Koska ne vain ovat, ja se riittää. Tekevät vain sen, mikä hyvältä tuntuu.

Kun olin näillä ohjeilla viettänyt hetken tekemällä kuperkeikkoja ja hölmöjä liikkeitä, minä olin uusi. Rento ja paikallani.

Ajatukset olivat järjestyksessä vielä kotonakin, ja minä olin pehmeä kuin panda tai notkea kuin kissa.

Ei se sen vaikeampaa ollutkaan, liikkuminen.

IMG_20150623_095216
Ja maastot, joissa liikun, niiden pitäisi olla aina tällaisia

Ps. alkuperäinen #vainkehojutut-postaus löytyy täältä.

Mitä taitoluistelu on opettanut minulle elämästä?

Tänään palasin jäälle, kuten joskus tulin luvanneeksikin. Olin valmistautunut huolellisesti puhumalla (lue: uhoamalla) kaikille, että minähän menen jäälle. Kyllä menen. Tänään menen. Ilmoittauduin jälleen mukaan ohjattuihin treeneihin. Ostin uudet luistimet ja kiristin niitä jalkaan sormet verillä. Katkaisin vanhat teräsuojat uusille, lyhyemmille terille sopiviksi. Pakkasin urheilukassin. Minä olin valmis.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja valmis minä olinkin. Jäähallin pukuhuoneessa kasvoille kohosi tahaton hymy, luistinnauhojen sitominen hyräilytti. Kun pääsin uusien luistinten aiheuttamasta hämmennyksestä yli ja uskalsin hieman hyppiä, tajusin, että nyt olen onnen äärellä. Kokonaisvaltaisen, virtaavan, aistivoimaisen onnen äärellä. Onnen, jossa en tiennyt, mikä on minää, mikä luistinta, mikä jäätä. Oli vain liike.

Kävellessäni lämpimässä kesäsateessa pois hallilta ajattelin, että luistelu on opettanut minulle melko paljon elämästä, kuten:

  • Tauko, tai loma, tekee ihmeitä, koska sen jälkeen katsoo asioita hieman toisin. Paluu tuntuu hyvältä, keho on jälleen valmis rutiineihin, kuormitukseen, mihin vain.
  • Rakkauden takia tekee kummallisia asioita ja uhrauksia, esimerkiksi vaeltaa sunnuntaiaamuna Keravalle päästäkseen luistelemaan. Jos ne kummalliset asiat ja uhraukset tekee rakkauden vuoksi, siinä yleensä voittaa, koska rakkaus, mitä muuta meillä sen lisäksi todella on?
  • Jää on aina riski. Joskus riskinotto on silti ainoa mahdollisuus kokea jotakin uskomatonta ja mennä eteenpäin. (Olisitte nähneet virneeni kun tajusin, että minähän voin hypätä ja pyöriä, minähän pystyn tähän!)
  • Sinut otetaan lämpimästi ja lempeästi vastaan, jos vain annat tilaisuuden ottaa sinut vastaan.
  • Sanoi sanonta mitä tahansa, joskus se paranee vaihtamalla. Ensin pitää kärsiä hiertymistä ja rakoista, opetella asioita uudelleen ja todeta, että minun ongelmani∗ ovat vaihtamisesta huolimatta samoja kuin ennenkin. Kun aika hieman kuluu, kärsivällisyys palkitaan. Sitten sitä katsoo itseään ja pohtii, mikä minusta, meistä, tästä yhdistelmästä on kasvanut. Miten me tarvoimme läpi kaiken sen epämukavuuden, miten me sopeuduimme toisiimme, tähän. Miten tuo piruettikohta löytyykin nyt niin helposti, vaikka ennen kaikki oli niin vaikeaa? (Minä ja uudet luistimet = match made in heaven!)
  • Keskinkertaisuuden sietäminen on paitsi viisasta, myös välttämätöntä.
  • Flow-tila on suurinta onnea. Minulle flow on liuku, liike, ajatuksettomuus. Kehon ja mielen yhteys, se kohta, jossa pää tyhjenee muista ajatuksista ja terä narskahtaa syvällä kaarella vasten jäätä.
  • Minun kehoni on onnellinen luistelleena, putkirullattuna, venyteltynä ja ruokittuna.

DSC_1126

Minä olen palannut nyt kotiin.

 

∗hitaus, taakse-uloskaari vasemmalla jalalla, linjeeraus oikea jalka edellä, vaakaliuku, arkuus, hassu kävelytyyli, kärkihypyt ja herkkyys.

Muodostelmaluistelun sm 2016

Olin viikonloppuna seuraamassa muodostelmaluistelun sm-kisoja Helsingin jäähallissa. Muokkakisoissa tunnelma on aina ihan mahtava! Joukkueilla on äänekkäät kannustusjoukot huiveineen, fanilakanoineen ja kannatushuutoineen.

Sm-junnujen sarjassa voiton vei HL:n Musketeers. Eniten pidin silti kolmanneksi sijoittuneen Team Fintasticin vauhdikkaasta ja kekseliäästä Aikakone-ohjelmasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sun City Swing – junnujen neljäs

Team Unique voitti sm-sennujen sarjan siistillä ohjelmalla. Luistelijoiden ja kannatusjoukkojen liikutus oli ihanaa katseltavaa Sm-kullan varmistuttua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Team Unique

Rockettesin Matka kuuhun on kuitenkin mielestäni tämän kauden sykäyttävin vapaaohjelma. Sen koreografiassa on paljon upeita yksityiskohtia.

Kisoissa näpätyt kuvat valitettavasti ovat mitä ovat – jäähallin valaistus on kolkko, liikettä on vaikea kuvata ja salamaa ei saa käyttää. Kuvista toivottavasti välittyy kuitenkin tunnelmapaloja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marigold IceUnity – sennujen hopeamitalisti

Vaikka laji ei olisi tuttu, suosittelen joskus käväisemään kisoissa tai näytöksissä. Muodostelmaluistelu on erittäin näyttävää katsottavaa, ja parhaiten se toimii livenä.

Jotta lihasjumit katoaisivat – vinkkejä kehonhuoltoon

Kun minulla on kiire, kuron hartiat korviin ja puren hampaat yhteen. Vanhat urheiluvammat muistuttavat itsestään, kaikesta tulee tahmeaa ja kivuliasta. Kehonhuolto unohtuu.

Tiedän kyllä, mitä pitäisi tehdä. Rentoutua, venytellä, hieroa. Joskus silti vetäydyn sohvalle, otan särkylääkkeen ja luen huonossa asennossa. Mikään ei muutu. Yllättäen.

Minulta löytyy kyllä lista tähänkin hätään, ja nyt jälleen alan sitä noudattaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Putkirulla ja piikkipallo

Joten tässä tapoja lihasjumien lievittämiseen, kehonhuoltoon ja rentoutumiseen:

  • Jooga tai rauhallinen venyttely. Adrienella on mainioita videoita stressin lievitykseen ja selän huoltoon.
  • Foam rollerilla rullailu (auts!). Vinkkejä saat vaikka täältä.
  • Piikkipallolla hierominen. Pallolla voi käsitellä esim.jalkapohjia, ja se parantaa verenkiertoa ja helpottaa kipua.
  • Jalkapohjan lihasten huoltaminen. Ne vaikuttavat moneen asiaan tasapainosta ryhtiin. Ei siis muuta kuin kynän poimimista varpailla, jalkapohjien hierontaa ja varpaiden harittamista ensihätään!
  • Rauhallinen kävelylenkki.

Niin ja öitä, ja niskaa, varten uusi tyyny. Pitäisi hankkia. Todella.

Toivottavasti listasta on apua sinullekin! (Noudatetaan sitä yhdessä, käsi sydämellä!) Rentouttavaa tiistaita!

Luistimet naulaan

Jo joitakin vuosia olen elänyt jäävuorojen tahdissa. Olen herännyt viikonloppuisin aikaisin päästäkseni luistelemaan. Olen valvonut arkisin myöhään päästäkseni luistelemaan. Olen suunnitellut aikataulujani yleisöluisteluiden mukaan. Olen halunnut oppia niin paljon kuin aikuisena voi oppia ja olen tarttunut haasteeseen samalla tarmolla, millä aina tartun haasteisiin.

Samalla tarmolla, jolla aikoinaan hiihdin, juoksin tai pelasin salibandya. Rakkaudesta liikkumiseen, rakkaudesta liikkeeseen.

luistimet

Lopulta se kuitenkin alkoi väsyttää, lopulta luistimet painoivat jalkoja liikaa. Viikonloppuisin halusin tehdä muutakin kuin herätä aikaisin luistelemaan tai keskeyttää sunnuntai-iltapäiväni lähtemällä jäähallille.

Ja ne kivut. Välillä lonkkaani särki yökaudet, välillä polveni kipeytyi. Ehkä ongelmanani on perfektionismi, ehkä nuorempana hankitut urheiluvammat, ehkä liika ankaruus. Ilo katosi, luistimet tuntuivat vierailta, jää pelottavalta.

IMG_20150210_143125

Nyt olen päättänyt laittaa luistimet naulaan. Se surettaa, mutta tuntuu helpottavalta. Aion tehdä nyt muuta, joogata, lenkkeillä, olla heräämättä viikonloppuaamuisin aikaisin.

Ja sitten joskus, palata jäälle, kun se tuntuu hyvältä.

Ehkä palaan ensi kaudella. Ehkä myöhemmin. Lopulta kuitenkin palaan, ja sitten potkaisen vauhtia kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan.