Sana, joka teki vuodesta 2017 erityisen

Vuodenvaihteella on maaginen aura, joka aiheuttaa tarvetta menneiden muistelulle, tulevaisuuden suunnittelulle ja ennen kaikkea tarvetta niille kuuluisille uudenvuodenlupauksille. Uudenvuodenlupaukset eivät kohdallani toimi, mutta tulevaisuuden visiointi ja sanat toimivat sitäkin paremmin.unravel-your-year-2018Viime vuonna tein alkuvuodesta Susannah Conwayn Unravel Your Year -työkirjaa. Sen voi ladata maksutta Susannahin verkkosivuilta (linkki yllä), ja se sisältää pohdintatehtäviä, joiden avulla voi sekä paketoida menneen vuoden että visioida tulevaa.

Viime vuonna täyttelin kirjaa löysin rantein usean päivän kuluessa ja lopulta valitsin vuodelle sanan. Se oli irtipäästäminen. En asettanut itselleni tarkkoja aikarajoja tai päämääriä, en mitään pakottavaa. Kirjoitin vain ylös asioita, joita haluaisin tulevalta.

Oudosti vuoden lopussa huomasin, että lähes jokainen kirjoittamani asia oli toteutunut. Siitä huolimatta, että en asettanut yhtäkään deadlinea. Olen ajatellut, että ne asiat ja muutokset olivat minussa jo. Niistä tuli totta, kun päästin ne ulos ja sanallistin ne.unravel-your-yearIrtipäästäminen oli sanana minulle helppo valinta, ja se tuntui koko vuoden ajan omalta. Irtipäästämistä on monenlaista. Voi päästää irti haitallisista uskomuksista tai huonosta ruokavaliosta, vääristä tavoitteista tai rumista kengistä. Jostakin pahasta tavasta, silmälaseista tai satuttavasta ihmissuhteesta. Voi muuttaa, vaihtaa työpaikkaa, värjätä hiuksensa tai vaikka vain vähän hellittää. Ihan mitä vain.

Tänään on uuden vuoden ja uuden sanan aika. Vuoden 2018 sanaksi valitsin rauhan. Vuoden ensimmäisen aamun minä aloitin joogalla, ja sitten vedin villasukat jalkaan ja väritin. Tästä se alkaa.

Ihanaa uutta vuotta ❤

Vuoden 2017 parhaat

Tein tässä erään loppuvuodelle tyypillisen toimenpiteen, joka kulkee myös nimellä vanhojen muisteleminen. Selailin Instagramia ja fiilistelin viime kesää, mietin kulunutta vuotta. Kuvavirtaan liittyi paljon hyviä muistoja. Iltoja auringonlaskujen äärellä, festareita, se hetki, kun kevät vihdoin koitti. Niiden innoittamana ajattelin listata muitakin vuoden parhaita juttuja.

Paras kirja

Luin tänä vuonna aika vähän. Se vähän harmittaa, mutta toisaalta se on antanut tilaa muille asioille, sillä niitä on tässä vuodessa riittänyt. Ehdottomasti inspiroivin kirja oli Ronja Salmen ja Mikko Toiviaisen 12 tarinaa kirjoittamisesta.nuuksioParas idea

Viikonlopun viettäminen yksin Nuuksiossa oli ehdottomasti parhaimpia ideoitani koko vuonna. Kun lähdin matkaan, minulla oli aika paljon huolia. Siksi olin epäillyt, onko tämä metsähomma yhtään järkevä. Se oli. Asiat asettuivat uomiinsa ja minä palasin kotiin seesteisenä.

Parhaat hetket

Se hetki, kun istuin ystäväni kanssa Kalliossa puistossa juomassa viiniä ja tajusin, että kyllä me sitten puhumme samaa kieltä.

Se hetki, kun istuin kalliolla ja katsoin loppukesän taivasta.

Se hetki, kun pystytin telttani Ilosaarirockin leirintäalueelle ja ajattelin, että pirskatti, kyllä sitä vaan näin vanhoilla päivilläänkin voi saada tällaista aikaiseksi. Viereinen telttakunta tuntui ajattelevan samaa, he kun olivat kiinnittäneet telttojensa väliin setämiesten kesäleiri -lakanan.

Paras juttu

Joko Lumenen meikkiadventtikalenteri tai nahkahousut. Kyllä sitä vaan ihminen voi repiä rajattomasti riemua siitä, että löytää luukuista kosmetiikkaa. Ja paljon.lumene-kalenteriParas biisi

Caribou – Odessa. Se hakkaa aivoissa loputtomasti. En saa siitä tarpeekseni. Se ärsyttää, ja sitten lopussa palkitsee ainoastaan loppuakseen sitten kesken.

Paras eikä-tässä-vielä-kaikki -juttu

Vuoden alussa minulla oli polkkatukka ja silmälasit. Nyt minulla on pitkät hiukset eikä silmälaseja. Vuoden teema oli muutenkin muutos ja jatkuva tietämys siitä, että tässä ei ole vielä kaikki.

Blogin suosituimmat postaukset

Parhaat oivallukset

Se, että ruskea huulipuna on mahdollisuus, ei uhka. Sama pätee nahkahousuihin.

Se, että aina on hyvä idea järjestää juhlat.

Se, että asuu pienessä ja väliaikaisessa asunnossa, ei ole peruste pianottomuudelle.piano

Millainen vuosi sinulla oli?

Virallisesti hyvänäköinen

Kirjoittelin aiemmin tänä vuonna siitä, kuinka hankkiuduin eroon silmälaseista laserleikkauksen avulla. Viimeinenkin jälkitarkastus on nyt saatu taputeltua, ja minut on julistettu virallisesti hyvänäköiseksi ja terveeksi.

Puolen vuoden paranemisprosessi on nyt ohi, ja olen toipunut leikkauksesta täysin. Jos esitarkastus, leikkaus ja aiemmat jälkitarkastukset kiinnostavat, niistä on lisää aikaisemmassa postauksessa. Tässä kirjoitan viimeisestä jälkitarkastuksesta, toipumisesta ja koko setin hinnasta.silmälasitViimeinen jälkitarkastus

LASIK-leikkauksen viimeinen jälkitarkastus ajoitetaan yleensä noin puolen vuoden päähän leikkauksesta, koska siinä ajassa sarveiskalvo ehtii parantua ja näkö asettua kunnolla uomiinsa. Leikkaussopimukseeni sisältyi myös takuu, jonka perusteella olisin saanut korjausleikkauksen maksutta, jos puolen vuoden paranemisjakson jälkeen saavutettu näöntarkkuus olisi huonompi kuin 1.0. Takuu edellyttää, että noudattaa jälkihoito-ohjeita ja käy säännöllisesti suunnitelluissa jälkitarkastuksissa. Jälkitarkastuksia oli kolme: leikkauspäivän jälkeisenä päivänä sekä kuukauden ja puolen vuoden päästä leikkauksesta.

Jälkitarkastuksessa näöntarkkuudeksi kirjattiin 1.6, eikä korjaukselle siten ollut tarvetta. Tarkastus koostui kahdesta osasta: ensin optometristi teki minulle näöntarkastuksen, sitten kirurgi katsoi silmät mikroskoopilla, kyseli kuulumiset ja julisti minut sen jälkeen terveeksi.

Entäs toipuminen ja sivuvaikutukset?

Toipuminen eteni hyvin. Näkö terävöityi nopeasti leikkauksen jälkeen ja vältyin kivuilta, tulehduksilta ja muilta kummallisuuksilta. Kesällä piti käyttää aurinkolaseja, koska leikattu sarveiskalvo on herkkä UV-säteilylle.

Lasik-leikkauksen yleisinä sivuvaikutuksina mainitaan silmien kuivuus ja haloilmiöt näkökentän reunoilla. Silmien kuivuudesta en ole varsinaisesti kärsinyt, mutta käytin kyllä ensimmäiset kuukaudet kostutustippoja ohjeiden mukaan.

Haloilmiöt pääsivät yllättämään muutamana kesäyönä. Ensimmäisellä kerralla ne todella säikäyttivät, vaikka tiesinkin, että niitä voisi esiintyä. Oli sellainen kesäyö, että oli jo jokseenkin pimeää, ja yhtäkkiä kengänkärjilläni oli valokehä, ja niin oli kaikella muullakin, joka liikkui näkökentän reunalla. Hetken ajattelin, että näköni ja aivoni menivät pysyvästi rikki. Minut leikattiin alkukesästä, jolloin oli niin valoisaa, että en ollut ennen loppukesää päässyt kokemaan kunnollista pimeyttä. Siksi kai niin paljon yllätyinkin.

Haloilmiö johtuu siitä, että sarveiskalvo ei ole vielä täysin parantunut ja voi siksi taittaa valoa sitä hajottaen, vähän kuten sirpaleinen lasikin säröttää siihen osuvan valon. Nyt halot ovat jo helpottaneet.näin-hankkiudut-eroon-silmälaseistaMitä näönkorjaus sitten maksoi?

Laserleikkauksista on usein tarjouksia. Itse laitoin pyörän pyörimään Diacorissa (nyk. Terveystalo) ja pääsin hyödyntämään heidän tarjouksensa. Hintaa koko prosessille leikkauksen ja esi- ja jälkitarkastukset sisältäen tuli noin 2 200 euroa.

Hintoja ja palveluntarjoajia vertaillessa kannattaa huomioida, mitä kokonaisuuteen sisältyy. Itselleni oli tärkeää tavata leikkaava kirurgi jo esitarkastusvaiheessa, jotta pääsin kyselemään leikkauksesta myös häneltä. Tapaamisessa tuli muuten heti sellainen olo, että olen hyvissä käsissä!

Moni paikka tarjoaa maksutonta hoitoarviota, joten jos leikkaus kiinnostaa, kannattaa hyödyntää maksuttomat hoitoarviot ja ottaa siellä selvää siitä, mitä kaikkea leikkauspakettiin kuuluu. Kunnollisten esi- ja jälkitarkastusten tärkeyttä ei voi painottaa liikaa!

Entäs nyt, kun leikkaushomma on saateltu finaaliin? Seuraava operaatio silmien kanssa on varmaankin imagolasien hankinta. Välillä niitä kaipaa.

Paitoja ja muita lahjoja

Käväisin lauantaina Korjaamon joulumarkkinoilla. Tuollaiset markkinat ovat aina vähän vaarallisia lompakolle – mukaan tarttuu aina jotakin pientä kivaaEn voi paljastaa kaikkia ostoksiani, koska ne ovat menossa pakettiin. Yhden löydön aion kuitenkin paljastaa: se on t-paita. Miksi minä sellaisen ostin ja miksi se on erityinen?

Blogistani saattanut paistaa läpi se, että vakiovarusteisiini kuuluvat mustat farkut ja musta, harmaa tai valkoinen yläosa. No, sitten minä näin myyjäisissä valkoisen paidan mustalla printillä. Pakkohan siihen oli pysähtyä. Kyseessä ei ollut mikä tahansa paita, vaan ONES-paita.ones-paita-1ONES-paitojen printit ovat piirtäneet brasilialaiset slummilapset, ja taiteilijat ja heidän lähipiirinsä saavat 10 % jokaisen myydyn paidan verottomasta hinnasta. Paidan ostamalla ostat siis samalla jollekulle toiselle ruokaa tai vaikka hammasharjan. Mukaasi saat lapun, joka kertoo paitasi taiteilijasta. Minun paitani on kuvittanut Danilo.

Paidat on tehty luomupuuvillasta, ja niiden tuotannossa on kiinnitetty huomiota ympäristöön ja hiilijalanjälkeen. Voit lukea lisää täältä.

Ostin paidan itselleni, mutta mielestäni se olisi myös aika makea lahjavinkki.

ones-paita-2

Joululahjoihin liittyen – haluaisitko sinä ilahduttaa lahjallasi jotakuta tuntematonta?

Pääkaupunkiseudun seurakuntien Rakenna joulupuu -keräyksellä kerätään joululahjoja vähävaraisten perheiden lapsille, vanhuksille ja yksinäisille. Helsingin seurakuntien keräyspisteet löydät täältäLahjoituksia voit tehdä myös esimerkiksi Hope ry:n kautta.

Tämän myötä haluan vähän juhlia sitä, että marraskuu alkaa olla selätetty – vaikka hetken saattoikin vaikuttaa, että se ei loppuisi koskaan.

3 x tunnustukset

La La Lilja -blogin Piia oli tarttunut kolmen tunnustuksen haasteeseen. Sen innoittamana ajattelin nyt itsekin lörpötellä kaikki suuret salaisuuteni lempitavaroistani ja oudoista tavoistani julkisuuteen.

Härifrån tvättas siis och samma på finska:

3 x PAHA TAPA

Tiskaamattomuus

Minulla pieni tiskipöytä ja vielä pienempi tiskiallas, ja siksi tiheä tiskaaminen olisi ihan fiksua. Jostain kummallisesta syystä tiskaaminen nappaa melko harvoin, ja kupit ja lautaset kertyvät kiikkeriksi pinoiksi keittiön vähille tasoille. Se haittaa melkoisesti keittiöni muuten niin tyylikästä vaikutelmaa.

Lehtien kommenttipalstojen lukeminen

Hesarin kommenttiketjujen lukemisessa ei ole mitään järkeä. Kuitenkin jämähdän lukemaan niitä ihan liian usein, ja scrollaan alaspäin miettien, voiko vastaan tulla enää typerämpää kommenttia.

Yleensä aina tulee, ja siitä ei todellakaan tule parempi mieli.

Kynsinauhojen nyppiminen

Olen atoopikko, eikä minulla ole koskaan ollut kovinkaan hyväkuntoisia kynsinauhoja tai ihoa muutenkaan. Asiaa ei paranna taipumukseni nyppiä kynsinauhoja.

suklaa

3 x OUTO TAPA

Suklaan syöminen aamupalaksi

Joo, tykkään syödä suklaata aamupalaksi.

Viesteihin vastailu keskellä yötä

Heräilen usein öisin ja katson kelloa puhelimestani. Aika usein alan unenpöpperössä myös vastailla viesteihin, enkä aamulla muista ollenkaan, mitä olen kirjoitellut. Erityisesti Snapchatissä tämä tuottaa ongelmia, koska minulla ei ole mitään mahdollisuutta lukea, mitä olen puoliunessa hölissyt.

Keinuminen

Jos jossain on keinu, on aika varmaa, että olen pian keinumassa.

3 x PARASTA PEILIKUVASSA

Pitkät jalat

Arvatkaapa vaan, oliko nuorempana kivaa olla se pisin, joka oli aina myös poikia pidempi. Tunsin itseni kirahviksi, norsuksi ja jättiläiseksi melko pitkään. Sitten se meni ohi. Minusta tuli se pitkä tyttö. Pitkät jalat ovat ihan jees.

Pyöreät kasvot

Kasvojeni pyöreys ja leukaperieni vahvuus ovat juuri ne kauneusvirheet, jotka tekevät kasvoistani minun kasvoni.

Pisamat

Pisamat kertovat keväästä, pisamat ovat yhtä kuin toivo.

3 x PARAS PAIKKA, JOSSA OLEN KÄYNYT

Pietari

Pietari on mahtava. Siinä on jotain eurooppalaista, jotain venäläistä, jotain neuvostoliittolaista. Ja rakennukset, ne ovat upeita (paitsi esikaupunkialueilla).

Käsivarren Lappi

Tunturissa tuntee itsensä aika pieneksi, ja silloin on mittakaava kohdallaan.

Nuuksio

Nuuksio ei ole mitenkään eksoottinen, eikä se ole edes Suomen paras kansallispuisto. Nuuksio on kuitenkin se, johon minulla on vain lyhyt bussimatka ja josta on tullut minulle rakas.

Nuuksio3 x PAIKKAA, JOHON HALUAN

Islanti

Vielä joskus minä menen ja pulahdan kuumaan lähteeseen.

Johonkin päin Siperiaa

Haaveenani on pitkään ollut rykäistä se kuuluisa Trans-Siperian junamatka, ja käväistä samalla muutamilla suomalais-ugrilaisilla seuduilla.

Avaruus

Minulle sanottiin kerran, että sä oot niitä tyyppejä, joille tää maailma ei vaan riitä. Ja se on kyllä ihan totta. Jos avaruuteen pääsisi turistiluokassa kohtuuhintaan, olisin ensimmäisenä menossa.

3 x ENITEN ÄRSYTTÄÄ

Ihmiset, jotka tukkivat kulkuväylät

Tungokset ärsyttävät aina, mutta vielä enemmän ärsyttävät tyypit, jotka jäävät palloilemaan, tonkimaan laukkujaan ja vaihtamaan kuulumisiaan oviaukkoihin, liukuportaiden päähän tai muille kulkuväylille.

Kännykän akku

Ihminen on käynyt kuussa. Ihminen on keksinyt sukellusveneen ja rokotteet ja ydinpommin. Mutta ihminen ei ole keksinyt älypuhelimen akkua, jota ei tarvitsisi olla lataamassa ihan koko ajan.

Verkkosivujen mainokset

En tiedä mitään ärsyttävämpää kuin koko sivun peittävä mainos, joka hyppää silmille heti, kun etusivu on latautunut. #einäin

3 x PARASTA MAAILMASSA

Rakkaus

Musiikki

Musiikki on minulle mitä suurin ilo ja mitä suurin lohtu. Yksi hienoimpia asioita on kuulla, kuinka oma ääni soi osana muiden ääniä kuorossa.

Kevät

Kun päivistä tulee pidempiä ja valoisampia, myös minä herään eloon. Jokaisena vuonna jaksan olla iloinen silmuista, vihertyvästä nurmikosta ja sulavesistä, vaikka jokainen uusi keväthän tarkoittaa myös sitä, että olen jälleen hieman vanhempi.

orkidea3 x LEMPITAVARA

Piano

Minä olisin valinnut jonkin toisen instrumentin (rummut), mutta jotenkin tuntuu, että piano valitsi minut (vanhempieni suosiollisella avustuksella). Hyvä tästä liitosta lopulta tuli.

Viherkasvit

Mä tykkään mun viherkasveista ja mun viherkasvit tykkää musta.

Puhelin

Kuuntelen puhelimesta musiikkia, kirjoitan sinne mieleen tulevat ideat ja tekstikatkelmat. Pidän sen avulla yhteyttä ystäviini, nauhoitan siihen stemmat tai muut musiikkijutut. Se herättää minut aamuisin ja muistuttaa asioista. Niin, ja se on keltainen.

3 x LEMPIVAATE

Merinovillapaita

Mukava, hengittävä ja lämmin. Vähän kuten hyvä ihmissuhdekin.

Jumppatrikoot

Kerran urheilija, aina urheilija. Tai kerran mukavuudenhaluinen, aina mukavuudenhaluinen. Valitse näistä sitten.

Mustat farkut

Mustat farkut eivät petä koskaan. Niitä on helppo yhdistellä, ja niistä saa iisisti pohjan tyylikkäälle tai rennolle asukokonaisuudelle. Pelkkää voittoa siis.

Voi yksinäisen kurkun viedä marraskuu

Eräänä marraskuisena iltana minä kävin kaupassa ja hukkasin ostokseni. Yleensä en ikinä kadota mitään. En unohda mitään, en hukkaa mitään, en jätä pipoa työpaikan hattuhyllylle tai avaimia kotiin.

Mutta sitten tuli se sateinen ilta, jona minä hukkasin kurkun. Arviolta kolmasosa lukijoista naureskelee nyt itsekseen ja ajattelee JOTAKIN KAKSIMIELISTÄ! NAINEN HUKKASI KURKUN! HAHHAH! Ikävä tuottaa pettymys, sillä tässä tarinassa ei ole mitään tuollaista riemukasta – pelkkää murhetta ja hämmennystä vain.

Miten kaikki sitten sai alkunsa?

voi yksinäisen kurkun viedä marraskuu
Eipä ollut kurkkua kuvattavaksi

No, kyseessähän oli aivan tavallinen torstai, jona marssin kuoroharjoitusten jälkeen kauppaan ostaakseni aineksia seuraavan päivän lounassalaattiin. Kurkku ei mahtunut laukkuuni, joten kaverini kantoi sitä. Hän ojensi sen minulle suurieleisesti repliikillä kurkkunne, madam ennen kuin hyppäsin toisen kaverini autoon.

Havaintoni kovan onnen vihanneksesta päättyvät tähän.

Kun tulin kotiin, purin ostokset, mutta en löytänyt kurkkua mistään. En eteisestä, rappukäytävästä, jääkaapistani tai laukustani.

Sen on pakko olla autossa, ajattelin ja usutin minua auliisti kyydinneen kaverini sateiseen syysiltaan tarkistamaan tilannetta.

Kurkku ei ollut autossa. Se ei ollut missään.

En ole hetkeen ollut yhtä hämmentynyt mistään – olin aivan varma, että kurkku oli mukanani vielä, kun poistuin autosta. Ehkä se oli, ehkä se ei ollut. Ehkä se söi itsensä tai ehkä se putosi ja vieri läheiseen puistoon.

Todennäköisesti se tulee vastaan jonakin keväisenä päivänä, silloin kun kadut ovat jo kuivia.

Tarinan opetus?

Marraskuusta ei selviä ilman kolhuja. Pitäkää vihanneksistanne ja kavereistanne huolta.

Kiitollisuuspuhetta & arvontavoittaja

Aina välillä tekee hyvää havahtua siihen, mistä kaikesta voi olla kiitollinen. Joskus ne havahdukset tulevat ihan spontaanisti – vaikka silloin, kun kävelee kotiin ja yhtäkkiä vaan tajuaa, että elämä on oikeastaan aika siistiä.

Joskus kiitollisuudenaiheita kannattaa miettiä myös tietoisesti: mitä enemmän niitä itse ajattelee, sitä enemmän mieli niihin automaattisesti havahtuu.

Minulla on paljon peruskiitollisuudenaiheita, kuten kiva koti, kiinnostavia työkuvioita ja mahtava kaveripiiri. Sitten on niitä hassumpia ja triviaalimpia juttuja, kuten:

  • Löysin vihdoin istuvat ja kaikilla muillakin tavoilla sopivat mustat farkut! Tähän voisi sanoa, että HALLELUJA. Simppeli vaatekaappilistani täydentyi puuttuneilla pöyksyillä, simppeli mieleni ilahtui päällepantavasta.
  • Auringonlaskut ja -nousut ovat olleet aikas makeita.

kiitollisuuspuhetta

  • Asuntoni patterit alkoivat viimein lämmetä – nyt kaikki on lämmintä, mukavaa, pörröistä ja sanoinko jo, että lämmintä? ❤
  • Olen löytänyt uunilohelle täydellisen paistolämpötilan ja -ajan.
  • Pyykinpesuaineeni tuoksuu hyvältä – ei liian voimakkaalta tai muuten ärsyttävältä, ainoastaan miedolta ja hyvältä.
  • En ole pitkään aikaan kompuroinut portaissa.

Kiitos myös kaikille viime viikolla pyörineeseen kirjaintauluarvontaan osallistuneille – teitä oli ihan mahtava määrä! Arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä tyttis – saat pian sähköpostia!

Mistä sinä olet kiitollinen?

Seuraa blogia ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Syysarvonta

Alkukesän valoisina iltoina olen aina valmis seikkailuihin ja kaikkeen uuteen, syksyllä hiljennyn kotiin rakentamaan itselleni viihtyisää hyvän fiiliksen syysluolaa.

Syysluolassa haluan tehdä vain rentoja juttuja, kuten torkkua ja sisustaa kodista mukavan, kasata sinne hyviä kirjoja, jotain piristystä lokakuun syvenevää hämärää vastaan.

syysarvonta

siksi minä muuten juon aamukahvin sängyssä ja poltan tuoksukynttilää, syön suklaata ja laulelen viherkasveilleni

tai sitten minä kirjoittelen seinille, koska kirjoittaminen, se on minun juttuni

Eikä kirjoittamisen tarvitse olla aina kaunokirjallista, se voi olla puhtaasti sisustuselementti tai vaikka muistilista.

Sitä varten on kirjaintaulu, ja sellaisen saan ilokseni myös arpoa teille.

syysarvonta2

Miten sitten voit voittaa kirjaintaulun itsellesi?

Helposti: jätä kommentti tähän postaukseen ja kerro vaikka, mihin kirjaintaulua käyttäisit. Arvon yhden kirjaintaulun kaikkien kommentoineiden kesken.

Sovitaan vaikka niin, että osallistumisaika päättyy tämän viikon lopussa: aikaa osallistumiseen on siis 22.10. klo 23.59 asti!

Julkaisen voittajan blogissani ja otan yhteyttä voittajaan henkilökohtaisesti – jätäthän siis kommentin yhteyteen toimivan sähköpostiosoitteen: älä huoli, sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ei muuta kuin onnea arvontaan ❤

Kirjaintaulu on saatu CoolStuffilta, ja arvonta toteutetaan yhteistyössä CoolStuffin kanssa.

Seuraa blogia:

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

Ronja Salmi – Mikko Toiviainen: 12 tarinaa kirjoittamisesta

Sain ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi Ronja Salmen ja Mikko Toiviaisen teoksen 12 tarinaa kirjoittamisesta (2017), joka sisältää nimensä mukaisesti 12 keskustelua kirjoittamisen ammattilaisten kanssa. 12 erilaista kirjoittajaa poliitikosta kirjailijaan, tubettajista journalistiin. Vaikka genret ja ilmaisukanavat vaihtelevat, kaikkia haastateltuja yhdistää sama työväline, kirjoittaminen.

Tavoitteena on pikemminkin muuttaa kirjoittamisella omaa elämäänsä ja mahdollisesti tehdä samalla muiden elämästä parempaa.Samuli Putro

12 tarinaa kirjoittamisesta

En ole hetkeen lukenut mitään kirjaa tällaisella intohimolla. Ahmin siitä puolet eräänä varhaisena aamuna ennen töitä, puolet seuraavana päivänä. Teksti soljuu, käy syvällä, tarjoaa oivalluksia ja vertaistukea: joku muukin painiskelee joskus häpeän tai blokin kanssa, kävelee päämäärättä ja kärsii tylsyydestä.

Että joku muukin.

Vaikka jokaisen persoona, tyylilaji ja kanava vaikuttavat työtapoihin ja ajatuksiin siitä, mitä kirjoittaminen on, löysin kaikista jotakin samaistuttavaa. Samalla sain paljon uutta. Uusia tapoja ajatella, järjestelmällisyyttä, jota ihmetellä (itse kirjoitan kyllä säännöllisesti, mutta en mitenkään järjestelmällisesti).

Sitten nousi esiin teemoja, jotka erityisesti resonoivat. Ulkopuolisuuden tunteesta kertoivat monet, kuten räppäri Paperi T ja kirjailija Emmi Itäranta. Ulkopuolinen tarkkailija löytää paljon havaittavaa, paljon kirjoitettavaa.

Ulkopuolisuudesta huolimatta teksti on myös kädenojennus muille. Stand up -koomikko ja toimittaja Jukka Lindström ajatteli kirjoittamisen juuri kommunikaationa – niin minäkin sen koen; tapana jäsentää maailmaa, tapana kommunikoida ja luoda yhteyksiä, tapana olla.

Sitten on vielä uteliaisuus. Journalisti Reetta Räty puhui uteliaisuudestaan ja suuresta tarpeestaan ymmärtää, miten maailma toimii. Se minuakin on aina vaivannut, pelko siitä, että en vaan ehdi ymmärtää tätä kaikkea.

Kirjoittaminen on minulle tapa hallita ymmärtämättömyyteen liittyvää pelkoa ja silloin kun kirjoitan, minulla on olo, että tulen ymmärretyksi. – bloggaaja Eeva Kolu

12 tarinaa kirjoittamisesta 2
Laura Mendelin kuvasi kirjoittajat. Kuvassa teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija Milja Sarkola.

Minä haluan vielä sanoa: tarinat ovat voimakkaita, formaatista riippumatta. Tarinoita on ollut aina, kertominen on osa ihmisyyttä. Me tarinallistamme itseämme, elämäämme, sukuhistoriaamme. Kirjoittamisella ja kerronnalla vaikutetaan, kosketetaan, ilahdutetaan, synnytetään merkityksiä ja rakennetaan siltoja – tai poltetaan niitä. Kynä on vahva, tämä kirja on vahva, tämä kirja on lohdullinen, innostava ja mielenkiintoinen.

Tartu siihen.

Myös Helmi Kekkonen, Bookishteapartyn Katri ja Kirjat kertovat -blogin Satu ovat kirjoittaneet kahdestatoista tarinasta.

Ps. meikkis scoretti tämän myötä vihdoin Lukuhaasteen ”tietokirja” -kohdan! Jes!

29 oppimaani asiaa

Tänään minä täytän 29, ja sen kunniaksi ajattelin jakaa sitä kuuluisaa iän tuomaa viisautta kaikelle kansalle. Listan viimeinen kohta sateen jälkeisestä kirkkaasta illasta on minulle erityisen merkityksellinen: eilisen rankkasateen jälkeen olin korkealla Helsingin kattojen yllä, katsoin äkillisesti kirkastunutta taivasta ja ajattelin, että tähän hetkeen on tiivistyneenä kauneus, että tässä on hyvä.

Mutta sitten ne muutkin juttuset:

  1. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta,
  2. eikä ole asiaa, jota ei harjoittelemalla oppisi.
  3. Festareilla kannattaa käydä…
  4. …mutta bajamajan ovea ei kannata avata päin naamaa.
  5. Joskus väärän valitseminen on helpompaa kuin oikean
  6. ja rakkaus tulee kysymättä lupaa.
  7. Hanki vasara, ruuvimeisseli, jesaria ja palovaroitin,
  8. vaihda vuotavan hanan tiiviste
  9. ja soita putkimiehelle ajoissa (ei liity yllä olevaan kohtaan, toim. huom.).
  10. Reboottaa säännöllisesti puhelimesi, tietokoneesi ja itsesi,
  11. käy vaikka metsässä, jossa ei muuten voi viettää liikaa aikaa.
  12. Opettele sanomaan kiitos ja anteeksi,
  13. kerro ihmisille, että välität ja
  14. kutsu ihmisiä luoksesi kylään.
  15. Mieti vaatteita ostaessasi sitä, kuinka helposti materiaali rypistyy,
  16. tiskaa tiskit heti
  17. ja vie biojäte ennemmin sen sijaan että veisit sen myöhemmin.
  18. Täydellistä ei olekaan.
  19. Eikä valmistakaan ole.
  20. Tärkeintä täällä on rakkaus,
  21. mutta armo on myös ihan hyvä juttu.
  22. Hanki kirkasvalolamppu ja pidä sitä päällä aamuisin, jos et itsesi, niin viherkasvejesi iloksi.
  23. Hanki viherkasveja.
  24. Älä luota pelkkään puhelimeen kun suunnistat,
  25. mutta uskalla kääntyä välillä odottamattomaan suuntaan.
  26. Usko, että saat ja ansaitset hyvää,
  27. kohtele muita hyvin
  28. ja luota elämään.
  29. Muista, että sateisimmankin aamun jälkeen voi tulla mitä kirkkain ilta.