Myöhäisherännyt

Ruotsissa ne vaan osaavat. Aikaisemmin julistin täällä rakkauttani Mapein Change-viisuun, nyt olen (vihdoin) rakastunut Kentiin. Erityisesti Isolaan. Se säestää nykyään niin monia hetkiä: työmatkoja, venyttelyä, tämän tekstin kirjoittamista.

Miten minä sen vasta nyt löysin? Olenko pudonnut johonkin sukupolvien väliin?

Isola ilmestyi vuonna 1997. Silloin olin hädin tuskin ala-asteella. En totisesti asunut opiskelijayksiössä enkä katsellut pimenevän kaupungin valoja ohuiden verhojen lävitse. En fiilistellyt Om du var häria tai 747:ä ja katsellut sadetta, joka valuttaa katupölyä pitkin ikkunalasia. Minä asuin maalla, kävelin kouluun upottavia sorateitä pitkin enkä ollut koskaan käynyt Helsingissä.

kuulokkeet

Nu är jag här, jossain sukupolvien välissä. En tavoita niitä, jotka asuivat yksiöissään ja kuuntelivat tätä levyä lähes 20 vuotta sitten. Olen toisessa ajassa.

Joten hei te, jotka löysitte Isolan minua ennen: Miksi ette kertoneet siitä aiemmin?! Toivottavasti elämänne soljui levyn tahdissa juuri niin seesteisesti kuin halusitte. Nyt olen yksi teistä.

Huomenna hän tulee

Follow my blog with Bloglovin

Tänä kesänä olen käyttänyt vain kerran kevyttä hellemekkoa. Yhden käyttökerran jälkeen se lojui pitkään vaatehuoneessa tuolinselkämyksellä. Varmasti tulisi vielä se seuraava päivä, jolloin sitä voisi käyttää uudelleen. Eilen luovuin toivosta. Laitoin mekon pesuun. Sen jälkeen laitan sen henkarille odottamaan seuraavaa kesää, parempia aikoja.

rsz_dsc_0135-2

Tämä on ollut kesä, joka ei tunnu kesältä. Puut ovat vihreitä, kukat kukkivat. Sorsilla on poikasia. Ulkona näyttää kesältä. Minäkin olen ollut jopa vähän lomalla, käynyt uimassa (maauimalassa, toim. huom.) ja ollut terassilla. Kesään liittyviä asioita, selkeästi. Taustalla on kuitenkin ollut koko ajan odotus. Kohta se tulee. Huomenna. Ylihuomenna. Ensi viikolla.

Nyt, heinäkuun viimeisenä iltana, alan luopua toivosta kesän suhteen. Olen tolkuttanut itselleni, kuinka lomafiilis ja kesäfiilis ovat valintoja. Voin silti päättää tehdä kivoja asioita, vaikka sää ei olisi puolellani. Voin silti tsempata, valita hyvän mielen.

rsz_dsc_0134-2

Mutta kesä. Minä toivoin sinulta myös lämpöä. Minä toivoin yhtä illanviettoa kesäyössä, joka olisi loputtoman lämmin eikä jäätävän kylmä. Iltaa, jolloin voisi nauttia laskevan auringon lämpimistä säteistä kalliolla ja juoda viinin hitaasti loppuun. Sinua minä odotan vielä, kesäilta. Sinua minä odotan.

Keskiviikon valo

Vaikka päivä olisi kuinka aurinkoinen ja kevättunnelma huipussaan, voi silti käydä niin, että nukkuu huonosti. Herää päänsärkyisenä ja kärttyisenä. Katselee likaisten silmälasien läpi ulos. Ei pääse alkuun. Ei keskity.

Näitä surkeita arkihetkiä varten minulla on kasa fiilisbiisejä, kuvia ja videoita. Tänään voiton vei Mapein Change. Video on kaunis ja lohdullinen, inhimillinen. Kertosäe toiveikas.

Pian minäkin olen taas toiveikas.