Asioita joita en tee

kevät
Teen nykyään tätä

Olipa kerran arki, joka koostui raivokkaasta torkuttamisesta, bussipysäkille juoksemisesta, bussista myöhästymisestä, töiden teosta työpaikalla, työpaikkalounaista, afterworkeista, harrastuksista, kahviloista, museoista, konserteista, taidenäyttelyistä, vierailuista ja juhlista.

Sitten luonto toimi kuten luonto joskus toimii, ja meidän hauras, globalisaatiolle ja halvoille lennoille perustunut järjestelmämme joutui arvioimaan itsensä uudelleen. Sen vuoksi asioista, joita minulla on ollut tapana tehdä, on tullut asioita, joita en nyt tee.

En käytä kirjastokorttia, Museokorttia, uimahallin kausikorttia, matkakorttia enkä virikekorttia (no okei, se on nykyään appi, mutta en pääse sitäkään käyttämään).

En käy harrastuksissa, en käy työpaikalla, en käy kylässä, en käy aftereilla muualla kuin läppärini edessä.

En esiinny tänä keväänä millään kokoonpanolla missään, emmekä lähde kuoron kanssa heinäkuussa World Choir Gamesiin. En todennäköisesti käy festareilla, vaikka en muista yhtäkään kesää 17. ikävuoteni jälkeen, jona en olisi niillä ollut.

En osallistu ympäristötieteen pääsykokeisiin, vaikka olin haaveillut, että ehtisin kevättalven aikana lukea niihin tarpeeksi hyvin. En ehtinyt, enkä viitsi kiusata itseäni sillä, että kasaisin poikkeustilannearjen päälle vielä pääsykoepaineita.

Voisi ajatella, että kaikelta tältä tekemättömyydeltä ehtisi tehdä vaikka mitä: palata keskeneräisten tekstien äärelle, lukea pääsykokeisiin, tehdä lattiaremontin tai luoda itsestään vihdoinkin sen itsensä parhaan version. 

Todellisuus on, että ei ehdi. Päivät täyttyvät ruuanlaitosta, töistä, ruuanlaitosta, metsäkävelyistä, töistä, uutisista ja taas siitä perkuleen ruuanlaitosta. Sellaiset päivät eivät ole minulle luovia tai keskittymistä huokuvia tiloja eivätkä sellaisia, että jaksaisin keskittyä ylimääräiseen aivotyöhön.

Kaikkien näiden tekemättömien päivien jälkeen ajattelen iltaisin, että jälleen yksi päivä tätä poikkeustilaa on takana. Joskus se on ohi, ja sitten minäkin pääsen taas tekemään kaikkea sitä, mitä nyt en voi. Ylevästi voisin ajatella tekeväni heti jotain suurta ja merkittävää, mutta todennäköisesti palaan vain aiemmin inhoamaani hälyiseen avokonttoriin ja totean, kuinka kiva on olla jälleen siellä.

FACEBOOK      BLOGLOVIN      INSTAGRAM

Sisustusfilosofiani salat eli sohva loppuiäksi ja perityt huonekalut

olohuone

Keväällä ostin itselleni asunnon, ja nyt puolen vuoden pyöriskelyn jälkeen se alkaa hiljalleen tuntua kodilta. Minä asetun kodiksi hitaasti. Blogissa kuuluisaksi tulleeseen  sinkkuboksiini asetuin noin vuoden verran. Haluan rauhassa pyöritellä omaisuuttani uudessa kodissa ennen kuin alan tehdä hankintoja. Uudet hankinnat puolestaan haluan tehdä kestävältä pohjalta ja ajatuksella. Sitten lopulta, kaikkien hankintojen ja pyörittelyjen jälkeen tavarat löytävät paikkansa ja koti on valmis.

Uudessa asunnossani kohtasin itselleni tuntemattomia haasteita. Olen aiemmin asunut avoliitossa, kimppakämpissä tai yksiöissä. Viimeiset reilun kolme vuotta asuin 24 neliön yksiössä. Muutto 47 neliön kaksioon tuntui absurdilta. Välillä ihmettelen vieläkin, miten kukaan voi asua yksin niin isossa tilassa. Luonnollisesti myös omaisuuteni oli mitoitettu 24 neliön tarpeisiin. Koska minulla oli ensimmäistä kertaa olohuone, päätin aloittaa hankkimalla sohvan.

Pihin ei kannata ostaa halpaa, eli kotimaiset huonekalut voittoon

Jos minulle jokin asia opetettiin kotona, niin sanonta köyhän ei kannata ostaa halpaa. Keskituloisena en voi identifioida itseäni köyhäksi, mutta harkitsevaksi kuluttajaksi ja pihiksi kylläkin – sillä samalla pihiydellä säästin asuntoon tarvittavat rahat.

Säästäminen ja ekologisuus kulkevat monesti käsi kädessä ja niihin pätevät samat säännöt: kerralla kannattaa ostaa hyvä sen sijaan, että korvaisi hätiköityjä hutiostoksia tai rikki menneitä tuotteita jatkuvasti uusilla. Siksi aloin kartoittaa elämäni ensimmäistä sohvaa kotimaisilta valmistajilta. Vaakakupissa painoivat kotimainen tuotanto, eli reilut työolosuhteet ja palkat, kestävyys, pitkä takuu sekä silmää miellyttävä ulkonäkö.

kuusilinna_syvätuuli

Sopiva osuma löytyi lopulta suomalaiselta Kuusilinnalta, jonka Syvätuuli-sohvan valitsin petrolinsinisellä sametilla päällystettynä (huom. tämä ei ole blogiyhteistyö, vaan ihan itse maksettu sohva). Kuittasin hymyillen myös 10 vuoden runkotakuun, ja kyllä, se runko on puuta eikä mitään lastulevyhirvitystä. Itse odotan, että sohvani on käytännössä ikuinen – sellainen, josta sukulaiset tappelevat perinnönjaossa verissä päin ja lopettavat sitten toisilleen puhumisen.

Mistä päästäänkin postauksen seuraavaan aiheeseen.

Periminen, tai siis kierrättäminen, on parasta

Downton Abbeyn Lady Mary tokaisi kerran ylimielisesti, että minun yhteiskuntaluokassani huonekalut peritään. Ai että, niin se on meinaan meikäläisenkin yhteiskuntaluokassa. Voitte kutsua Lady Sailaksi.

Periminen tai kaveripiirissä kierrättäminen ovat monella tapaa hyviä juttuja. Kirjoituspöytäni on äitini vanha, nojatuolini on mummolasta, yöpöytäni ja vaaterekkini siskolta, kirjahyllyni ystävieni vanha. Tykkään huonekaluista, joilla on tarina, enkä ole valmis heittämään pois käyttökelpoista tavaraa. Jotkut sanovat pihiydeksi tai ekologiseksi, minä olen valinnut tuon Maryn yhteiskuntaluokkaperustelun. Kyllä tässä niin herroiksi tulee elettyä ja samalla muisteltua, mistä mikäkin huonekalu on luokseni päätynyt.

Turhan tavara on turhaa tavaraa

syvätuuli

Kuten kuvat kertovat, en haali ympärilleni tavaraa kovin helposti (ja optiset harhat ovat jännittäviä). Haluan, että tavaroillani on jokin tarkoitus ja jokin syy olla asunnossani. Jos tavara ei ole hyötykäytössä tai tuota iloa, se saa mennä tai jäädä kokonaan hankkimatta.

Toinen syy turhan tavaran välttelylle on siivoaminen, tai oikeastaan se, että inhoan sitä. Mitä vähemmän tavaraa on, sitä vähemmän sitä pyörii lojumassa ja keräämässä pölyä. Kolmas syy on se, että olen aika laiska ostaja. Minulla on parempaakin käyttöä ajalleni kuin kierrellä kaupoissa ihmettelemässä verhojen satoja eri sävyjä, vaikka myönnänkin, että olohuoneen verhot ovat nyt sävyltään väärät, ja joskus tulevien vuosien aikana ne menevät vaihtoon.

Lue myös:

Hyvin eletty on lifestylekirja, joka vastuullisuudestaan huolimatta ei kyseenalaista kuluttamista

HYVIN ELETTY

Karita Sainion muutaman vuoden takainen tietokirja Hyvin eletty on takakansitekstinsä mukaan jokaisen nykynaisen must-have-käsikirja kestävään elämäntapaan. Kirja käsittelee kosmetiikan, ruoka- ja vaatetuotannon sekä kodin materiaalien ongelmia ja tarjoaa niihin ekologisia ja eettisiä ratkaisuja. Kuulostaa hyvältä, eikö?

Hyvän fiiliksen kuorruttavat Ida Hanhiniemen kauniit kuvat, jotka tekevät teoksesta harmonisen kokonaisuuden. Kirja on kuin karkki tai lifestyleblogin postaussarja.

Sitten tulee se mutta. Hyvin eletty ei ole ongelmaton teos, enkä aio silitellä sitä vain siksi, että se on ulkokuoreltaan sievä ja sisällöltään hyvällä asialla.

Eettinen ja ekologinen kuluttaminen on myös kuluttamista

Hyvin eletty on yllättävän kulutuskeskeinen. Omassa filosofiassani kuluttamisen vähentäminen on ainoa keino pienentää hiilijalanjälkeään ja jätevuortaan. Se, että korvaa ostamansa turhan krääsän ekologisemmalla vastaavalla, ei poista kuluttamisen ongelmaa. 

Siksi olin yllättynyt, että Hyvin eletty jatkoi kosmetiikan tarpeellisuuden julistamista ja tarjosi kosmetiikkatuotteiden vaihtoehtoina korvaavia tuotteita käytön vähentämisen sijaan. Kauneudesta kertovan luvun otsikkona on Luonnonkaunis ja ingressinä On kivempi hehkua kauniina, kun tietää meikkipussinsa sisällön. Siinä missä ruokalautaselle haluaa puhtaita ja luonnollisia raaka-aineita, on luontevaa valita niitä myös omaan kosmetiikkakaappiin.

Miksi ei voi olla luonnonkaunis ilman meikkiä? Miksi teoksessa ei pohdittu lainkaan sitä, tarvitsevatko naiset todella hiusvärejä, kynsilakkoja ja hajuvesiä, jotka ovat paitsi myrkyllisiä, usein myös allergisoivia ja kalliita. Miksi ei pohdittu sitä, miksi naisille syötetään mielikuvaa siitä, että ulkonäköä on jatkuvasti paranneltava?

Lue myös: 8 kertaa tuuheampi statement-teksti kosteusköyhästä ihosta ja muista kosmetiikan kukkasista

Kosmetiikka- ja vaatelukujen perässä olleet shopping listit ovat varmasti avuksi korvaavien tuotteiden etsinnässä, mutta ne tuntuivat tuote- ja brändimainoksilta. Niitä ne ehkä olivatkin.

Kuka on se kohderyhmään kuuluva nainen?

Teoksen kohderyhmää vaikuttavat olevan korkeakoulutetut, vähintään keskituloiset naiset. Sellaiset, joilla on varaa maksaa pesuaineista, vaatteista, meikeistä ja ruuasta vähän enemmän, sellaiset, jotka asuvat ihanien ja inspiroivien kivijalkaliikkeiden ja luomupuotien lähellä ja sellaiset, joilla on kosmetiikalle kokonainen kaappi pelkän pussin sijaan.

Kirjaa lukiessani tunsin oloni monta kertaa epämukavaksi. Pohdin, pitäisikö minun olla tuollainen, että olisin oikea nainen ja inspiroiva boho chick? Siis sen lisäksi, että käyn töissä, pitäisin myös kotini harmonisena, käyttäisin järkyttävän määrän aikaa inspiroivien smoothie bowlien värkkäämiseen, itseni kunnossa pitämiseen, meikkaamiseen ja vaatteiden valintaan? Että olisin yhtä aikaa sekä 1950-luvun kotirouva että melko haastavaa asiantuntijatyötä tekevä ihminen? Onko tämä todella se naiskuva, jota fiksut ja ajattelevat naiset haluavat välittää eteenpäin? 

Kerron teille salaisuuden: inspiroivan boho chick -lookin luonnonkauneuden, instafeedin ja kodin takana on valtava määrä työtä. Se, että näytät muka juuri sängystä heränneeltä ja huolettoman tyylikkäältä, vaatii todella paljon kuvankäsittelyä ja aikaa, joka valitettavasti on rajallinen resurssi.

Lähteet ja kielenhuolto unohtuivat kesälomareissulle

Odotan tietokirjalta päteviä lähteitä siinä esitettyjen väitteiden tueksi. Nyt lähdeluettelo jäi melko ohueksi. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tekstissä vilisi Maria Nordinin ja Olli Postin kaltaisten itseoppineiden tieteenharjoittajien nimiä, teki mieli lopettaa hetkeksi lukeminen.

Teos on kategorialtaan tietokirja, mutta puutteelliset lähteet saavat sen pahimmillaan vaikuttamaan inspiroivalta mielipidekirjalta. Anglismeja ja huolimattomuuksia vilissyt kieliasu ei varsinaisesti parantanut vaikutelmaa.

Se, mikä oli hyvää

Hyvin eletty pursuaa myös aidosti hyviä asioita, kuten vinkkejä kasvispainotteiseen ruokavalioon ja vastuullisempaan vaateshoppailuun. Erityisesti kiitän vaateteollisuutta käsitellyttä lukua siksi, että vaatteet ovat ruuan ohella meille välttämättömyys, ja viimeistään nyt jokaisen tulisi vakavasti pohtia vaatehankintojaan. Jos pelkkä luonnonsuojelu ei herätä intohimoja, vaateteollisuus on myös valtava ihmisoikeusrikos, joka pahimmillaan riistää vaatteiden tekijöiltä terveyden ja hengen. Tämänkin Hyvin eletty toi ansiokkaasti esille.

Lue myös: Miten olla trendin harjalla ja pelastaa maailma & Kootut ekokokeiluni

Kiitän myös teoksessa olleita käytännön vinkkejä energiansäästöön, myrkyttömään siivoamiseen ja ruokavalioon.

Lue myös: Näin pelastat maailman syömällä

  • Karita Sainio: Hyvin eletty. Vastuullinen koti, ruoka, kauneus & muoti. Valokuvat: Ida Hanhiniemi
  • WSOY 2017
  • 191 s.
  • Löysin kirpparilta

#OlenValmis

olen-valmis
Tämän näppäsin eräänä kesäyönä Nuuksion kansallispuistossa

Räyhäsin aikaisemmin, että me nuorehkot ihmiset olemme ahdistuneita kaiken maailman jutuista ja että monet nuorille merkitykselliset asiat eivät tunnu ratkeavan äänestämällä. (Menkää silti äänestämään, jotkut ovat aikoinaan kivenmurikoita viskellen tapelleet oikeudesta siihen.)

Yksi erityisesti nuoria ja heidän vielä syntymättömiä lapsiaan koskettavista asioista on ilmastonmuutos. Se ei ratkea pelkän suomalaisen politiikan avulla, mutta ei se ratkea sitenkään, että ajatellaan jonkun muun hoitavan homman. Ilmastonmuutos vaatii tekoja meiltä jokaiselta. Sen vuoksi somessa kiertää #olenvalmis -haaste, jossa on tarkoitus kertoa päättäjille, että olemme yksilöinä valmiita tekemään konkreettisia tekoja ja odotamme niitä myös heiltä.

Minä olen valmis:

  • vähentämään lihansyöntiä entisestään
  • minimoimaan ruokahävikkiä
  • suosimaan joukkoliikennettä ja pyöräilyä (ja hankkimaan sähköauton, jos joskus auton välttämättä tarvitsen)
  • siihen, että lentämistä verotetaan kovemmin
  • laskemaan asuntoni lämpötilaa
  • lajittelemaan jätteeni vielä tarkemmin
  • vähentämään vedenkulutusta
  • lopettamaan take away -kahvin juomisen (kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta ihminen, joka ravaa aamujunilla Helsinki–Tampere -väliä saattaa sortua kaoottisina aamuina moiseen.)
  • ostamaan vain kestävää muotia
  • käyttämään tavarat ja vaatteet loppuun
  • maksamaan enemmän veroja
  • käyttämään äänioikeuteni ilmaston puolesta

Kulutukseen todella kannattaa kiinnittää huomiota. Ei vain siksi, että säästää asuntoa varten tai tykkää seurata tilinsä saldoa, vaan siksi, että suomalaisten tämän vuoden ylikulutuspäivä oli 5.4.2019. Laskennallisesti me siis käytimme oman osuutemme tämän vuoden luonnonvaroista viime viikolla. Loppuvuoden lainaamme tulevilta sukupolvilta. Se on aika karu ajatus, ja siksi meidän ja muiden pitää toimia nyt.

Mihin sinä olet valmis ilmaston puolesta?

Lue myös:

FACEBOOK       BLOGLOVIN       INSTAGRAM

Näin pelastat maailman syömällä

brooke-lark-289769-unsplash
Kuva: Brooke Lark / Unsplash

Paasasin tovi sitten vaatekaapin ja maailman pelastamisesta. Vaatekaapin lisäksi maailmanpelastustalkoisiin voi käydä jääkaappinsa avulla. Jos olet tuntenut syyllisyyttä siitä, että et ole ruokasi itse viljelevä fennovegaani, voit lievittää syyllisyydentuntoasi tekemällä muita tekoja – esimerkiksi minimoimalla hävikkiä.

Tässä kootut vinkkini maailman pelastamiseen jääkaapin avulla.

Älä heitä ruokaa roskiin

Ylen artikkelin mukaan suomalainen heittää roskiin keskimäärin 20 – 25 kiloa syömäkelpoista ruokaa vuodessa. Se on valtava määrä, ja siksi hävikin minimointi on iso ekoteko. Onneksi sitä voi minimoida monella tavalla.

Vaatteiden tavoin ruoan kanssa listan pitäminen kannattaa. Valokuva jääkaapista tai huolella laadittu kauppalista jeesaa hankinnoissa. Kun ei osta turhaa, ei heitä rahaa ja ruokaa roskiin.

Päiväysmerkintöjen kanssa voi olla rento. Parasta ennen on vain suositus. Vähän nahistuneen porkkanan voi raastaa sämpylätaikinan sekaan ja vähän mustuneen banaanin käyttää lettu- tai leipätaikinaan. Oma bravuurini ovat epämääräiset hävikkisämpylät, joissa taikinan sekaan eksyy kaikkea puurontähteistä porkkanoihin ja joita sitten mussutetaan puolet seuraavasta viikosta kotona ja töissä.

Olenko jo maininnut, että arkeni on pullollaan glamouria? No, tästä viimeistään tajusitte sen.

Suosi kotimaista ja syö sesongin mukaan

Kotimaisessa ruoassa on ulkomaiseen verrattuna yksi etu: sen kuljetusmatkat ovat paljon lyhyempiä. Mikä tahansa kotimainen ruoka milloin tahansa ei ole järkevää, vaan syömisessä kannattaa seurata sesonkeja.

Tuoreet tomaatit vaativat talvella joko kuljetusta ulkomailta tai kasvihuoneviljelyä, ja kumpikaan näistä ei ole kovin ympäristöystävällinen valinta. Siksi talvikaudella on hyvä suosia juureksia ja pakastemarjoja, kesäkaudella vihanneksia. Esimerkiksi Satokausikalenteri antaa nimensä mukaisesti vinkkejä siihen, millaista satoa ruokakaupasta kannattaa milloinkin korjata.

Hyödynnä jo syntynyt hävikki

Etkö jaksa kokata? Tekeekö mieli hakea noutoruokaa tai tilata Woltista?

Ymmärrän. Niin minunkin tekee.

ResQ:n avulla voit ostaa ravintoloiden ja kauppojen hävikkiruokaa ja samalla pelastaa ne joutumasta roskikseen. Konsepti on simppeli: lataa appi, selaa myyntiin asetettua ruokaa tai annoksia, maksa ruoka sovelluksessa ja käy noutamassa. Tällä hetkellä ResQ toimii yli 30 suomalaisessa kaupungissa.

Vähennä pakkausmateriaaleja

Joskus sitä oikein ihmettelee, miksi yksinkertaisten asioiden keksimiseen menee valtavan kauan. Esimerkkinä kauppojen hedelmäpussit, joiden rinnalle on tullut vasta viime vuosina biohajoavia ja kestoja versioita. Valitse siis ne.

Luovu take away -kahvimukeista ja hanki termosmuki, jota voit käyttää uudelleen. Mieti ruokaa ostaessasi, miten se on pakattu – voitko valita vähemmän pakatun vaihtoehdon? Ota ruokakauppaan mukaan kangaskassi. Jos mahdollista, suosi isoja pakkauskokoja.

Panosta kasvisruokaan

Sanon heti alkuun, että en ole kasvissyöjä. Yritin sitä joskus, mutta lukuisten ruoka-aineallergioideni vuoksi siitä tuli liian hankalaa. Yritän ajatella ruokaa sekä-ettäjoko-tain sijasta, ja jo muutaman kasvisruokapäivän pitäminen viikossa on parempi kuin ei mitään.

Fanitan keittiössä ylipäätään kotimaisia juureksia ja harrastan kasvissosekeittoja. Juurekset ja kasvissosekeitot ovat muuten myös askel kohti glamourlaiffia, koska niistä tykkää asuntosäästötilikin. Kannattaa kokeilla!

Semmoset glamourvinkit mulla tällä kertaa. Mitä vinkkejä sinulla on? ❤

Luonnonkosmetiikan kuningaskuluttaja osa 1

luonnonkosmetiikkaLuettelin aiemmin koottuja ekokokeilujani, joita ovat olleet esimerkiksi shampoottomuus, vaatteissa pihistely ja biohajoavat pesuaineet. Näin ilmastokriisistä johtuvan maailmanlopun aattona on jälleen ajankohtaista pohtia kulutusvalintoja – koska kyllä, uskon edelleen, että yksittäisellä kuluttajalla on vaikutusvaltaa.

Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat kolme luonnonkosmetiikkatuotetta. Parhaimmillaan luonnonkosmetiikkatuote tekee hyvää keholle, mielelle ja luonnolle, huonoimmillaan se on tympeä, toimimaton ja kallis. Tässä yhteenveto kolmesta melko tuoreesta kokeilusta.

Santen kristallikivideodorantti

Kristallikivideodorantin teho perustuu luonnossa esiintyvään antibakteeriseen mineraalisuolaan. Kiveä käytetään kastelemalla se ja hieromalla sitä kainaloiden iholle.

+ Pitää kainalot kuivina ja toimii hyvin arkikäytössä. Erikoistapauksissa, kuten lentämisestä aiheutuvassa tuskanhiessä, se ei pidä.

+ Näyttää kauniilta.

+ Riittää tästä ikuisuuteen ja vähentää deodoranttipurkeista kertyvää jätekuormaa.

+ Alkoholiton, hajuton ja lisäaineeton.

+ Pakkauksessa on vähemmän muoviosia kuin tavallisessa roll on -deodoranttipakkauksessa.

– Painava, ja kuulemma menee pudotessaan tuhannen säpäleiksi.

– Teho perustuu alumiiniyhdisteeseen (potassium alum). Alumiinin turvallisuudesta deodoranteissa on ristiriitaista tietoa, mutta Ylen Kuningaskuluttajassa sille annettiin synninpäästö.

Ostettu Ruohonjuuresta, hinta 9,90 €. Hinta-laatusuhde jää plussalle.

Flow kosmetiikan shampoopala, kehäkukka

Saippuapohjainen shampoopala on tehty kasviöljyistä. Siinä ei ole säilöntäaineita, keinotekoisia haju- tai väriaineita saati mineraaliöljyjä. Shampoopalaa käytetään hieromalla sitä märkiin hiuksiin, vaahdottamalla ja pesemällä kuten tavallisesti.

+ Ei jätä jälkeensä muovipakkausta.

+ Jättää hiukset tuuheiksi.

+ + On ystävällinen päänahalle: palashampoon ansiosta monet hiuspohjalleni tyypilliset ongelmat, kuten kuivuus tai kutina, ovat helpottaneet. Tämä on minulle kahden plussan arvoinen plussa.

+ On auttanut pidentämään pesuväliä. Nykyään hiusten peseminen kahdesti viikossa riittää.

– Käyttöliittymä on hankala, ja en mielelläni raahaa shampoopalaa mukanani.

– Kuluu nopeasti.

– Jättää hiukset mattapintaisemmiksi kuin tavalliset kilpakumppaninsa.

– Totuttelu ottaa oman aikansa.

Ostettu Ruohonjuuresta, hinta 9,99 €. Hinta-laatusuhde jää inasen plussalle.

Weledan ihoöljy, laventeli

Ihoöljyn perustana on manteli- ja seesamöljyistä tehty seos, joka on hajustettu aidolla laventelilla. Laventelin tuoksu rentouttaa kehoa ja mieltä ja toimii erityisen hyvin iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

+ Miellyttävä ja hyvin imeytyvä koostumus.

+ Ihana ja rentouttava tuoksu.

+ Pakkauksena kaunis lasipullo, joka ei päädy muoviroskaksi.

+ Kosteuttaa ihoa tehokkaammin kuin kosteusvoide.

– Keksin vain yhden negatiivisen asian: jos öljyä sattuisi pudottamaan lattialle, on melko todennäköistä liukastua. Kaverin puolesta kerron.

Ostettu Stockmannilta, hinta n. 23 €. Tavallaan tuoksuva ihoöljy on turha luksustuote, mutta minulle se toimii sekä rentoutumiseen että ihonhoitoon. Hinta-laatusuhde siksi on täyttä plussaa.

Onko sinulla kosmetiikkavinkkejä? Kerro toki ❤

Miten olla trendin harjalla ja pelastaa maailma?

mel-poole-639611-unsplash
Kuva: Mel Poole / Unsplash

Vaateteollisuus saastuttaa maata, merta ja ilmaa. Hetki sitten Yle uutisoi sen saastuttavan enemmän kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä. Saasteita aiheutuu esimerkiksi puuvillan viljelystä, meriin huuhtoutuvista mikromuoveista ja logistiikasta. Vaatteista tulee pikamuotiajattelun ja heikon laadun vuoksi nopeasti jätettä, ja yli 70 % niistä päätyy kaatopaikoille tai poltettaviksi.

Vaikka uutinen on lohduton, sen lopussa heitetään ilmoille toiveikas ajatus siitä, että kestävä vaatekulutus nousee tulevaisuudessa trendiksi siinä missä kasvissyönti. Koska pääsen kerrankin olemaan trendin harjalla, listaan nyt omat vinkkini kestävään vaatekulutukseen.

Kiinnitä huomiota materiaaliin

Suosi vaateostoksilla luonnonmateriaaleja, kuten pellavaa, silkkiä ja villaa. Ne hengittävät ja pysyvät siisteinä keinokuituisia pidempään. Siinä missä akryylineule nukkaantuu ja muuttuu nopeasti tunkkaiseksi, villaneule pysyy siistinä ja raikastuu ulkoilmassa.

Pidä huolta

Hyvä huolenpito pätee itsesi ja läheistesi lisäksi myös vaatteisiin, kenkiin ja laukkuihin. Oikealla pesulämpötilalla ja tahrojen käsittelyllä pääsee jo pitkälle, ja pesupussin avulla vaate pysyy siistinä pidempään. Vaateharja ja silitysrauta jeesaavat viimeistelyssä, ja vaikka silittäminen onkin välillä pitkäpiimäistä puuhaa, ryhdikäs ja freesi lopputulos palkitsee.

Luonnonmateriaalien ja farkkujen kanssa ratkaisee tuuletustaito – siis se, että roudaa kamat parvekkeelle pesukoneen sijasta. Vaate raikastuu, käyttöikä pitenee. Nahkakengät ja laukut tykkäävät rasvasta, kenkälankista ja suojasuihkeesta.

Pidä listaa

Älä osta turhia asioita, jotka päätyvät jätteeksi ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Panosta laatuun ja tavaroihin ja vaatteisiin, joita tarvitset aidosti. Itse pidän listaa vaatehankinnoista, ja pohdin uusia ostoksia sitä vasten. Ajattelen, että vaatteen pitää olla todella hyvä, jotta sen viitsii ostaa.

Hanki vaatteita ja asusteita käytettyinä

Voisin olla parempikin kirpputorihai, koska kärsimättömänä luonteena menetän kiinnostukseni melko nopeasti. Silti pyrin metsästämään esimerkiksi takkeja ja laukkuja käytettyinä. Osa vaatteistani ja asusteistani, kuten villahuivi, kynähame ja pari laukkua, ovat perittyjä. Ikää niillä on yli 20 vuotta, ja edelleen toimivat. Hyviä kirpparivinkkejä löydät Jennan Kirpputorilta kotoisin -blogista.

Lainaa

Yksiä juhlia varten ei välttämättä tarvitse ostaa uutta mekkoa. Jos kaverin vaatekaapilta ei löydy sopivaa hepenettä, toimii kaupungeissa myös vaatelainaamoja, joista päällepantavaa voi lainata. Näitä ovat esimerkiksi Helsingissä, Järvenpäässä, Tampereella ja Turussa toimiva Vaatepuu sekä Helsingissä toimiva Vaaterekki.

+Vältä verkkokauppoja aamuyön tunteina

Mikään ei ole helpompaa kuin verkko-ostaminen. Sitä kannattaa kuitenkin vältellä tunnekuohuissa, aamuyön tunteina tai muissa tilanteissa, joissa on altis tekemään hutiostoja. Omiin hutiostoihini lukeutuvat kirsikkakuvioinen, liian lyhyt mekko, pari kukkapaitaa ja vekkihame. Onneksi virheistä kuitenkin oppii. Yleensä.

Lue myös:

Kootut ekokokeiluni

Täydellistä vaatevarastoa metsästämässä

Kootut ekokokeiluni

Muoviton maaliskuu herätti minut jälleen miettimään kulutustottumuksiani erityisesti siksi, että tunsin monta pistoa sydämessäni: kyllä, olen ostanut elämäni aikana ihan liian monta take away -kahvia, liian monta pullovettä ja liian monta muovikassia. Olen ostanut tekokuituisia vaatteita, syönyt lihaa ja tehnyt typeriä heräteostoksia.vaatekaappi2Vuosien varrella olen tehnyt myös mitä erinäisimpiä ekokokeiluja, joista osa on toiminut ja osa ei. Johtoajatuksenani on ollut, että meidän vastuullamme on jättää seuraaville sukupolville maailma, jossa on hyvä elää. Välillä tajuntaan hiipii kyyninen ajatus siitä, mitä merkitystä yhden ihmisen valinnoilla on. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että jokaisella valinnalla on merkitystä ja kuinka meille tarjottuihin tuotteisiin, kuten niihin pullovesiin, on hyvä suhtautua kriittisesti – ilman kriittisyyttä mikään ei ainakaan muutu.

Kokosinkin huviksi, hyödyksi ja inspiraationlähteeksi omia kulutuskokeilujani vuosien varrelta. Kuulisin myös mielelläni muiden kokemuksia ja ekologisia life hackeja – niillä kun parhaimmillaan voi parantaa sekä maailmaa että omaa oloaan.

Kookosöljy deodoranttina

Kookosöljyn toimivuudesta deodoranttina on huhuttu netissä jo joitakin vuosia. Tehon on arveltu perustuvan kookosöljyn antibakteerisiin ominaisuuksiin. Niinpä minäkin kokeilin deodorantin korvaamista kookosöljyllä erään kesäloman ajan. Valitettavasti se ei toiminut tarpeeksi hyvin, ja siirryin käyttämään normideodoranttia palatessani loman jälkeen töihin.

Otan mielelläni vastaan vinkkejä toimivista ja ekologisista deodoranteista. Tuntuu vähän hölmöltä hölvätä kainaloon kerros muoviin pakattuja myrkkyjä, mutta toistaiseksi en ole löytänyt toimivampaa ratkaisua: arvostan aika korkealle sen, että ihmiset eivät kaikkoa luotani nenäänsä pidellen.

Shampoottomuus- ja palasaippuakokeilut

Opiskeluaikoina kärsin todella pahasta atooppisesta ihottumasta, joka innoitti tekemään erilaisia kokeiluja kosmetiikan kanssa. Hiusten peseminen pelkällä vedellä tai vaihtoehtoisesti soodaliuoksella oli näistä yksi. Kokeilu teki todella hyvää päänahalle, ja kampaajakin kehui päänahan kuntoa erikseen.

Lopulta kuitenkin vastaan tuli tilaisuuksia, joihin halusin laittaa hiukseni vähän hienommin muotoilutuotteiden avulla. Hiuslaatuni on erityisen itsepäinen, ja muotoilutuotteet näissä tapauksissa ovat todella tarpeen. Muotoilutuotteiden käyttäminen ja niiden poistaminen johtivat hiljalleen takaisin shampoon käyttöön, mutta onnekseni pystyn pitämään pesuvälin aika pitkänä, joten shampoopulloja ei tarvitse ostella kovin usein.

Kun nykyinen shampoopullo kuluu loppuun, ajattelin siirtyä takaisin palasaippuaan, jota käytin jossain vaiheessa. Pakkauksettomuus on palasaippuan etu, mutta se on ollut myös sen haitta, enkä aikoinaan halunnut kuljettaa saippuapalaa mukanani esimerkiksi kuntosalille. #mukavuudenhalu

Pesupähkinät ja biohajoavat siivousaineet

Olen suosinut pyykinpesussa vuositolkulla pesupähkinöitä. Pesupähkinät sisältävät saponiinia, joka liukenee veteen ja toimii pesuaineliuoksena. Käytetyt pesupähkinät voi nakata biojätteen sekaan, joten kyseessä on täysin biohajoava vaihtoehto, joka ei turhaan kuormita vesistöjä.

Pesupähkinöiden tahranpoistokyky ei ole kovin hyvä, joten vaikeissa tahroissa tai todella likaisessa pyykissä olen käyttänyt lisäksi sappisaippuapalaa, jolla olen hangannut tahraa ennen vaatteen nakkaamista pesuun. Kaapeissani on varalla myös ”tavallista pesuainetta”, tosin ympäristöystävällistä sellaista.

Myös muissa siivousaineissa suosin ympäristöystävällisiä ja biohajoavia vaihtoehtoja. Ihan hyvin toimivat.

Laitteiden ja vaatteiden käyttäminen loppuun

Lapsuudenkodissani opetettiin, että uutta ei osteta ennen kuin vanha on rikki. Minulle tämä oppi on ollut todella arvokas, vaikka toisinaan se on tarkoittanut sitä, että minulla on ollut melkoisen noloja laitteita ja vaatteita.

Tässä kooste noloista esimerkeistä (toim. huom. enää ei nolota samoin kuin teininä):

Minulla oli vielä yläasteella c-kasettimalliset korvalappustereot, kun kaikilla muilla oli minidiscejä, cd-soittimia ja kehityksen huippuna mp3-soittimia. Äänittelin c-kasetteja hartaasti, ja se jos mikä opetti arvostamaan sekä huolella tehtyä soittolistaa että mahdollisuutta kuunnella musiikkia missä vain.

Käytin myös noloa kännykkää vuoteen 2015 saakka. Kyllähän te tiedätte nämä vanhat nokialaiset näppäinpuhelimet, jotka eivät hajoa sitten millään. Ja kun nokialainen ei hajonnut, ei minulla ollut tarpeeksi perusteltua tarvetta älypuhelimelle.

Aina välillä tuskailen myös sitä, että kaikilla muilla on tosi hienoja ja cooleja vaatteita. Sitten löydän itseni vaatekaupasta käymässä itseni kanssa väittelyä siitä, onko uusi paita tarpeellinen, kun ehjiä paitoja on ihan tarpeeksi kotona.

Kyllä minä silti vaatteita ostelen, älkää luulko mitään muuta! Ostaessani suosin luonnonmateriaaleja ja vaatteita, jotka vaikuttavat sellaisilta, että niillä on pitkä elinkaari. Mielestäni parasta vaatteissa on tarina, joka vaatteen ympärille vuosien varrella ehtii muodostua. Näistä tarinoista voisin kirjoittaakin ihan oman postauksen joskus.

Mitä ekovinkkejä sinulla on? Ilmianna parhaat ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM