Torstai-illan self-help

Kun tulee tähän ikään*, saattaa oivaltaa erinäisiä asioita elämästä. Kuten sen, että joskus on ihan ok maata töiden jälkeen sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Samoin on ihan ok jättää myöhemmäksi esimerkiksi pyykit, roskien vieminen tai laskujen maksaminen (viimeisin ei kannata silloin, kun eräpäivä on merkittävästi ohitettu.)

Tämän oivalluksen turvin voi

  • juoda jotain kuplivaa sohvalla (join vichyä, ja vielä jotain halpaa sellaista)
  • katsoa Frances Ha:ta aivan tavallisena torstaina (minulla on ollut sellainen hassu sääntö, että elokuvia ei katsella arki-iltaisin, koska ne vievät liikaa aikaa)
  • syödä päivälliseksi neljä suklaakuorrutettua myslipatukkaa (sen sijaan, että kokkaisi jotain terveellistä, aikuista ja järkevää)

Olen myös oivaltanut

  • että tietyn pisteen jälkeen kahvi ei enää piristä (tätä kutsutaan kofeiinin kriittiseksi massaksi)
  • että korkokengillä kävely kipeyttää alaselän
  • että jos niska paukahtaa tiistaina, se on kipeä vielä torstainakin
  • ja että jos menet aamiaistilaisuuteen, älä mene sinne liian aikaisin siksi, että olet neuroottinen oikean paikan löytämisestä (koska sitten joudut ottamaan ruokaa ensimmäisenä, vaikka et millään vielä kehtaisi, ja sitten otat liian vähän etkä kehtaa hakea lisää siinä vaiheessa, kun muut tungeksivat buffetin ympärillä).

Nämäkin oivallukset ovat tätä ikää*.

Mutta se on ok. Kaikki on.

* tämä ikä saavutetaan esim. siinä vaiheessa, kun ei olla enää 20 mutta ei myöskään 30 ja ollaan mahdollisesti valmistuttu jostain tai oltu OIKEISSA TÖISSÄ tai nähty vaikka useampi LAMA (merkittävä sukupolvikokemus!). Toisin sanoen sitä ollaan hankittu ELÄMÄNKOKEMUSTA sen verran, että voidaan käyttää fraaseja ”tässä iässä” tai ”viime vuosikymmenellä” tai ”kun minä olin nuori…” ja samalla hengittää ulos niin, että se ei ole ihan huokaus, mutta merkitsevä uloshengitys kuitenkin.

Hyvää kansainvälistä äidinkielen päivää!

Tänään vietetään UNESCOn kansainvälistä äidinkielen päivää. Teemapäivän tarkoituksena on sekä kielellisen monimuotoisuuden juhlistaminen että äidinkielen merkityksen korostaminen erityisesti koulutuksen näkökulmasta – miten voi oppia, jos ei kunnolla ymmärrä opetuksen kieltä?

Hesarissa on äidinkielen päivän kunniaksi hauska testi suomalaistaiteilijoiden kuolemattomista sitaateista. (On muuten aika paha!)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Oodiksi äidinkielelle kokosin muutamia ajatuksia kielistä:

  • Jokainen kieli on oma, ainutlaatuinen järjestelmänsä. Kielen rakenteet ja sanasto kuvaavat puhujiensa kulttuuria ja elinpiriiä.
  • Jokaisella tulisi olla oikeus oman äidinkielensä käyttämiseen.
  • Kielistä löytyy uskomaton määrä upeita ilmaisutapoja: esimerkiksi pohjoissaamessa on yksikkö, kaksikko ja monikko, meillä vain yksikkö ja monikko. (Ylellä on muuten meneillään ”Sano se saameksi” -proggis!)
  • Suomen kieli on kielenä mahtava: sanoja voi vääntää, taivuttaa ja johtaa mielin määrin.
  • Tapasi käyttää äidinkieltäsi on ainutkertainen. Kielesi ja sanavalintasi kertoo muille sinusta ja maailmastasi, rakentaa sillan ihmisen luota toisen luo, tekee merkityksistä yhteisiä.

Tämän myötä toivotan hyvää sunnuntaita ja hyvää äidinkielen päivää! Käyttäkää kieltä kertomaan toisillenne kivoja asioita, kuvailemaan itseänne ja maailmaanne, tunteitanne ja ajatuksianne. Kukaan muu ei tee sitä paremmin kuin sinä itse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kultaisella ysärillä pikku-Saila on tykännyt Spaissareista ja äikästä – oikeinkirjoituksesta viis! Kiitti kamuille kuvakoosteesta!