Tauon jälkeen

photo_2020-11-13_19-11-13

Puolen vuoden aikana olen

tehnyt töitä sohvalla, tehnyt töitä ruokapöydällä, tehnyt töitä lattialla, tehnyt töitä sängyllä,

ja muutaman kerran tehnyt töitä työpöydällä, mutta vain harvoin, se on sievä mutta liian matala.

Minulle töiden tekeminen on läppärin tuijottamista, joten olen tuijottanut sitä asuntoni jokaisessa nurkassa,

vastaillut viesteihin, joita tulee

Teamsissa, Slackissa, Telegramissa, sähköpostissa, joskus Whatsappissa,

käynyt yllä mainituissa kanavissa metakeskustelua siitä, missä näistä kanavista materiaali, josta pitäisi keskustella, on jaettu, ja ovatko kaikki saaneet tai lukeneet sen ja katsellut sitä tanssia, jota etäpalavereiden ympärillä käydään

Kuuluuko ääni

Hei nyt pätkii

Ei me kuulla sua

Kuva katos

Näkyykö tää näyttö eikö se taaskaan näy

Sori tää verkkoyhteys täällä pätkii nyt ihan sairaasti

Tän presen fontit näyttää ihan paskalta (tämä olen jostain syystä aina minä, ja ne preset ovat minun tekemiäni).

Kaiken kiertyminen tietokoneen ruudun ympärille väsyttää uudenlaisella tavalla, ja ehkä juuri siksi en ole viihtynyt vapaa-ajalla blogissa tai somessa ylipäätään.

Moni on tauon aikana kysynyt, kirjoitanko vielä, koska kirjoitan (kiitos, kun olette kysyneet). Olen miettinyt sitä. Siksihän minä aikoinaan aloitin, että olisi kanava, jossa kirjoitella sellaisia tekstejä, joita en kirjoita töissä.

Se oli joskus hauskaa, kirjoittaminen.

Silloin, kun se ei hautautunut etäpalaverien ja pikaviestikaaoksen jalkoihin, silloin, kun se tuntui harrastukselta, joka kuului kotisohvalle. Mutta kun työt muuttivat satunnaisten etäpäivien sijasta kokonaan sohvalle, tarve erilaiselle vapaa-ajalle korostui.

Puolen vuoden aikana olen yrittänyt harrastaa erilaista vapaa-aikaa, jotta se toimisi vastapainona sohvalle muuttaneelle työlle. En tiedä, olenko onnistunut.

photo_2020-11-13_19-11-20

Olen neulonut. En ole mikään käsityöihminen, vaan oikeastaan jokaisen käsityönopettajan kauhu. Nyt neuloin kuitenkin, että tekisin jotain erilaista.

Aloitin ryijyn. Se oli hauskaa, mutta niska-hartiaseudun ongelmat pakottivat sen tauolle – jos tiedossasi on ei-kyyhöttävä työasento ryijyn tekemiseen, ota yhteyttä!

Olen siivonnut, tuijottanut kattoa, soittanut pianoa, keittänyt loputtomia määriä riisiä, kiertänyt puistot ja muut lähireitit kyllästyttävän monta kertaa.

Olen halunnut heittää tietokoneen seinään, lukuisia kertoja.

Luovuus kuolee, kun ei saa uusia virikkeitä, ja mitä vähemmän on virikkeitä ja uusia ajatuksia, sitä vähemmän on kirjoitettavaa. Tältä vuodelta jäivät pois festarit, keikat, näyttelyt, museokäynnit, kaikki ne asiat, joilla normaalisti lataan itseäni.

Välillä on tuntunut, että jäljellä ei ole yhtäkään laturia, ainoastaan kotona olemista, pikaviestimiin kertyviä uusia tekstirivejä, huonoja uutisia, tiskejä ja ikkunan takana vaihtuva auringon asema.

Ei poikkeusaikaa ja poikkeusvapaa-aikaa ilman jotain kummallisuuksia tai oivalluksia, kuten:

  • Aikoinaan etäpäivä oli positiivinen juttu kerran viikossa, nykyään toimistopäivä silloin tällöin on valonpilkahdus.
  • Aikoinaan keikka piti kokea eturivissä ja mieluiten sopivassa nousuhumalassa, nyt jopa streamattu keikka riittää.
  • Aikoinaan sai osallistua hautajaisiin, mutta keväällä niihin ei päässytkään.
  • Aikoinaan vatsatauti ei vaatinut sen suurempia tutkimuksia, mutta nykyään työterveys lähettää koronatestiin sen vuoksi. (Odottakaa vain käsitetaideteostani ”näin kävin pahassa vatsataudissa koronatestissä ja jäin henkiin kertomaan siitä”)
  • Aikoinaan oli ihan normaalia matkustaa ruuhkabussilla töihin, nykyään yrittää ajoittaa kulkemisensa muihin aikoihin
  • Aikoinaan oli myös normaalia käydä kaljalla töiden jälkeen, halata jotakuta tai juoda toisen lasista.

En tiedä, mikä nykyään on normaalia, mutta jotenkin tämä elämä kuitenkin menee eteenpäin. Ihan kuin tämä blogikin. Siihen huvittaa jälleen kirjoittaa. Kiitos kun olette kysyneet sen perään, ja kiitos jos luitte tänne asti.

5 thoughts on “Tauon jälkeen

  1. Ihanaa, että palasit. ❤

    Siis mä oon tota miettinyt, että en kyllä saakeli vatsataudissa poistu kotoa! Räkätaudissa raahaudun ehdottomasti testiin, mutta vatsapöpössä en pysty. Tulkoot ottamaan kotoa näytteen jos haluavat. 😅

    Mä voisin sanoa elämän jatkuvan mahdollisimman normaalina, mutta pienemmässä piirissä. Ja kauppareissujen, kirjastojen jne. maskeilla.

    Tykkää

    1. Kiitos! ❤ Eihän tässä tiedä, miten päin olisi. WordPressin blogieditorikin on tauon aikana muuttunut ihan kummalliseksi! 😅

      Mä sain onneksi kyydin kaverilta testiin. Mikään muu vaihtoehto ei olisi ollut millään tavalla mahdollinen. Jännittävä matka oli. Hyvin jännittävä.

      Mä kaipaan elämää ilman maskeja, ja oikein hikisiä ja tiivistunnelmaisia keikkoja. Olispa niitä.

      Liked by 1 henkilö

      1. Joo, tääl on tapahtunu muutoksia. Äkkiä niihin pääsi onneksi sisälle. 😄

        Ja siis vaikka mulla on auto, ni en tautisena tasan poistuisi kotoa. Joku roti. 😅

        Maskien käyttö sisätiloissa on pidemmän päälle kyllä ahdistavaa. Ja olisihan se kiva kun ihmisten keskellä ei tarvitsisi miettiä mahdollista altistumista.

        Liked by 1 henkilö

  2. ”Luovuus kuolee, kun ei saa uusia virikkeitä, ja mitä vähemmän on virikkeitä ja uusia ajatuksia, sitä vähemmän on kirjoitettavaa.”

    Tämä, niin paljon tämä.

    Mutta ihanaa, että tulit katkaisemaan hiljaisuuden, sinun tekstejäsi on aina ilo lukea. ❤

    Liked by 1 henkilö

    1. Ihanaa, kun vielä luet! Lämmittää ❤ Näin pitkä hiljaisuushan on kaikkia influensoinnin sääntöjä vastaan, mutta mahtavaa, että kaikki eivät siitä huolimatta ole kadonneet!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s