Nainen ja ihminen

ashton-mullins-138190-unsplash
Kuva: Ashton Mullins / Unsplash

Kun minä täytin 30, kohtasin ajatuksen siitä, että parhaat vuoteni olisivat jo menneet. Se tuli minulle monesta lähteestä. Omasta päästäni, kulttuurista, otsikoista, jotka tarttuvat naisen ulkonäköön saavutusten sijaan.

Ajatukseni olivat jotain sen kaltaisia, että tämänikäiset naiset harrastaisivat lähinnä rapistumista, että heillä olisi kiire ryppy- ja selluliittivoideosastolle ja että heidän pitäisi kiinnittää huomiota laskevaan hedelmällisyyteensä, harmaantuviin hiuksiinsa, raskausarpiinsa, veltostuviin kudoksiinsa, siihen, että eivät ole haluttuja sinkkumarkkinoilla sekä siihen, että ovat työnantajille riski, koska hedelmällisyys (joka loppui oikeastaan eilen, mutta silti se on riski).

Tarkkailin noita ajatuksia aika huolella ja mietin, mistä ne kertovat. Nehän ovat ihan pimeitä eivätkä ne tule minulta itseltäni.

Jos vertaan itseäni 20- ja 30 -vuotiaana, ero on kuin yöllä ja päivällä, siten, että 30 on päivä. Olen rohkeampi, viisaampi, empaattisempi ja avarakatseisempi. Olen paremmassa kunnossa, iloisempi ja elän elämää, jota en olisi 20-vuotiaana uskaltanut elää. Ikä on tuonut viisautta ja rauhaa, jotka molemmat auttavat kyseenalaistamaan ulkonäkökeskeisiä ajatuksia ja viestejä, koska niitä täällä riittää.

Kulttuurissamme arvostetaan nuoruutta ja kauneutta niin paljon, että se muokkaa todellisuutta ja ajatuksiamme aivan nurinkurisiksi. Kun Viveca Lindfors voitti taitoluistelun EM-pronssia, teki Seiska artikkelin kärjellä tällaisia kuvia taitoluistelijakaunotar julkaisee somessa. (Ei, en linkkaa juttua, koska en halua sille klikkejä). Kun ranskalaiskirjailija Yann Moix markkinoi uutta kirjaansa, hän päätti herättää huomiota kertomalla, että ei pidä yli 50-vuotiaista naisista.

Kulttuurissamme nainen typistetään päivittäin pelkäksi ulkonäöksi. Objektiksi, jonka luonteella, lahjakkuudella tai saavutuksilla ei ole mitään väliä, koska huomio kiinnittyy kuitenkin pelkkään kuoreen. Siksi ei ole ihme, että minunkin päähäni välillä pälkähtää niitä turhia ajatuksia omasta rapistumisestani.

Olen miettinyt, kuinka olla sekä ihminen että nainen. Koska nainen kutistuu arvostelun ja katseen kohteeksi, jota ei arvoteta saavutusten tai älyn perusteella, nainen jää jotenkin puolikkaaksi. Joskus en sen vuoksi halunnut olla nainen ollenkaan. Nyt haluan, mutta samalla haluan olla ihminen, jolla on ajatuksia, tunteita, saavutuksia, kipuja ja suruja, ihminen, joka on osa muiden ihmisten verkkoa ja joka tulee nähdyksi ihmisenä ja lähimmäisenä, ei hyvänä perseenä tai naisena, joka alkoi juuri rapistua.

Lue myös:

FACEBOOK      BLOGLOVIN      INSTAGRAM

9 thoughts on “Nainen ja ihminen

  1. No tämä! Ihan totta puhut!

    Mä täytän 30v. kesällä. Asia ei hirveästi ahdista, mutta sen sijaan ensimmäiset rypyt aiheuttivat ahdistusta. Koska ei saisi olla ryppyjä. Kuten ei saisi olla raskausarpia, rasvaa reisillä ja vyötäröllä, eikä mitään muutakaan mitä isolta osalta naisia löytyy! Sen sijaan pitäisi olla vatsalihakset, isoksi treenattu peppu ja isot tissit.

    Vartaloni ei sovi nykyihanteisiin ja koen siitä välillä huonommuutta ja stressiä. Mutta kun joku julkaisee kuvan vatsamakkaroistaan tai aikuinen nainen kasvoistaan kera ryppyjen, tajuan pitäväni heitä kauniina ja ymmärrän itsekin olevani vallan hyvä!

    Itse tulisin mielummin nähdyksi huumorintajuisena naisena, joka on valmis auttamaan muita. Naisena, joka on oppinut huolehtimaan myös itsestään, eikä jätä itseään enää aina viimeiseksi. Naisena, joka tykkää keskustella, lukea ja kirjoittaa. Naisena jolla on mielipiteitä. Enkä pelkkänä vartalona ja kasvoina.

    Liked by 2 people

    1. On muuten jännä, kuinka sitä välillä suhtautuu itseensä niin kriittisesti. Muita pitää kauniina ja mainioina kaikkine puutteineen, kun omaa ulkonäköään syynää tyytymättömänä ja suurennuslasilla. Vaikka kaikki me olemme juuri hyviä ja riittäviä tällaisina.

      Mä muuten näen sut juuri tuollaisena: huumorintajuisena, auttavaisena, hyvänä kirjoittajana ja kokonaisena ihmisenä ❤

      Liked by 1 henkilö

  2. Mahtava kirjoitus! Terkuin toinen kolmekymppinen, joka voi allekirjoittaa kaiken tuon, mitä kirjoitit kaksi- ja kolmekymppisyyden eroista. Mä oon päättänyt, etten ikinä lopeta synttäreideni juhlimista, sillä ainakin toistaiseksi olen vuosi vuodelta ollut vain tyytyväisempi elämääni ja olooni itseni kanssa.

    Liked by 2 people

  3. Nyt kyllä turiset niin totta kuin vain voi turista. Jos tämä olisi ollut puheenvuoro jossakin tilaisuudessa, niin olisit vain voinut pudottaa mikin suorilta käsiltä lattialle ja saanut yleisöltä ablodit seisaaltaan.

    Liked by 2 people

Vastaa käyttäjälle Anu / Mielilandia Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s