Tampereelta moro

tampereelta-moroKäväisin viikonloppuna Tampereella, ja löysin itsestäni lisää tamperelaisuutta – siis sen lisäksi, että se on painettu syntymätodistukseeni kaupungiksi, ja sen lisäksi, että siellä on minun ihmisiäni ja minun kieleni.

Heti saavuttuani menin rautatieaseman k-kauppaan ostamaan evästä – kassamyyjä tervehti moro.

Kävelin nuoruuteni katuja, nautin Helsinkiä hitaammasta rytmistä ja pysähdyin kioskille ostamaan kortin – myyjä tervehti moro.

Sitten huomasin sanovani bussikuskille moro.

Bussin ikkunasta katsoin tuttuja kaupunginosia ja mietin, kuinka 10 vuotta sitten oli ihan normaalia kävellä keskustan baareista Nekalaan tai vaikka Hervantaankin, jotta ei tarvitsisi maksaa bussissa yölisää.

(Silloin ylipäätään oli normaalia juhlia koko yö, käyttää matalavyötäröisiä farkkuja ja liittymäpakettina tekstariliittymää.)

Paluumatkalla kohti rautatieasemaa minua 10 vuotta nuorempi haalarikansa soitti kaiuttimistaan Eppu Normaalia ja minä lauloin heidän mukanaan

missä oletkaan ollut kaikki nämä vuodet

oletko muistanut kuinka silloin rakastin sua

Aurinko paistoi viistosti. Oli melkein kevät.

7 vastausta artikkeliin “Tampereelta moro

  1. Mie jostain syystä oon aina häpeillyt, enemmän tai vähemmän, omaa murrettani. Muualla päin Suomea liikkuessa tai vieraiden ulkopaikkakuntalaisten kanssa puhuessa siitä yrittää hioa pahimmat kulmat, oikoa isoimmat viännöt.

    Nyt vasta pikkuhiljaa alkaa tajuta, et hei mitä järkeä? Miksi? Murteethan on ihania! Vähitellen olen alkanut itselleni luvan puhua pulputtaa, mut en ihan vapautuneesti vielä kuitenkaan.

    Ehkä jonain päivänä uskallan olla rohkeesti just se maalaisserkku kuin olen :’D

    Liked by 1 henkilö

    1. Murteet on just ihania! ❤ Ja kenenkään äidinkieli ei ole se koulussa opetettava yleiskieli (jota joskus kirjakieleksi kutsutaan), vaan juurikin se oma kotimurre. Erilaiset kieliasenteet ja koulussa opetettava kielimuoto varmaan vaikuttavat siihen, että moni puhuja hioo murteestaan terävimpiä kulmia pois.

      Mä itse luulin pitkään, että en puhu mitään murretta – toki monet hämäläismurteen piirteet ovat aika lähellä yleiskieltä ja lisäksi ympärilläni kaikki puhuivat samoin. No, sitten muutin Helsinkiin ja vasta siellä tajusin, että omassa puheessa on sittenkin jotain "outoa" 😀

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s