Käväisin viikonloppuna Tampereella, ja löysin itsestäni lisää tamperelaisuutta – siis sen lisäksi, että se on painettu syntymätodistukseeni kaupungiksi, ja sen lisäksi, että siellä on minun ihmisiäni ja minun kieleni.
Heti saavuttuani menin rautatieaseman k-kauppaan ostamaan evästä – kassamyyjä tervehti moro.
Kävelin nuoruuteni katuja, nautin Helsinkiä hitaammasta rytmistä ja pysähdyin kioskille ostamaan kortin – myyjä tervehti moro.
Sitten huomasin sanovani bussikuskille moro.
Bussin ikkunasta katsoin tuttuja kaupunginosia ja mietin, kuinka 10 vuotta sitten oli ihan normaalia kävellä keskustan baareista Nekalaan tai vaikka Hervantaankin, jotta ei tarvitsisi maksaa bussissa yölisää.
(Silloin ylipäätään oli normaalia juhlia koko yö, käyttää matalavyötäröisiä farkkuja ja liittymäpakettina tekstariliittymää.)
Paluumatkalla kohti rautatieasemaa minua 10 vuotta nuorempi haalarikansa soitti kaiuttimistaan Eppu Normaalia ja minä lauloin heidän mukanaan
missä oletkaan ollut kaikki nämä vuodet
oletko muistanut kuinka silloin rakastin sua
Aurinko paistoi viistosti. Oli melkein kevät.
Mie jostain syystä oon aina häpeillyt, enemmän tai vähemmän, omaa murrettani. Muualla päin Suomea liikkuessa tai vieraiden ulkopaikkakuntalaisten kanssa puhuessa siitä yrittää hioa pahimmat kulmat, oikoa isoimmat viännöt.
Nyt vasta pikkuhiljaa alkaa tajuta, et hei mitä järkeä? Miksi? Murteethan on ihania! Vähitellen olen alkanut itselleni luvan puhua pulputtaa, mut en ihan vapautuneesti vielä kuitenkaan.
Ehkä jonain päivänä uskallan olla rohkeesti just se maalaisserkku kuin olen :’D
TykkääLiked by 1 henkilö
Murteet on just ihania! ❤ Ja kenenkään äidinkieli ei ole se koulussa opetettava yleiskieli (jota joskus kirjakieleksi kutsutaan), vaan juurikin se oma kotimurre. Erilaiset kieliasenteet ja koulussa opetettava kielimuoto varmaan vaikuttavat siihen, että moni puhuja hioo murteestaan terävimpiä kulmia pois.
Mä itse luulin pitkään, että en puhu mitään murretta – toki monet hämäläismurteen piirteet ovat aika lähellä yleiskieltä ja lisäksi ympärilläni kaikki puhuivat samoin. No, sitten muutin Helsinkiin ja vasta siellä tajusin, että omassa puheessa on sittenkin jotain "outoa" 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
Tampere on ihana, välitön ja vilpitön ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Niin on! Ja jalkakäytävillä on enemmän tilaa ja vähemmän kiire kuin Helsingissä ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Ah, ihana Tampere ❤ Vaikken täällä ole syntynytkään, olen tänne 10 vuodessa ihan kotiutunut 🙂 Tampereella varmaan parasta on se, että kaikkea löytyy, mutta kaupunki on silti pieni ja kotoinen.
TykkääTykkää
Tampere on kyllä tosi kotoisa ja rytmiltään sopivan verkkainen. Ja mikään ei ole liian kaukana, paitsi ehkä Hervanta aamuyöllä 😀
TykkääTykkää