Välillä uusien kirjojen lukemisen sijaan tekee hyvää muistella vanhoja. Moni kirja kestää useamman lukukerran ja herättää eläviä muistoja mieleen – muistan vieläkin, kuinka intensiivisesti luin Täällä Pohjantähden alla -sarjan kakkososaa ja samalla menetin sen sisällissota- ja vankileirikuvausten takia yöuneni.
Oliko se vaikuttavaa kirjallisuutta? Kyllä vain. Joten, Täällä Pohjantähden alla ja muut vaikuttavat kotimaiset, olkaatten hyvät:
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Täällä Pohjantähden alla on aina ollut minulle se suurin suomalainen teos, jonka pariin myös palaan säännöllisesti. Se on sekä laadukas historiallinen romaani että tarkka ihmiskuvaus. Samalla se kertoo minulle omasta taustastani. Olen varttunut hämäläisellä maaseudulla, ja niin vaan moni asia romaanisarjan maailmassa tuntuu vieläkin kovin tutulta.
Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa
Säädyllinen ainesosa oli parhaita vuonna 2016 lukemiani kirjoja. Se kuvaa vivahteikkaasti ja hienopiirteisesti sotien jälkeistä Suomea ja naisia sukupuoliroolien puristuksessa. Säädyllinen ainesosa jatkaa töölöläisten perhedraamojen kaanonia. Niiden äiti on Helvi Hämäläisen romaani Säädyllinen murhenäytelmä – ei huono kirja sekään.
Hannu Raittila: Ei minulta mitään puutu
Ei minulta mitään puutu käsittelee jatkuvan kasvun mahdottomuutta massiivisiksi paisuvien suviseurojen kautta. Kaikkien aikojen suurimpien suviseurojen keskelle rakentuu paitsi jättisuuri teltta, myös kokonainen pienoisyhteiskunta erilaisine ihmiskohtaloineen. Ironiastaan ja vedenpaisumuskertomuksestaan huolimatta teoksessa on myös lempeyttä.
Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö
Monika Fagerholm taitaa sekä mystisen ja kiehtovan kielen että tarkkanäköisen naiskuvauksen. Amerikkalainen tyttö on kerroksellinen romaani paitsi eräältä pikkupaikkakunnalta kuolleena löytyneestä amerikkalaisesta tytöstä että seudun muista tytöistä ja naisista kohtaloineen ja kasvukipuineen. Kirjan arvoituksellinen tunnelma jää resonoimaan mieleen pitkäksi aikaa.
Tove Jansson: Mikä tahansa Muumikirja
Minä olen monen ysärilapsen tavoin kasvanut Muumien parissa. Ensin oli tv-sarjat, elokuva ja sitten lopulta vähän vanhempana itse kirjat. Muumikirjat jaksavat viehättää kerta toisensa jälkeen, ja ne tarjoavat ajateltavaa isommalle ja pienemmälle lukijalle. Taikatalvesta voit lukea kirjoituksen täältä.
Mitä kotimaisia suosikkeja sinulla on?
Ensimmäisenä tulee mieleen Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Teos vaan vie mukanaan joka kerta, kun sen lukee ja joka kerralla se sodan surumielisyys vaan puskee enemmän ja enemmän läpi rivien välistä.
Anja Snellmanin Antautuminen on toinen, sillä näen siinä niin paljon itseäni ja opin joka kerralla uutta, kun sen sivut kahlaan läpi. Todella kaunista tekstiä.
TykkääTykkää
Tuntematon on myös valtavan hyvä, ja sellainen kirja, joka tulee uniin. Mutta kun luin Täällä Pohjantähden allan, Tuntematon jäi kuitenkin sen varjoon.
Oon kuullut paljon hyvää Antautumisesta, pitää napata lukuun!
TykkääTykkää
Kolme kotimaista tuli heti mieleen, joita lähtisin suosittelemaan. Eivät ehkä ole niin klassikkoklassikkokamaa, mutta tykkäsin kovasti. Eli Sofi Oksasen Norma, Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi ja Minna Rytisalon Lempi. Etenkin tuo viimeinen oli todellinen yllättäjä ja vei mukanaan tunteesta toiseen!
TykkääTykkää
Ennen päivänlaskua ei voi:n luin joskus kymmenisen vuotta sitten. Se jätti mulle vain todella hämmentyneen olon 😀 Normasta tykkäsin kans tosi paljon, ja Lempistä oon kuullut älyttömän paljon hyvää – on pitänyt lukea se jo vaikka kuinka kauan!
TykkääLiked by 1 henkilö