Someton sunnuntai

Kirjoitin aiemmin tulevan vuoden visioinnista ja sanan valitsemisesta. Tämän vuoden sanani on rauha. Se on iso sana, jota voi soveltaa moniin asioihin. Rauhan voi tehdä itsensä ja muiden kanssa, mutta sitä voi pilkkoa pienempiinkin palasiin. Aloitan yksinkertaisesta: teen rauhan puhelimeni kanssa.

Hankin älypuhelimen myöhään, vasta vuoden 2014 lopussa. Yksi syy oli se, että minulla on tapana käyttää tavarat loppuun. Vanha Nokiani ei suostunut hajoamaan, joten eihän sitä voinut vaihtaa. Missasin samalla kaikki jännittävät WhatsApp-ryhmät ja Instagramin kuvafeedin. Toinen syy oli se, että en halunnut muuttua puhelinriippuvaiseksi ja keskittymiskyvyttömäksi, ihmiseksi, joka räplää puhelintaan aamupalapöydässä, vessassa ja bussissa.

someton-sunnuntai
Eräs sunnuntai Töölönlahdella

Älypuhelimesta tuli pian minulle tärkeä, enkä halua vähätellä sen merkitystä. Kirjoitan sinne talteen ideat, äänitän stemmat ja pidän sen avulla yhteyttä ystäviin eri puolella Suomea ja maailmaa. Tykkään Instagramista, rakastan Spotifyä, olen se nolo täti, joka snäppää.

Mutta samalla minusta on tullut aika riippuvainen. Puhelimen notifikaatiot katkaisevat tekemisen helposti, ja samalla ne ruokkivat aivojen palkitsemisjärjestelmää. Viestejä, reaktioita, kaikkea nopeatempoista ja hauskaa haluaa koko ajan enemmän.

Kun aivot tottuvat jatkuvaan ärsyketulvaan, on vaikea keskittyä hidastempoisempaan tekemiseen, kuten kirjan lukemiseen. Sitten alkaa käydä perinteisiä, niitä, että ottaa puhelimen käteensä katsoakseen kelloa, huomaa notifikaatiot, jää perkaamaan niitä, laittaa puhelimen pois ja tajuaa, ettei tiedä, mitä kello on.

Siinä ei ole järkeä.

Siksi olen alkanut tehdä pieniä muutoksia. Sunnuntaisin en avaa Facebookia, Instagramia tai Snapchattia. Bussissa luen kirjaa puhelimen selaamisen sijasta. En enää käytä puhelinta herätyskellona, joten sillä ei ole syytä olla sängyn vieressä.

Tuntuu hassulta, että sometonta päivää pitää erikseen viettää. Tuntuu hassulta, että se on ajatuksena vallankumouksellinen ja sellainen, että siitä pitää erikseen kirjoittaa. Someton päivä antaa minulle tilaa palautua, se tekee minusta fiksumman. Siksi siitä on hyvä kirjoittaa.

Rauhallista tiistaita ❤

FACEBOOK   BLOGLOVIN   INSTAGRAM

10 vastausta artikkeliin “Someton sunnuntai

  1. Mä hankin älypuhelimen sua noin puoli vuotta myöhemmin. Nyt odotan, että tämä hajoaa, että voisin siirtyä takaisin tavalliseen näppäinpuhelimeen. En tiedä toimisiko mulla kokonaan someton päivä. Olen sen sijaan yrittänyt vähentää puhelimen käyttöä joka päivä (huonolla menestyksellä), kun olen kuitenkin töissäkin päivät pitkät tietokoneella. Tai toimii se ehkä silleen, että tietyt asiat hoidan vaan tietokoneella (esim. bloggaamisen) enkä puhelimella.

    Tykkää

    1. Ja nykyään, kun melkein kaikesta on appi, tuntuu hassulta ajatukselta, että vielä hetki sitten piti mennä tietokoneelle käydäkseen vaikka Facebookissa 😀 Oon itsekin rajoittanut appien käyttöä ja puhelimella roikkumista, ja käyn esim. Facebookissa lähinnä koneella tätä nykyä.

      Tykkää

      1. Muakin rassaa se! Poistin hiljattain notifikaatiot kaikista muista paitsi WhatsAppista ja Telegramista. Tällä tavalla pikaviestit tavoittaa helposti, mutta instat, facet ja twitterit saa levätä taustalla.

        Tykkää

  2. Amen tälle tekstille! Some on nielaissut niin ison osan meidän ajankäytöstä, että yksikin päivä ilman Facea, Instaa ym. tekee tosi hyvää. Kun kaiken muun tekemisen ohella selailee välillä somea, keskittyminen herpaantuu helposti ja asioiden tekemisessä kestää paljon kauemmin.

    Tykkää

  3. ”Toinen syy oli se, että en halunnut muuttua puhelinriippuvaiseksi ja keskittymiskyvyttömäksi, ihmiseksi, joka räplää puhelintaan aamupalapöydässä, vessassa ja bussissa.”

    Hannasin myös älypuhelinta vastaan samoista syistä ja hankinkin ensimmäiseni vasta saman vuoden kesänä kuin sinäkin. Vaikka sitä kuinka vannoi, ettei tuijota kännykän ruutua muiden ihmisten seurassa, niin jotenkin siihen vain ajautui, koska muutkin tekivät niin. Puhelin vain kasvoi käteen kiinni. Nykyään siitä on jo osannut onneksi irroittaa ja luuri unohtuu moneksikin tunniksi eteisen pöydälle tai takin taskuun. Täysin somettomaan päivään en ole vielä pystynyt, joten nostan todellakin siulle hattua. 🙂

    Liked by 1 henkilö

  4. Se on kyllä älytöntä, kuinka helposti seurassakin tulee tuijotettua kännykän ruutua. Onneksi puhelimesta on nykyään koko ajan helpompi ja helpompi myös irtautua 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s