Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa

Kun olin koulussa, minulla ei ollut unelmahommaa. Tunsin sen takia suurta tuskaa ja epävarmuutta. Moni asia kiinnosti ja pärjäsin kaikissa aineissa yhtä hyvin – paitsi kuvaamataidossa, koska no, jotkut eivät vain opi piirtämään. En koskaan tiennyt, mitä minusta tulisi isona. Joka kerta, kun joku kysyi haaveammattia tai tulevaisuudensuunnitelmia, ahdistuin. En minä tiedä, vastasin, vaikka oikeastaan tiesinkin. Minä halusin kirjoittaa, mutta en uskaltanut sanoa sitä ääneen. Se ei tuntunut oikealta työltä.unelmahommissaKunnes sitten kävi niin, että kirjoittamisestakin tuli oikea työ. Kukaan ei vain ollut keksinyt sisältömarkkinointia silloin, kun tuskailin ammatinvalintaa 9. luokalla. Bloggaamistakaan ei oikeastaan ollut silloin olemassa nykymuodossaan, eikä montaa muutakaan viimeisen 10 vuoden aikana syntynyttä työtä.

Työtehtävät ja -tavat ovatkin muuttuneet valtavasti. Harrastuksestaan voi tehdä työn ja töitä voi tehdä samalla, kun kiertää ympäri maailmaa. Satu Rämö ja Hanne Valtari antavat tästä paljon esimerkkejä kirjassaan Unelmahommissa – tee itsellesi työ siitä mistä pidät (2017).

Teos käsittelee nimensä mukaisesti unelmahommia ja sitä, miten niihin pääsee. Rämö on toimittaja, designkaupan pitäjä, matkailuyrittäjä ja ammattibloggaaja. Valtari on ammattibloggaaja, toimittaja ja tuottaja. Molemmat ovat onnistuneet kokoamaan erilaisista palasista itselleen unelmauran, ja unelmahommat joustavat siten, että niitä voi tehdä vaikka Balilta.

Olen printannut neljä erilaista käyntikorttia: yhtä jaan matkailuyhteyksissä, toista viestintä- ja toimittajakeikoilla, kolmas on blogilleni, ja neljäs kortti esittelee minut designkauppiaana. Tilaisuuden mukaan kaivan taskusta oikean kortin.

Miten unelmahommiin pääsee?

Unelmahommiin ei pääse tuosta vain. Uran alussa joutuu tekemään kompromisseja kartuttaakseen kokemustaan. Pitää tunnistaa omat erityistaitonsa ja vahvuutensa ja olla sitkeä. Vahvuuksien ja itselle merkityksellisten asioiden miettimistä varten kirjassa on pohdintatehtäviä.

Rämön ja Valtarin teksti on helppolukuista, ja se onnistuu tekemään yksityisestä yleistä.  Erityisesti minulle jäi mieleen Valtarin kuvaus epätoivostaan työvoimatoimiston tiskillä ja siitä, kuinka kirjoittamistyöt lähtivät sen jälkeen hiljalleen luistamaan. Unelmahommissa todella on inspiroiva ja valaa uskoa lukijaansa.

Teoksessa on kiitettävästi käytännön esimerkkejä oman työn hinnoittelusta, aikatauluttamisesta ja suunnittelusta. Ne ovat tervetulleita aikana, jona yrittäjyys ja projektityö lisääntyvät, mutta konkreettiset esimerkit vaikkapa siitä laskutuksesta puuttuvat.

Rämön ja Valtarin kuvaama työnteon tapa on elämäntapa, ja työn ja vapaa-ajan rajat häilyvät. Jos on unelmahommassaan ja kokee tekemisensä merkitykselliseksi, se ei haittaa. Unelmaduunarinkin pitää silti muistaa huolehtia jaksamisestaan.

Onko ok, jos ei ole unelmatyötä?

Haluan kehittää merkityksellisyyden ajatusta hieman pidemmälle. Merkityksellisyyden ei ole pakko löytyä työstä, eikä kaikilla ole uraan liittyviä tavoitteita tai unelmia. Kaikilla ei ole sellaisia unelmia, joita toteuttamalla voisi tulla taloudellisesti toimeen. (Omat tällaiset sivu-unelmat: runojen kirjoittaminen, opiskelu, metsässä hengailu ja kissanpentujen paijaaminen päivittäin.)

Jos työ on sinulle vain työtä ja unelmasi ovat jossain työn ulkopuolella, se on ihan ok. Siksi kannattaa pyrkiä löytämään hyvä kompromissi, jossa omalle unelmatekemiselle, kuten perheen kanssa ajan viettämiselle tai puutarhanhoidolle, on tarpeeksi aikaa.

Tärkeintä on, että oman tekemisensä kokee mielekkääksi ja merkitykselliseksi ja että elämässä on tilaa tekemiselle, jolla on väliä – oli se sitten työtä tai jotain muuta.

Hyvä kiertämään

Lopuksi haluan kertoa tarinan siitä, miten päädyin lukemaan Unelmahommissa-kirjaa. Sarkasmia ja shampanjaa -blogin Riina oli kirjoittanut teoksesta, ja minä syöksyin kommentoimaan postausta kiinnostuneena. Riina tarjoutui pistämään hyvän kiertämään ja lähetti kirjan minulle postissa. Samalla hän toisti kirjassakin esitettyä oppia verkostojen ja jakamisen tärkeydestä.

Muiden auttaminen auttaa itseäkin ja kaveria kannattaa aina jeesata, eikä verkoston vaikutusta voi vähätellä. Siksi minäkin pistän kirjan nyt kiertämään kaveriporukkaani.

Mikä sinun unelmahommasi on?

11 vastausta artikkeliin “Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa

  1. Varmasti on hyvä kirja! Hienoa, että ovat tehneet tuon. Piste iin päälle, kun on vielä ihan käytännön esimerkkejäkin, eikä vain ympäripyöreyttä.

    Mä olen itse asiassa unelmahommissa itsekin 🙂 Oon juurikin tehnyt monesta erilaisesta palasesta (ja harrastuksesta) elinkeinon, jo(i)ta voi tehdä mistä tahansa. Vapaus ei kuitenkaan syntynyt ihan tuosta vaan, mutta ei kukaan varmasti niin oletakaan. Tai jos olettaa, että se on niin yksinkertaista, niin on vahvasti hakoteillä 🙂 Kaiken vanhan tosin aikoinani jätin poks vaan, mutta se oli lopulta vain hyvin pieni osa matkaa.

    Tykkää

    1. Joo, mun mielestä mahtavinta tuossa oli just se konkretia 🙂 Ei pelkkiä pilvilinnoja, vaan käytännönläheisiä vinkkejä ja niitä epätoivon tai väsymyksenkin hetkiä.

      Kiva, että säkin oot unelmahommissa 🙂 Mä oon ainakin vielä myös säännöllisen palkkatyön turvissa. Vaikka työtehtävät niitä mukavia kirjoittamishommia ovatkin, toisi päätoiminen yrittäjyys ihan eri tavalla vapautta – mutta paljon stressiä tietenkin myös. Nyt on hyvä näin 🙂

      Tykkää

  2. Olen aina ollut oikea keskinkertaisuus. En huono, mutten loistavakaan. Kiinnostaa vähän kaikki, mutta kiinnostaako tarpeeksi oikein mikään…? Haaveissani olen menestynyt dekkarikirjailija, mutta sitä kohti en ole hetkeäkään pyrkinyt. Ehkä vaan jaan tätä postia 😀

    Tykkää

    1. Mutta eikö sitä ”kiinnostaa vähän kaikki” -tuntemusta voisi pitää tosi positiivisena juttuna? Sulla on paljon suuntia, joihin voit lähteä – ja voit jakaa sitä postia samalla, kun mietit suuntia tai alat hahmotella dekkarikässäriä 🙂

      Mutta tunnistan tuon ajatuksen, että ”vähän kaikki kiinnostaa, mutta kiinnostaako mikään tarpeeksi”. Niiden erilaisten kiinnostuksenkohteiden välille voi löytyä tosi uniikkeja yhdistelmiä, ja se on tosi hyvä juttu! Esim. mulle on ollut näissä ”humanistihommissa” yllättävän paljon hyötyä siitä, että oon opetellut huvikseni vähän ohjelmointia 😀

      Liked by 1 henkilö

      1. Ehkä tää pitäis just ottaa voimavarana. Jotenkin sitä vaan nyt sekoilee sen suhteen, mihin suuntaan sitä seuraavaksi lähtisi, kun taustalla on amk-tutkinto ja opintoja kahdelta eri alalta avoimessa yliopistossa. Ehkä se suunta vielä löytyy. 🙂

        Tykkää

      2. Joo, just näin! Monipuolisuus on voimavara. Nykyään työelämässä saa opetella jatkuvasti uusia juttuja, ja just oppimiskyky ja monipuolisuus nousee tosi isoon arvoon 🙂 Oma suunta löytyy kyllä, vaikka ajatuskarttoja piirtelemällä. Ne auttoi mua aikoinaan 🙂

        Liked by 1 henkilö

  3. Kiva postaus! Löysin tänne nyt ekaa kertaa Instagramin kautta.

    Mäkin kirjoitan työkseni (ja bloggaan huvikseni :)) ja luin tämän kirjan viime keväänä, kun tein siitä kirja-arvion. Pidin sitä tosi inspiroivana, ja tykkäsin, miten se valotti myös mm. ammattilaisblogien ansaintalogiikkaa ja ylipäänsä sitä työmäärää postausten takana. Ja ennen kaikkea oli virkistävää, että kirja toi esiin sitä, miten tulot voi muodostua monesta pikkupurosta, eikä jokaisen tarvi nykymaailmassa tavoitella vakituista palkkaduunia.

    Jos tykkäsit Unelmahommista, niin vinkkinä: Frank Martelan jo vähän vanhempi teos Valonöörit käsittelee vähän samoja aiheita kuitenkin pikkuisen eri vinkkelistä. Itselläni on se juuri nyt kesken, ja tykkään kovasti. 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista ja kirjavinkistä 🙂 Käväisenpä heti lukemassa sun blogia!

      Mua ilahdutti tuossa kirjassa myös se konkretia ja uusien näkökulmien tuominen työelämään. Vaikka silpputyö toisaalta kauhistuttaa, toisaalta se tuo myös mahdollisuuksia mielenkiintoisiin projekteihin 🙂

      Frank Martelasta tuli mieleen Lauri Järvilehdon kirja ”Upeaa työtä: näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan”. Siinä on myös tosi paljon käytännön vinkkejä ja harjoituksia omien vahvuuksien tunnistamiseen, itsensä kehittämiseen ja työnhakuun. Mulle oli siitä valtavan paljon apua silloin, kun valmistuin ja kärsin vakavasta ”mikä-musta-tulee-isona” -ahdistuksesta.

      Tykkää

  4. Mielenkiintoisen oloinen kirja! Minä en edelleenkään tiedä, mikä olisi unelmahommani (tai tietysti jos siitä koirien rapsuttelusta, kirjojen lukemisesta, valokuvailusta ja blogin raapustelusta saisi toimeentulon, niin siinä olisi aika oiva yhdistelmä), mutta ehkä se joskus vielä selviää 🙂

    Tykkää

    1. Suosittelen kirjaa kyllä, siinä on paljon hyviä pohdintakysymyksiä, joiden avulla voi miettiä omia vahvuuksiaan ja omaa suuntaansa. Siinä on muuten hyviä vinkkejä myös ammattibloggaajaksi tähtäävälle 🙂

      Eikä mun mielestä tarvitse tuntea paineita siitä, jos unelmahommaa ei löydy just työelämästä – sittenhän työstä tulee vaan keino rahoittaa vapaa-aikaa, jolla tekee niitä itselle merkityksellisiä juttuja. Pääasia, että on kivaa ja tarpeeksi aikaa sille kivalle 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s