On ollut melko avartavaa tajuta muutamia asioita, kuten
että mikään ei ole koskaan valmista tai täydellistä
että elämä on pitkälti keskeneräisyyden sietämistä.
Esimerkiksi siten, että kun tukka on hyvin, leuassa on finni tai kun naama on hyvin, tukka ei ole. Tai että taulujen ripustamiseen muuton jälkeen saattaa kestää reilu vuosi.
Elämässä jokin asia on aina kesken. Pesuohjelma, opinnot, työprojekti, jokin muu projekti. Ja kun yhden asian saa valmiiksi, kesken on jo jokin seuraava.
Mutta keskeneräisyys on elämää itseään, ja oikeastaan melko lohdullista. Jos kaikki olisi valmista, ei olisi mitään, mitä odottaa. Jos keskeneräisyys ei riittäisi, mikään ei riittäisi. Tahrat ja rypyt ja finnit ja pyykit ja surut ja kompuroinnit kuuluvat elämään samoin kuin vastasilitetyt paidat, käteen tarttuvat kädet, onnenhetket ja puhtaat ikkunat.
Sen tajuaa esimerkiksi silloin,
kun pyyhkii juhlia seuraavana iltana lattialta viinitahroja ja ajattelee, että
hitto nää viinitahrat on mahtavia,
että ne oikeastaan voisivat kuulua tähän.
Ihanaa alkavaa ja keskeneräistä viikkoa ❤ Ja lokakuuta. Ajatella, että nyt se taas on.
Avain onneen on pitkälti juuri tuo keskeneräisyyden sietäminen! 🙂 Elämä on tosiaan koko ajan kesken – ihan niin kuin me ihmisetkin olemme aina enemmän tai vähemmän keskeneräisiä. Ei meistä kai ikinä tule valmiita, kuten ei elämästäkään.
TykkääTykkää
Niinpä 🙂 Siks onkin niin nurinkurista, että se keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden sietäminen on joskus maailman vaikeinta.
TykkääTykkää
Ihana teksti ❤
TykkääTykkää
Kiitos Sofia 🙂
TykkääTykkää