Joskus tulee kirkkaita hetkiä,
esimerkiksi silloin kun pesee perjantai-iltana ikkunoita, juo kuohuviiniä ja kuuntelee Nick Cavea,
hetkiä, joina oivaltaa
että tämä on minun kotini ja olen täällä tosi onnellinen
että elämääni on asettunut juuri sellaisia ihmisiä kuin pitääkin
että tämä on minun kaupunginosani, vaikka olikin tosi outoa muuttaa pois niistä Pitkänsillan takaisista kaupunginosista.
Sitten alkaa miettiä kaikkea muutakin hyvää, kuten
että luistelu pitkän tauon jälkeen tuntuu keveältä kuin hengitys
että sade näyttää kauniilta kirkkaiden lasien takaa, vaikka se heti täplittääkin ne
(mutta sellaista elämä on, epätäydellisyyden sietämistä ja sitä, että yleensä jokin menee pieleen, kunnes se taas korjaantuu)
että minulla on ihmisiä, joiden kanssa juoda skumppaa ilman syytä
että on hitaita aamuja
ja että tykkään mollivoittoisista biiseistä, jotka päättyvät duurisointuun.
Se duurisointu, se yleensä tulee. Ennemmin tai myöhemmin se peittää alleen muun.
Lue myös:
Muut somet ❤
Tuo on ihana fiilis, kun kesken pyykinpesun tai tiskauksen tajuaa/muistaa yhtäkkiä, että on onnellinen juuri nyt, juuri siinä.
TykkääTykkää
Niinpä! Onneksi näitä hetkiä on 🙂
TykkääTykkää