Tove Jansson: Taikatalvi

Maaliskuun ensimmäisenä minulle koittaa kevät. Se tulee ehkä hiipien ja aaltoillen, mutta yhtä varmasti kuin aamut valkenevat, valuvat lumet puroina pois routaisen maan yltä. Siksi Tove Janssonin klassikko Taikatalvi (1957) saa kunnian päättää blogissani tämän talven.

Taikatalven tarina on varmasti monille tuttu: perinnerakkaat muumit nukkuvat talviunta läpi talven, mutta epäonnekseen Muumipeikko herää yksin vieraaseen vuodenaikaan, yksin oudoksi muuttuneeseen maailmaan.

Hän katsoi jasmiinipensasta, jossa paljaat oksat olivat huolimattomasti sikin sokin, ja ajatteli kauhistuneena: Se on kuollut. Koko maailma on kuollut minun nukkuessani. Tämä maailma kuuluu jollekin toiselle, jota minä en tunne. Ehkä Mörölle. Tätä ei ole luotu muumipeikkojen asuinpaikaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Järkytys uudesta maailmasta ja yksinäisyydestä on aluksi suuri. Muumipeikko joutuu pinnistelemään ja oppimaan uutta, haastamaan vanhoja käsityksiään.

Sitten Muumipeikko tapaa Tuu-tikin, joka opettaa hänelle, kuinka uudessa maailmassa ollaan. Kuinka kaikkea ei tarvitse ymmärtää, kuinka epävarmuus voi tehdä levolliseksi. Kuinka asiat eivät ole aina sitä, miltä näyttävät: lumi voi olla kylmää tai lämmittää, se voi olla valkoista tai heijastaa värejä, se voi olla pehmeää tai kovaa.

Kuinka mikään ei oikeastaan ole varmaa.

Talven aikana Muumipeikko oppii uutta itsestään ja muista. Taikatalven sanomana on vahvasti suvaitsevaisuus ja piilossa olleen todellisuuden näyttäminen:

Katsos, on niin paljon väkeä, joka ei sovi kesään, keväseen ja syksyyn, hän sanoi. Kaikki hieman arat ja kummalliset. Muutamat yöeläimet ja oliot, joita ei huolita mihinkään ja joihin kukaan ei usko. Ne pysyvät piilossa koko vuoden. Ja sitten kun on rauhallista ja valkeaa ja yöt tulevat pitkiksi ja kaikki ovat nukahtaneet talviuneen – silloin ne tulevat esille.

taikatalvi

Ja kun kevät vihdoin suuren myrskyn jälkeen koittaa, on kaikki toisin. Muumipeikko on kasvanut, maailma on muuttunut, jotain täysin uutta on avautunut.

Nyt tuli kevät, mutta ei niin kuin hän oli kuvitellut. Sitä ei tarvittu enää vapauttamaan häntä vieraasta, vihamielisestä maailmasta, vaan se seurasi luonnollisena jatkona sitä uutta elämystä, jonka hän oli voittanut omakseen.

Tämän myötä minäkin sanon: hyvästi talvi 2017. Minä voitin sinut, ja vielä sellaisilla tavoilla, joita en olisi edes osannut kuvitella.

Uusi kevät, se tulee varoen, mutta pitenevien päivien takana se odottaa jo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s