Vuotta 2016 ei todellakaan tule ikävä. Vuosi sitten tähän aikaan moni ystävistäni kirosi vuoden 2015 olleen siis paskin ikinä. Nyökkäilin, olin samaa mieltä, mutta jossain takaraivossa oli kuitenkin paha aavistus.
Oikeassahan se aavistus oli: vuosi 2016 oli vielä paskempi! (Enkä viittaa edes maailmanpolitiikkaan, vaan pelkästään omaan subjektiiviseen kokemusmaailmaani.) Kulunut vuosi pisti usein miettimään, miksi kaikki on koko ajan siis ihan tyhmää.
2016 oli kieputusta, hapuilua ja ahdistusta, enkä hetkeen halua ottaa moista uusiksi. Jos sinä jostain kummallisesta syystä haluat, ja koska tämä on niksicorner, koen velvollisuudekseni jakaa käteviä vinkkejä, joiden avulla voit viettää siis ihan tosi paskan vuoden:
- Eroa pitkästä parisuhteesta. Prosessi sisältää mm. kohdat: kuka minä oikein olen, mitä minä nyt teen, olenko loppuikäni yksin, missä mä nyt asun ja onkohan mussa jotain vikaa?
- Pahenna kroonista pitkäaikaissairauttasi (esim. astma). Jos sinulla ei ole sellaista, hanki ensi tilassa!
- Tee liikaa töitä
- Kärsi ylikunnosta ja vietä sen takia öitä valveilla uusintaelokuvan tyttö ja syke, joka ei laskenut -kanssa
- Pode identiteettikriisiä. Se sisältää mm. aihekokonaisuudet: olenko oikealla alalla, mikä on elämän tarkoitus, pitäiskö mulla olla omakotitalo / miks mulla ei ole omakotitaloa / siis mitä tämä nyt oikein on / enhän mä koskaan ole halunnut omakotitaloa / onko mun unelmat jotenkin vääriä?
- Säädä ihmissuhderintamalla mutta kärsi silti yksinäisyydestä
- Ole huolissasi läheistesi terveydentilasta
Minulla on kuitenkin salaisuus: paskuus tuntuu todella paskuudelta vasta sitten, kun se on takana. Vasta kun on jotain parempaa, johon verrata sitä ja ihmetellä, miten minä tuostakin tulin selvinneeksi.
Joskus kaikkein pimein ja väsyttävin vuodenaika tuo mukanaan yllättävää hyvää.
Ja niin loppuvuonna minä:
- Tein paluita: palasin kuoroon ja pianon luo. Niiden molempien tuottama ilo on ollut niin häkellyttävän suurta, että olen ihmetellyt pitkää eroamme ja sen tarkoitusta. (MOI NAAPURIT, MÄ OSTIN PIANON)
- Tein vähemmän töitä
- Liikuin vain kävelemällä ja joogaamalla
- Koin syvää kiitollisuutta ystävistäni, jotka ovat koheltaneet rinnallani läpi tämänkin vuoden – enkä ollut enää niin yksinäinen.
Viimeinen niksi siis ihan tosi paskan vuoden suhteen onkin sen jättäminen taakse.
Jatka eteenpäin.
Odota kevään valoa.
Päätä vuosi siihen kuuluisaan korkeaan nuottiin ja syö vaikka vähän karkkia. Niin minä ainakin teen.
Ja huomenna poksautan samppanjapullon auki ystävien keskellä. Rauhaa ja rakkautta! ❤
Kirjoitin tähän eilen tosi hyvän kommentin, mutta koska paskinvuosi2016, se katosi jo matkalla. No mutta.
Eli kiitos ihanasta postauksesta, se oli aika oiva muistutus siitä, että se paskuus on paljon myös asenteesta kiinni. Olen itse elänyt koko vuoden kans maailman hirveintä vuotta, aika siinä ja siinä saanut itseni pidettyä kasassa loppuvuoteen asti, mutta joku hassu taika sillä kalenterivuodenvaihtumisellakin on, sellainen pieni lupaus paremmasta, siitä, että tämäkin vuosi loppuu joskus. Jospa sen saisikin stopattua tähän maagiseen vuoden viimeiseen päivään, ja kevättä kohti saisi taas itsestään irti hieman enemmän, palattua niiden asioiden pariin joista oikeasti nauttii.
Kiitos ihanasta blogista ja onnellisinta uutta vuotta 2017 sinulle! :-*
TykkääLiked by 1 henkilö
Oi, kiitos ihanasta kommentista Laura – ja todellakin, #paskinvuosi2016 (ikävä kuulla, että sullakin on ollut moinen). Onneksi se tällä hetkellä vetelee viimeisiään! Munkin mielestä kalenterivuoden vaihtumisessa on jokin hassu taika. Kohta kaikki on paremmin, tai ainakin tulee sellainen uuden alun fiilis!
Ihanaa ja onnellista uutta vuotta sullekin! ❤ Korkeaan nuottiin!
TykkääTykkää
Hyvä, että vuodessa on ollut hyviäkin juttuja. Ehkä nää tyhmät jutut kasautu kaikki samaan, niin seuraava (tämä) vuosi voi olla parempi!
TykkääTykkää
Kiitos Laura – niinhän se on, että tarvitaan välillä aallonpohjia, jotta hyvät jutut näyttävät todella hyviltä 🙂 Ihanaa alkanutta vuotta!
TykkääTykkää