Nyt on pakko vähän fiilistellä. Katsokaa nyt minun eilistä kotimatkaani, maisemia sen varrella, yllättävää, lohdullista lunta syksyn yllä.
Yllätyslumi teki marraskuusta muuta kuin märkää, lehdetöntä pimeyttä ja mustaa asfalttia. Se teki marraskuusta eri tavalla hiljaisen, väreistä sinertäviä.
Lumi muutti marraskuun äänimaiseman pehmeäksi, narskuvaksi, sellaiseksi, että lumisessa metsässä jossain kuuloaistin äärirajalla kutittaa laskeutuvien hiutaleiden ääni.
Marraskuun lumi on kuin lahja, joka laskeutui syksyn päälle, peitteli, pehmusti, vaimensi.
Vaikka en talvesta juuri välitä, niin onhan tämä marraskuu nyt aivan taianomainen. Ihanaa, lumista viikonloppua kaikille!
